Kulttuuripläjäys Vol. 1

Moni meistä ajattelee kuuluvansa johonkin porukkaan, jota monesti yhdistää samanlainen musiikkimaku. Tähän tekstiin kasasin muutamia alakulttuureja ja esittelen hieman biisejä, jotka itse liitän näihin porukoihin! Monet näistäkin kulttuureista on itsekin koettu, joten aikamoinen matka menneisyyteen oli käynnissä. Tätä oli tosi kiva tehdä! Tässä sitä huomaa kuinka pitkälle konemusiikki yltää.

1. PROGEILIJA
Pink Floyed - We Don't need no Education (Eric Prydz Remix)

Proge on aika laaja käsite, johon henkilökohtaisesti liitän sekä Pink Floydin tapaiset hippityylit, kuin Dream Theaterin metallimmat musiikit (progetrance/house/tekno on sitten ihan oma juttunsa). Progerokkiin kuuluvat hämmentävät "matemaatikkojen" tahtilajit ja erikoisesti rakennetut biisit. Itse olin kova progepelle yläasteikäisenä, mutta nyt se on jäänyt tosi voimakkaasti taka-alalle. 

Tämä remix Pink Floydin klassikosta soi Jyväskylän Escapessa pari vuotta sitten. Tykkäsin biisistä niin kovasti, että oli pakko löytää se omalle trancelistalleni. Outoa sinänsä, sillä en bändin musiikista oikein perusta nykyään. Tämä alakulttuuri olisi kyllä jäänyt listalta pois, ellen olisi muistanut kyseisen biisin olemassaoloa. Tuleeko lukijoilla mieleen muita kipaleita?

2. CYBERPUNKKARI

Combichrist - Fuck That Shit

Progen lisäksi minulle tärkeimpiä kulttuureja on cyberpunk, johon olin ihan rakastunut lukioikäisenä ja vähän sen jälkeenkin. Pyörin internetin cyberpunkpalstoilla ja olin ihan onneni kukkuloilla. Nykyään homma on minulle edelleenkin rakas, mutta en ole porukoissa pyörinyt enää pitkiin aikoihin. Filosofiaan kuuluu high techin rakastaminen, suurkaupunkien neonväriset tunnelmat ja transhumanismi.

Combichrist on varmaan tunnetuimpia kapinallisen industrialin edustajia, joten mielestäni se passaa tähän kohtaan oikein hyvin. On muuten vihainen biisi, mutta jotenkin jään tähän aina koukkuun! Olisikohan syyllinen tuo herkullisen kliseinen sointukierto? CYBER PUNK VALLAN KUMOUS KAIKILLE!

3. HIPPI

Shpongle - Around The World In A Tea Daze

Itse en ole koskaan varsinaisesti hippi ollut, mutta tällaista musaa kuuntelin joskus aikanaan. Mietin, että Shponglea on tähän kohtaan saatava, ja tämä biisi nousi ensimmäisenä mieleen. Muistan, kuinka mesen aikoihin jaettiin tällaista materiaalia koulukavereitten kanssa. Kerrankin oli haaste, että kuuntele maailmanympäriteepössyissä kymmenen kertaa putkeen. Ja sen muuten tein! 

Nykyään biisi on minulle kuitenkin aika vieras, enkä nyt muistanut ollenkaan miten se menee, kun se nyt minulla kuulokkeissa pyörii. Luultavasti biisi jää taas tämän postauksen jälkeen unholaan. Mikä on teidän lukijoiden lemppari-Shpongle? Hippihenkeen pyytäisin myös jakamaan parhaat psyket kommentteihin!

4. STEAMPUNKKARI

Alice Francis - Shoot Him Down!

Steampunk on siitä jännä kulttuuri, että siinä sekoitetaan viktoriaanista historiaa ja cyberpunkmaista teknologiaa. Vaikka tyyli sijoittuukin suurimmaksi osaksi 1800-luvulle, niin electro swing on usein liitetty siihen (ainakin minä liitän!! Saatte valittaa asiasta kommenteissa.) Ainakin tällaista tavaraa soi Helsingin Steam Hellsinki-baarissa, jossa on parikin kertaa käyty porukalla. 

Shoot Him Down on minusta ihanan tunnelmainen biisi, josta tulee juuri mieleen tuollainen tupakantuoksuinen baari. Ja animoidut musiikkivideot toimivat aina. Tämän kohdan omistan ystävälleni Jennille, joka on steampunkihmisiä. Itselle steampunk on tyyli, jota ihailen suuresti, muttei ole kovin suurta himoa saada itselle sellaisia vaatteita. Electro swingin kuuntelemista silti jatkan.

5. RÄPPÄRI

Marteria - Kids (2 Finger an den Kopf)

Pidän oikeastaan vain kahdesta räppiartistista: Eminem ja Marteria. Valitsin tähän kohtaa jälkimmäisen, sillä Eminem on ihan liian tuttu tyyppi jaettavaksi. (Toki tässäkin kohtaa pitää muistuttaa, että genret monesti ilmestyvät toisiinsa sulautuneina...) Marteriaan minut tutustutti siskoni, ja olen hänen musiikkiinsa palannut aina silloin tällöin. Räppi genrenä on ihan jees, mutta en ole koskaan oikein innostunut käymään missään konserteissa varta vasten kuuntelemassa. Kerran erehdyin YO-talon räppi-iltamiin, mutten oikein tykännyt siitä tunnelmasta. Vertasin sitä trance/hardcore -meininkeihin, joissa olen kuin kotonani.

Biisinä Kids on raikastavan erilainen ja se oikein pursuaa tyttöenergiaa. Tietenkään minulla ei ole hajuakaan, mitä biisissä lauletaan, mutta eipä tuo kovasti haittaa! Uskoisin, että tämä biisi nappaa monille lukijoille.

6. HIPSTERI

Emancipator - Eve

Ärsyttäviä hifistelijöitä vai kulttuurisesti tietäväisiä otuksia? Hipsterit kuuntelevat kaikenlaista epämainstreamia, johon tämän biisin itse luettelisin. Nätti biisi kyllä! Ei ole mitään hajua, mistä tämän olen alunperin bongannut, mutta se on lojunut PC:ni musiikkikansioissa jo vuosia odotellen, milloin on sen vuoro päästä blogilistaan. Jos Emancipatorilla olisi keikka, niin yleisö olisi varmasti hipstereitä täynnä. Vai mitä mieltä olette? 

Aiemmin tekeillä oli tällaisen musiikin blogilista, mutten löytänyt kokoelmistani tarpeeksi biisejä sitä varten. Jos teillä lukijoilla on linkata tämäntyyppistä materiaalia, niin kuuntelen mielelläni! Tämä on kuin pumpulinpehmoista Venetian Snaresia. Ja myönnän kyllä, että välillä minustakin kuoriutuu semihipsteri.

7. WEEABOO

DJ Sharpnel - Strawberry Sweetz

Tämä liippaa läheltä, sillä itsekin harrastan japanin opiskelua, ja ihmiset luulevat, että olen tällainen. Weeaboo tarkoittaa siis japanihullua tyyppiä, joka täyttää elämänsä kaikenlaisella japanikrääsällä, muodilla ja musiikilla. Eihän siinä siis mitään vikaa ole! Mutta itse jaksan weeaboomeininkiä vain rajoitetun ajan. 

DJ Sharpnel oli ensimmäisia genrensä artisteja, joita kuuntelin. Itse ihastuin ehkä enemmän tuohon biittiin kuin ylisöpöihin sampleihin. Tällainen musiikki toimii hienosti erilaisien musiikkipelejen taustamusana (kuten Audiosurf). Kunniamaininnan saa myös toinen biisi Ike Ike, joka on niin uskomattoman tarttuva kipale!

***

Siinä tämän kerran kulttuuripläjäys! Tulossa varmasti toinenkin tällainen, kun vaan saan kasaan tarpeeksi uusia alakulttuureja! Keskustelu jatkuu kommenttien lisäksi myös FACEBOOKISSA ja DISCORDISSA, johon tarvitsemme kipeästi uusia höpöttelijöitä ja musiikkilinkkien jakajia. Nähdään, ja koittakaa pärjäillä tämän koronan kanssa.

Top 10 Proget (Vieraskynä!)

Tällä kertaa blogitekstiä väsäsi ystäväni Oskari (jota olen myös HAASTATELLUT), jonka kanssa idea progelistaan lähti Club 21:n progeiltamissa viime viikolla. Kiitos kovasti tekstistä! Annetaan nyt puheenvuoro Oskarille:

***

Viimeaikoina on tullut kuunneltua hyvin paljon progressiivista elektronista musiikkia ja se on heijastunut melkeinpä kaikkeen tekemiseen musiikin saralla. Myös viimeaikaiset levyhankinnat ovat olleet hyvin pitkälti kyseistä soundia. Pääpainona on ollut housen ja trancen äänimaailmat ja rytmiikka ns. kulta-ajoilta vuosituhannen alkupuoliskolta (2000-2005), mutta mukaan on mahtunut toki myös paljon muutakin.

Itselleni progressiivisuus musiikissa on maistunut ja puhutellut aina poikkeuksellisen hyvin muihin rakenteellisiin seikkoihin verrattuna ja myös oma tyylini tehdä musiikkia on todella progeen kallellaan. Tässä 10 vuosien varrella elämääni mukaan tarttunutta proge artistia ja kappaletta jonkin sortin kronologisessa järjestyksessä, jotka ovat tehneet jollain muotoa suuren vaikutuksen.

1. David West ft. Andreas Hermansson ‎– Larry Mountains 54 (Original Mix)
Julkaisuvuosi: 2005
Label: Anjunadeep

Heti alkuun voikin laittaa ns. ”kovat piippuun” ja biisin, josta koko oma proge-innostus on lähetynyt alunperin liikenteeseen. Tämä upeasti housen rytmiikkaa, hieman electro tyylistä bassoa sekä trancen nostattavia elementtejä ja äänimaailmaa yhdistelevä kappale onkin kaikessa hienoudessaan yksi eniten soitetuista biiseistä omissa stereoissani.

Biisin arkkitehteinä toimivat 90-luvun hittibändi Antiloopista tuttu David Westerlund ja Inkfishinä paremmin tunnettu Andreas Hermansson. Inkfish on ainakin todellinen uranuurtaja elektronisen musiikin saralla, jonka ensimmäiset julkaisut ovat vuodelta 1996. Westillä on melko paljon soolona julkaistua proge musiikkia, mutta on jäännyt kuitenkin suhteellisen tuntemattomaksi ainakin kotimaassaan Ruotsisssa.

2. Funabashi – Daylight (Original Mix)

Julkaisuvuosi: 2005

Label: Coldharbour Recordings

Yksi niistä henkilökohtaisesti tärkeimmistä kappaleista ja muutenkin kaikkien aikojen lemppareita. Myös suuri inspiraation lähde siitä asti, kun olen tämän ensimmäisen kerran kuullut. Todella kesäistä proge trancea, upea nostattava tunnelma ja massiivinen bassolinja. Ei paljon biisi tästä kyllä parane! Kyseinen kappale on julkaistu ainoastaan Markus Schulzin Coldharbour Selections Part 7 levyllä.

Biisin kynäilijöinä toimivat saksalaiset Kevin Sieja ja Thomas Woznik. Duon oma tuotanto on jäännyt suhteellisen suppeaksi, mutta he ovat onnistuneet luomaan täysin omanlaisen ja hyvin tunnistettavan soundin. Sen sijaan, että olisivat keskittyneet omaan tuotantoon ovat he kunnostautuneet loistavina remixaajina. Niitä löytyykin valtava määrä ja vastaan tulee vielä tänäkin päivänä semmoisia, joita en ole edes kuullut.

3. Ava Mea – In The End (Original Mix)

Julkaisuvuosi: 2005

Label: Electronic Elements

Aikansa suuri proge klassikko ja soundillinen suunnannäyttäjä. Hyvin hitaasti, mutta varmoin ja ammattimaisin ottein etenevä kappale. Rytmiikaltaan jäykähkö, mutta melodoiltaan ja äänimaailmaltaan trancemaisen leikkisä. Todella onnistunut kokonaisuus kaiken kaikkiaan!

Biisin takaa löytyy hieman nopeammasta trancesta ja erityisesti Carabella biisistä tuttu hollantilainen Galen Behr. Miehen ura elektronisen musiikin parissa jäi varsin lyhyeksi, mutta hän onnistui kyllä jättämään kädenjälkensä elektronisen musiikin kenttään jo niinkin nuorena (19 vuotiaana) ja suuren vaikutuksen erityisesti minuun.

4. Alucard – Lighthouse (Original Mix)

Julkaisuvuosi: 2004

Label: Somatic Sense Future Sound

Tämä kappale menee melkein samaan kategoriaan edellisen kanssa. Jäykähköä ja massiivista rytmiikkaa, mutta todella kaunista ja syvää äänimaailmaa. Melodiat melko yksinkertaisia, mutta sitäkin toimivampia. Mielestäni biisin nimi kertoo jo itsessään kaiken ja tähän on loistavasti onnistuttu vangitsemaan aava merellinen fiilis sekä majakan läsnä olo.

Kappaleen taustalla on kanadalainen Peter McCowan. Herran muukin tuotanto on hyvin samankaltaista ja tunnistettavaa atmosfäärisellä tekstuurilla ja raskailla biiteillä varustettua progressiivista trancea.

5. Hammer & Bennet – Language (Original Mix)

Julkaisuvuosi: 2005

Label: Coldharbour Recordings

Tämä biisi ansaitsee kyllä erityismaininnan siitä, että se onnistuu vuodesta toiseen aiheuttamaan mielettömän paljon kylmiäväreitä jokaisella kuuntelukerralla. Reilun minuutin intron jälkeen lähtevä bassolinja on jotain aivan käsittämättömän hienoa ja sama tajunnanräjäyttävä kohtaa toistuu kappaleessa useampaan kertaan. Kerrassaan loistavaa proge trancea!

Biisin takaa löytyy Mario Hammer ja Andrew Beiderwieden (Andrew Bennet). Hammer on tunnetumpi Hiver & Hammer duosta, jonka alla he tekevät hieman nopeampaa ja perinteisempää trance musiikkia. He ovat myös kunnostautuneet monipuolisina remixaajina. Bennetiltä yksin omana tuotantona vuonna 2007 ilmestynyt Menar kappale oli suht iso hitti progressiivisen musiikin kentällä.

6. Max Graham – Does She Know Yet (Original Mix)

Julkiasuvuosi: 2005

Label: Little Mountain Recordings

Voisin nimetä Grahamin tuotannosta melkein minkä vaan biisin tähän, mutta kyllä tämä on ehkä kuitenkin se kaikista rakkain. Deeppiä ja suhteellisen herkkää, mutta samaan aikaan hyvin teknistä ja dynaamista trance soundia. Sama ilmiö toistuu useissa muissakin kyseisen artistin biiseissä.

Tämän teoksen takaa löytyy siis brittiläis-kanadalainen Maximiliam Graham. Yksi progressiivisen musiikin pioneereista hänkin. Musiikillisen uransa aloittanut jo varhain 90-luvulla, mutta ensimmäiset julkaisut vasta vuonna 2000.

7. Panoptic – Surface (Original Mix)

Julkaisuvuosi: 2003

Label: Minimal Records

Tämä biisi oli omia ensiaskelia proge housen maailmaan trancen puolelta. Hyvin syvissä vesissä, minimalismin ja massiiviisuuden rajamailla liikuskelevaa meininkiä. Todella oivaltavaa ja hyvin aikaansa edellä olevaa musiikkia!

Kappaleen tekijänä brittiläinen Michael Burns, joka ei ole kovinkaan montaa julkaisua tehnyt.

8. Andy Moor – Passenger (Travellin Vocal)

Julkaisuvuosi: 2001

Label: Baroque Records

Tämä onkin siitä jännä kappale, koska se on kulkenut minun mukana jo paljon ennen kuin nuo edelliset, mutta siihen liittyykin pieni tarina. Kuulin kappaleen ensimmäisen kerran, kun aikoinaan hommasimme eräältä perhetuttavaltamme kotiin ensimmäisen modernimman tietokoneen. Kyseisellä tietokoneella oli musiikki-kansiossa jotain epämääräisiä biisejä ja tämä oli yksi niistä, joskaan se ei ollut oikealla nimellä. Meikäläiselle kyseinen soundi kolahteli todella kovaa ja häiritsikin paljon, kun en tiennyt kappaleen oikeaa nimeä saatika esittäjää. Nykyteknologian ja erinäisten sovellusten avulla sain sitten esittäjän ja biisin nimen selville noin 10 vuotta myöhemmin. Tämä olikin yksi ensimmäisistä vinyyleistä, jonka hankin kun niitä aloin keräilemään. Hyvin groovaavaa ja aika deeppiä proge housea kivoilla vokaalin pätkillä. Tätä on tullut luukutettua todella paljon vuosien varrella!

Artisti ei paljon esittelyjä varmastikkaan kaipaa. Brittiläisen prioneerin Andrew Beardmooren melko varhaista tuotantoa aivan vuosituhannen alkupäästä.

9. Chris Micali – Chant

Julkaisuvuosi: 2004

Label: Blueprint Recordings

Tämä kappale on hieman uudempi tuttavuus, mutta on ollut todella kovassa soitossa omissa seteissä sekä ihan vaan kuuntelussakin. Sattumalta törmäsin tähän joitakin vuosia sitten, kun laitoin randomilla soimaan kyseisen artistin live setin. Hieman nopeampaa proge soundia jokseenkin tribaalimaisella otteella. Utuiset ja pätkityt vokaalit sekä keskivaiheilla mukaan tuleva oletettavasti afrikkalainen hoilotus tekevät tästä jotenkin todella koukuttavan ja mielenkiintoisen biisin. Tiukkaa house meninkiä!

Tekijänä siis yhdysvaltalainen Christopher Micali. Mielestäni ei ole saannut kaikkea ansaitsemaansa arvostusta, sillä herran omat biisit ja myös remixit ovat aivan loistavia. Suosittelen tutustumaan muuhunkin tuotantoon. Tämä biisi on vain pintaraapaisu hänen moniuloitteisuudestaan.

10. Harry Lemon – Rise (Original Mix)

Julkaisuvuosi: 2006

Label: Bandung

Tässäpä todella hyvin edukseen kaikesta massasta poikkeava kokonaisuus. Houseen kallistuvaa rytmiikkaa ja äänenkäyttöä noin yleisesti, mutta tempo on ehkä enemmän tranceen sopivaa. Myöskin aivan omanlaisensa todella pirteä ja nostattava tunnelma tekee tästä todella erityislaatuisen proge musiikin saralla. Itselleni suhteellisen uusi tuttavuus vasta tässä muutama kuukausi takaperin, mutta ampaisi heti ensikuuntelulla suoraan pysyvästi meikäläisen sydämmeen ja ansaitsee kyllä ehdottomasti paikkansa tällä listalla.

Luojana hollantilainen Harry Lemon, joka tunnetaan paremmin artistinimellä Lemon8. 90-luvun alkupuolella julkaistu Model 8 niminen kappale on jonkinasteinen kulttiklassikko proge piireissä. Lemon itse sanoo olevansa enemmän DJ, mutta kyllä hän osaa mielestäni myös itsekkin tuottaa musiikkia todella hyvin! Tässä siis vain yksi taidonnäyte herran tuotantokatalogista.

***

Siinä vähän vieraskynää! Jos muita kiinnostaa tekstin kirjoittaminen niin ottakaa ihmeessä yhteyttä. Minut tavoittaa FB-SIVULLA ja DISCORDISSA. Muitakin ehdotuksia saa toki heittää jos ideoita syntyy. Hyvää sateista, kylmää, mutta ihanaa kesänjatkoa kaikille!

Levyarvostelu! Orbital: In Sides

Vuonna 1996 ilmestynyt brittielectronican suurjätin Orbitalin levy (LINKKI Orbital-artikkeliin!) In Sides on puhdasta konemusiikkikultaa. Se on sellainen levy, johon tulee pari kertaa vuodessa palattua, aivan kuin Vangeliksen ja Dream Theaterin parhaisiin albumeihin. Tutustuin levyyn ensi kertaa vuonna 2008, kun silloisen poikaystäväni kanssa vertailtiin musiikkimakuja. Siitä lähtien se on kuulunut omalle konemusiikin helmilistalle. Taideteosta tulee kuunneltua nimenomaan kokonaisena albumina enemmän kuin yksittäisiä kappaleina. Tämä arvostelu on ollut jo pitkään mietinnässä, ja toivottavasti saan tätä kautta myös uusia Orbitalin kuuntelijoita! Tässä siis pieni katsaus albumiin:

1. Orbital - The Girl With The Sun In Her Head

Levy alkaa jonkinlaisen suuren sydämen sydämenlyönneillä. Ihan kuin sydän kuuluisi jollekin eeppiselle musiikkiolennolle. Orbitalin tyylin mukaisesti mielenkiintoisesti toteutetut rumpukonesaundit tykittävät teemojen taustalla. Tässä kuulee heti sitä 90-luvun / The Prodigyn tyyppistä sointujen käyttöä, mistä tunnistaa heti, että albumi on ysäriltä peräisin. Kaikenkaikkiaan kiva aloitus levylle; on jäänyt minulle mieleen omaperäisenä ja aurinkoisena biisinä. Nimikin on sellainen, että se herättää mielikuvituksen eloon. Se tyttö on varmaan aika kaunis.

2. Orbital - P.E.T.R.O.L.

Tämä on jaettu blogissa jo useaan otteeseen. Suurelle yleisölle P.E.T.R.O.L. on tuttu WipEout-pelin soundtrackilta (LINKKI varsinaiseen juttuun!) mistä sen itsekin löysin kun peliä joskus ysärillä pelattiin! Oli hienoa vuosien jälkeen tajuta, että biisi oli osa suurempaa levyä. Biisi on varmasti yksi yhtyeen suosikeimmista ja yksi kaikkein rakkaimmista raidoista kautta aikain! Saundien käyttö tässä on vaan niin nerokasta ja oivaltavaa. Tunnelma on uhkaava ja futuristinen. Bravo.

3.-4. Orbital - The Box (Osat 1 & 2)

Seuraava teos on minulle todella tuttu, sillä olen siitä aikoinaan kirjoittanut kamariorkesterisovituksen, joka esitettiin Tampereen konservatoriolla vuonna nakki! Harmillisesti siitä ei mitään tallennetta ole, mutta sain kyllä hyvää palautetta yleisöltä, jossa myös Orbitalin kuuntelijoita oli. Meidän kokoonpanossa oli muutama marimbisti, vibrafoni, ksylofoni (jota itse soitin) ja hieno rumpuryhmä, joka tulkitsi alkuperäisen rumpukonebiitin aivan loistavasti. The Box on juuri sellainen kappale, joka toimi lyömäsoitinyhtyeellä loistavasti.

Teoriapuolella The Box on myös mielenkiintoinen. Biisissä on jännä 8+4 tahdin kierto, joka poikkeaa mukavasti perinteisestä 8+8 meiningistä. Kaksiosaisen kappaleen kehityskaari on aivan huikea ja se muuttuu hyväntuulisesta kilkuttelusta lähestulkoon tummanpuhuvaksi. Kakkososan pääteema on iskevä ja mieleenpainuva. Ylös ja alas kulkeva vibrafonitilutus kantaa teemoja osien välillä. Biisistä on myös harvinaisempi "Full Version"-sinkku (LINKKI) joka on myös mahtava. Kannattaa ajan kanssa kuunnella, jos pitää albumin versiosta!

5. Orbital - Dŵr Budr

Seuraavassa kipaleessa on rapsakan raakoja konesaundeja ja vastapainoksi kummittelevaa naisääntä. Tyypilliseen Orbital-tapaan kestää hetki, ennenkuin pääteema esitellään. Balanssissa olevat saundit ovat lähestulkoon kaaoksessa, mutta yhtye on silti onnistunut pitämään kaiken kasassa. Tykkään erityisesti naikkosesta, jonka ääntä on muokattu rankalla kädellä, mutta joka ei silti kuulosta kidutetulta! Kuulijalle biisi on kulmikas ja tapahtumarikas. Kovat perkussiosaundit kolisevat korvaan. Tietääkö joku, mitä biisin nimi tarkoittaa? Olisi mielenkiintoista tietää.

6. Orbital - Adnan's

Yksi bändin tunnetuimmista biiseistä. Minun mielestä tässä on vähän samaa fiilistä, kuin albumin ekassa kappaleessa. Jotenkin minulle tulee tästä mieleen tietty hetki historiassa, kun molemmat meidän kissoista nukkui minun sylissä, ja kuuntelin tätä biisiä. Varmaan siitä syystä tämä on minulle tosi rauhallinen biisi. 4:05 kohdalta alkava teema on tosi koukuttava! Se on hieno yllätys niille, jotka kuvittelivat biisin olevan koko ajan samaa. Tämä on juuri sitä, mitä Orbital parhaiten tekee! Kulman takana saattaa odottaa jokin täysin uusi teema.

7.-8. Orbital - Out There Somewhere (Osat 1 & 2)

(Hieno video kun pelkkää mustaa...) Viimeisenä toinen kaksiosainen biisi, josta linkkasin alkuun yhdistetyn version. Tämä loistava 24-minuuttinen taideteos on täynnä draamaa ja jännää. Teemat kehittyvät jatkuvasti ja niitä kantaa taustalla kilisevä tilutus. Välillä biisi muuttuu melkein hulluksi sekoittaen pakkaa hieman. Vaikka biisi on yhdistettynä aika pitkä, niin kuulijan mielenkiinto pysyy silti voimassa.

Pidän toisesta osasta huomattavasti enemmän, kuin ensimmäisestä. (LINKKI pelkkään toiseen osaan). Teos ikäänkuin herää henkiin! Osasta tulee vähän mieleen sellainen James Horner -tyyppinen elokuvamusiikki. Mainio lopetus levylle, jonka viimeiset minuutit ovatkin täyttä kultaa. Tälläkin hetkellä kakkososa soi minulla repeatilla, kun kirjoittelen viimeisiä korjauksia tekstiin. En edes muistanut, miten hyvä se olikaan!

***

In Sides on albumi, jonka kappaleita kannattelee samanlainen rumpukoneen käyttö ja ysärityyppiset sointujen käsittelyt. Kappaleita pitää kuunnella aika sinnikkäästi, jotta kaikki biisien kehitykset ja nyanssit tulee kuultua. Levy ei siis ehkä passaa parhaiten niille, jotka ovat kiireisiä ja pitävät enemmän Scooterin ja trancen tyyppisestä mättömusiikista. Taidemusiikkina se on kuitenkin hieno kokonaisuus ja yksi konemusiikin vanhoista helmistä! Lainaten hieman omaa tekstiäni: Musiikki on tarkoitettu kuunnteltavaksi, vähän samaan tapaan kuin klassinen musiikki. Toki kaikkeen musiikkiin on lupa tanssia (ja pitääkin), mutta esimerkiksi tranceen verrattuna Orbitalin musiikki on... sanotaanko... rauhallisempaa. 

Toivottavasti edes muutama innostui kuuntelemaan tämän levyn antimia! Muutamaan seuraavaan arvosteluun on jo ideoita. Pysymme electronican parissa vähän aikaa.

***

Keskustelu jatkuu kommenttien lisäksi facebookissa ja Discordissa. Oletko sinä kuunnellut Orbitalia? Tottakai tekstiaiheita saa edelleenkin ehdottaa, ja otankin vastaan kaikenlaisia ideoita! Kiitos lukijoille ja hyvää alkukesää! Pysykää terveinä.

FACEBOOK

DISCORD

Karanteeniteksti 2020

Eipä sitä viime vuoden puolella osannut aavistaa, että tästä vuodesta tulisi näinkin jännä. Kevät on jo pitkällä, mutta koronan ilkeä koura pitää maapalloa vieläkin kynsissään. Jos säätiedotuksia ja nykyistä lämmintä säätä on uskominen, niin kesästä on tulossa kuuma, mutta erilainen. Kaikki lätkät, futikset, olympialaiset (voih!) ja euroviisut (voih?) on peruttu. Seinät kaatuu päälle, ja vieraskirjana toimiva seinällä riippuva tussitaulu on surullisen tyhjillään.

Feat. Maukulan Hemuli II

Pubit ja klubit ovat kiinni, mikä tällaiselle tanssihirmulle on aika masentava fakta. Kesästä tulee luultavasti terassiton. Uskoisin, että ulkoilmassa juovat ihmiset kasaantuvat puistoihin virallisten terdejen sijasta. Ainakin näin itse toivoisin! Kunhan pidetään porukan ihmismäärä kohtuullisena eikä pärskitä toistemme naamoille! Mukaan evästä ja bluetooth-kajarit. Luukutetaan konemusaa niin että koko maailma kuulee, että fiilis ei koronankaan vuoksi katoa kokonaan!

Koronakaranteenia on piristänyt yllätys yllätys muut musiikin rakastajat. Vähän aikaa sitten tehty Twitch-tili on ollut käytössä (ATM pyörii https://www.twitch.tv/ttozin), ja mixtapeja ynnä muita on kuultu paljon. Keväiseen meininkiin passaa happy hardcore ja muu oikein iloinen materiaali! Trancea on kulutettu tasaiseen tahtiin. Ihanaa, että nämä parvekestriimit ynnä muut ovat yleistyneet! Pärskimismaskeista on tullut muodikkaita ja vessapaperia hamstrataan. Saa nähdä, miten kauan tämä homma kestää. 

Ihmisistä eristäytyminen on ollut kyllä hankalaa. Kyllähän tässä koko ajan ikävöi yöelämää. Kaikesta huolimatta My Rave jatkaa raportointia niin hyvin kuin pystyy. Tylsyyttä vastaan taistellessa aseina ovat musiikin lisäksi tietokonepelit ja leffat. Tällä kertaa jaetuissa biiseissä ovat molemmat mukana + muutama tällä hetkellä tärkeä kipale.

Redout OST - Heat and Havoc

Tämän olen jakanut kerran aiemminkin, mutta biisi on ehdottomasti minulle tärkeimpiä tällä hetkellä. Sopii vaan niin helkutin hyvin nopeatunnelmaisen ajopelin taustalle. Redout on hyvä peli, jossa tällä hetkellä jumitan niin pahasti, ettei ole tullut vähään aikaan pelattua. Ne jotka tykkäävät WipEoutista, niin kannattaa kokeilla. Mutta eikös olekin hyvä biisi? Sähkökitarasaundi tuo tähän sellaista kunnon badass-menoa. Tulee itseasiassa vähän Black Mesan soundtrack mieleen. Tuleeko muilla pelaajilla?

Rob Dougan - Chateau

Katselin tuossa vähän aikaa sitten kaikki Matrixit pitkästä aikaa. Monien mielestä se ensimmäinen leffa on paras, mutta itse pidän jatko-osasta enemmän juuri tämänkaltaisten huikeiden tappelukohtauksien vuoksi. Varsinkin se moottoritiekohtaus on mielestäni paras toimintarupeama ikinä. Rob Douganin kädenjälki on selkeä tässä biisissä. Perinteiset konemusaelementit sekoittuvat orkestraaliseen saundiin. En ihmettele, jos tämän jälkeen tekee mieli katsoa koko leffa.

Svenson & Gielen - Twisted

Kunnon klassikkoa seuraavaksi! Tämä päätyi listalleni itseasiassa aika vasta, sillä olin jo unohtanut koko biisin olemassaolon. Mutta onko onnellisempaa Lissua kuin tätä kuunnellessa!

DJ Hanger - Funkot Mix Vol. 2 

LINKKI: https://soundcloud.com/djhanger/dj-hanger-funkot-mix-vol2

Viimoisena eräs suosikki mixtapeistani. Funkot on harvinainen genre, johon alunperin tutustuin ystäväni D-Sharkin kautta. Näitä oli alunperin soundcloudissa kaksi, mutta jostain syystä herra Hanger päätti poistaa ensimmäisen setin. Sopii tällaiseen iloiseen kevätfiilikseen aivan loistavasti! Suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän. Genre on niinkuin happy hardcoren ja dnb:n yhdistelmä, jossa on ripaus lehmänkelloa. Huikeaa.

***

Tsemppiä lukijoilleni poikkeustilanteessa! Keskustelu jatkuu kommenteissa, facebookissa ja discordissa. Tässä vielä pakolliset linkkien mainostukset. Hyvää alkavaa kesää!

My Raven FACEBOOK

My Raven DISCORD

Haastattelussa VJ Move

Kaikenlaista hommaa konemusiikkiskenen parissa tehnyt VJ Move  on varsinainen monitoimimies, jonka työtä hurjan moni on varmasti päässyt todistamaan eri bileiden yhteydessä. Pian 20 vuotta kestäneen uran aikana VJ Move on tuonut bileisiin omaa näkemystään VJ-hommien kautta ja soittanut myös levyjä jonkun verran. Tässä siis juhla-haastis ja Lissun 20 kysymystä!

1. Kerro meille mitä teet! Mitä kaikkea tekeminen pitää sisällään?

No mä olen VJ. Tiedäks kun bileissä on sellaisia videoscreenejä? Lyhyesti sanottuna niitä: tuotan niitä varten sisällön ja miksaan sekä sovitan sisältöä musiikkiin livenä. Hommassa on paljon muitakin aspekteja, mutta yksinkertaisuudessaan näin. Moni aina sekoittaa tän homman valomiesten hommiin, mut siitä ei ole kyse; valojen kanssa tekeminen on ihan oma maailmansa.

Lisäks mä olen vuosien varrella ollut mukana vähän kaikessa: ollut mukana järjestämässä aktiivisesti bileitä ja pyörittämässä underground-webbiradiota sekä tietenkin soitellut paljon levyjä nimella xl8r.

2. Milloin ja miten sait ensikosketuksesi VJ-hommiin?

Mun ura alkoi oikeastaan sattumalta. Eräs ystäväni oli järjestämässä vuonna 2000 pientä tapahtumaa Tampereella silloisessa go-to mestassa, Pulsessa. Heillä oli bookattuna jo toinen tekijä visuaaleille, mutta tyyppi peruutti tulemisensa pari päivää aikaisemmin. Kaveri kohdistikin sitten pyyntönsä mun suuntaan, kun tiesi, että olin puuhastellut tietokonegrafiikan parissa jo ihan juniorista asti. Suostuin keikkaan ja toteutuin muutamassa päivässä Winampin AVS-pluginilla ohjattavat visuaalit tapahtumaan. Ohjausnappeja oli silloin kaksi: seuraava ja edellinen visuaali.

Pitkä matka on tultu tästä, vuosien varrelle onkin mahtunut vaikka jonkinmoista; mainittakoon nyt mm. pitkä yhteistyö sellaisten klubien ja konseptien kanssa kuin Rush, Säde, Finrg, Fury, Ravenation ja Clublife, unohtamatta tietenkään pienempiä klubeja ja tapahtumia.

3. Miten visuaalit syntyvät?

Hommahan lähtee luonnollisesti siitä, kun joku bookkaa meidät keikalle. Mä teen tätä hommaa siis tuon VJ Sindustryn kanssa, joka on kirjaimellisesti seuraava sukupolvi: työparin lisäks Sindustry on myös mun siskonpoika.

Tapahtuman järjestäjän kanssa sitten yhdessä hieman keskustellaan siitä, millaista haluavat tyyliltään ja kun olen saanut jonkinlaisen järkevän kuvan promoottorin tarpeista, siirrytään tuotantoon. Sellaisien promoottorien kanssa, joille olen tehnyt aiemminkin visuaaleja, harvemmin tarvitsee keskustella mitään: mut bookatessaan tietävät tasan ja tarkkaan mun tyylini ja millaista on tulossa.

Tuotanto onkin sitten se kaiken tekemisen ydin ja perusta. Mun pääasiallinen tyyli on puuhastella 3d-tietokonegrafiikan parissa, joskin viime vuosina olen alkanut kokeilemaan myös paljon muita juttuja. Tuotantoa tehdään erilaisilla grafiikkaohjelmilla, näistä mulle keskeisimpänä on 3ds Max ja After Effects. Näiden ohjelmien ääressä on kulunut tuhansia tunteja vuosien varrella; en pysty edes arvaamaan, kuinka paljon aikaa on tullut vietettyä nenä kiinni ruudussa tuottaen materiaaleja. Tuotan jokaista tapahtumaa varten personoidut visuaalit, mikä tarkoittaa tietysti esim. artisti- ja tapahtumalogojen tehtailua yhteneväiseen ilmeeseen. Joitain tapahtumia varten joutuu tuottamaan aivan tuhottomasti materiaalia, toisien kanssa pääsee taas hieman helpommalla; tuota yleistä sisältöä kun on vuosien varrella kertynyt koneelle ihan kiitettävä määrä.

Ideat visuaaleihin syntyvät milloin mistäkin: joskus mulla on ihan selkeä päämäärä, mitä lähden tekemään, joskus taas alan vaan tekemään ja katson mitä siitä lopulta tulee. Aiheetkin vaihtelevat reippaasti ihan kirjaimellisesti kaiken maan ja taivaan väliltä. Toisena päivänä saatan tehdä pehmoeläimiä ja kauniita pilviä, toisena päivänä taas verisiä puukkoja ja pentagrammeja. Mä koitan pitää mieleni avoimena kaikille uusille ideoille enkä jämähtää tekemään ain samaa.

Itse keikkaan valmistaudun suunnittelemalla pääpiirteet setistä, käytettävistä videoista ja visuaalisesta ilmeestä etukäteen. Riippuen tapahtuman videosetupista keikkaan valmistautuminen saattaa viedä paljonkin aikaa, yhdestä illasta välillä jopa useisiin viikkoihin. En kuitenkaan yleensä suunnittele settiä ihan viimeistä piirtoa myöten valmiiksi vaan jätän luovuudelle varaa livetilanteeseen.

Keikkapäivänä saavun yleensä ensimmäisten joukossa tapahtumapaikalle ja pidämme huolen, että videosetuppi toimii sekä saamme kytkettyä omat laitteemme ulostuloon, oli se sitten lediseinää tai videotykkejä. Kun tapahtuma alkaa, alkaa sitten meidänkin liveveto. Taustavideot eivät ole ikinä mitään ennalta nauhoitettuja pitkiä videoita, joita pyöritetään joltain soittimelta vaan sisältö koostuu muutamasta sekunnista korkeintaan muutamaan minuuttiin kestävistä videoloopeista, joita miksataan parhaimmillaan/pahimmillaan useissa kerroksissa päällekkäin. Mulla on tuon mun työparin, VJ Sindustryn kanssa yleensä varsin tarkka työnjako: mun hommani on valita ja miksata sisältö, Sindustry taas ajaa sen päälle efektit ja sovittaa esim. värimaailman vastaamaan valomiehen tekemisiä.

4. Kerro hieman järjestämistäsi bileistä.

Mulle heräs kiinnostus bileiden järkkäämiseen aika pian sen jälkeen, kun aloin bileissä käymään 90-luvun loppupuolella. Meni kuitenkin vuosikymmen, ennen kun sain mitään aikaiseks. Mä aloin soittamaan aktiivisisesti levyjä 2007 Muutettuani Tampereelta pk-seudulle, tapasin sitten IRC:issä muutamia samanhenkisiä ihmisiä #hardnrg.fi kanavalla. Uusien tuttavuuksien kanssa järjestettiin pari webbiradioiltaa omien tuttujen iloksi ja 2008 vuonna järjestettiin sitten ensimmäiset bileet kyseisen IRC-kanavan nimen alla Turun S-Osiksessa.

Aika pian tuli kuitenkin tarve irtautua tuosta kyseisestä kanavasta ja silloin me perustettiin muutaman kaverin kanssa Harder.fi-nimeä kantava yhdistys ja bileorganisaatio. Harder.fi elikin aktiivista aikaa lähes vuosikymmenen ja tekeminen on hiipunut vasta ihan viime vuosina lähinnä ihmisten muiden kiireitten takia. Ihan tarkkaa lukua en muista, mutta Harder.fi nimen alla sitten järjestettiin ehkä paritkymmenet bileet vuosien varrella. Osa tapahtumista oli ihan perinteisiä klubitapahtumia, mut mukaan mahtui myös ug- ja ulkoilmatapahtumia sekä mm. 2. huoneita muille klubeille. Lisäks me jatkettiin webbiradiohommien tekemistä koko Harder.fi:n aktiivisen ajan sekä pyörittäen 24/7 pyörivää webbiradioasemaa että järjestäen massiivisia, läpi kokonaisen viikonlopun venyviä ja kymmeniä soittajia sisälläänpitäviä webbiradiotapahtumia. Mun olohuoneessa on tän takia soittanut kymmeniä dj:tä vuosien varrella.

Harder.fi:llä on aina ollut yksi kantava ajatus: ollaan aina haluttu tuoda uusia soittajia yleisön tietoisuuteen ja tarjota päästä soittamaan niille, joille ei mahdollisuuksia oikein muuten löydy. Ja nimensä mukaisesti organisaatio on aina painottunut raskaampaan konemusiikkiin genreen katsomatta. Se on tarkoittanut, että bileet pidetään pienenä eikä oteta isoja nimiä soittamaan niin ulkomailta kuin kotimaastakaan. Tää homma toimi oikeesti ja meidän riveistä sekä bileistä on noussut muutamia nimiä ihan kohtuullisen isoiksi nimiksikin: mm. Lepi (ent. J-Mx) ja Djane J7 ovat aloitelleet uraansa Harder.fi bileistä.

Viimevuosina mä oon ollut mukana Interface-nimisen klubin sekä saman porukan järjestämän Resistance-klubin järjestämisessä. Kumpikin klubi on nyt tällä hetkellä pausella ja mä oon keskittynyt enemmän VJ-hommiin sekä innostunut levyjen soittamisesta uudestaan. Kiinnostusta bileitten järkkäämiseen olis kyllä, mut sopivan porukan haaliminen siihen tarkoitukseen vie aina tuhottomasti voimavaroja ja aikaa.

5. Kerro hieman DJ-hommistasi!

Kuten tuossa mainitsin, mun soittelut on olleet vahvasti sidoksissa Harder.fi:hin. Ensikosketukset soitteluun tuli 90-luvun loppupuolella, kun pari kaveria oli aktiivisia dj:tä. En kuitenkaan oppinut kovin kummoisesti silloin soittamaan vinyyleillä, ja homma jäi vähän taka-alalle. Toki mä soittelin tietokoneella jo 2000-luvun alussa ja pari kontrolleria oli kotonakin matkan varrella, mut soittimet hankin sitten siinä vaiheessa, kun alettiin bileitä järkkäämään ihan tosissaan. 

Mä oon soitellut vuosien varrella vähän kaikenlaista, pääpaino on ollut kuitenkin aina hardhousessa ja sitä lähellä olevissa genreissä; nrg:ssä ja hardtrancessa. Aktiivisen uran alkumetreillä soitin aika paljon myös frenchcorea ug-bileissä eri puolella Suomea. Oli mulla yksi keikka taannoin dj:nä Ruotsissakin, mutten päässyt koskaan soittamaan, kun bileet lopetettiin poliisin toimesta ennen mun soittovuoroani.

Mulla oli monta vuotta hiljaista DJ-hommien kanssa: kiinnostus hiipui soittamiseen, kun ei järjestetty bileitä. Mä sain kuitenkin kimmokkeen sitten hommaan uudestaan, kun olin muutama vuosi sitten Kosmoksessa soittamassa FINRG:n hostaamalla Levitation Stationilla.

Viimeaikoina mä oon soitellut keikoilla pääosin technoa; joko happoteknoa tai minimalia. Viime vuonna Kosmoksessa soittelin sunnuntaiaamuna täysin tyhjälle stagelle melkein vuorokauden valvoneena frenchcorea. Ainakin DJ-kopissa oli ihan himmeen hyvät bileet.

6. Mikä on ollut urasi paras keikka?

DJ-hommissa tää on kyllä todella paha kysymys, niitä on ollut niin monia, joista jokainen on omalla laillaan paras. Mä oon tykännyt aina soittaa b2b-settejä muiden kanssa ja mieleen on jäänyt useat yhdessä soitetut setit varsinkin Jayveen ja Decionin kanssa. Yksin soitetuista keikoista mieleen on jäänyt parhaiten 2011 vuonna Harder.fi bileet Aleksandria-ravintolassa Helsingissä sekä ensimmäinen koskaan soittamani happoteknosetti Resistancessa vajaa pari vuotta sitten.

VJ-puolella tähän on helppo vastata: Utopia Festival 2020. Kyseessä on sekä isoin että mielenkiintoisin produktio, missä oon ollut mukana ja tuli tehtyä siellä (ainakin omasta mielestä) vaivan käsittämättömän siisti videokokonaisuus.

7. Mikä on suosikkigenresi ja miksi?

Tää onkin todella vaikee kysymys. Ennen olisin vastannut kuin tykin suusta, että hardhouse, mutta jotenkin tuntuu, että koko genre on tullut soitettua puhki eikä se oikein enää kehity musiikkina. Viime aikoina onkin soinut pääosin drum'n'bassia sekä technoa virtuaalisella levylautasella. Mä koitan kuitenkin olla jämähtämättä mihinkään genreen ihan totaalisesti enää ja kokeilla aina kaikkia uusiakin juttuja.

8. Minkä YouTube-videon haluaisit jakaa lukijoille?

Nyt menee vähän synkemmän puoleiseksi setiksi, mutta mä haluaisin jakaa tän videon: 

Kyseessä on pienimuotoinen testiajo ihan viimeaikoina tehdyistä loopeista biittisynkattuna Business Cityn aiheeseen sopivaan kappaleeseen. Lähes kaikki videon sisältö on tuotettu tyhjästä yhden viikonlopun aikana. Tarkoituksena oli tehdä "hieman" provosoivampia klippejä varsinkin sinne kaikista aggressiivisimpiin eventteihin käytettäväksi. Jotenkin tuo satanistiestetiikka on kiehtonut viime aikoina ihan esteettisessä mielessä, mitään syvempää taustaa ei sillä näin ateistina kuitenkaan ole. Pieni provosointi on aina kuitenkin paikallaan ja onhan siitä saanut hämmentävän hauskoja hetkiä aikaiseksi, kun on kysynyt tapahtuman järjestäjältä "saako pyörittää palavia kirkkoja?". Kukaan ei ole toistaiseksi kieltänyt.

9. Mikä on Suomen konemusiikkiskenessä parasta?

Mulle Suomen konemusiikkiskene on ollut kuin toinen koti jo pari vuosikymmentä ja siks sanonkin, että ne ihmiset. Bilettäjät tekevät bileistä bileitä ja mikään ei ole sen parempaa kuin nähdä jonkun antautuvan musiikkille ja visuaaleille kokonaisvaltaisesti. 

Lisäks mun täytyy nyt nostaa yksi tapahtuma tähän samaan kategoriaan: Kosmos Festival. Kosmos on täysin uniikki tapahtuma Suomen skenessä ja mä oon saanut olla jo useamman vuoden mukana tekemässä tapahtumaa omalta osaltani VJ:nä. Kosmos on joka vuosi kesän ehdoton kohokohta ja sitä odottaa vaan joka vuosi enemmän.

10. Määrittele termi "tekno".

Tekno: suomenkielinen muoto sanasta techno. Toisaalta se merkisee sellaista yleissanaa, jolla konemusiikkipiirien ulkopuolella oleville ihmisille määritellään konemusiikki. Toisaalta taas se on oma genrensä ja tuolla tarkalla kirjoitusasulla ilman mitään lisukkeita mulle tulee mieleen vieläpä tietynlainen tekno: synkkä minimaalinen soundi. Tekno merkkaa mulle myös alkupistettä: aikoinaan aloin käymään bileissä nimenomaan tapahtumissa, joissa soitettiin teknoa.

Linkkejä:
http://xl8r.com
https://facebook.com/xl8r1
https://www.instagram.com/move_x_sindustry/
https://www.mixcloud.com/xl8r11/

MY RAVEN FB-SIVU
LINKKI MY RAVEN DISCORD-SERVERILLE

Rave Forever - Elämäni bileet ARVOSTELU!

Kirjan kirjoittaminen on haastavaa puuhaa. Vähän kokemusta siitä on myös allekirjoittaneella, mutta noin yleisesti ottaen olen huomannut, että harjoittelu tekee mestarin. Kirjoitushommia Juha Pietikäinen (Raver71) on tehnyt jo vuosikausia, joten pitemmänkin urakan tekeminen oli varmasti aika luonnollista. Raver aloitti valtaisan urakkansa jo vuonna 2015, ja ideana oli kasata yhteen muistelmia erinäisistä bileistä ja kekkereistä, joissa hän on ottanut sadoittain kuvia ja kertonut kokemuksistaan bileblogissaan. Nyt rupeama on vihdoin ohi, ja kirjoja alkaa varmasti pikkuhiljaa ilmestymään suomalaisten reivaajien hyllyihin. Tässä hieman omia mietteitäni opukseen liittyen!

Alkupuolen tekstit keskittyvät puhumaan teemoista "Minä ja..." musiikki, bileet, kaverit, DJt, blogi & bilekuvaus, ja Lahti ja "Mitä minusta ajatellaan?" Raver on kirjoittanut ison katselmuksen siihen, mikä suomalaisen bilettäjän elämästä tekee hienoa. Kirja alkaa kertomuksilla Raver71:n omasta elämästä ja musiikkimaun kehittymisestä. Mielenkiintoista oli hoksata, että minullakin oli hevi/metallitausta, josta joskus teini-iän loppupuolella ponnahdin konemusiikin maailmaan. (Siinä välissä ehdin olla myös kaikenlaista muutakin: hippi, progepelle, cyberpunkkari yms...) Onneksi konemusiikki lopulta meidät molemmat löysi, sillä siitä alkoi Raver71:n huikea ura bilettäjänä, josta todistusaineistona toimii hänen muistelmansa. Kertomuksia oli hienoa lukea, sillä vaikka olen Raverin ystävä ollut jo kauan, ei hänen taustoistaan ole sen kummemmin puhuttu!

Raver on pitänyt hyvin listaa kaikista hänelle tärkeistä asioista, joita löytyy esimerkiksi Nippelitietoa minusta -osiosta. Muistelmissa on myös hieno osio "Best Of" -listauksia, joissa olevia biisejä ja albumeita kannattaa jokaisen tutkia. Materiaalia listassa on sen verran, ettei kuunteleminen varmasti loppuisi kuukausiin! Varsinkin Top 20 Biisit on lista, johon voisin minäkin paremmin tutustua. Raverin musiikkimakuun on minulla syvä luottamus. Kannattaa kirjaa lukiessa tutkailla, mitkä omista suosikeista ovat päätyneet myös Raverin listalle.

Kirja puhuttelee varmasti kaikkia, joilla on pitkä reivihistoria ja joiden mielestä on ihanaa nostalgisoida vanhoja kekkereitä. Se ei pelkästään omakuva, vaan huikea kokoelma muistoja sellaisistakin bileistä, mitkä ovat ehkä jääneet unholaan. Tästähän tulee sellainen fiilis, että en ole käynyt juuri missään, vaikka luokittelen itseni aika ahkeraksi bilettäjäksi. Tarinoita löytyy niin 90-luvun legendaarisista juhlista, vanhasta kunnon Klubituksesta ja nykyisyyden someskenestä, jossa tätäkin tekstiä varmasti tullaan jakamaan! Muutamat kirjassa mainitut tapahtumat ovat sellaisia, joissa itsekin olen käynyt, ja heti tuli hyvä mieli kun nämä hoksasin.

Eräs Raverin rakkaimpia puuhia blogin kirjoittamisen lisäksi on valokuvaus. Kirjan kuvamateriaali on tosi hienoa! Näitä kun katselee niin tekee mieli itsekin lähteä humppaamaan mahdollisimman pian. Pidän myös kovasti kirjan DJ-profiileista ja skeneihmisten kirjoittajaan kohdistuneista mietteistä. (Itsehän myös kirjoitin tähän osioon pätkän!) Kirja loppuu yksityiskohtaiseen luetteloon joka ikisistä bileistä, missä tekijä itse on käynyt. Täältä lukijat saavat sitten bongata, missä bilettäjien tiet ovat mennyt ristiin. Sitten voi tunnelmallisesti takan ääressä muistella että ai miten ihanaa silloin vuonna nakki olikaan! Tämä taitaa olla kirjan perimmäinen filosofia, ja sen se tekee hyvin.

Mielestäni jokaisen suomea lukevan bilettäjän kannattaa hankkia tämä biletiiliskivi. Sitä niin toivoo, että jossain vaiheessa olisi itselläkin näin huima reivihistoria. Sitä odotellessa voi uppoutua Raverin maailmaan, jossa puut näyttävät suurelta äänentoistolta, kukat näyttävät olevan värikkäitä reivaajia, ja ilma tuoksuu onnellisuudelta!

(Käykää tykkäämässä mun FB-SIVUSTA!)
(TÄSTÄ liittymään meidän Discord-serverille!)

KIRJAN VOI TILATA TÄSTÄ

Sub Focus - full deep bass

Mitä?
Pitkään hautunutta junkkahypeä!

Hype:

Tiedättekö sen tunteen, kun aina välillä jää pitkäksi aikaa koukkuun johonkin tiettyyn genreen? Minulla se kohdistuu yleensä tranceen tai teknoon, mutta tänään yhtäkkiä muistin että hei, drum'n'bass on aika kovista musaa. Sitä kautta sitten muistelin, mitä joskus 10 vuotta sitten on kuunneltu, ja mieleen pomppasi englantilainen Sub Focus (aka Nick Douwma). Pitkään on ollut jo ideana kirjoittaa artistista, mutta nyt nostalgiahuuruissa päätin toteuttaa suunnitelman. Oi niitä aikoja, kun Sub Focus oli kaikista kovin! Hänen biisejään olen jakanut kyllä useammassakin eri listassa, mutta kyllä hän ansaitsee ihan oman tekstinsä.

Sub Focus taisi muuten olla ensimmäisiä dnb-ihmisiä, joiden tuotantoon tutustuin. Artistin musiikkia soi legendaarisessa Volumessa. jossa beatformers-klubit ynnä muut vetivät porukkaa viikko toisensa jälkeen. Siellä me porukalla pompittiin ja x-stepattiin itsemme puolikuoliaaksi. Tämä perintö elää vieläkin Tampereen dnb-skenessä, joiden bileissä tykkään vieläkin käydä. Porukka siellä on niin ihanaa, kun musiikki vetää kaiken kansan pöytien äärestä tanssilattialle!

Keikallakin olen Sub Focuksen nähnyt. Helsingissä - vuonna nakki ja perunasalaatti. Ystävän kanssa käytiin todistamassa harvinaista Suomen keikkaa. Muistan hemmetin hyvän tunnelman lisäksi sen, että olin jostain syystä laittanut korkokengät jalkaan, joten x-steppaus ei oikein onnistunut. (Note to self and everyone else: laita kevyet tennarit junkkakeikoille.) Harvoin lähden Helsinkiin asti bilettämään, mutta tuolla kertaa oli pakko. Ja oli muuten huikeaa. Kiitos kaverilleni Janille reissusta!

Sub Focus tekee mielestäni sellaista musiikkia, joka jää helposti mieleen. Elän vaarallisesti, joten vertaan tässä artistia Prodigyyn, sillä jotain samankaltaista meininkiä artisteilla on. Melkeinpä jokainen Sub Focuksen biisi on hittikamaa. Breakbeattia täydentää aina joku melodia tai sointukoukku. Osaa biiseistä voisi kutsua litkuksi, mutta mielestäni se ei ole Sub Focuksen fokus. Artisti on taas niitä, joita mielellään luukuttaa mahdollisimman kovalla kuulokkeista. Meininki on silloinkin niin kova, että täytyy heilua istualtaan työtuolissa.

Sub Focuksella on kaksi studioalbumia ja lukuisia sinkkuja. Ensimmäinen albumi Sub Focus on minulle tutuin, sillä se löytyy koneeltakin mp3-muodossa. En muista yhtään, milloin olen levyn jostain ladannut, mutta sitä on tullut kuuneltua monestikin. Aina välillä tulee sellainen tauko, ettei artistia kuuntele yhtään vuosikausiin, mutta sitten siihen taas päätyy takaisin. Sinkkuihin tutustuin samaa mystistä kautta. Ehkäpä niitä jaettiin musiikin ystävien kesken mesessä? (Jonnet ei muista meseä.)

Sub Focus on ansainnut paikkansa yhtenä tunnetuimmista dnb-artisteista. Tulisipa hän pian takaisin Suomeen!

Tällä kertaa Top3:n keksiminen oli superhelppoa, sillä minulla on kolme selkeää suosikkia. Tässä siis hieman tutustumismateriaalia, jos et ole vielä Sub Focusta kuunnellut!

TOP3:

Sub Focus - Rock It

Rock It on varmasti rakastetuin focusbiisi kautta aikain. Biisi oli aika uusi silloin, kun aloitin itse klubeilla ravaamisen. Tanssilattialla sitä pompittiin ja sitten kun tämä lähti soimaan niin huudettiin "SUB FOCUS" ja kaikki sekosivat. Tuo nosto ja droppi ovat ihan kultaa. Tätä kuunnellessa tulee heti vanhat hyvät ajat mieleen. Ja siitäki on jo kymmenen vuotta. Mutta vielä tanssijalkaa vipattaa!

Sub Focus - Special Place

Most of us have a special place we like to visit

Because we actually feel good being there.

What we hear in that place has a lot to do with it.

If the sounds are soothing,

Our pulse rate drops,

Our muscles relax,

We feel at peace.

All too often though, when we stop to listen to great music

We settle for sound that is only average.

What great music deserves

Is full deep bass

To give it warmth.

En muista missä tämän ensimmäistä kertaa kuulin, mutta huhhuh minkä vaikutuksen se sai aikaan. Tästä ei dnb oikein paremmaksi muutu. Intro tuo biisiin jotain mystistä olemusta, joka vie kuulijat samantien erityiseen paikkaan. Tämä jos soisi klubilla niin tulisin hulluksi! Special Placea luukutan ikuisesti! (ping @Fabrin...)

Sub Focus - Flamenco

Rakastuin tähän samantien. Tässä on jotain erilaista, joka erottuu edukseen dnb:n suosta. Ehkä se on tuo kitarasaundi? Exäni ei oikein arvostanut, kun luukutin tätä repeatilla... Mutta biisi ansaitsee mielestäni useamman kuuntelukerran! 

***

Siinä tämän kerran hype. Mieletöntä musaa! Laittakaa kommentteihin omia suosikkejanne.

Keskustelu jatkuu blogin ja FB-SIVUN lisäksi myös DISCORDISSA, joten hopihopi kaikki tykkäämään ja liittymään porukkaan! Tulossa on taas lisää hypejä, listoja ja arvosteluja. Ehdottakaa ihmeessä tekstiaiheita, jos sellaisia keksitte. Huikeaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Top 10 Discord Vol. 1

Perjantai! Etkot pystyyn ja uusi lista soimaan. Tällä kertaa tutkin My Raven virallisen Discord -kanavan uumenia ja etsin hyvä biisejä tämän päivän kirjoittelua varten. Teksti toimii samalla mainoksena meidän kanavalle, joten nyt kaikki kynnelle kykenevät liittymään My Raven keskusteluporukkaan! Linkki löytyy blogin sivupalkista ja tietysti myös TÄSTÄ.

Lyhyesti sanottuna Discord on ircin ja pelihöpöttimien välimuoto, joka on alunperin tarkoitettu pelaajille, mutta toimiihan se hienosti ihan perus keskustelutyökalunakin. Meitä on nyt reilu 20 paikalla, ja lisää ihmisiä kaivataan! Discordin lataus ja asennus on täysin ilmaista. MAINMAINMAINOS!

Sitten kuitenkin asiaan. My Raven musiikkilinkkikanava on ollut aktiivinen ja sieltä on löytynyt lukuisia huikeita musiikkihetkiä. Kasasin tähän omia suosikkejani. Biisin nimen jälkeen on suluissa biisin linkannut nimimerkki. Tässä siis Top10 Discord Vol. 1!

1. Muffler - Gone With the Wind (murmu)

Tämä ei esittelyjä kaipaa! Yksi parhaista litkubiiseistä, mitä olemassa on. Mufflerhan on legendaarinen dnb-nimi, jonka keikoilla olen itsekin pyörinyt. Sample on kotoisin leffasta Spirited Away. Leffa on varmasti inspiroinut monia taiteilijoita ja se on myös oma Ghibli-suosikkini. Litkubiitti passaa teemaan tosi hyvin. Herkkua!

2. Technikal - Hard House Slut (Enthycia)

Huikea biisi sitäkin hienommalla samplella. "I'm a hard house slut!" Technikalista olen itseasiassa kirjoittanut kokonaisen artikkelin (LINKKI), mutta tämä on jotenkin mennyt ohi, kun olen artistia tutkinut. Tässä on jotain sellaista ihanaa likaisuutta. Tämä linkattiin kanavalle tänään, joten on minullekin uusi tuttavuus! Varmasti soi vielä tässä taloudessa toistekin.

3. Clokx - Overdrive (Original Mix) (Zeni-)

Sitten siirrytään trancen puolelle! Tämä pitkä mutta herkullinen ralli on taas niitä, joita en linkkaamisen aikana ole kuunnellut ollenkaan. Nyt kuitenkin kanavaa tutkiessa se tuli vastaan ja ihastuin. Samantien biisi päätyikin YouTuben trancelistalle, johon pääsevät vain harvat ja valitut! Siksi näiden listojen tekeminen on niin hienoa. Löytää aiemmin tuntemattomia helmiä!

4. DJ Ducka & DJ Yellow - Frozen Dreams (Warnes Mix) (Zeni-)

Pysytään trancessa, mutta siirrytään vielä vanhempaan ja tummanpuhuvampaan materiaaliin. Klassikkohan tämä on, muttei minulle kovin tuttu biisi. Tässä on sitä klassista urkupistefiilistä, joka sopii tällaiseen eufooriseen konemusiikkiin. (Ja ei, en ala tässä selittämään, mikä urkupiste on...) Voin vain sanoa, että onneksi löysin tämänkin biisin! YouTubelistalle HETI.

5. Mark Sherry - Sangre Caliente (Scot Project Remix) (Sequ)

"Myöskin aivan parasta että Scot Project palannu juurilleen tai no sehän on varmasti yks hardtrancen isistä. :D" Näin sanottu linkkaamisen yhteydessä. Hard trance maistuu minullekin aina! Tämä nousi yhdeksi listan suosikeista, eli varmasti kuuntelen vielä uusiksi. Mark Sherrya olen linkannut aiemmissa julkaisuissa, mutten ole aiemmin törmännyt tällaisiin remixeihin. ALKUPERÄISEN kuuntelin myös ihan mielenkiinnosta ja kyllä maistui. Sambakarnevaalit pystyyn!

6. Hatom & Deel - Monsters Against Us (Original Mix) (Sequ)

Mitä tähän voi muuta sanoa kuin huhhuh. Jos tämä soisi klubilla niin tanssilattia räjähtäisi. Tässä on jokaikinen elementti, joka tekee musiikista eeppistä! Perhana, nyt tekee mieli tanssimaan.

7. B-complex - Early Bird (xl8r)

Erittäin nättiä! Pianopimputusta ja dnb:tä. Mitä muuta voisi biisiltä toivoa? Tätä en ole varmaan edes linkittämisen aikaan kuunnellut, koska nyt kun tutkin tuota kanavaa niin tämä kuulosti ihan vieraalta. Nousi heti ensimmäisten sekuntien aikana yhdeksi listasuosikeista. Tämän tekstin julkaisun jälkeen biisi menee samantien loopille soimaan! Aivan ihanaa löytää tällaisia uusia ihanuuksia!

8. J-Cut & Kolt Siewerts - The Flute Tune (Soulpride Remix) (Mightykameli)

Tämä jäi kyllä ikuisesti mieleen, kun sen ensimmäistä kertaa kuulin. Aivan huikea biisi ja video! Tässä on jotain sellaista fiilistä, että elämänmyönteinen pikkuhippi seikkailisi kunnon hardcore drum'n'bass -bileissä. Saattaisi hieman pistää silmään.

9. Wildstylez & Sound Rush - Untamable ft. Ruby Prophet (Mightykameli)

Sitten hetkeksi takaisin styleen! Vokaaleista tulee vähän mieleen jotkut Markus Schulzin kaupallisemmat biisit. (Linkki Schulz-artikkeliin TÄSSÄ) Mielestäni tällaiset vokaalipitoiset stylekipaleet toimivat hyvin, koska niissä on tietynlaista balanssia. On kyllä komea biisi!

10. Blümchen - Kleiner Satellit (Piep, Piep) (NKO)

Lista on hyvä lopettaa happy hardcoreen. Kuten NKO sen hienosti sanoi: "Yksi asia johti toiseen ja tässä sitä taas Blümchenia kuunnellaan". Niin käy joskus.

BONUS: Pink Elephants on Parade (djJack remix) (Lizsen)

Tämä on bonus siksi, koska se on minun linkittämä. Tälle repesin kyllä kympillä!

***

Toivottavasti listalta löytyi perjantaietkoillekin sopivaa musiikkia! Kannattaa tosiaan tulla mukaan keskusteluun Discordin puolella, tai ainakin käydä tykkäämässä blogin FB-SIVUSTA. Kuten aina, aiheita saa ehdottaa. Teen mielelläni esimerkiksi haastatteluja skenevaikuttajista, hypetystekstejä uusista biiseistä tai albumeista ja artistienylistysartikkeleita. Kiitos kaikille lukijoille! -Lissu.

Top 10 Trance Vol. 1

My Raven vuosi alkaa räväkästi uudella listalla, johon olen kasannut vuosien saatossa soittolistalle päätyneitä trancekappaleita. Yritin katsoa, ettei mitään näistä ole mainittu blogissa jo aiemmin! Osa näistä on minulle tutumpia kuin toiset, mutta ai että miten ihanaa oli tutkia YouTuben trancelistaa, johon olen kelpuuttanut vain kaikkein parhaat raidat. Toivottavasti tekin tykkäätte! Kappaleet eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä. Tässä siis Lissun top10 trancet:

1. Ferrin & Morris - Pacific (Original Mix)

(Laitoin tämän ensimmäiseksi, koska siinä oli nätein kuva...) Hieno raita heti alkuun! Pakko myöntää, että nämä artistit eivät ole minulle ollenkaan tuttuja. Pitää varmaan tutkia lisää joskus. Näin niitä uusia musiikkituttavuuksia syntyy! Biisissä on pehmeää ja kirpeää saundia samanaikaisesti, mikä luo hienon balanssin. Nimen perusteellä tämä olisi sellaista valtamerimusiikkia. Vähän niinkuin lentäisi meren yllä tuhatta ja sataa. Ainakin sellainen mielikuva minulle syntyi!

2. Talla 2XLC feat Skysurfer - Terra Australis (Jorn Van Deynhoven Remix)

Yksi ensimmäisistä YouTubelistalle päätyneistä, minkä vuoksi raita on minulle erittäin tuttu. Eeppistä tavaraa! Mutta mitä voikaan odottaa, kun kaksi supernimeä Talla 2XLC ja Van Deynhoven työstävät samaa teemaa? Megalomaanista mestaruutta. Tämän melodia on kuin jostain koko maapallon kansallishymnistä. Olen kuunnellut tätä jo vuosia, enkä aio ihan heti lopettaa.

3. WaveTraxx - A New Day

Vähän erilaista tunnelmaa tähän väliin. Jotenkin tästä tulee mieleen 90-luvun happy hardcore. Kuvitelkaa vaan, miten upea tämä olisi vähän nopeampana! Nuo vokaalit ja tuo melodia. Jostain syystä en ole tätä kovin usein kuunnellut, mutta tilanne korjataan nyt. Olen varmaan vain lisännyt tämän listalle jonkun mixtapen kautta, mutta onneksi löysin sen tätä tekstiä varten. Nupit kaakkoon!

4. Photographer - Airport (Original Mix)

Tämä on varmasti yksi minun kaikkien aikojen suosikkitranceista! Tykkään kuunnella tätä varsinkin junassa ja bussissa matkalla kohti seikkailua. En tiedä mikä taika tästä tekee niin sieluakutkuttavan, mutta on tuo teema vaan niin herkullinen! Tästä on myös olemassa hieno versio, jossa Armin van Buuren on lisännyt kivat vokaalit täydentämään biisiä. Armin van Buuren - Shivers vs. Photographer - Airport (Armin van Buuren Mashup)  Molemmat ovat helmiraitoja, mutta kyllä tässä originaalissa on jotan ihanan minimaalista.

5. David Gravell - Melbourne (DRYM Extended Remix)

Yksi eniten kuunnelluista YouTubebiiseistä. Tässä on jotain perkussiivista heti alusta lähtien! Jokin hieno koukku tässä on, että tulee laitettua helposti repeatille pyörimään. Sellainen koukku, että kun kuuntelee listaa alusta alkaen niin tämän kohdalla täytyy pysähtyä hetkeksi nauttimaan euforiasta.

6. Matt Bukovski & A.R.D.I. - Monsoon (Extended Mix)

Jälleen kerran näitä tunteikkaita itkubiisejä! Mutta ei niissä mitään vikaa ole - päinvastoin. Matt Bukovski on niitä artisteja, jotka ehkä tarvitsivat oman artikkelinsa.  Pitänee lähiaikoina tutustua herraan vähän paremmin! Jos muutkin biisit ovat tällaisia tasokkaita sadepäivän pelastajia, niin ei muutakun kirjoittamaan. Linkatkaa johonkin näkyville, jos tiedätte muita artistin kappaleita.

7. Mark Sherry - The Pillars Of Creation

Yksi listan suosikeista. Huikeaa avaruustrancea! Heti alussa massiivinen biitti johdattaa sisälle kappaleeseen. Inspiraationa on käytetty pillars of creation on yksi kauneimmista valokuvista, mitä olemassa on. Samplena on puhepätkä eräästä minulle tutusta dokumentista. Oli hieno hetki tajuta se ensimmäisen kerran, kun kuulin tämän! Linkki dokumenttiin löytyy TÄSTÄ. Avaruus sopii trancen muusaksi aina, sillä se on samaan aikaan minimaalinen ja massiivinen paikka. Ei siis ihme, että tämäkin toimii niin hyvin.

8. Menno de Jong - Ananda (Sean Tyas Remix)

Täytyy myöntää, ettei tämä Menno ole minulle yhtään tuttu nimi, mutta Sean Tyas taas sitäkin tutumpi! Tässä on vähän samanlainen fiilis kuin Airportissa. Ei siinä mitään väärää! Jos jokin tyyli toimii niin sitten se vaan toimii. Tyasilla on kyllä kultainen ote näiden remixien (ja tietysti originaalien) kanssa. Tämä melodia taisi olla klassikko jo syntyessään. Koukuttavaa!

9. Factor B - Sacrosanct

Aika eeppinen raita! Tämä on hiljattain YouTubelistalle lisätty, joten kappale ei ole minulle kovin tuttu, mutta nyt kun sitä kuuntelee pitkästä aikaa niin onhan tämä aika kova. Massiivinen voisi olla kuvaava termi. Factor B on minulle kyllä nimenä tuttu jo entuudestaan, mutta pakko varmaan ruveta tutkimaan enemmänkin hänen tuotantoaan. Ettei vain vahingossa mene tällaisia helmiä ohi!

10. John O`Callaghan ft. Audrey Gallagher - Big Sky (Original)

Loppuun vähän vokaalirikkaampaa musiikkia! Tutustuin tähän itseasiassa HC-remixin kautta. (LINKKI) Hieno kappale sekin, mutta on tämä alkuperäinen aika nätti. Tämä on juuri sellaista kummitustalomusiikkia, sillä lauluääni on aavemaisen kaunis. Lisää kauniita naisääniä löytyy myös vanhasta tekstistäni Top 10 Naisäänet.

***

Siinä piisaakin kuuntelemista loppuillaksi! Jos mieleen tulee muita hienoja biisejä, niin linkatkaa tänne kommentteihin tai blogin FB-SIVULLE! Keskustelu jatkuu tietysti myös Discordin puolella (linkki sivupalkissa). Tulkaa ihmeessä juttelemaan hyvään seuraan! Lissu kiittää ja kuittaa.