torstai 27. joulukuuta 2012

Event Horizon "Pre"

Mitä tapahtuu??

Battle Royale & Infestation present: Event Horizon @ YO-talo, Tampere, 29.12. klo 22-04!


Ilosanomaa:
Battle Royale ja kevään ehkä hämärimmistä kekkereistä tuttu Infestation yhdistävät voimansa uudenvuoden kunniaksi, ja tiedossa on siis hulppeaa ja nopeatempoista musiikkia. Bileitä kasaamassa on tällä kertaa aivan loistava porukka, joten koko tapahtumasta tulee varmasti huokumaan intohimo konemusiikkia ja koko klubikulttuuria kohtaan. Lavakarismaa ja eeppisiä soittotaitoja nähdään myös varmasti paljon, sekä suuri määrä hyvää mieltä ja uuden vuoden tuomien mahdollisuuksien juhlistamista. Omasta puolestani viime kevään ensimmäiset koskaan Infestation-bileet olivat niin positiivinen kokemus, että samaan homman uskalsi vielä lähteä toistekin mukaan. Tässä sitten voisinkin esitellä hieman tulevaa ohjelmaa illan aikataulun järjestyksessä:


Paikalle tulijoita suosittelen tulemaan ajoissa mestoille. Ilta aloitetaan lauantaina intensiivisellä goa-setillä, jonka ilmoille laittaa Tampereen suosikki-goa-taiteilija Morden. Klubituksen sivuilta kaivoin kuunneltavaksi tämän vuoden keväisen Tuesday Dive -setin, joka oli minulle ja monille muillekin ensikuulema Mordenin soundeihin. Keikka oli sen verran kova, että muutama konemusiikista mitään tietämätön kaverikin rupesi ihan faniksi asti. Laittakaapa siis setti kuunteluun!

Oma H-hetkeni koittaa klo 23:00 tienoilla, kun pääsemme alunperin Kuopiosta kotoisin olevan D-Sharkin kanssa lavalle happy hardcoren merkeissä. Itselleni tärkeä genre tulee olemaan setissä aivan loisteliaassa osassa, sillä luvassa on hieman rumputaiteilua allekirjoittaneen toimesta, sekä yllätysvieraana porukkaa huudattamassa MC Zeme! Tällaista settiä ei siis kuule missään muualla kuin lauantaina YO-talolla, joten tulkaa nyt ihmeessä paikalle. Tulevista biiseistä paljastan tässä vaiheessa jo yhden, eli D-Sharkin tarttuvan remixin Make Things Rightista.

Lavan ottaa illan aikana haltuunsa myös kaikkien rakastama Brothers in techno. BIT on Tamperelainen teknokollaasi, joka pitää sisällään artistit J-Gear, RAF ja Traba. BIT:n jäsenten tuottama schranz on ylivoimaisesti innovatiivisempaa ja tuoreempaa kuin useimpien muiden, joten tämä porukka osaa hommansa sataprosenttisesti. Viimeksi tätä orkesteria tuli kuultua SÄDE 2012 Tourin Tampereen-osiossa, jossa se piti illan viimeisenä artistina koko porukan tanssilattialla loppuun asti. Musiikkimaistiaisiksi voisin laittaa RAFin Rock You Like A Hurricanen ja J-Gearin Celebration Generationin. Bonuksena pelinörteille vielä Leaving Earth:


Aikataulussa seuraavana oleva RujoNic tuo aivan varmasti sellaista energiaa lavalle että huhhuh. Mies on noussut ehdottomasti polkkakansan suosikkilistalle ja jatkaa maineensa niittämistä vielä toivottavasti hamaan tulevaisuuteen. RujoNic on tuttu muun muassa Kolina-Produktion ja Kovaydin Vastarinnan tapahtumista, mutta omaksi keikkasuosikikseni nousi loppukesän Echo Bass -bileet, joissa jalkapohjat jo huusivat armoa, mutta polkkaamista oli silti vain jatkettava. Näytteeksi tarjoan RujoNicin omaa tuotantoa, eli Revolutionin.

Illan loppuhuipentumana lavalle nousevat legendaarinen DJ Meke ja Koneradiostakin tuttu J-Mx. Duolta on luvassa mieletön hardtrance/freeform -pläjäys, joka aivan varmasti pitää vielä ahkerimmatkin tanssijat paikalla viime minuuteille asti. Freeformiakaan ei nykyään enää ihan liikaa kuule (kuten ei myöskään goaa, schranzia tai happy hardcorea), joten harvinaista herkkua kannattaa tulla fiilistelemään. Kuunteluun kannattaa laittaa ainakin Meken ja Horzin Hardcore Minion -pätkä, sekä J-Mx:n Lost Scars. Muutaman videon löysin myös, jotka haluan laittaa jakoon! Ensimmäisenä DJ Meken meininkiä jo aiemmin mainituissa Säteen bileissä:


Ja sitten Substancedin ja J-Mx:n Flawless Victory:


Alkaa pikkuhiljaa koko homma kuulostamaan jo siltä, että once in a lifetime -hommaa on luvassa. Ja jos jotakuta pelottaa uudenvuoden läheisyys ja kavereiden jo aiemmin suunniteltujen kotibileiden määrä, niin muistakaa, että juhlia ei voi koskaan liikaa (; tai sitten kaikki jatkoille tänne)! Tällä kertaa YO-talolle on jopa niinkin naurettava pääsylipun hinta kuin 5€ (+narikka, josta muuten opiskelijakortilla reilu alennus!). Joka ikinen artisti näissä kekkereissä tulee olemaan sen tason kulttuurielämys, että hienoimmatkin taiteenystävät varmasti tykkäävät. Ja laittakaapa taas ne parhaiten kestäneet polkkakengät jalkaan, sillä huonompaa tekoa olevat saattavat hyvinkin syttyä palamaan tanssilattian siimeksissä!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Prophecy 2012 @ Senssi

Mitä?
Uuden ajan alottajaiset psyken  ja silmänilon merkeissä.


Missä?
Tampereen Senssi, 21.12.2012 klo 22-04


Terveisiä:Ja näin sitä selvittiin seuraavaankin päivään maailmanlopun puheista huolimatta! Tänä legendaarisena päivämääränä 21.12.2012 oletan kaikkien psykehirmujen olleen kanssani Senssillä. Näidenkin bileiden skaalasta kertoo jo jonkin verran kirjoittamani pre-blogi, josta hartaimmat lukijat voivat lukea illan esiintyjistä enemmänkin. Tässä siis seuraa lupaamaani raporttia illan kulusta. Futuristicsin psykepippalot ovat aina olleet omaa luokkaansa, joten jos joku hullu jätti nämä väliin, niin tietää ainakin tulla seuraavalla kerralla mukaan. Järjestäjien joukossa oli tällä kertaa vielä Flamma, jonka taiteilijat ovat tulleet tutuksi tamperelaisille erinäisten ulkoilmatapahtumien ynnä muiden kautta. Luulin ensiksi joutuvani matkaan yksin, mutta onneksi sain avecikseni Emen, jonka kanssa en olekaan pitkään aikaan käynyt joraamassa.

Senssillä ilmapiiri oli hyvin tavallisesta poikkeava, sillä klubin tavallista asiakaskuntaa ei ollut paljoakaan paikalla. Tilasimme kokis-vesi-combon, jolla saa mukavasti kofeiinitärinät ja nesteytyksen kohdilleen tanssimista varten. Alkoholia tänään ei kuluisi yhtään, se oli jo päätetty etukäteen. Ensimmäisenä silmämme kiinnittyivät uskomattomiin decoihin, sekä jumalaisen näyttäviin Flamman poi-taiteilijoihin. Subbareiden päällä hohtavia poita pyörittelevät naiset olivat kuin jonkin sortin rave-jumalattaria. Kaksi kappaletta Pallas Athenea siirrettynä 3000-luvulle, jossa he urheasti taistelevat yhteisön ja oikeudenmukaisuuden puolesta! Silmäniloa paikalla oli siis riittämiin jo ensi minuuteista lähtien. Koko klubi oli muuntautunut varsinaiseksi psyke-hyvipuistoksi.

Mahtavuutta riitti koko Senssin seinien täydeltä, kun J-Löfin uskomattomat taideteokset olivat taas esillä; jes! Tällä kertaa mystis-henkiset maalaukset sopivat iltaan paremmin kuin hyvin, koska tarkoituksena oli sukeltaa muinaiseen maya-maailmaan. Varsinkin kaikki pyramidi- ja kalenteri-aiheiset teokset olivat kuin omiaan tätä iltaa varten. Melkeinhän siinä unohti olevansa  Suomessa keskellä pimeää joulukuuta! Kuvataiteen lisäksi paikalla oli ainakin meteoriitti, parimetrisiä sudenkorentoja ja söpö isosti hymyilevä lohikäärme, jonka adoptoin välittömästi lemmikikseni. Harmillisesti se ei ollut kauhean kiltti Emelle... :/



Perinteisestä klo 23:n tienoilla olevasta saapumisajasta johtuen DJ Kolibriscopen setti jäi näkemättä. Satuimme kuitekin paikalle, kun helsinkiläisen Miazun keikkaa oli vielä mukavasti jäljellä. Nesteytyksen hoidettuamme lähdimme Emen kanssa riehumaan tanssilattialle. Miazu oli varsin hymyileväinen DJ, ja ilo tarttui helposti tanssijoihin. Tanssimme ainakin 45 minuuttia putkeen, jonka jälkeen urheileminen alkoi jo hieman tuntumaan jalkapohjissa ja polvissa. Tanssilattialla oli juuri sopiva määrä ihmisiä; mahduimme hienosti tanssimaan ja ympärillä oleva väki nostatti tunnelmaa.

Tauon aikana karkasimme Loungen puolelle. Taiteilemassa olivat DrS ja Aki. A, jotka soittivat jonkinlaista teknomaista settiä, jonka tyylilajia en oikeen osaa määritellä sen tarkemmin (saa tarkentaa!). Lounge tuli tosiaankin tarpeeseen kun oli aikansa hillunut subbarien läheisyydessä isolla puolella. Myös baaritiskille vähemmän jonoa, joten juomat kannatti hakea sieltä oikeastaan koko illan ajan. Tätä käytäntöä olen useimmiten aina noudattanut Senssillä ollessani!

Yläkerran baari ei ollut auki, mutta parvelle pääsi silti istumaan ja tarkkailemaan. Tanssijat ainakin näki paremmin ylhäältä, ja valokuvia tuli otettua jonkin verran. Istumapaikkoja ei kuitenkaan oiken löytynyt alhaaltakaan, mutta kaiteeseen nojaamalla sai kyllä parhaat katselupaikat. Kaiteeseen kiinnitetyt decotkaan eivät pudonneet... onneksi. Kertokaa nyt järjestäjät miten ne on sinne ripustettu! Eiväthän ne putoa jos nojaa kaiteeseen?

Illan päätähti Koxbox pläjäytti ensimmäiseksi ilmoille tunnin mittaisen livesetin. Tanssilattialle kerääntyi aivan älytön määrä ihmisiä, joten Emen kanssa päätimme tarkkailla tilannetta hieman kauempaa parvelta. Hyvää settiä jaksoi fiilistellä myös paikallaan ja katsella samalla alakerran touhuja. Poi-taiteilijoiden seuraan liittyi hurja Maya-profeetta, joka ilmeisesti pyrki ennustamaan jo seuraavaa uuden ajan alkua kristallipallostaan. Hienoa, Flamma, hienoa! Koxbox jatkoi soitteluaan koko loppuillan DJ-setin merkeissä, mutta tunnelma ei koskaan laantunut. Musiikki pysyi intensiivisenä hyntäkä-hyntäkä-hyntäkä-hyntäkä-psykenä, jota välillä maustettiin erilaisella biitillä ja selkeämmällä melodialla. Setistä erottui muutama aivan helmi biisi, vaikken niitä nimeltä tunnekaan. Laittakaapa kommentteihin linkkejä biiseihin, jotka tunnistitte!

Uskaltauduimme Emen kanssa vähän ajan kuluttua tanssilattialle, kun suurin ruuhka oli jo väistynyt. Vietimme siellä aika pitkän tovin, koukussa biittiin ja tunnelmaan. Tanssiminen on toki aina hauskaa, mutta tähän mainitsisin muutaman meitä molempia häirinneen asian:

<rant> Yleensä ottaen tanssilattian tunnelma oli mukava, mutta jonkin verran esiintyi ihmeellistä tönimistä ja tappeluakin. Muistakaa nyt hyvät ihmiset ne käytöstavat kun olette ihmisten keskellä! Voihan tämä tietenkin olla selvinpäin olleen nillitystä, mutta ylimielisellä käytöksellä antaa itsestään ihan typerän kuvan muille. Ja vielä muistutukseksi, että bileiden jälkeenkään ei kenelläkään ole oikeutta antaa toisille turpiin. Kiitos. </rant>

Noniin, nyt kun sekin asia on saatu selvitettyä, niin palataan takaisin kivoihin aiheisiin! Vaikka paikalla oli vähemmän tuttuja kuin esimerkiksi trance- tai dnb-bileissä, mukavien ihmisten ansiosta ei tällaista ujoakaan ihmistä alkanut ahdistamaan. Paikalla olevat olivat panostaneet hienosti ulkonäköönsä, ja kaikenlaisia kasvomaalauksia ja muuta mukavaa näkyi paljon. Wink wink: Laittakaa seuraavalla kerralla enemmän kaikenlaista uv-hohtavaa päälle! Sitä on kanssareivaajien kiva katsella.

Päätin poistua paikalta kohtalaisen aikaisin sekavan seuraavan päivän vuoksi, joten jätin Emen vielä ihmettelemään Senssin touhuja ja lähdin itse kotia kohti. Joulua odotellessa bileiden määrä vähenee hieman, mutta onneksi 29.12. pääsemme kaikki nauttimaan YO-talon HC-kekkereistä, missä myös allekirjoittanut pääsee lavalle! Lisää infoa tapahtumasta on täällä. Nähdään siis siellä, heihei!


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Prophecy 2012 "Pre"

Mistä on kysymys?
Uuden alun juhlistamista jo muinoin julkistetulla päivämäärällä 21.12.2012 klo 22-04 @ Senssi, Tampere.


Hyp-hyp-hype:
Aika on siis kunnon psykepippaloiden, kun talvi on jo pimentynyt, ja joulun juhliminen on aika wanha juttu. Koko maailman pään sekoittanut mysteerinen päivämäärä lähestyy lähestymistään, ja H-hetkellä toivoisin kaikkien suuntaavan Senssiin parhaat tanssikengät jalassa ja mieli korkealla.

Onko kyseessä ajan loppu vai uuden alku? Tosiasiahan on, että koko maailmanloppujuttu on ihan hömpötystä, mutta päivämäärää on hehkutettu niin paljon, että sama kait se on hippaamaan lähteä! Muinaiset mayat varmaan olisivat aivan innoissaan mukana, jos tietäisivät että kalenterin loppumista tosiaan juhlitaan näinkin näyttävästi.  Tapahtumaa ovat järjestämässä Tamperelaiset Futuristics ja Flamma, joiden yhteistön hedelmän näkisin olevan hyvinkin loistelias ja kirjava.





Illan pääesiintyjänä on alkuperältään tanskalainen, Ibizalla asustava psytrance-nero,  legendaarisen statuksen psykepiireissä saanut artisti Koxbox aka. Frank É Madsen. Artistinimen alla toimi vielä 90-luvun alussa kaksi miestä, mutta hyvin tuo musiikin tuottaminen näkyy sujuvan yhdenkin toimesta. Albumeita on tullut viimeaikoina verkkaiseen tahtiin, mutta keikkaa Koxboxilla riittää vaikka muille jakaisi! Nyt olemme siis saamassa hänet Tampereelle, ja oletan, että kaikki psykestä vähänkään piittaavat ovat paikalla. Tästä sitten kuunteluun uusimmalta albumilta U-Turn (2006) vauhdikas kappale 'Crazy'.


Ja seuraavaksi Koxbox - A Major Problem In Australia, hieman minimaalimpaa, melodisempaa ja "teknompaa" materiaalia. Koxboxin musiikki on virkistävän monipulista, sillä osasta raitoja psy-osuudet ovat enemmänkin mausteina kuin pääosassa. Tästä ominaisuudesta pääsee 21.12 nauttimaan oikein kunnolla, sillä Senssillä on luvassa sekä uskomaton livesetti, että kahden tunnin mittainen DJ-setti! Hienoja raitoja ehtii siis tulla paaaaljon. Ajatelkaapa siis, kaksi settiä yhden hinnalla! Ja samaan syssyyn vielä vähän muutakin...


Suomalaisina artisteina päälavalla toimivat Helsinkiläiset Miazu (People of the Butterflies -perhosihminen, intohimoinen DJ ja psykeväen tanssittaja) sekä Kolibriscope (ihananiminen ja innovatiivinen, bilepiireissä aktiivinen DJ). Miazun soundcloudista löytyi tällainen pitempi promopätkä, joka kannattaa ehdottomasti laittaa kuunteluun. Kolibriskopelta laittaisin mieluusti maistiaiseksi tämän vuoden tuotantoa: miltei talvisen tunnelmainen Penumbra. Näiden nimien lisäksi Senssin loungessa levyjä pyörittävät DrS ja Aki A. Tässä sitten muutama tunnelmankohotusvideo; ensiksi Kolibriscope:


Ja sitten Miazulta & Pollylta seuraavanlaista; Konemetsä 2009:n päälava:



Kaikki siis paikalle! Tämä on määräys. Vaikka Senssi paikkana pelottaisikin, muistutan vielä, että järjestäjien tavaramerkkinä on uskomattoman hienot dekot, joiden jälkeen klubia ei tunnista enää entisekseen. Hyvää seuraa paikalta löytyy myös aivan satavarmasti, sillä psykeihmiset noin yleensä ovat todella mukavaa sakkia, ja onhan paikalla myös kaikkien oma Lizsen... Mukana pyörimässä ovat myös Flamman upeat sirkustaiteilijat, joiden esityksessä on mukana jonkinlaista fluoro-loistoa (ei siis hajuakaan että mitä tapahtuu, mutta siellähän sen sitten näkee!) Tekosyitä poisjäämiseen siis ei ole, sillä liputkin lähtevät aivan naurettavan halvalla muun muassa täältä.
Nähdään siis Senssillä, rakkaat! (Raporttia seuraa perästä.)

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

SÄDE TOUR 2012 Tampere @ Senssi

Mitä?
Säde 2012 Kiertueen Tampereen osuus, monipuolista musiikkia, syntymäpäivän humua ja loistobileet!


Missä?
Senssi 16.11.2012 klo 22-04


Kokemuksia:
Tällä kertaa tiedossa oli mukavaa vaihtelua normaali-illan pienimutoisiin etkoiluihin. Tarjolla oli siis allekirjoittaneen syntymäpäiväetkot, mikä luonnollisesti tiesi huiman määrän kakkua (Lauran leipomaa), alkoholijuomia ynnä muuta hauskaa. Muutama kannu gin toniccia meni helposti suuren vierasmäärän suihin, kun paikalla olivat kaikki tärkeimmät ja huipuimmat tyypit. Iso osa seurueesta lähti mukaan myös nauttimaan illan kohokohdasta: Säteen Tampereen bileistä Senssillä.


Nojauduin tiukasti Bad Luck Lauran kainaloon, koska hänen kohdalleen oli vaihteeksi hyvätuurisena osunut VIP-paketin voitto, johon kuului myös avec. Ovella kysyttiin kaikilta paperit, huhujen mukaan myös muutamalta artistilta, joten onneksi kaikki olivat hoksanneet ottaa ne mukaan. Paikalla oli jonkin verran jonoa, kun illan pääartisti Lab4 soitti vasta myöhemmin yöllä. Sisällä sain osakseni pienimuotoista hihittelyä, koska olin merkkipäivän kunniaksi laittautunut kokovalkoiseksi reiv-jänikseksi korvineen kaikkineen. Mutta kait sitä yksi jänis aina paikalle mahtuu!

Vessakäynnin aikana seurueeni oli aika pitkälti hajautunut ympäri Senssiä. Lähdin siis etsimään tanssiseuraa kummaltakin puolelta. Kakkospuolella loungessa soittamassa oli DJ Zynthexia, Lumous-festivaaleilta tuttu nimi, joka loi soundillaan mahtavaa cyberpunk-tunnelmaa tilaan. Pääpuolella tarjolla oli Maas, joka soitti nopeatempoisempaa soundia, hardhousea ynnä muuta sellaista. Molemmilla puolilla tuli aivan loistavia biisejä, joten en osannut päättää, kummalle jäisin. Tanssin siis vähän aikaa kummassakin tilassa ja lähdin sitten tutkiskelemaan Senssin syövereitä.

VIP-pöydässä Laura oli jo ahkerana hommannut pullon skumppaa, joka kieltämättä oli aika pahaa. Irvistellen sain kuitenkin lasini tyhjäksi, koska kuka hullu sitä ilmaista alkoholia ei joisi. Vaihtelin istumapaikkaa vähän sen mukaan, missä tuttuja sillä hetkellä oli. Rakkaimpani kaukaa matkustanut pariskunta Katja & Jami oli myös saapunut paikalle, joten riemu oli suuri. Syntymäpäiväsankarina koko ilta tuli erittäin halvaksi, sillä edellisen synttärilahjajuoman jälkeen nenän eteen ilmestyi aina uusi. Tällaiseen kohteluun voisi vaikka tottua pitkällä tähtäimellä!

Eniten haluan illasta kiittää nimenomaan mahtavaa seuraa. Kaikki olivat niin iloisella tuulella, että missään vaiheessa ei tullut tylsää. Katjan kanssa vajosimme kyllä aika pohjalle, kun IRC oli pakko tsekata aika ajoin. Tämä toimi kyllä tehokkaana random iskuyritysten blokkaajana, kun muotitietoiset klubbaajat tulivat pyytämään tanssimaan, ja tytöt katsovat puhelimen ruutua tyyliin "sori ei nyt ku irkataan." Nörttiyteen vajoamisesta huolimatta jutusteltua tuli myös paikalla olleiden kanssa runsaasti, ja uusiakin tuttuja löytyi. Senssille tyypilliseen tapaan tuli myös tanssittua pöytien vieressä, kun ihan liian hyvä biisi pärähti soimaan.

Klubille oli valunut ennen A.D.A.M. Lab4:n keikkaa paljonkin väkeä, enkä ihmettele yhtään. Jälleen kerran saimme Tampereelle näinkin ison nimen, joten keikan menestys oli taattu. Lab4 on itselle tuttu muutaman kappaleen kautta, mutta nimeen törmää kyllä usein, kun on HC:sta puhe. Setti oli aivan uskomattoman eeppinen ja biisit menivät suoraan jalkoihin! Tanssimassa oli paljon polkkaväkeä, joista suurin osa oli oikein panostanut autenttiseen reivi-lookkiin. Näin hienossa porukassa ei varmasti ketään edes haitannut oma jänikseyteni. Yleisöltä eniten kuuluneet kommentit olivat "on se kova jätkä" ja "on se kovaa settiä". Näihin pariin lauseeseen on kyllä onnistuneesti sisällytetty kaikki oleellinen.

Seuraavaksi pääpuolella soittanut Säde Allstars toimitti lavalle monipuolista soittajaa, joihin kuuluivat toinen toistaan karismaattisemmat Proteus, Neon, Friik, Triton, Inch ja Traba. Samalla aikaa kakkospuolella hardimpaa menoa piti yllä Dj Meke, jonka setissä oli paljon ikivihreitä klassikoita ja Säde-yleisön mieleen olevaa soundia. Jäin mukamas odottelemaan ja keräämään voimia Brothers in Technon settiä varten, mutta jäin silti pomppimaan loungessa viimeisenä soittaneen Horzin tahtiin Olvin ja Benin kanssa. Kaikki musiikki oli vaan niin älyttömän toimivaa Säteen bileissä, että osaan kehua vain ympäripyöreästi! Yksityiskohtia ja biisibongauksia olisi niin paljon, että pitäisi kirjoittaa oma blogiteksti ihan vain niitä varten.

Katja ja Jami eivät olleet vielä nähneet Brothers in Technoa, joten olihan tämä Tampereen ylpeys heille pakko esitellä. Menimme loppuillasta hyppimään schranzin ja hardtechnon säveliin(?). Kuten aina, meininki oli äärimmäisen intensiivistä ja polkkaajat aivan hulluja. Koko illan riehuneet ihmiset eivät tuntuneet edes olevan pahasti puhki. Tai sitten kaikki olivat, mutta tanssimiseen oli tavan mukaisesti jäänyt koukkuun, ja jokainen biisi tuntui olevan edellistä vielä parempi. Itselläni oli velvollisuus huolehtia yövieraiden hyvinvoinnista, joten lähdimme kuitenkin hyvissä ajoin ennen pilkkua hakemaan Chens-mättöä ja ennaltaehkäisemään krapulaa.

Tässä vaiheessa myönnän, että nämä olivat ensimmäiset Säde-bileet, joissa olen koskaan käynyt. Gaah! Skandaali! Aina niitä julisteita ja mainoksia on katsottu, mutta nämä osuivat juuri täydellisesti omien syntymäpäivien juureen, joten oli aivan pakko päästä paikalle. Loistavat järjestäjät ja juuri sopiva venue takasivat illan onnistuneisuuden, ja paikalla ollut suuri väkimäärä ja ihana seurue olivat kirsikka kakun päällä. Monia muita lainatakseni Säteen Tampereen kekkerit olivat parhaat bileet aikoihin! Tämän kokemuksen jälkeen on helppo luvata osallistuminen seuraaviinkin Säteilyihin.

P.S. Mihin sitä seuraavaksi lähtisi? Saa ehdottaa kommentteihin! ^^

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Stellar City - John '00' Fleming @ Fat Lady

Mitä?
John '00' Fleming, yksi ensimmäisistä trancerakkauksistani, sekä Stellareiden ominaista säihkettä!

Missä?
Tyylikäs ja ylellinen Fat Lady, 9.11.2012 klo 22-04


Terveisiä:
Jou kaikki! Alkajaisiksi ohjaan teidät lukijat edelliseen tekstiini, jossa kerron vähän tarkemmin, mistä tämän illan kekkereissä oli oikein kyse. Stellar Citystä on siis tosiaan muodostunut sen tason iltamat, että vain hullut jättävät ne välistä. Tälläkin kertaa siis lähdin liikkeelle odotukset varsin korkealla. Alle nautin puoli pulloa ihanaista vinho verdeä ja soittelin seurueeni kasaan. Mukaan lähtivät cyberpunk-ystäväni Ben ja wanha ystäväni Eukka lyömäsoitinpuolelta. Benin kanssa fiilistelimme Näsilinnankadulla etkoilemassa, ja lähtö siirtyi tavallista myöhemmäksi, koska Eukka piti saada ulos Artturista. Lopulta kuitenkin pääsimme matkaan ja urheasti talsimme pakkasessa kohti Fat Ladya.


Lipunmyynnistä saimme itsellemme vihreät rannekkeet ja VIP-passit. Paikalla oli luonnollisesti jo hyvin paljon porukkaa kello 23:n jälkeen. Suuntasimme suoraan etsimään Lauraa ja muita ihania ihmisiä. Kuten yleensä Stellareissa, paikka suorastaan kuhisi kivoja tuttuja, joten juttuseurasta ei ainakaan olisi pulaa. Tässä vaiheessa jano alkoi kasvaa, joten suuntasimme yläkertaan. Edellisistä Stellareista viisastuneena ymmärsin, että yläkerta oli ehdottomasti paras paikka juomien tilaukseen, sillä muualla baaritiskin olivat varsin ruuhkaisia.

Bongasimme paikalta ainakin superreivaajat Villen ja Pekan seurueineen, Lauran, Heinin, Jonen, Jipan, Jyrkin, Ainon, Teron, Veeran ja vaikka ketä muita. Taustalla soitti DJ Orion, jonka setti oli vetänyt jo kiitettävän määrän väkeä tanssimaan. Itse en tästä setistä kuullut paljoakaan, mutta paikalla aikaisemmin olleet tutut kehuivat kyllä kovasti. Oli kuulemma loistavaa tunnelman kohotusta! Päätin herkutella hieman ja ottaa gin tonicin (7,20€), jotta ilta lähtisi hienosti käyntiin.

Ehdin olla onnellisena juoma kädessä noin kaksi minuuttia, kun huomasin, ettei ranteessani ollut enää sitä vihreää ranneketta. Pohdiskelin, että kuinkahan tärkeä kapine se on, jos ei esimerkiksi käy ulkona kertaakaan ja VIP-passi silti löytyy. Pakkohan sitä oli testata ja noh, eihän sinne VIP-alueelle tietenkään pääse ilman ranneketta! Päätin mennä kärkkymään mahdollisuutta kysyä asiasta lipunmyynnistä.

Sinänsä oli ihan jees seisoskella gin tonic kädessä kylmässä eteisessä miettimässä, että todennäköisesti ei ole enää mitään mahdollisuutta saada uutta ranneketta. Kärsivällisesti kuitenkin odottelin pahimman jonon hälvenemistä, kunnes VIP-ihmisistä vipein musiikkimaestro Tremont tuli pelastamaan päivän. Kiitos siitä vielä! Todella nolo tilannehan se oli, mutta ilmeisesti näitä aina pakostakin jollekulle sattuu. Tällä kertaa se olin minä (eikä esimerkiksi Bad Luck Laura, hehehe).

Toisella yrittämällä pääsimme nätisti VIP-alueelle, missä soi mukavaa teknon kaltaista soundia DJ Ascide5:n toimesta. Muina soittajina alueella olivat Mikado, Tremont, DrS sekä Cirius. (Myöhemmin illasta vissiin myös yllätysvieraita...) Lounge toimi erinomaisena virkistysalueena, sillä istumapaikkoja löytyi taatusti aina, ja sipsit olivat oikein hyviä! :3 Rupattelimme mukavia seurueeni kanssa ja tarkastelimme muuta väkeä. Benin kanssa mietimme, että oli mahtavaa istuskella kaikkien hienojen ihmisten keskellä VIP-alueella ja samalla puhua Star Trekin tuotantokausista ja jaksojen sisällöistä. Mutta onneksi tällekin puolelle mahtui muutama nörtti!

Pitkän aikaa loungessa istuttua teki mieli bilettämään pääpuolelle. Pääartisti John '00' Fleming oli jo aloittanut settinsä, ja tanssimaan oli eksynyt enemmän väkeä. Kuitenkin tanssilattialle mahtui jopa tällä kertaa mukaan (jos vertaa edellisen kerran Orjan Nilsenin settiin, jolloin lavan eteen ei ollut mitään asiaa). Menimme rohkeasti etualalle riehumaan; valotikut heilumaan ja meininki päälle! 00:n setti oli saanut vahvasti vaikutteita goa-trancesta, ja meno oli varsin intensiivinen. Oli kiva katsella ympärilleen, kun tanssijat nauttivat setistä aivan kympillä.

Jossain vaiheessa paikalle saapui myös illan yllätystekijä Timo, joka oli aikaisemmin uhonnut jäävänsä kotiin aikaisen aamuherätyksen takia. Kossubatterya siis naamaan ja työmurheet nurkkaan! Lyömäsoittajaseurassa keksimme myös uuden neljän valotikun tekniikan, sekä traditional valotikkuotteen. Mestarikursseja saa tulla kyselemään - kurssimaksu vain 500€ käteisellä. Kaikenkaikkiaan '00' Flemingin keikasta jäi aivan loistava fiilis: Tampere sai kokeakseen jotain erilaista, ja ilmeisesti itse artistillakin oli hauskaa. Näin ainakin facebookin mukaan:


Tanssimasta palasimme jälleen juurillemme yläkertaan, missä meininki lähti aivan sattumanvaraiseen suuntaan. Istuimme juttelemassa erinäisistä aiheista ja ottamassa lukuisia lissutyyppisiä valokuvia. Mietimme muun muassa, että koska Fat Ladyn yläkerran baarijakkarat ovat läpinäkyviä, niin sellaisen pitäisi pystyä pöllimään kenenkään huomaamatta! Ihmettelimme myös, miksi tanssilattian hieno valaistu katto ei ollut käytössä, ja että sellainen pitäisi olla jokaisessa yökerhossa ympäri maan. (Ja myös Lontoossa.) Keskustelun laatu oli kyllä hävettävän huonoa, mutta hei, eikös bilettäminen ole kuitenkin irrottelua ja yleistä häröilyä varten?

Stellar City oli jälleen kerran laadukas tapahtuma, jossa korkeasta tasosta huolimatta kukaan ei alkanut snobeilemaan tai nipottamaan tyhjästä. Fat Lady alkaa jo tuntumaan toiselta kodilta, jossa ei tarvitse enää pelätä vakioasiakkaiden mielipidettä tai huolehtia mistään muustakaan pinnallisesta tekijästä. Kaikki tuntuivat olleen paikalla musiikin vuoksi ja tunnustamassa rakkauttaan tranceen. Hyvin järjestettyjä bileitä ei voi koskaan olla liikaa, ja niinkin legendaarisen nimen kuin John '00' Fleming keikka oli saatu toimimaan aivan loisteliaasti.

Kello kolmen aikoihin tuttujen määrä rupesi vähenemään, kun sekä Eukka että Laura olivat karanneet paikalta. Tanssimaan emme enää jaksaneet lähteä, joten päätimme Benin kanssa välttää pahimmat jonot ja lähteä Hesburgerin kautta kotiin. Siitä tietää, että ilta on ollut erinomainen, kun vielä känkkylän pöydän ääressä on yltiöpäisen hauskaa! Kotona mietintään jäi seuraava Stellar City ja sen ajankohta, sekä ensi viikon eeppiset Lizsenin syntymäpäiväkekkerit. Ei huolta, kansalaiset! Ihan varmasti varoitan seuraavia Stellareita tämänkin blogin kautta. Pysykää siis kuulolla.


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Stellar City - John 00 Fleming "Pre"

Mistä puhutaan?
Säteilevä Stellar City palaa taas 9.11.2012, tähtenään legendaarinen John 00 Fleming!


Hypetystä:
Nyt on taas aika laittaa tanssikengät jalkaan ja sysätä kaamosmasennus nurkkaan! Kaikenmaailman halloweenit ja joulut on niin nähty, mutta Stellar City tuo kotikonnuille englantilaista laatutrancea. Nähdäämpä siis ensi perjantaina klubeilla!


Ei ole muuten kovin kauan aikaa siitä, kun Stellar City viimeksi sai klubikansan riehaantumaan trancemusiikin tahtiin. Edellisten kinkereiden tähti Orjan Nilsen sai aivan varmasti uusia faneja Tampereelta, ja ehkä näin käy myös tämän kerran ykkösartistille John 00 Flemingille! Bilepaikkana toimii loistelias Fat Lady, ja lippuja tapahtumaan voi ostaa osoitteesta tiketti.fi. Lisää sepostusta "sellereistä" voi lukea aikaisemmista blogeistani ja tapahtuman facebook-sivuilta.

John 00 Fleming on aivan legendaarinen mies trancen saralla, ja kaikkien trancesta vähääkään kiinnostuneiden olisi soveliasta tutustua hänen tuotantoonsa. Oli kyllä positiivinen yllätys saada keskellä edellisten stellareiden tanssimeininkiä kouraan pieni flaijeri, jossa mainostettiin 00:n saapuvan Tampereelle marraskuussa. Kuuntelin Flemingin biisejä itse hyvin paljon lukio-ikäisenä, kun aloin pikkuhiljaa löytämään konemusiikin, ja sen kautta trancen. Miehen ura on jatkunut 90-luvun alusta tähän päivään, ja jatkuu toivottavasti vielä pitkään.

Nostalgisoinnin nimessä laitan tähän väliin biisin vuodelta 1999. J'00'F: Lost in Emotion:


Seuraavaksi kuunteluun tulee uudempaa tuotantoa, tämän vuoden helmi, Fires of Chameleon:


00:n musiikista kuulee jonkin verran vaikutteita herran alkuperäisestä innostuksesta, goa-trancesta. Trancelle tyypillisten soundien takaa kaikuu väreillä ja sävyillä pelaamista, jotka saavat aikaan hienostunutta monipuolisuutta! Biisien melodiat ovat vähemmän eeppisiä kuin perus-trancessa, mikä tekee musiikista progressiivista, tietyllä tapaa diippiä, meditatiivista ja ajatuksille tilaa antavaa. Tämä on sellaista musaa, jonka soidessa on vaikea lähteä pois tanssilattialta! Voin myös kuvitella, että biiseistä saa kudottua yhteen aivan loistavan setin, varsinkin kun on niin paljon aikaa kuin Stellar Cityssä! (Päälavan aika jaettu siis kahden artistin kesken.)

Kolmanneksi videoksi laitan myös tämän vuoden tuotantoa. The 10th Life:


Lavan siis tosiaan jakaa 00:n kanssa DJ Orion, joka on niittänyt mainetta YleX:n radio-ohjelmien parissa. Suosittelen kuuntelemaan muun muassa Orionin hostaamaa XmiX-ohjelmaa, jossa on esillä loistavia suomalaisia nimiä. Laittakaa ehdottomasti kuunteluun! Alkuperältään Tamperelainen Orion on tehnyt paljon chill out -raitoja ja erityylisiä mixtapeja, joita voi kuunnella esimerkiksi osoitteessa djorion.fi. Sanomattakin selvää on, ettei Suomen konemusiikkikulttuuri olisi sama ilman tätä miestä!

Videoksi laitan tällaista youtuben uumenista löytynyttä herkkua: Mango, DJ Orion, J.Shore - When All The Ships Are Gone:


Samaisen ahkeran DJ Orionin hostaama klubikysely 2012 on edennyt finaaliinsa, ja kuinka ollakkaan, Stellar City on vieläkin mukana! Kilpailussa on jaossa aivan mieletön määrä erilaisia palkintoja, joissa mukana muun muassa festarilippuja, levyjä, ynnä muuta mukavaa. Kaikki Stellar Cityn fanit siis osallistumaan kipin kapin! Kilpailu löytyy osoitteesta http://www.facebook.com/orionfin/app_209282792420423.

Toivottavasti tavataan ensi perjantaina Fat Ladyssa!


lauantai 3. marraskuuta 2012

Bass System goes Techno & House @ Club10

Mitä?
Paljon rakastamaani teknoa, ja paljon sitä sekä muuta!

Missä?

Hämeenkadun fiinein bistro Club10, 2.11.2012 klo 22-04

Kuulumisia:
Näihin bileisiin lähdin hyvin yksinäisistä lähtökohdista, kun Ante lähti Haapavedelle keikkailemaan ja seuranani olivat IRC, televisio ja muutama kappale lonkeroita. Fiilis ei ollut kuitenkaan millään tavalla huono, koska Bass Systemin teknobileet olivat tiedossa illan kohokohtana. Näitä bileitä olin odottanut jo siitä asti, kun sain kutsun facebookissa. Tajusin saman tien, että sinne oli mentävä, tapahtui mitä tahansa! "Ei tällasia sais järjestää puskan takaa ku pienimmät teknon rakastajat meinaa saada sydärin", kommentoin tapahtuman seinälle ja jäin odottelemaan. Liikkeelle lähdin klo 23 jälkeen korkein odotuksin.


Paikalle saapuessa tiesin, että pystyn käyttämään pelkkää korttia koko illan, ja silläkin pystyn suorittamaan vain minimaaliset ostokset (köyhä kun olin).  Toivoin hartaasti, että lipunmyynnissä olisi korttilaite, ja niinhän siellä olikin! Se vaan ei toiminut. Yhyy. Nolona odottelin pihalla, että joku kavereista, jolta käteistä löytyisi 7,5€ verran, tulisi pelastamaan. Onneksi uljas portsari kuitenkin tuli apuun tajuamalla, että korteissa on myös magneettinauha, joka toimii yleensä ottaen paremmin kuin siru. Hieno homma! Harvoin sitä enä pääsee nimmaria kirjoittamaan klubin ovella.

Mukana Club10:ssä olivat muun muassa reiviystävät Pekka ja Laura, sekä muutamia Hervannan paloaseman kinkereistä tuttuja tyyppejä. Kaikki olivat luonnollisesti loistavaa tanssiseuraa ja paikalla kuuntelemassa teknoa/housea tapahtuman otsikon mukaisesti. Paikalla oli silti vähemmän tuttuja kuin yleensä konemusiikkibileissä, johtuen varmaan läheisen Semaforin päällekkäisistä bailuista. Klubit olivat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että osa porukasta seilasi niiden välillä.

Menimme seurueen kanssa aikalailla suoraan tanssilattialle, joka oli huutanut tyhjyyttään. Muut seurasivat äkkiä perässä. Tulipa taas harrastettua tyypillistä 'tanssilattia korkkausta', eli näytimme mallia ujommille tanssijoille. Ne, jotka tulivat tanssimaan, aikalailla pysyivät siellä koko illan pieniä breikkejä ottaen. Soittamassa olleen Mefiston setti oli aivan herkullista "perus"-teknoa, jota juuri olin lähtenyt hakemaan tältä illalta. 'Techno' (ja sen erikieliset vastineet) on varmasti konemusiikkimaailman väärinkäytetyin termi, jonka voi bongata lukuisista remixien nimistä ja valtamedian konemusiikkikeskusteluista. Tekno on kuitenkin minulle yksi suurimpia rakkauksia, ja yritän sitä päästä tanssimaan, olin sitten kuinka köyhä tahansa! Mitenhän suuren yleisön saisi oppimaan lisää konemusiikin monipuolisuudesta?

Juomatauon aikana tarkastelin hieman Club10:n tunnelmia. Loungen puolella oli huhujen mukaan karaoke, joten sinne en uskaltanut edes kurkistaa. Väkimäärä kasvoi loppua kohden, ja paikalla oli ihan mukavasti ihmisiä. Jossain vaiheessa täysin vapaita pöytiäkään ei enää ollut. Vain osa porukasta näytti tulleen paikalle Bass Systemin tapahtuman takia, ja loput olivat muuten vain perjantai-liikenteessä. Tanssimaan tulleet olivat tanssimassa, ja juomaan tulleet heiluivat tiskin tienoilla ja ihmettelivät tanssilattian puuhia.

Istuskelimme ison pöydän ääressä pylväiden takana, joten soittajien vaihtoa emme nähneet. Jossain vaiheessa vain mietimme, että nyt kyllä vaihtui tyylilaji aika lailla. Lähdimme siis takaisin tanssilattialle fiilistelemään Tremontin soittamaa housesoundia. Yleensä ottaen house on tyylilaji, joka minuun ei iske muuten kuin humalatilassa tanssilattialla (iski siis tässä tapauksessa...) Biisit olivat jonkin sortin über-epic-house-tyyppistä soundia, joka sai tanssilattian porukan kokeilemaan kaikenlaisia mahtimuuveja. Sekaan mahtui silloin tällöin myös hieman repetitiivisempää tech-housea, joka sopi loistavasti illan teemaan,

Illan viimeisenä soittanut Die K<se soitti huomattavasti minimaalisempaa settiä, joka oli ainakin minuun makuuni täysi kymppi. Tanssimaan en kuitenkaan enää lähtenyt, vaan päädyin istuskelemaan Pekan kanssa ja tarkastelemaan meininkiä hieman kauempaa. Tässä vaiheessa päätin, että siiderin juominen olisi hyvin huono idea, joten päädyin hakemaan tiskiltä pienen kokiksen. Parin minuutin jälkeen huomasinkin, että sen juominen oli oikeastaan vielä huonompi idea. Sokeri nimittäin iski päähän kuin jäinen piikki.  Ajattelin, että kotiinlähtö olisi hyvä idea (vaikkakin harmillisen aikaisin), mutta vessassa piti vielä käydä. Siitähän se tarina sitten alkoikin:

Menin vessaan muutaman muodikkaasti pukeutuneen ja laittautuneen naishenkilön perässä. Laitoin kopin lukkoon, ja nämä alkoivat sitten nillittämään jotain aivan ihme settiä peilien edessä. "Mitähän ihmettä täällä oikeen tapahtuu tänään ku jotain aivan ihme musaa ja porukkaa vaan paikalla." "No nii-i! Siis oikeesti, jotain vitun rastapäitä vaan joka paikassa". Tässä vaiheessa meinasin itse revetä kun mietin että yksi niistä vitun rastapäistä istuu täällä viereisessä kopissa! Voi luoja. Sniikkasin siitä sitten huomaamattomasti pesemään kätöset ja tilittämään tapahtumasta Pekalle. Ilmeisesti oli tytöillä vähän heikko käsitys siitä, mihin bileisiin sitä ovatkaan tulleet. Mutta hei, olipahan ainakin kunnon kulttuurikokemus heille.

Lähtiessä oli huonosta olosta välittämättä hyvä fiilis. Tätä iltaa tarvitsin hyvin stressaavaan kuukauden jälkeen. Lähestulkoon sain kehitettyä itselleni burnoutin Tampereella järjestettyjen lyömäsoitinkilpailujen aikana. Liiallisen kiireen hälvetessä pääsen taas entiseen tapaani riehumaan keskustan pippaloihin! Seuraavalla viikolla luvassa Stellar Cityä ja sen jälkeen Säteen Tampereen kiertuetta! Palataanpa niihin sitten ja nähdään klubeilla. Heihei.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Top10 Minimal Techno

Tässä listani genrestä, jota vain hullut rakastavat ja idiootit inhoavat. Tällä kertaa biisit eivät ole missään tietyssä järjestyksessä! Suurin osa on napattu mixtapeista, mutta kaikki kappaleet ovat kuitenkin minimalin ehdotonta kermaa. Toivottavasti tykkäätte!

1. Industrialyzer - Barcelona


2. Gaiser - Static Level



3. Cream Sound - Make Me Lake Inside (DP-6 Remix)



4. Maetrik - Paradigm House



5. Dasha Rush - Sonic Static



6. Leke Da Loco - Osmose (Leke's R U Loco 2 Mix)
Harvinainen artisti; youtubevideota tästä biisistä ei löytynyt, mutta soundcloud-linkki kyllä!


7. Max Cooper - Minertia



8. J. Flannan - Meditation
Samoin kuin numeron 6. kanssa, linkitän biisin soundcloudiin youtuben sijasta.


9. King Unique - 2000000 Suns



10. XZOZ - Jungle


tiistai 2. lokakuuta 2012

Top10 Drum'n'Bass

Tässäpä rumpubassosta kiinnostuneille hieman omia suosikkejani kuunneltavaksi. Yritin laittaa biisit jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen, mutta vaikeaahan se on näin komean genren kanssa. Samalla yritin vähän välttää tunnetuimpien artistien ykköshittejä! Listoja tulossa myös muista genreistä ja ehdottaa toki saa kaikkea muutakin. 


10. Spor - 1Up
Hauska biisi varsinkin 8-bittisen ystäville. Ja tämä on muuten Anten soittoäänenä, joten tulee usein kuultua ainakin pätkinä.



9. Muffler - Floor Rocker
On kyllä nimensä arvoinen kipale!


8. Sub Focus - Special Place
Yksi ensimmäisistä dnb-biiseistä, mitä koskaan kuuntelin. "Most of us have a special place we like to visit..."
 

7.  Nero - Electron
Mieletöntä polyrytmiikkaa.


6.  Pendulum - Hold Your Colour
Klassikoksi muodostunut helmi, jossa kaunista melodiaa ja kickass-rumpua.


5. Pleasure & Origin - Fallen
Voiko groovempaa bassoa dnb-kappaleessa käyttää?


4. Fresh - Immortal
Epic! Hieno sample ja mieleenpainuva melodia. Tätä on kiva kuunnella junassa tai bussissa jostain syystä.


3. Fanu - Amok
On se vaan niin nättiä ja hyvin tehtyä musiikkia. Kuvakin sopii tunnelmaan.


2. Black Sun Empire - Stasis
Edellisen tapaan tunteella tehtyä tummaa dnb:tä. Tämän biisin albumi on yksi all-time-favoritteja.


1. Noisia ft. Foreign Beggars - Shellshock
Ansaitsee ykkössijansa, oma suosikkini dnb:n saralla.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Stellar City - Orjan Nilsen @ Fat Lady

Mitä?
Trancea ja aiemmista Sellereistä tuttua säihkettä ja iloa!


Missä?
Fat Lady, Tampere, 28.9.2012 klo 22-04


Terveisiä:
Rankat työt, rankat huvit! Uskomattoman työlään viikon jälkeen oli mukava tietää pääsevänsä taas nauttimaan laadukkaista bileistä ja hyvästä seurasta Stellar Cityn tapaan. Mukana kuljetin huomattavia univelkoja (~4h unta joka yö) ja perjantain tuomaa huojennusta. Ennen lähtöä Tampereen säihkyvimpään klubitapahtumaan, nautin yhden kappaleen saunasiidereitä ja laitoin itseni trance-olennon näköiseksi, dramaattisine silmämeikkeineen ynnä muineen. Sitten vain matkaan! Ja taustamusiikiksi luonnollisesti progetrancea mp3-soittimesta.


Kello yhdentoista aikoihin Fat Ladyn alakerta oli jo täynnä, kuten kuvitella saattaa tämän tason bileistä. Pääesiintyjä Orjan Nilsen oli asiakaskunnalle iso nimi (ja myös minulle, kuten edellisestä kirjoituksestani voi jo päätellä), joten porukka oli saapunut ajoissa paikalle varmistaakseen koko illan mittaiset hyvät kekkerit! Tanssimaankin oli jo eksynyt muutama sielu, muun muassa Bad-Luck-Laura, jonka kanssa hengasin suurimman osan illasta. Fat Ladyssa oli kieltämättä ihana olla taas! Aiemmista Sellereistä tuttu valokuvauspiste oli omassa nurkassaan, sisustus edelleenkin aivan helmeä, ja tuttuja pompahti vastaan joka nurkan takaa. Klubin lounge oli muutettu VIP-passilaisten omaksi tilaksi, joten se jäi ainakin omalle seurueelleni aikamoiseksi mysteeriksi.

Kierreltyämme hetken katsastamassa klubilaisten touhuja, päätimme linnoittautua yläkertaan. Siellä oli eniten istumapaikkoja ja vielä tässä vaiheessa vähiten jonoa baaritiskeille. Suunnattoman univelkani takia en uskaltanut koskea alkoholiin, vaan harvinaisesti jaksoin koko illan loppuun kahdella tuopillisella limua - Jaffalla ja kokiksella! Baareissa oli tarjouksessa outoja shotteja, joita esimerkiksi Aino uskaltautui kokeilemaan, mutta tällä kertaa juopottelu ei vain lähtenyt. Yksikin juoma olisi hulahtanut suoraan päähän ja lujaa. Löysimme seurueeni kanssa täydellisen pöydän läheltä yläkerran ikkunoita, joista näimme hyvin lavalle asti. Siihen päätimme jumittua vähäksi aikaa kasvattamaan tanssifiilistä.

Stellar Cityn musiikkityylihän on siis trance, joka toimiakseen vaatii paikalle paljon väkeä ja hienon paikan. Perjantain yleisö taisi 90% olla nimenomaan trance-väkeä ja loput mukana heiluvaa klubbaajaa. Koko illan trance-sessiot ovat ehdoton juttu, sillä tempoon ja biittiin jää koukkuun illan mittaan entistä enemmän. Ennen pääesiintyjää soittamassa olivat Ville Lope ja tanskalainen Kris O'Neil. Biisi biisiltä tanssimaan valui enemmän porukkaa.

Itsekin eksyin pari kertaa alakertaan ja jopa tanssilattialle, vaikka unenpuutos tuntui jo silmissä asti. Rentouttavampaa oli tyytyä tarkastelemaan tanssijoita yläkerran ikkunoista. Moni reivaaja jumitti yläkerrassa, loungessa tai käytävillä odottamassa Orjan Nilsenin settiä ja säästelivät tanssivoimiaan illan pääkoitosta varten. Silti tanssilattia oli jo aivan täynnä, eikä ollut toivoakaan ahtautua enää mukaan lavan eteen!

Kun pääesiintyjä vihdoin kuulutettiin lavalle klo 1:30 aikoihin, päättelin, että pakkohan sinne on itsekin lähteä vähän riehumaan. Tätä vartenhan paikalle oltiin tultu! Lauran kanssa kävelimme portaita alas ja tajusimme, ettei tämän tanssilauman läpi ole mitään asiaa kävellä. Kiersin narikan kautta lavan viereiselle sivukäytävälle ja jäin sinne. Suurin osa tutuista reivaajista oli nimenomaan tällä käytävällä, johon musiikki kuului astetta hiljaisemmin, eikä itse artistia nähnyt kovin hyvin. Silti tunnelma oli katossa. Hyviä kavereita joka puolella ja loistavaa musiikkia. Paikalla fiilistä kohottamassa olivat muun muassa Laura, Aino, Ville, Pekka, Rami, Jone, Veera, ynnä muut ihanat ihmiset!

Nilsenin biisit olivat erittäin innovatiivista progetrancea, jota jammaillessa tuli myös selvinpäin oleville tunnerikas olo. Suosikeiksini nousivat luonnollisesti tämän vuoden hittibiisi Amsterdam ja vanha klassikko, Tieston Traffic, jota kuulee nykyään enää harvoin bileissä. Limulinjalla olemisessa oli se hyvä puoli, että jaksoi tanssia normaalia kauemmin, eikä vessassa tarvinnut juosta koko ajan.

Kyllä sitä vaan pitää ihmetellä, miten näitä nimiä saadaan Tampereelle asti. Nilsenin setin aikana asiakkaille jaettiin mainoksia tulevista Sellereistä, joihin saapuu John 00 Fleming, itsellekin teinivuosilta tuttu trancenimi. Facebookin mukaan itse pääartistikin oli positiivisesti yllättynyt Stellar Cityn meiningistä! Aivan loistavaa, että tapahtumalle saadaan jälleen jatkoa. Voin rauhallisin mielin mainostaa tulevaa päivämäärää kaikille tutuilleni.

Kotiinmenon koittaessa oli melkeinpä haikea olo. Jouduin väsymyksen takia lähtemään paikalta jo 2:30 aikoihin (tiedän että on harmillista, mutta olisin varmaan nukahtanut tanssilattialle jos olisin jäänyt pidemmäksi aikaa paikalle). Fiksuna ihmisenä olin varannut jääkaappiin Saarioisten legendaarisen metu-pitsan, jottei tarvitsisi maksaa Chens-setistä keskellä yötä. Nukkumaan pääsin jo yllättävän aikaisin 3:30 aikoihin, joten tavallista pitemmät yöunet oli taattu. Niillä unilla jaksoin sitten koko viikonlopun väkertää tukan laittamisen kanssa! (Kiitos Olville..) Ja ommuute taas hieno tukka. :)



tiistai 25. syyskuuta 2012

Stellar City - Orjan Nilsen "Pre"

Mistä puhutaan?
Ihastuttavan Fat Ladyn ensi perjantain Stellar City ("selleri") -bileet!

Hypetystä:
Perjantaina 28.9.2012 Hämeenkadun Fat Ladyssa räjähtää jälleen! Kaupunkiin saapuu pohjoismaiden freeseimpiä trance-DJ:tä ja uskomattomat bileet on taas kerran taattu. Kutsunkin siis kaikki lukijani mukaan hyvään meininkiin ja vilpittömästi toivon, että mahdollisimman moni saapuisi paikalle. Stellar City järjestetään Tampereella nyt kolmatta kertaa ja se on aina ollut yleisömenestys. Taso vain tuntuu nousevan joka kerta! Luvassa on siis sellaista säihkettä, jota ei passaa kenekään, joka edes vähän piittaa konemusiikista, missata.

Kirjoittelun taustalle laitoin loopille pyörimään illan pääesiintyjän Orjan Nilsenin sisuskaluja värisyttävän biisin nimeltä Amsterdam. Suosittelen sitä lämpimästi syysiltoihinne.



Norjalainen Orjan Nilsen on suhteellisen tuore nimi trancepiireissä. Kuvioissa tämä proge-DJ on ollut mukana vuodesta 2006 lähtien ja siitä tähän päivään jatkanut tasaista nousua. Läpimurto tapahtui aikaisemmin tänä vuona, kun herra sai IDMA Break-Through DJ -nimityksen. Nilsen on minulle itsellekin tuttu nimi, vaikken tämän vuoden tuotantoa ole ehtinyt paljon kuunnellakaan. Suurin osa omista reiviystävistäni tunnistaa myös nimen, ja facebookin Stellar City-tapahtumassa on myös suurehko Nilsen-hype päällä. Enkä ihmettele ollenkaan! Musiikillisesti Nilsenin tuotanto on edistyksellistä, sointukulut kunnon progesettiä, tavallaan tuttua kamaa mutta silti erikoisella tavalla herkullista. Tässä vielä toinen tämän vuoden hittibiisi, Orjan Nilsen - Endymion:



Illan toinen ulkomainen nimi on tanskalainen Kris O'Neil, In Trance We Trust -labelin freeseimpiä tyyppejä. Tämä herra ei ollut minullekaan aikaisemmin tuttu, mutta pienen youtube-kierroksen perusteella O'Neil ei mikään aivan turha hemmo ole! Tarjolla on singlejä vaikka muille jakaisi ja lisäksi yhteistöitä mm. edellisten Tampereen yleisön villitsijöiden Marcus Schössowin ja Marco V:n kanssa. Katsaus O'Neilin tuotantoon paljastaa kunnon biletrancea, joka uppoaa Stellar-väkeen varmasti kuin häkä. Tässä perään muutama valikoitu pätkä youtubesta:


Kiholm & Kris O'Neil - We Just Did:


From Canada With Love:


Perjantain lopusta musiikista vastaa Suomitrancestara Ville Lope, joka teki soitannallaan vaikutuksen jo viime Stellareissa. VIP-passilaisten oman tilan musiikin tarjoaa Futuristics-ihmiset. Hyvä musiikki ei siis jää pelkästään ulkomaantarjonnan varaan! Fat Lady tilana on profiloitunut juuri massiivisten trance-bileiden kodiksi, jonne on aina ihana tulla takaisin ja ikävä tulee jo pilkun jälkeen. Fätärin ylä- ja alakerran eri tunnelmat tarjoavat liikkumatilaa tamppaajille, ja musiikin luvattiin pysyvän samana koko talossa (sitä VIP-stagea lukuunottamatta...)! 

Tiivistettyvä voin siis sanoa, että Tampereen bileskenessä pyörivät ihmiset eivät yksinkertaisesti voi jättää tulematta paikalle, ja muutkin kynnelle kykenevät raahataan tamppaamaan vaikka väkisin. Kesä on jo ohi, ja nyt otetaan sloganiksi "Hurjasti töitä, hurjasti hupeja!" Kipinkapin siis kaikki perjantaina mukaan! Lizsen suuttuu, jos ei näe tuttujaan paikanpäällä :) 

Luvassa on taas luonnollisesti jälki-ihmettelyä viikonlopun aikana, ja taidanpa sunnuntaikevennykseksi laatia toisen Top-10 -listankin...




sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Mt. Eden @ Senssi

Mitä?
Yllättävän monipuolista bassomusiikkia, Mt. Eden -hypeä ja uusia tuttavuuksia!


Missä?
Senssi, Tampere, 21.9.2012 klo 22-04


Kuulumisia:
Kuten jo edellisessä tekstissäni kirjoittelin, Mt. Edenin saapuminen Tampereen kylmiin olosuhteisiin oli sellainen mahdollisuus, jota ei kannattanut jättää väliin. Tätä ohjetta seuraten siis lähdin minäkin perjantaina kohti Senssiä. Tunnelmat olivat saunanraikkaat ja rentoutuneet kuten yleensä perjantaisin. Laittautumisen taustalle laitoin soimaan bassoradion viikoittaisen dnb-shown, joka sopi enemmän kuin hyvin tulevaan yöhön! Hieman ennen yhtätoista pääsin liikkeelle, odotukset ymmärrettävän korkealla. Onhan tätä iltaa tullut itsekin hypetettyä kaikille mahdollisille tutuille ja tuntemattomille.

Senssille saapuessani mietin vain, kuinka mukavaa oli olla siellä taas. Paikka on ehdottomasti Tampereen hienoimpia klubeja korkeine kattoineen ja valtavine tiloineen. Sisustusta voisi ehkä hieman muuttaa modernimpaan suuntaan, sillä ainakin seinien printtikuvat menevät hieman yli hilseen. Paikan arkkitehtuuria olen kuitenkin monesti kehunut. (Tietääkö joku, mitä Senssin tilalla on alunperin ollut? Kiinnostaa oikeasti.)

Lähdin rohkeasti kohti baaritiskiä ja yritin kuikuilla mahdollisesti paikalla olevia tuttuja. Liikkeelle jouduin lähtemään tällä kertaa yksin, sillä suurin osa dubstep/dnb-ystävistäni olivat reissussa tai totaalisen PA. Onneksi Senssi oli jo yhdentoista aikoihin melkein täynnä, ja väkeä virtasi sisään koko ajan. Seurasta ei siis varmasti olisi puutetta, kunhan vain olisin reipas ja vähemmän ujo kuin yleensä. (Olen oikeasti kamala nössö, jos pitää etsiä uusia tuttuja!) Istumapaikkoja en kuitenkaan löytänyt mistään, ja vapaillakin paikoilla oli puolitäysiä tuoppeja. Kumosin siis nopeasti lonkeroni ja siirryin tanssilattian puolelle.

Tähän aikaan yöstä soittamassa oli Subsense, ja musiikkityyli oli illan teemaan kuuluen bassorikasta. Tempot vaihtelivat hitaammasta nopeampaan, mutta meininki tuntui koko ajan vain nousevan. Paikalla oli Senssin tyypillisen asiakaskunnan lisäksi helposti tunnistettavaa dubstep-väkeä ja muutama konemusiikkiskenen vakionaama. Tanssimassa on aina mukava olla, kun kukaan ei yritä esittää mitään ja kaikki nauttivat toistensa seurasta, oli sitten tuttuja tai ei. Subsensen dnb-biitit saivat tanssilattian sekoamaan ja muuvit yltyivät ihan hulluiksi. Tällaista yhteenkuuluvuuden tunnetta sitä haetaan, kun bileissä käydään!

Seikkailua etsivänä ihmisenä lähdin tanssilattialta tutkimaan lisää Senssin uumenia. Väkimäärä kasvoi koko ajan, ja paikka alkoi pikkuhiljaa ruuhkautua. Baaritiskien toiminta oli silti yllättävän sujuvaa! Vaikka hinnat olivat hieman kalliimpia kuin mitä olin odottanut, ne eivät silti päätä huimanneet. Esillä oli tapahtumakohtainen hinnasto, jonka mukaan juomien hinnat liikkuivat siinä 4-5€ tienoilla. On sitä kalliimpaakin ostettu! Yläkerrassa oli samanlainen ruuhka kuin alhaalla, eikä pöytiä ollut vapaana enää yhtään. Toisaalta tällainen järjestely on monesti myös suotavaa, että tanssilattiallekin eksyisi porukkaa (niinkuin minä alkuillasta)! Ihailin jonkin aikaa parvelta lavalla pyöriviä hoop-tanssijoita ja jutustelin muun yleisön kanssa mukavia. Korkeanpaikan kammoisena lähdin kuitenkin pois tungoksesta ja siirryin takaisin tutkimaan alakertaa.

Senssin sivuraiteilla sijaitsevan loungen avaaminen helpotti ruuhkaa jonkin verran. Juomat olisi kannattanut hakea sieltä, ja istumaankin mahtui vaikka kuinka paljon väkeä. Loungen musiikki oli suomirap-painotteista, mikä toimi hyvänä taukomusiikkina vahvasti bassotaajuuksilla toimivasta pääpuolen meiningistä. En silti viihtynyt loungen puolella kauan, vaan siirryin takaisin tähyilemään istumapaikkaa, kunnes vihdoin löysin sellaisen. Ja siitä paikasta en muuten luopunut vähään aikaan! Tuttuja ja ihania ihmisiä tuli morjenstamaan, ja uusia tuttavuuksiakin löysin monta.

Kello yhden aikoihin alkoi yön kohokohta, kun Uusi-Seelantilainen dubstep-duo Mt. Eden otti lavan haltuunsa. Tanssimaan en silti lähtenyt, sillä lavan edusta oli aivan tupaten täynnä, ja ruuhka ylettyi helposti baaritiskin tienoille. Paikalla oli paljon faneja, jotka juoksivat tanssimaan heti ensimmäisten biittien alkaessa. Mutta minähän en paikastani luopunut! Parhaisiin biiseihin oli ihan hyvä tanssia pöydän vieressäkin. Mt. Eden soitti monipuolista ja mielenkiintoista bassomusiikkia; paljon enemmän kuin geneeristä dubsteppiä. MC-touhut piristivät meininkiä ja saivat fanit hullaantumaan. Duon jäsenet olivat taitavia esiintyjiä ja ehdottomasti maailmanmaineensa ansainneita. Pikkulinnuilta kuulin, että bassotaajuutta oli tuotu paikalle lisää runsaasti, mikä oli täysin tarpeellista Senssin kokoiselle paikalle. Äänentoisto toimi muutenkin mielestäni loistavasti, vaikka jälkeenpäin kuulin asiakkailta kommenttia diskanttipuolen muhjuuntumisesta. Jätän äänentoiston setvimisen kuitenkin ammattilaisille, sillä minä en tiedä aiheesta yhtään mitään!

Hyvät fiilikset eivät kuitenkaan loppuneet heti pääesiintyjän jälkeen, vaan lopuksi soittaneen Wispyn biitit pitivät tanssilattian hyvin kuosissa. Päädyin hengaamaan loppuajaksi yläkerran parvelle tarkastelemaan bilettäjiä ja ihastelemaan uuden tuttavani Henriikan käsintehtyjä koruja. Päällimmäiseksi tunnelmaksi illasta nousi juuri kanssaihmisten ystävällisyys ja hyvä kattaus esiintyjiä. Tällaista tulosta saadaan, kun laitetaan Tampereen pätevimmät järjestäjät asialle! Erityisen hienona pidän sitä, että Uusi-Seelantilaisen staran rinnalla oli soittamassa Tampereen omia poikia. Näin tämä kaupunki saadaan nostettua isojen bileiden kaupungiksi. Ja kohta yleisöä virtaa Helsingistä tänne, eikä toisinpäin!


tiistai 18. syyskuuta 2012

Mt. Eden - "Pre"

Mistä puhutaan?
Mt. Eden tämän viikon perjantaina 21.9. @ Senssi, Tampere klo 22-04

Fiilistelyä:
Perjantaina on jälleen maailmanluokan artistia piskuisessa kotikylässämme Tampereella! Esiintymään on kutsuttu Uusi-Seelantilainen dubstep/dnb -duo Mt. Eden, jossa pyörivät nuoret miehet Jesse Cooper ja Harley Rayner. Maailmanmaine tällä kaksikolla on niin suuri, että Mt. Edenin youtube-kanavan kastojaluvuissa paukkuvat jo kymmenet miljoonat rikki! Suuria lukuja miettiessänne voitte samalla laittaa vaikkapa alla olevat videot pyörimään ja valmistautua jo hyvissä ajoin perjantain kekkereihin. Iltaa ovat siis järjestämässä Bass System ja Futuristics, joiden yhteistyö on taatusti nättiä ja nätin kuuloista. = Taas niitä tapahtumia, joita Lizsen hyvillä mielin suosittelee lukijoilleen ja muillekin!

Mt. Eden on artisti, jonka nimeen törmää arkipäivinäkin silloin tällöin, vaikkapa kahvipöydässä. Tästä tietää, että nimi on ainakin minun tuttavapiirissäni arvostettu ja hyvin tunnettu. Duo on tehnyt lukuisia remixejä muun muassa The Prodigyn ja Madonnan kappaleista, mutta eiköhän herrojen oma tuotanto ole kuitenkin myös hatunnoston arvoista. Taitavasti rakkaudella tuotetun musiikin ansiosta duo kipuaa kovaa vauhtia dubstepin ykkösnimien keskuuteen (ellei ole siellä jo nyt). Levyjä Mt. Eden ei ole vielä saanut ulos, mutta pikkulintujen (= wikipedia) mukaan debyyttialbumi olisi tulossa jo joulukuussa! Kaikki siis tarkkana, varsinkin jos haluaa tukea nuoria muusikoita.

Tässä siis Mt. Eden - Gambler. Hieno biisi, ja hyvä esimerkki artistin edistyksellisestä tyylistä. Musiikki on tietyllä tapaa maanläheistä mutta silti hyvin mielikuvituksellista! Duo tuntuu ottavan reippaita askelia genren tulevaisuuteen ja välttelee kliseitä. Musiikin luominen vaatii suunnattoman määrän omistautumista ja visiota, jota Mt. Edenistä kyllä löytyy vaikka muille jakaisi. Dubstepin huominen on taattu!



Seuraavaksi hieman keikkatunnelmia Calgarysta tämän vuoden maaliskuulta:


Ja tässä sitten aivan uunituoretta materiaalia eli QuESt - One Way (Produced by Mt. Eden):



Toivottavasti myös Tampereelle saapuu paljon innokasta yleisöä! Paikkana Senssi on ehdoton ykkönen keikan pitämiselle, sillä sinne mahtuu iso määrä porukkaa ja silti jää tilaa vielä riehumiselle. Maustetta Senssille ovat tuomassa Futuristics-ihmisten loihtimat videosysteemit (takuunättiä) ja taitavat vannetanssijattaret (ihan varmasti nättiä). Paikan arkkitehtuurin suurena fanina voin suositella iltaa jo pelkästään visuaalisena kokemuksena. Musiikkipuolta täydentämässä ovat Tampereen omat ylpeydet Wispy, Subsense ja Mefisto, joita kaikkia olen kehunut jo aikaisemmin blogikirjoituksissani. Siihen voi siis luottaa, että illan järjestelyt ovat ehdotonta kultaa!

Shut up and take my money! Lippuja saa siis täältä: Tiketti hintaan 11,20€. Hinta on naurettavan pieni näin ainutlaatuisista bileistä, ja lippu kannattaa jokatapauksessa ostaa etukäteen, sillä ovelta sellaisen saa hintaan 15€. Kipin kapin siis tiketti kouraan! Muutamat dubstep-keikat nähneenä voin vannoa, että meistä kasautuu vielä loistava ja positiivisessa mielessä täysin järkensä menettävä yleisö perjantaiksi. Tämän tason artisteja saapuu Tampereelle enenevissä määrin, mikä kertoo aktiivisista järjestäjistä ja yhtä innokkaasta yleisöstä. Hyvä me! Mikäli kiinnostuksesi nousi huimiin korkeuksiin, lisää infoa ja sen sellaista löytyy tapahtuman facebook-sivulta.

Huom!
Tästäkin tapahtumasta lisää sitten viikonlopun aikana, kunhan toivun ensin illan koettelemuksista. Nähdään Senssillä; saa tulla morjenstamaan!


maanantai 10. syyskuuta 2012

Redemption Festival @ Klubi

Mitä?
Synkkää musiikkia ja alakulttuurin parasta antia!

Missä?
Tullikamarin aukion Klubi, Tampere,  8.9.2012 klo 21-04

Terveisiä:

Ja terveiset kajahtavat tällä kertaa goottipiireistä! Dog's Homessa ja Tampereen Klubilla järjestetty Redemption festival on siis koko viikonlopun (7.-9.9.) kestävä tapahtuma, mutta osallistuin vain lauantain tarjontaan järjestäjiltä saadun lipunmyyntipestin ansiosta. Kiireisen viikolopun keskellä oli mukava lähteä taas kokemaan hieman kulttuuria  hyvässä seurassa. Mukana lipunmyynnissä olivat Laura ja Olvi, mutta tällä kertaa en ehtinyt etkoilemaan, vaan saavuin suorilta Klubille. Lähtöni myöhästyi harmillisen paljon typerän vaate- ja pyöräkriisin takia, mutta onneksi bussillakin pääsee eteenpäin! Sen siitä saa, kun päättää laittaa korot jalkaan pitkästä aikaa.


Ovella nappasin itselleni duunarilipun ja suuntasin etsimään Beniä, Jussia ja muita tuttuja. Baarista otin mukaani ison jaffan. Paikalla Klubilla oli suuri määrä tummanpuhuvia goottiedustajia ja olikin ilo nähdä, että paikka oli melkein tupaten täynnä. Yritimme turhaan etsiä istumapaikkaa, joten hengasimme hetken foosballin parissa ja nautimme yleisestä tunnelmasta. Terassille olisi tietenkin mahtunut, mutta tähän vuodenaikaan pihalla hengailu ilman takkia ei välttämättä ole hyvä idea. (Silti niin kuitenkin tein ja tärisin loppuillan.)

Hienosti laittautunutta asiakaskuntaa oli kyllä ilo katsella. Henkilökohtaisesti oli virkistävää olla eri "skenen" tapahtumassa, kuin missä yleensä pyörin. Mikäs siinä, kun kuitenkin musiikista tykkään ja ympärillä on mukavia ihmisiä! Suomessa goottipiirit ovat ainakin tietääkseni hyvin yhteyksissä toisiinsa, ja tämän kaltaisia tapahtumia etsivät kaikki kynnelle kykenevät. Voin vain kuvitella, että Redemption-festivaalin järjestäjien tapahtumat Tampereella ovat piireille kullanarvoisia.

Paikkana Klubi toimii aivan loistavasti tämäntyyppisille bileille. Klubi on tummanpuhuva ja rock-henkinen, mutta silti siisti ja tilava. Lavalle nousee jatkuvasti tunnettuja bändejä, mutta paikalla on myös pidetty ikimuistoisia DnB- ja teknoiltamia. Pohjaratkaisu on hyvä, sillä istumapaikoilta näkee lavalle, vaikka tanssilattialla pari isoa tolppaa onkin. Klubin narikassa ja baarissa on ammattitaitoista ja mukavaa väkeä, ja palvelu toimikin mukavasti koko illan! Baarin juomat ovat kohtalaisen kalliita (gin&tonic 7,20€), mutta luulenpa, että paikalle saapuva yleisö on muutenkin enemmän livemusiikin kuin kännäämisen perään.

Myöhästelyni takia missasin valitettavasti illan ensimmäisen orkesterin, Shade Factoryn. Onneksi kuitenkin ehdin paikalle sopivasti, kun lavalle nousi venäläinen kulttimaineen omaava bändi Otto Dix. Bändin kokoonpanoon kuului sähköviulu, kiippari ja laulu. Mielettömän hienosti pukeutuneet muusikot lauloivat, soittivat ja jotenkin mystisellä tavalla saivat koko yleisön lumottua. Sanoituksesta olisi ollut kiva ymmärtää jotain, mutta tämän bändin kohdalla pieni mysteeri ei ole pahitteeksi. Yhdistelmä klassista laulua, viulunsoitantaa ja industrial-taustoja toimi yllättävän hyvin.

Illan kolmantena bändinä toimi virolainen Freakangel, jonka lavakarisma oli edellistä hevimpi. Musiikki meni yleisöön, ja myös minuun, aivan kympillä. Rumpalina tietenkin olin haltioissani siitä, miten hienosti liverummut toimivat koko bändin tukirankana (rumpali voisi hommata kyllä uuden peltisetin...o.o). Festivaalin facebook-eventistä bongasin tämän lauseen, joka ehkä kuvailee bändiä parhaiten: "Freakangel yhdistelee musiikissaan aggrotechia, industrialia ja dark electroa, soittaen kaiken tiukalla rokkiasenteella". Bändin vokalisti oli ehdotonta kultaa, ja härskit välispiikit kevensivät tunnelmaa yleisössä.

Viimeisenä olevan Two Witches -yhtyeen kuuntelin lipunmyyntipisteen takaa, mutta kuulokuvan perusteella lavalla oli kyllä hieno tunnelma.  Muusikkona sitä kuuntelee mielellään aina, kun taitavat soittajat pääsevät lavalle antamaan parastaan. Bändillä oli festivaaleilla erityinen tilanne, sillä luvassa oli 25-vuotisjuhlakonsertti! Yritin kuikuilla eteisestä lavalle aina välillä, mutta näin vain täyden tanssilattian ja tiukkaa meininkiä. Osan soittajista tuntevana oli mahtavaa vihdoin päästä kuuntelemaan, minkälaista settiä bändiltä tulee. Ja tykkäsinkö? Kyllä!

Redemptionin lauantai oli rakennettu vaihtelevien bändien ja DJ:en perustalle. Bändien väleissä soittaneet Zynthexia, Jyrki Witch, Meke ja Mac Hine työskentelivät smoothisti livebändien rinnalla, eikä fiilis missään välissä ns. laskenut. Settien tyylilajit vaihtelivat koko ajan, mikä piti mielenkiintoa yllä tanssilattialla. Aika harva tästä synkästä yleisöstä kovin riehakkaasti tanssi, mutta arvostus ainakin oli suurta. Illan musiikkimikstuuri oli suunniteltu aivan nappiin paikalla olevan yleisön makuun. Olen kiitollinen, että pääsin myös itse paikalle duunariksi, sillä muuten olisi moni hieno bändi mennyt sivu suun.

Mainostuksenomaisesti infoan lukijoitani myös seuraavasta Redemption -illasta 24.11. Tapahtuma järjestetään myös Tullinkamarin Klubilla ja lavalle nousevat Sex Gang Children (UK) ja Larva (Spain). Paikalle mars, mikäli yhtään on mielenkiintoa!