tiistai 31. joulukuuta 2019

Happy New Yearave 2020

On aika!

Vuosikymmen on vaihtumassa, kun erittäin tapahtumarikas 10 vuotta on jälleen kerran ohi ja seuraava on aluillaan. On asuttu Jyväskylässä ja Tampereella ja hommattu ihania ystäviä klubien sisä- ja ulkopuolelta. Toki tässä ollaan taas 10 vuotta vanhempia, mutta ikähän on vain numero, jonka voi tanssilattialla hyvällä omallatunnolla unohtaa. Meno ei hidastu, vaan kiihtyy! Odotan innolla, mitä seikkailuja seuraava vuosi tuo mukanaan.

Yksi uudenvuoden perinteistä on tietysti DJ Meken vuosittainen Happy New Yearave -setti, joka maustaa jokaisen uudenvuodenpippalon pippuriseksi. Happy hc on niitä genrejä, joita aluksi kuunteli salaa muulta maailmalta. Se oli sellainen guilty pleasure -genre. Nyt voin kuitenkin tyytyväisenä ilmoittaa, että nautin tällaisesta musiikista yli kaiken. Tällaista kun pääsee mestoilla tanssimaan niin se on erityistä herkkua. 

Linkki settiin löytyy tästä: DJ Meke - Happy New Yearave 2020



Mutta mitä happy hc oikeasti on? Kysyin Mekeltä, ja Meke vastasi:

Kerran vuodessa teen Happy New Yearave nimisen mixtapen joka ilmestyy vuoden viimeisenä päivänä. Idea tähän syntyi vuonna 2004 kun yksi fani sanoi että minun pitäisi tehdä iloista reiviä sisältäviä mixtapeja. Siitä se sitten lähti. Seteissäni on happy reiviä, reiviä, happy hardcorea, hard trancea ja jopa eurodancea. Pohjimmiltaan nopeata ysäri konemusiikkia missä on positiiviset vibat.

Omasta mielestäni sana ”happy rave” viittaa Keski-Eurooppalaiseen nopeatempoiseen, iloiseen reivimusiikkiin jota tuotettiin 90-luvulla (varsinkin Saksassa ja Alankomaissa). Happy raven kulta-aika sijoittuu 1994 – 1996 vuosien välille.

Interactive - Forever Young (1994) ja Marusha - Over The Rainbow (1994) megahitit siivittivät happy reivin lentoon ja kyseistä genreä tuotettiin suuria määriä ja monet vanhat klassikot aikaisemmilta vuosikymmeniltä coveroitiin happy rave muottiin.

Briteissä 90-luvun alussa syntyi UK hardcore genre joka eroaa happy rave musiikista mutta monesti sanaa happy hardcore käytetään yhteisesti niin Britti kuin Keski-Euroopan (ja varsinkin Alankomaiden) iloisesta ja rankasta konemusiikki tyylistä.

Tässä listausta muutamista albumeista mitkä ovat vaikuttaneet suuresti musiikkiin mitä kuuntelen ja soitan ja tietty miksi rakastan happy reiviä:

Marusha - Raveland (1994)
Perplexer - Acid Folk The Album (1994)
RMB - This World Is Yours
Scooter - ...And The Beat Goes On! (1995)
Dune - Dune (1995)
Mark' Oh - Never Stop That Feeling (1995)
Das Modul - Musik Mit Hertz (1995)
Tokyo Ghetto Pussy - Disco 2001 (1995)
DJ Paul Elstak - May The Forze Be With You (1995)
Charly Lownoise & Mental Theo – Charlottenburg (1995)
Blümchen - Herzfrequenz (1996)

Ja jos haluat kuunnella happy rave musiikkia niin sille löytyy oma radiokanavakin:

Huh! Setti täynnä 90-luvun helmeilyä. Foreeeever young! Setissä oli paljon myös sellaista materiaalia, jota minäkään en ollut aikaisemmin kuullut. Se jää varmasti soimaan loopilla loppupäiväksi. Jos teillä lukijoillakin on tänään jonkinlaiset kekkerit, niin laittakaa ihmeessä soimaan. Kiitos Mekelle hyvän mielen setistä! Perinne jatkukoon myös seuraavat 10 vuotta.

Keskustelu jatkuu blogin ja FB-SIVUN lisäksi myös My Raven DISCORDISSA, jossa on hauskaa jutella muiden konemusiikki-ihmisten kanssa. Tulkaapa siis kanavalle hengailemaan! Linkkejä löytyy blogin sivupalkista. Hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä rakkaille lukijoilleni!

perjantai 6. joulukuuta 2019

JUHLATEKSTI 2019

Kuinka paljon mahtuu
pieneen sydämeen
pieneen sydämeen
rakkautta TEKNOA

Vastaus: aika paljon. 2019 on ollut rakkauden vuosi, josta saamme vielä nauttia yhden joulun ajan! Myönnän, että blogissa on ollut jo pitkään pulaa teksteistä, mutta vannon blogin silti olevan hengissä. Joskus inspiraatiota on vaikea kaivaa väkisin. Musiikin kuunteluni on nyt jumittanut vanhoissa tutuissa biiseissä ja artisteissa. Jonkin verran toki on uuttakin tullut kuunneltua, mutta teksti-inspistä ei silti ole tullut. Nyt kuitenkin on juhlan aika monestakin eri syystä, joten päätin kirjoittaa pienen maistiaisen siitä, mitä Lissun elämään on viimeaikoina kuulunut!


Vappu 2019: Muutin Tampereelle lukuisan Jyväskylä-vuoden jälkeen. Kesästä nautin aivan kympillä, lukien hyvää kirjaa naapurissani sijaitsevassa Eemil Aaltosen puistossa. Näin ihania ihmisiä, koin ihania asioita ja kotiuduin takaisin vanhaan kotikaupunkiini. Koko syksyn valmistauduin isoihin synttäreihin, kun 17.11.2019 täytin tasan 30 vuotta! Juhlia juhlittiin Jysäri-risteilyllä kera Katjan ja Meken. Boolia tarjoilin vierailleni 23.11. ja bileet olivat menestys. Scrabblea, naposteltavaa, musiikkia ja sadoittain typeriä meisselivitsejä. Ainakin tuli juhlittua kunnolla!! 

Hommia olen tehnyt kissatalo Maukulassa, jossa käyn välillä silittelemässä kissoja ja siivoamassa kakkalaatikoita. Musiikkiprojektit edistyvät hitaasti mutta varmasti. Aikaa olen viettänyt muun muassa Tikanmäkien, Pipsan, Villen, Leena Helenan, mussun, Lunitsin, Sokerinoppa-ihmisten ja lukuisien muiden ihanien kanssa. Mitäs muuta? Riittää jo selostus! Tämähän on juhlateksti, joten mikä juhla olisi ilman musiikkia? Juhlan aiheita on monia, joten valitsin jokaiselle juuri sopivan kappaleen.

JUHLAN AIHE #1: Itsenäisyyspäivä


Suomalaista edustusta! Suomalaiset herrat, biisin nimessä Helsinki... Tämähän suorastaan pursuaa suomalaisuutta. Voiko paremmin tranceitsenäisyyspäivää viettää? Todellinen klassikko, joka on pyörinyt soittolistoilla jo lukioiästä lähtien. "Ua ua, e-e-e-a-aa." Laittakaa kommentteihin, missä kuulitte tämän ensimmäistä kertaa?

JUHLAN AIHE #2: Uusi vuosikymmen alkamassa


Perinteeksi muodostunut Happy New Yearave mixtape tulee tänäkin vuonna ilahduttamaan kaikkia uudenvuodenpippaloita! Jaan sen toki samantien My Raven facesivulla, joten seuratkaa joko Mekeä tai minua. Yllä olevasta linkistä pääsee kuuntelemaan viimevuodenvaihteen meininkejä. Happy HC still alive and well!

JUHLAN AIHE #3: Lissu 30v.


Kaikki tietävät minun suunnattoman obsession Alphavilleen... Tämä on täydellinen juhlavalinta monestakin eri syystä: Vaikka vanhenin taas vuoden, niin olen silti ikuisesti nuori. Alphaville on puhdasta rakkautta. Ja tottakai minun remix-valintani on happy hardcorea. Forever Young on yksi maailman juustoisimmista kappaleista, joten tottakai sitä rakastamme kovin.

JUHLAN AIHE #4: Tampereelle muutto



Miksi tyytyä yhden tamperelaisen tuotokseen kun voi saada kahden? Tulkoon FINRG-bileitä vielä lukuisia tulevaisuudessa! Tästä biisivalinnasta kiitän Discord-kaveriani Zeniä, kun jostain syystä omat aivoni eivät keksineet tamperelaisia artisteja. Duh... Sehän oli itsestään selvää. Tampere on muutenkin ollut hyvä bilekaupunki, vaikka klubeja sulkeutuu ja avautuu. Minusta täällä on hyvin tarjolla erilaisia genrejä. Jokaiselle jotain! 

JUHLAN AIHE #5: Lissun päivitetty tietokone


Nyt kun sain viimeinkin päivitettyä Windowsini uuteen, niin monien aiemmin mahdottomien pelien aikakausi alkoi! Suosikiksi muodostui WipEout -tyylinen ajopeli Redout: Enhanced Edition, jonka uskomaton OST vakiinnutti paikkansa soittolistoilla. Tämä biisi on nyt soinut loopilla jo pari päivää. Melkein aina harmittaa jos pitää lähteä kauppaan tai vessaan kesken kuuntelun. Hurjat kiitokset ystäville, jotka mahdollistivat tämän!

Siinä tämänkertaiset biisit. 

Uudelta vuodelta toivon suurta blogi-inspistä ja uusia elämyksiä. On niin paljon tulevaa hauskaa! Tulevia uusia ystävyyssuhteita, musiikintekoa, hyvinvointiin keskittyvää elämää ja PALJON konemusiikkia. Sosiaalisen median eri ryhmille myös iso kiitos. Trance Family Finland, TRE rave squad -ketju ja Elektronisen musiikin ystävät facessa - jatketaan hypetystä. Myös My Raven Discord-serveri on ollut aktiivinen ja hauska tapa jutella. Jos sinulta ei vielä Discordia löydy, niin sen voi ladata ilmaiseksi ja linkki meidän servulle löytyy blogin sivupalkista. Nähdään!

Ja kuten aina, tekstiaiheita saa ehdottaa. (Tulossa esimerkiksi arvostelua Raver71:n uudsta kirjasta). Käykää tykkäämässä blogin FB-SIVUSTA, jotta pysytte kartalla tulevista teksteistä. Kiitos kaikille lukijoille! Pitäkää toisistanne huolta.

torstai 29. elokuuta 2019

Levyarvostelu! Miika Kuisma: Sententia

Levyarvostelujen aiheita on tullut ja mennyt viime kuukausien aikana. Monta hyvää tuli mieleen, mutta sitten sattumalta törmäsin tämän artikkelin aiheeseen. Suunnitelmani oli selkeä: Laita Kuismaa kuulokkeisiin ja kirjoita fantasiatarinaa Wordilla. (Kirjoittaminen on yksi rakkaimmista harrastuksistani!) Perinteisten suosikkieni sijaan päätin etsiä YouTubesta jotain uutta. Etsinnässä oli Kuisman tekemä mixtape, jossa olisi sekoitus hänen biisejään. Sellaisia ei kuitenkaan löytynyt. Jotenkin siinä sitten kävi niin, että haltioissani kuuntelin Sententiaa, enkä loppupeleissä pystynytkään kirjoittamaan mitään. Jotain oli myös pakko kirjoittaa jo siksi, että edellisestä tekstistä on jo liian kauan aikaa! Silloin päätin, että Sententia oli täydellinen arvostelun kohde.

Kuisman saundi on aina ollut minimaalia, syvää ja lämmintä. Vaikutuksia tulee ambientista ja teknosta. Deep trance on genre, joka aika hyvin passaa suurimpaan osaan artistin biiseistä. Itsehän siis rakastan trancea ja teknoa yli kaiken, joten en ihmettele, miksi alunperin innostuin Kuisman tuotannosta. Satunnaisia biisejä olen kuunnellut jo lukioikäisenä, mutta vasta tällä viikolla löysin taideteoksen nimeltä Sententia.

Klassista musiikkia opiskelleena rinnastaisin Kuisman musiikin György Ligetiin ja kenttämäiseen saundien käyttöön. Monesti biiseissä on olennaisena osana minimaliasta tuttu urkupiste. Bassorumpu tuo toki musiikkiin tarvittavaa rakennetta. Mukana on hieno kokoelma erillaisia perkussiosaundeja, jotka pitävät biisejä kasassa ilman, että hallitsisivat liikaa. Joskus yksittäinen teema jää ikäänkuin roikkumaan suuremman kentän päälle ja muut kerrokset muodostuvat sen ympärille.

Sententia on hienosti kasattu levy, jonka energiataso pysyy jatkuvasti yllä suvantojen ja kunnon mäiskeen välillä. Yksittäisiä biisejä on toki hienoa kuunnella, mutta suosittelen lämpimästi kuuntelemaan koko homman alusta loppuun. 

Mielestäni Kuisman musiikista on helpompi kirjoittaa, kuin useimmista muista tranceartisteista, sillä siinä on hyvin omintakeinen ote konemusiikin tekoon. Jotenkin mieleni vain suli kiinni tähän albumiin! Mutta mitä se sisältää? Tässä seuraavaksi vähän yksityiskohtaisempaa juttua:



Albumi alkaa tuulisella biisillä Dimensional Shift, jonka avaruudelliset saundit nostavat komeasti tunnelman ylös. Seuraavana tuleva Where Am I on kappale, jonka nimeen kaikki varmasti vastaavat eri tavalla. Fiiliksiä on monia, mutta itselle tuli mieleen utuinen järvimaisema varhain aamulla. Kuisma käyttää nerokkaasti inspiraatiota luonnosta ja avaruudesta. Tai ainakin minulle monet albumin biiseistä ovat luonnonläheisiä. Hyvällä musiikilla on tapana viedä kuulija jonnekin aivan muualle. Ja kun levy kulkee biisistä toiseen, niin maisemista tulee ikäänkuin matka.

TRYING MY NEW WINGS uppoaa minuun kuin veitsi voihin. Lievästi psykedeeliset vihellykset tekevät tästä yhden ehdottomista suosikkibiiseistäni tällä levyllä. Jotenkin tulee mieleen ne lapsuuden uusien vuosien perhosraketit, jotka kiemurtelivat maasta korkeuksiin. Olenko ainoa tämän mielikuvan kanssa?

Levyn seuraavat kappaleet Without My Past ja Cloud Surfing ovat rakenteellisia biisejä. Without My Past on melkein industriaalia maailmaa, kun taas Cloud Surfing jaksaa miellyttää taustalla kummittelevalla kauniilla synasaundilla. Ennen albumin (minun mielestä) kohokohtaa tulee hengähdysbiisi It's A New Day, jonka lopussa on yksi huikeimmista nostatuksista ikinä.

ONE MORNING BY THE RIVERSIDE on melodiallisesti hieman synkempi biisi. Jollain tapaa se muistuttaa minua artistista Fluke. Mielestäni tämä on huikea biisi, joka tuo albumin keskivaiheille kaivattua energiaa. Nimen ehdottaman jokimaiseman sijasta minulle tulee kuitenkin enemmän mieleen laaja aavikkomaisema tai Marsin ja Jupiterin välinen asteroidivyöhyke.

TAKE ANOTHER LOOK (Miika's Lost Method Mix) on progressiivisempi biisi, jossa bassorumpukin tekee mitä haluaa. Kappaleen jälkeen tulee Till The Dawn, jossa pienimuotoiset vokaalit on hoitanut Cristal Snow. Vokaaleja on albumissa vain kahdessa kappaleessa, joten ne tuntuvat sitäkin erityisemmältä.

ONE STEP BEHIND MANKIND on kunnon eeppinen, pitkä ralli, jonka energia pysyy koko matkan ajan yläilmoissa. Tietyt elementit ovat minulle tosi tuttuja minimal teknon puolelta. One Morning By The Riversiden lailla tästäkin tulee ulkoavaruus mieleen. Mutta siinä ei mitään vikaa ole! Avaruusmusiikki kelpaa aina. Eräs suosikkimielikuvistani on avaruutta kuuntelevat radioteleskoopit. Onko lukijoissa muitakin, joita nuo masiinat kiehtovat yli kaiken?

Seuraava biisi on Break Away, jonka vokaalit on hoitanut Karen Ires. Kappale erottuu joukosta rohkealla äänenkäytöllä, joka on kuitenkin balanssissa teknomaisen maailman kanssa. Biisi Arrival on jo lopun alkua Vangelismaisella nousulla ja kauniilla kenttämäisellä jousipohjalla, joka antaa vielä viimeisen energialatauksen ennen viimeistä kappaletta.

Time To Fade on arvokas lopetus albumille. Se on ambientsaundien hallittu kaaos. Pitkä kilkutus loppuminuuteilla antaa kuulijalle aikaa miettiä, mitä tulikaan kuunneltua viimeisen viiden vartin aikana.

***

Kuisma on pitkään ollut suosikkiartistieni joukossa, mutta nyt kun (viimein) kuuntelin Sententian, pääsi hän top-listalle Orjan Nilsenin, Heatbeatin ja Jorn van Deynhovenin seuraan. Onneksi löysin tämän levyn! Sitä tulee varmasti vielä luukutettua moneen kertaan. Kuulokkeet täysillä tietysti. Jos pidit tästä arvostelusta, niin ehdota toki seuraavaa blogitekstin aihetta! Otan vastaan kaikenlaisia ideoita haastatteluista artistihypetyksiin.

Keskustelu jatkuu blogin lisäksi myös My Raven FB-SIVULLA ja tottakai Discordissa, jonka linkki löytyy blogin sivupalkista. Tervetuloa juttelemaan konemusiikista ja miksei kaikesta muustakin! Kiitos kaikille lukijoille!

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Levyarvostelu! Vangelis: Voices

Vuonna 1995 ilmestynyt albumi Voices on kreikkalaisen electronicataituri Vangeliksen tuotantoa. Minulla on jo pitkään ollut mielessä tehdä arvostelu kyseisestä levystä, joten mikä olisikaan parempi tapa palata takaisin pitkältä tauolta! Vaikka levy ilmestyikin jo 90-luvulla, tutustuin siihen kokonaisuudessaan vasta pari vuotta sitten, kun etsin erästä minulle rakasta biisiä, jota kuuntelin jo ihan pienenä. 

Onneksi löysin levyn, sillä siitä oli minulle todella paljon hyötyä. Niihin aikoihin kärsin ikävistä lääkkeiden sivuvaikutuksista. En meinannut saada unta levottomien jalkojen takia. Se oli aikamoista tuskaa. En pystynyt rauhoittamaan kroppaani, vaikka kaikkeni yritin. Nukahtaminen oli mahdotonta. Siirsin patjani makuuhuoneesta olohuoneeseen tietokoneen äärelle ja laitoin Voices-albumin soimaan. Rauhallisesti musiikki tuuditti minut uneen! Tässä siis biisikohtainen arvostelu minulle rakkaasta levystä.

1. Voices


Levy alkaa Vangelikselle tyypillisellä voimaannuttavalla mahtibiisillä. Tästä tulee vähän Conquest of Paradise mieleen. Jotain mystistä fantasiakieltä laulava mieskuoro on aika eeppisen kuuloinen. Biisi ei oikeastaan ole suosikkini levyltä, mutta kyllä se tietynlaisen tunnelman kehittää. Fanfaari ja marssirumpusaundit saavat biisin kuulostamaan aika kuninkaalliselta!

2. Echoes


Rauhallinen jatko ensimmäiselle biisille. Samat musiikilliset teemat jatkuvat! Biisin nimikin viittaa siihen, että tämä on ns. hiljaisempi versio edellisestä tunnelmasta. Tämän aikana aloin jo hieman rentoutumaan, kun käytin levyä nukahtamisen apuna.

3. Come to Me


Omasta mielestäni tämä on maailman paras rakkauslaulu, kuten kerran Facebookin rakkauslaulukyselyssä kerroinkin! Eteeriset vokaalit ja uskomattoman kauniit lyriikat saavat ihon kananlihalle. Tämä biisi voisi jatkua ikuisuuksiin. Huilu ja harppu on niin kaunis yhdistelmä. Biisissä laulaa Caroline Lavelle, joka tuo tähän pientä kelttiläistä saundia.

4. P.S.


Lyhyt välibiisi kahden kauniin kappaleen välille. Tästä ei niin kauheasti ole sanottavaa. Voices-biisin teemat toistuvat tässä nyt kolmannen kerran.

5. Ask the Mountains


Kolmannen biisin ohella tämä on suosikkini levyltä! Ask the Mountains oli ensikosketukseni Vangeliksen musiikkiin, sillä se oli minulla C-kasetilla, jota kuuntelin kerta toisensa jälkeen. Huhujen mukaan lyriikat kertovat itsemurhasta. Aika synkkä aihe. Stina Nordenstamin lauluääni sopii tähän loistavasti, sillä välillä on hankalaa kuulla, miten lyriikat edes menevät! Kuulijalle tästä tulee ikäänkuin mysteeri. Biisi on mielestäni hyvin innovatiivinen, vaikka siinä käytetäänkin puhki kulutettua duuri->molli->duuri asettelua.

6. Prelude


Tästä biisistä olen itseasiassa tehnyt sovituksen vibrafonille. (Jos nuotit kiinnostavat, ota yhteyttä!) Prelude on hyvin kaunis pieni pianokappale. Se sopisi mielestäni jonkin surumielisen elokuvan pääteemaksi. Nyt kun kuuntelen tätä pitkästä aikaa, niin kyllä Prelude pääsee top5 pianobiisien joukkoon! Itkuhan tässä tulee.

7. Losing Sleep (Still My Heart)


Muutaman hiljaa soljuvan biisin jälkeen kuuntelija herää vähän rytmikkäämpään raitaan. Taustalla on simppeli rumpu, joka tuo rakennetta. Biisi kasvaa mukavasti loppua kohden. Laulajan nimi on Paul Young, jonka ääni sopii hyvin edellisten biisien naisäänten joukkoon. Tämän biisin kohdalla olen yleensä ollut jo puoliunessa.

8. Messages


Hieman erilainen biisi. Ensimmäisen kappaleen lailla tämäkään ei ole suosikkini, mutta kyllä silti paikkansa on. Taustalla kuiskutteleva ääni on varmaan se viestittely, mihin biisin nimi viittaa. Itseasiassa pidän melodiasta hyvin paljon! Kummitteleva hyräily ja huilu sopivat hyvin yhteen. Nukahtamisprosessissa tämä on se positiivinen biisi juuri ennen nukahtamista.

9. Dream in an Open Place


Tämä kappale on vihdoin se, joka sulautuu syvään uneen. Sen kuulee juuri ja juuri mielessään, kun uni vain syvenee syvenemistään. Onko se edes totta vai unta? Biisin aikana voi kuvitella kävelevänsä meren rannalla aurinkoisena päivänä. Loistava lopetus kauniille albumille!

Kaikenkaikkiaan Voices on hyvä kokonaisuus, jonka vallitseva ilmapiiri on rauhallisuus. Mutta joskus on hyvä hieman rauhoittua kaiken sen trancen ja drum'n'bassin välissä! Vangelis käyttää syntetisaattoritaituruuttaan hienosti soittamalla suuren osan melodioista itse. Albumia kannatteleva pääteema toistuu levyn alkupuolella kolmesti, mikä on suoranaisen taidemusiikin tuntomerkki. Kolmessa biisissä on laulaja mukana. Kaikki tekevät työnsä loistavasti. Mielestäni on kuitenkin hienoa, että suurimmassa osassa kappaleita melodia esitellään puhtaana ilman lauluääntä. Joskus melodian pitää saada oma äänensä kuuluviin ilman lyriikoita.

Onko tämä klassista vai konemusiikkia? Jotain siltä välitä. Vangelis alkaa olla jo vanha mies, mutta toivottavasti häneltä on vielä paljon musiikkia tulossa.

Tässäpä tämänkertainen arvostelu. Laittakaa viestiä tai kommenttia, jos haluatte omia suosikkilevyjänne Lissun käsittelyyn, tai jos teillä on muunlaisia ideoita teksteihin! Tykkään kirjoitella kaikenlaisista konemusiikkia sivuavista aiheista.

Minut löytää Facebookista (LINKKI) ja Discordista, jonka linkki löytyy sivun oikeasta reunasta. Tervetuloa jutustelemaan musiikista ja muusta mukavasta!

Nauttikaa kesästä! - Lissu.

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Näkemisiin, Jyväskylä!

Hassua. En edes muista, minä vuonna muutin Jyväskylään, mutta on siitä joku 4-5 vuotta. Muutin tänne Tampereelta, jossa olin silloin asunut jo vuodesta 2008. Elämässäni oli silloin monta negatiivista asiaa... Oli ero pitkästä suhteesta ja inhottavia mielenterveyden ongelmia. Musiikkiakatemialla aloitetut opinnot olivat jo ajat sitten kariutuneet. Kaikki oli pielessä! Tarvitsin uuden alun. Jyväskylä tarjosi sen minulle, joten päätin muuttaa! Oli se silloin hienoa. Sain kivan kokoisen kaksion suht halvalla Jyväskylän Keltinmäestä. Lähikauppa lähellä, busseja menee keskustaan kerran vartissa... Ystäviäkin minulla oli jonkinverran jo valmiiksi. Muistan olleeni onnellinen.

Suunnitelmat olivat kovat. Hain opiskelemaan ympäristötieteitä ja yllättäen minut valittiin. Harvoin olen ollut yhtä innostunut mistään, mutta uusi alku yliopisto-opintojen parissa kutkutti sielua. Olin suunnitellut kerääväni samanhenkisiä reivi-ihmisiä yliopistosta ja järjestää heidän kanssaan omia tapahtumia. Niissä soisi tekno ja drum'n'bass. Kehittäisin itse oman porukan. Löytäisin paljon uusia ystäviä!

Kaikki meni kuitenkin hieman eritavalla. Jaksoin koulua ehkä kuukauden, kunnes stressi vei voiton. Ei minusta ollut siihen. Olin hieman pettynyt itseeni, mutta samalla myös huojentunut.

Mutta oliko Jyväskylässä konemusiikkia? Oli! Konemusiikki on minulle elämä, joten onneksi sitä soi vähintään kerran kuussa. Erityiskiitoksen saa Insomnia ja heidän trancebileensä. Insomnian taitava porukka ja ihana musiikki saivat aina hymyn huulille. Olin jonkin aikaa Insomnian fb-promoottorikin, sillä halusin tukea heidän tekemäänsä työtä. Kiitos juomalipuista. Oli hauskaa. Ainoa miinut Keltinmäkeläisessä kodissa oli se, että piti maksaa kallis taksireissu kotiin, kun yöbusseja ei mennyt. En muista montako kertaa Insomnioissa kävin, mutta olisi pitänyt käydä useamminkin. 

Nykyään Insomnia järjestää kekkereitä muuallakin Suomessa, joten käykää ihmeessä tsekkaamassa meno, mikäli kiinnostaa! TÄSSÄ LINKKI heidän fb-sivulleen.

Insomnian näyttämönä toimii keskustassa oleva Club Escape. Escape on kohtalaisen iso venue, jossa oli kaksi tilaa ja iso tanssilattia. Tykkäsin paikasta kovasti. Ennen puolta yötä baarin hinnatkin olivat hurjan halpoja, joten sinne tuli lähdettyä aika aikaisin illasta. Ekstrovertti kun olen, niin yksin reiveihin meno oli hieman tympeää. Pari kertaa biletin Insomnioissa erään mysteerimiehen kanssa, jonka nimeä en edes muista. Muistan, että hän oli hyvä tanssimaan ja mukavaa seuraa. Kyllä niitä ihmisiä väistämättömästi löytyy, kun kuitenkin useampi sata ihmistä saman katon alla! Fisun tarjoaminen vieruskaverille murtaa usein jään, ja saa uusia juttukavereita. Suosittelen kokeilemaan!

Toinen ilon lähde oli Ilokiven bileet. Tykkäsin paikasta kovasti, vaikkei se ollut ihan keskustassa. Yliopiston tiloissa sijaitseva mesta oli kivasti oman bussilinjan ulottuvilla. Kävin siellä tosin vain kerran. Tekno siellä silloin soi. Bileet olivat muuten oikein loistavat, mutta jostain syystä tanssilattialla ei ollut valoja ollenkaan. Joka tapauksessa olisi pitänyt jaksaa käydä useamminkin Ilovkivessä! Kiitos myös tämän venuen järjestäjille. TÄSSÄ LINKKI Ilokiven fb-sivulle.

Muitakin hyviä baareja kaupungista löytyy. Ehdoton suosikkini oli Sohwi, joka sijaitee laitakaupungilla. Harmillisesti Sohwi oli usein aivan liian täynnä, joten pakenimme porukalla yleensä jonnekin muualle. Itse tykkäsin myös Teerenpelin ihanista siidereistä ja mukavasta terassista. Jyväskylän kävelykatu on kesäisin kaunis! Kiitos kaunis myös suosikkikahviloilleni Vaffelille ja Teeleidille. Teitä jää ikävä.

Jyväskylässä asuminen oli minulle tärkeä pätkä elämää. Tärkeintä minulle oli hienosti mennyt kuntoutuminen. Pienemmässä kaupungissa pystyin keskittymään siihen. Nyt kuitenkin tätä Lissua kutsuu Tampere. Se on kuin kotiin menisi! En malta odottaa kaikkien vanhojen ystävieni tapaamista, tulevaa vappua ja kesää. Pääsen taas seikkailemaan Tampereen yöelämään ja morjenstelemaan sitä skeneä, mitä kovasti rakastan. Monet sanovat, että tuttavien saaminen on helppoa, mutta oikeita ystäviä löytää vain harvoin. Olen jälleen kerran onnellinen ja innostunut.

(Niin innostunut, että suunnittelen kuuluisien keltaisten rastojen laittamista takaisin!)

tiistai 19. helmikuuta 2019

Top 10 Frivoliitiot


Siinä hieman määritelmää päivän sanalle. Frivoliitiolista on tungettu täyteen biisejä, jotka toivottavasti tekevät kuulijan päivästä hieman paremman. Kaikissa biiseissä on jokin huumorilla toteutettu koukku! Aina ei kannata ottaa konemusaakaan liian vakavasti.

Tässä Lissun Top 10 Frivoliitiot!

1. Alter Ego - Why Not


Numero yksi. Tämä on aivan mahtava. Kuvitelkaa se hetki, kun tämän joku oikeasti soittaa klubeilla! Oi voi, tanssisin jalkani puhki.

2. Kimik - Drosofila Melanogaster


Tämä biisi tuli vastaan vuosia sitten, kun lähdimme kaveriporukan kanssa yökerhoilemaan silloiseen Out of Juiceen. Illan tiskijukkana oli Dj Kimik, ja tämä tuli löydettyä YouTubesta, kun päätimme googlata nimen. Onneksi googlailtiin, sillä tämä on aivan huippu löytö! 

3. Brisk & Vagabond - Hardcore Habanera


Listan hardcorebiisi. Brisk & Vagabond on legendaarinen yhdistelmä brittitaitajia, ja tämä biisi on jäänyt positiivisesti mieleen! Maailmankuulu melodia ja tiukka tempo sopivat hienosti yhteen. En muista, mistä tämän alunperin löysin, mutta artistit ovat sen jälkeen vakiinnuttaneet paikkansa soittolistallani.

4. Sub Focus - Move Higher


Tämän olen muistaakseni jakanut ennenkin blogissa. Mutta ei sille vain voi mitään... Biisin huikea bassoluritus on vaan niin mehukas! Tässä on jotain seksikästä ja täyteläistä. Yksi ehdottomista suosikeistani Focuksen Subilta.

5. The Prodigy - Fire (Sunrise Version)


Kaikki biisit tällä listalla ovat hyvän mielen biisejä, mutta tämä on niistä ehkä hyvänmielisin. Tämä oli minulla monta vuotta puhelimen soittoäänenä ja voi niitä kanssakulkijoiden ilmeitä, kun puhelin alkoi soimaan bussissa tai kahvilassa. I AM THE GOD OF HELLFIRE. Hihi... Silloin riitti pokkaa.

6. M.O.O.N - Hydrogen


Pelimusiikkia seuraavaksi. Hydrogen on yksi huikeimmista minimal-biiseistä päällä maan. Tulee mieleen muisto viime kesältä, kun kävelimme kaveriporukan kanssa ympäri Tamperetta ja luukutimme tätä kaiuttimista. Silloin oli kunnon kovis-olo. Ultraväkivaltainen peli ja tämä biisi jotenkin täydentävät toisiaan.

7. Scooter - Well Done, Peter


Skootterilla on monen monta frivoliitiobiisiä, mutta päätin valita vähän harvinaisemman tälle listalle. Tämä jotenkin vain passaa muiden valintojen kanssa yhteen! Korkeataajuinen kilinä varsinkin biisin lopussa kutittaa korvia epämiellyttävällä tavalla, mutta jotain koomista tässä silti on.

8. Leke da Loco - Osmose (Leke's R U Loco Mix)


Kaverin kautta löydetty Osmose on taas niitä minimal-biisejä, jotka toimivat jollain hämärällä tavalla. Luukutan tätä itse niin usein, että omat kaverit ovat varmaan jo kyllästyneet. 

9. Wolfgang Gartner - Fire Power


Tämä on aika tunnettu biisi myös ei-konemusapiireissä. Maailman hämmentävin sointukulku tekee biisistä kunnon hitin! Tähän liittyy muisto vuosien takaa Limingan musiikkileiriltä, kun maailman ehkäpä kosteimmat bileet olivat käynnissä ja Fire Power soi taustalla. Silloin oli oikeasti hauskaa.

10. Venetian Snares - Dance Like You're Selling Nails


Listan viimeiseksi valitsin mielipiteitä jakavan biisin. Venetian Snares on niitä artisteja, joita joko rakastaa tai vihaa. Itse satun pitämään tästä saundista tosi paljon. Klassikkomelodia on tässä väännetty aivan uuteen uskoon!

BONUS: George Hamilton Green - Frivolity


Siitä listan nimen alkuperää. Itsekin tämän kipaleen olen monesti soittanut. Tilulilulii!

***

Kiitos lukijoille! Toivottavasti lista maistui. Laittakaa kommentteihin, Discordiin ja faceen omia suosikkejanne. Ideoita saa aina heittää! Hyvää alkukevättä!

maanantai 11. helmikuuta 2019

Surkujen sarja vol. 1

Bileitä on kaikenlaisia kaikenlaiseen makuun. Aina silloin tällöin vastaan tulee kuitenkin sellaisia iltoja, joista jää pelkkä paha maku suuhun. Tässä ensimmäinen osa Surkujen sarjoista, joissa vuodatan kaikki negatiiviset tunteet huonoista bileistä blogitekstiin! Kyse on harvoin huonoista artisteista ja tiskijukista, ja enemmän huonosta ilmapiiristä, huonosta olosta tai surkeista järjestelyistä.

1. Tampere Rave City - Pyynikin palloiluhalli 2011

Aah... Legendaariset TRC:t. Vuonna 2011 olin aika vasta löytänyt bileissä käymisen ihmeen, joten ympäri Tamperetta levitetyt Tampere Rave City -julisteet kutkuttivat nuoren reivaajan mieltä. Julisteissa luvattiin Super8 & Tab pääesiintyjäksi, joten tottakai sinne oli pakko päästä hinnalla millä hyvänsä. Ilmeisesti alunperin luvattu pääesiintyjä oli Proteus, joka kuitenkin peruutti keikkansa. Loppujen lopuksi bileissä oli erikoinen kattaus DJ:tä, ja koko tapahtuma oli kummallisesti järjestetty.

Päätimme kuitenkin silloisen poikaystävän kanssa lähteä paikan päälle. Tampereen Koivistonkylästä (jossa silloin asuimme) oli puolen tunnin bussimatka Pyynikin palloiluhallille. Hallilla oli kuitenkin vastassa tiukka portsari, joka kysyi nähdä paperit. Noh, niitä minulla ei tietenkään ollut mukana. Ratkaisu? Taksilla takaisin kotiin, passi mukaan, samalla taksilla takaisin hallille ja vihdoin sisälle kirkkailla loisteputkilla koristeltuun aulaan. Järjestäjät olisivat voineet edes laittaa muutaman kivanvärisen lampun luomaan tunnelmaa, mutta ei...

Jossain vaiheessa poikaystävä päätti lähteä kotiin potemaan flunssaa. Jäin yksin tanssimaan koripallokentälle rakennetulle tanssilattialle. Lattia oli vuorattu omituisilla matoilla, jotka tekivät tanssimisesta hankalaa. Joka puolella oli vihaisia ihmisiä, jotka kirosivat tupakkapaikalla sitä, että olivat maksaneet pääsylipun näihin kekkereisiin. Itsellä tuohon pääsylipun hintaan piti tietenkin lisätä kalliit taksimaksut. Nyt kun ajattelen, niin olisi vain pitänyt jäädä kotiin!

Loppujen lopuksi mieleen jäi vaan se surkea tunne, kun bileiden järjestäjät olivat vain halunneet järjestää jotain kivaa Tampereen reiviskenelle. Hyvät ajatukset kuitenkin vain johtivat yksiin vihatuimmista bileistä, missä olen käynyt. Harmin paikka!

2. Pacifique - Serena 2012

Osa on varmaan yllättynyt siitä, että nämä bileet päätyivät surkulistalle. Pacifiquen hieno idea oli järjestää kylpyläbileet Espoon Serenassa. Bileissä ei sinänsä mitään vikaa ollut, mutta oma kokemus jäi hyvin kurjaksi.

Vuonna 2012 päätin olla hurja ja lähteä Pacifiqueen järjestetyllä bussikuljetuksella ilman varsinaista kaveriporukkaa. Ostin kalliin lipun ja panostin vaatetukseenkin sen verran, että ostin Changesta 60€ maksaneet kauniit bikinit. Lipun, bussin ja bikineiden lisäksi reissun budjettiin piti vielä mahduttaa mahdolliset juomat ja ruuat. Kalliiksi tuli, mutta välillä sitä pitää panostaa, että saisi hienoja elämyksiä! 

Bussista löytyi onneksi muista bileistä tuttuja kasvoja, joten ei tarvinnut ihan yksin koko reissua olla. Plussaa oli myös se, että pääsin jonon ohi VIP-ovelta, koska minulle oli luvattu lippu sieltä. Sitten ne miinukset kuitenkin alkoivat. Pukuhuoneessa oli aivan kauhea kaaos. Lattiat olivat likaisia ja pelkäsin, että joku varmasti pöllii tavarat kaapista. Varsinaisen kylpylän puolella kaaos vain kasvoi. Altaat olivat täynnä bikinibeibejä ja sixpack-miehiä. Tunsin oloni vähän lihavaksi, vaikka olin oikeasti laiha. 

Päätin kuitenkin mennä "tanssilattialle" nauttimaan musiikista, kuten kaikki muutkin. Lattia oli siis iso uima-allas, joka syveni sitä mukaa, mitä kauemmaksi lavasta meni. Matalassa päässä oli helpompaa tanssia, mutta porukkaa oli aivan valtavasti. Syvemmässä päässä oli itseasiassa aika vaarallista. Onnistuin myös kastelemaan neonkeltaiset kuiturastani, jotka painoivat aivan helvetisti märkänä. Jotkut jätkät myös kiipeilivät koristeiden päällä ja hyppivät veteen ihan minun viereeni. Silloin päätin lähteä pois altaasta, etten vahingossa hukkunut.

Heti vedestä lähtemisen jälkeen tuli se illan määritellyt tunne: kylmyys. Kylpylässä oli oikeasti jäätävän kylmä! Kakkoslavalla jossain kivistä luolaa muistuttavassa salissa oli minun makuuni parempaa musiikkia, mutta sinnekin jäätyi. Käveleskelin vain ympäri kylpylää kuluttaen aikaa, mutta kirjaimellisesti tärisin koko ajan. Aika kului tuskallisen hitaasti, ja päädyin laskemaan minuutteja valomerkkiin. Teki mieli lähteä kotiin, mutta mitäs teet, kun bussi takaisin kotiin lähteeä vasta tuntien päästä! Yritin lämmitellä matalassa lasten altaassa, sillä saunat olivat täynnä. Allas oli ainoa oikeasti lämmin allas. Onneksi muutama kanssareivaaja tuli juttelemaan ja piristämään oloa. Vihdoin muutaman tunnin kärsimyksen jälkeen päätin, että fuck this. Menin pukkariin, laitoin vaatteet päälle ja suuntasin bussille, johon onneksi pääsin sisälle lepäilemään.

Kaikenkaikkiaan olen ihan tyytyväinen siihen, että pääsin kokemaan nämä erikoiset bileet, mutta suuren menetetyn rahasumman ja kurjan illan takia jäi vähän paha maku suuhun.

3. Suomalaiset naiset suomalaisille miehille! - Fat Lady 2012

Joskus kaikki mahdollinen menee pieleen yhden illan aikana. Nämä bileet eivät olleet mitkään erityisesti järjestetyt, vaan ihan normi ilta Tampereen Fat Ladyssa. 

Kaikki alkoi melkein täydellisesti. Oli keskikesä, mukana oli rakkaita ystäviä, grilliruoka maistui hyvältä Pyynikin rannalla ja ympärillä oli kivoja ihmisiä. Silloisessa porukassa oli mukana parin kaverinaisen lisäksi brittiläinen, miespuolinen ystävämme. Pyynikin rannalla oli aika täyttä, joten päädyimme juttelemaan viereisen porukan kanssa. Porukka oli sellaista motoristityylistä rock'n'roll -porukkaa, ja he vaikuttivat mukavilta. Porukka osasi myös englantia, joten puhuminenkin sujui. Yhdessä vietetyn illan pääteeksi sanoimme, että varmaan päädymme myöhemmin Fat Ladyyn bilettämään.

Virhe oli kuitenkin juuri se Fat Lady. Älkää ymmärtäkö väärin... Rakastan Fat Ladya, mutta vain erityisesti järjestettyjen reivien aikana. Klubin sisustus on jäätävän hieno, ja siellä on vietetty monta onnistunutta iltaa! Tällä kertaa kävi kuitenkin toisin.

Heti sisään astumisen jälkeen oli selvää, etten ollut tervetullut. Neonkeltaiset rastat eivät oikein sulaudu joukkoon, kun 18-21 vuotiaat nuoret naiset pääsevät arvostelemaan. Pahin oli vessa. Käsienpesualtaiden kauhea tungos ja tuijottavat, pilkkaavat ja nauravat naiset saivat pienen paniikin nousemaan. Hassua oli se, että joka ikinen näistä naisista oli pukeutun samalla tavalla. Farkut, pitkävartiset buutsit, pikkiriikkinen biletoppi ja hollywood-kiharat. Tunsin oloni äärimmäisen ulkopuoliseksi. Pakenin vessasta äkkiä, ja yritin pitää hauskaa kaveriporukan kanssa. Fat Ladyn kakkoshuoneessa soinut musiikki oli jotain aivan kauheaa. Viinakaan ei auttanut. Joka puolella oli superhumalassa heiluvia douchebageja ja ilmassa leijui oksennuksen hento tuoksu. Suunnittelimme lähtöä.

Sitten se motoristiporukka kuitenkin saapui paikalle. Pari miestä yritti kunnolla iskeä kaveriani. Mutta sitten kun kävi ilmi, että brittiläinen kaverimme olikin suomalaisen kaverini poikaystävä, niin piru vie sitä asenteen muutosta! Rasistisia loukkauksia tuli kaikilta porukan miehiltä. Ilmeisesti nämä seminatsit ajattelivat, että brittimies on täällä varastamassa suomalaisten miesten naisia. Riita yltyi aika pahaksi. En muista, missä vaiheessa järjestyksenvalvojat puuttuivat peliin, vai puuttuivatko ollenkaan. Muistan pelänneeni, että joku tässä vielä saa turpiinsa.

Sen jälkeen olen vain muutaman kerran eksynyt Fat Ladyyn normi-iltana, eikä kokemus ole onneksi ollut yhtä huono. Oikea porukka pelastaa huononkin illan. Toivoisin kuitenkin kaikkia klubeilla pyöriviä nuoria ajattelemaan, että kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita bilettämään.

***

Siinä muutama tarina epäonnistuneesta yöelämästä! Laittakaa kommentteihin omia kokemuksianne! Kommenttia ja tarinaa voi laittaa myös My Raven DISCORD-KANAVALLE, jossa voi keskustella konemusiikista ja muusta mukavasta samanhenkisten ihmisten kanssa. Jos sinulla ei vielä Discordia ole, niin sen asentaminen on ilmaista ja helppoa. Tässä on myös linkki blogin FB SIVULLE.

Hyvää alkavaa kevättä! (Saa jo sanoa "kevät" kun pihalla on plussaa.)

maanantai 28. tammikuuta 2019

RAVER71 - 25 vuotta radalla

Tämän vuoden ensimmäinen teksti onkin erityinen tapaus. Hyvä reiviystäväni ja blogikollega Raver71 saavutti 25 täyttä vuotta konemusiikkipiireissä. Tämä katsaus veteraanireivaajan parhaisiin bileisiin on aikamoinen historiapläjäys vuodesta 1994 tähän päivään. Ja ura senkun jatkuu vaan! Tässä siis katsaus Suomen tunnetuimman bileblogaajan muistelmiin.

Raver71 ja Lizsen.

1994
Kaikki alkoi bileiden osalta kesäkuussa vuonna 1994, oletan kesäkuuta, ei ole niin tarkkaa päivämäärää mielessä. Bile mestan ja soittajat illassa muistan hyvin. Paikka Club 16 Lahdessa Hämeenkatu 16. Soittajat illassa Eliot Ness, Jokke, Sile ja Käpä. Tällöin ekan bileen aikana löysin tarkoituksen elämälleni. Bileet!

1991
Sama juttu kun löysin konemusiikin niin muistan vuoden ja paikan missä tämä tapahtui. Vuosi 1991 syksyä kaveri soitti autossa lahden pääkadulla aleksanterinkadulla parkissa Quadrophonia – Quadrophonia biisiä. Biisi oli tosi hypnoottinen että se vei minut mukanaan samantien. Sama vuosi jolloin ostin ensimmäisen cd levyni The KLF – The White Room. Tuon hankinnan jälkeen levyjä on tullut lisää.



1992 
Ostin The Prodigy – Experience levyn. Tuo levy on omalla all time favorite listalla korkealla. Minusta tuli näihin aikoihin todella iso ja fanaattinen Prodigy fani ja olen sitä edelleen. Omasta mielestä Experience levy on kovin julkaistu albumi 90-luvulla. 4 kertaa nähnyt bändin livenä ja joka kerta on ollut todella kova live veto.



1994 
Ostin Mayday – Rave Olympia kokoelman. Ostin tämän levyn Power Records liikkeestä Lahdesta. Sieltä löytyi todella kovia julkaisuja mitä ei muualta Lahdesta saanut. Mutta tämä kokoelma on minun mielestä 90-luvun kovin kokoelma. Tänä vuosilukuna minusta tuli kova Mayday fani ja olen sitä edelleen. 



Aikavälillä 1994-2002 kävin satunnaisesti bileissä kun ei ollut autoa käytettävissä joka olisi helpottanut bileissä kulkemista. Mutta välillä pääsi käymään bileissä. Tuli käytyä La Vidassa tai sitä edeltäneen paikalla olleen ravintolassa. High Hill House, Legendaarinen Nuutti Underground. Nuutista muistaa aina sen kun sieltä poistui niin joka kerta korvat soi illan jälkeen koska musiikkia soitettiin niin kovaa! Ankkuri halli, olin todistamassa Droidnoisen ekaa live keikkaa. Club 16.

Toki jälkeenpäin kuullut mielenkiintoisia paikkoja ja bileitä joissa olisi halunnut olla. Lukuisat halli bileet pitkin lahden seutua. Esim Lahdessa Saksalassa, Hollolassa naapurikunnassa. Vesitornin bileet Lahdessa. Black Sheep ja Roma.

Vuonna 2001 ostin ensimmäisen digikamerani. Pikseleitä kamerassa oli hurjat 2,1. Vuonna 2002 näki ensimmäinen virallinen bilepaita päivänvalon. Paitoja on vuosien varrella tehty uusia kun vanha on tullut tiensä päähän.

2003
Oli aika Impulse täyteistä tarjontaa. Tässä vaiheessa en ollut käynyt lahden ulkopuolella bileiden merkeissä. Tranzexperience '03 bileet kiinnosti kovasti mutta en saanut ketään kaveria matkaan. Aloitin bileissä kuvaamisen. Kuvia julkaistu nettiin yli 20 000 tuhatta kappaletta. Überdruck impulsen keikka Lahdessa, oli tupa täynnä eikä kaikki halukkaat mahtuneet sisälle.

Suojannut kuuloni bileissä tästä asti.

2004
Kävin ekaa kertaa lahden ulkopuolella bileissä, linja-auto kuljetus tampereelle Tranzexperience '04 bileisiin. Sain pari tuttua mukaan kun tällöin en juuri bile porukasta tuntenut ketään. Ensimmäistä kertaa FINRG poppoon bileissä.

Kevin Energy Impulse keikka joulukuussa Lahdessa jäi mieleen. Samoin ensimmäiset nimmarit, Orkidea ja Misja Helsloot laittoivat nimmarit Orkidea – Taika levyyn. Siitä alkoi innostus saada nimmareita plakkariin. Nimmareita on tähän päivään mennessä kertynyt reilu sata.


Biletystä 10 vuotta täyteen. 



2005
Huhtikuussa Impulsen 3-vuotissynttärit ja Organ Donors illan päätähtenä. Heinäkuussa ekaa kertaa Konemetsässä. Tuohon bileeseen sopii hyvin seuraava lausahdus. Tätä bilettä ei osaa selittää vaan tämä bile pitää kokea itse paikan päällä.

Ensimmäistä kertaa Laserpoint bileissä, samalla ekaa kertaa Helsingissä bileissä. Kerkesin käymään vappuna VR-makasiineilla bileissä ennen kuin ne paloi. Ensimmäinen Prodigyn keikka helsingissä. Syyskuussa Housenation bileet Tampereella. Lokakuussa Furyn 1-vuotis bileet Lahdessa. Joulukuussa olleet Finrg bileet Lahden Divassa tuotti kyseisen paikan yhden illan viinanmyynti ennätyksen. Ensimmäistä kertaa joulukuussa Säde bileissä.

Rekisteröidyin Klubitukseen. Rupesin tarjoamaan kuvia  klubitukseen. Liityin Etana bile organisaatioon. 

2006
Etana organisaatio 5 vuotta. Ensimmäinen Millennium bile Hyvinkäällä huhtikuussa. Siitä se ajatus hyvistä bileistä lähti. Huhtikuussa kertyi 12 bilettä. Ennätys jota ei ole vielä rikottu. Housenation bileitä huhtikuussa ja syyskuussa. Lahti, Tampere ja Helsinki. Underworld live lokakuussa helsingissä. Eric Prydz helsingissä joulukuussa.

Bileissä ottamiani kuviani julkaistiin Raver's nature kotisivuilla. Olin otettu kunniasta.



Tullikamari Tampere 2006 30.09.2006. Kuvassa Raver71 ja Raver's Nature.


2007
Ensimmäinen soittokeikka allekirjoittaneelta syyskuussa. Tämä tapahtui Etanan perustajajäsenten 60 vuotis bileissä. Housenation maaliskuu ja marraskuu. Helsinki ja Tampere. Chicane Helsingissä kesäkuussa. Endless summer party Ilostutti muutaman kesän Vääksyssä open air.

Elektaasi bileet 9 vuotena peräkkäin Lahden taiteiden yönä. Paikka aina täynnä bailaavia nuoria. Pidin ensimmäiset synttäribileeni joulukuussa bileen merkeissä. Soittelin 30 minuuttia levyjä illassa. Join harmaata vettä myös ja kuvasin illan kertakäyttökameralla. 

2008
Aloitin rave blogin kirjoittamisen maaliskuussa paikallisista bileistä. Fiilis pääsiäisenä ja pikkujouluna käyty useampaan otteeseen ennen ja jälkeen tämän ajankohdan.. Ensimmäistä kertaa olin Fiiliksen ja Trance connection yhteis bileissä Kouvolassa.

Orkidea – Metaverse levynjulkkari bileet huhtikuussa Lahdessa. Millennium järjesti Sasha F synttäribileet Lahdessa huhtikuussa. Ascension vappubileet Lahdessa ja Afterburner heti vapunpäivänä kuka paikalle olonsa puolesta pystyi tulemaan.

Käytiin kolmen lahtelaisen voimin kuuntelemassa Meken keikkaa kuopiossa. Yö hotellissa ja seuraavana päivänä takaisin Lahteen. Täydellinen reissu musiikin puolesta. Lompakko voi olla asiasta eri mieltä.

Tähän vuoteen heinäkuuhun mahtuu toinenkin "hullu" reissu ulkoilma bileisiin Turkuun. Hieno reissu tämäkin. Club Millennium vieraili Espoossa. Sain Daruden nimmarit illassa. Elokuussa BermuDA Puumalassa.

Oma mieli musiikki bileissä on hardi soundin bileet ja heti tiukasti toisena tulee trance bileet. Käyn toki muissakin bileissä että en ole kovin rajoittunut musiikin suhteen. Hardstyleä en ole oppinut tykkäämään millään muotoa. Ei vaan toimi. Psyke osittain samalla linjalla.

Kotona soi laajasti konemusiikki housesta tiettyyn asti hardcoreen asti. Psykeä ei kotona tule koskaan kuunneltua ja tietty tämä style ei suosikki listalla. 

2009
Tänä vuonna tuli uran suurin bilemäärä vuoden aikana. Kerkesin käymään 70 bileessä vuoden aikana. Hullu vuosi mutta tästäkään vuodesta en iltaakaan vaihtaisi pois. Tuli käytyä Vaasassa asti Virtual Factory 13 bileessä. Fiilis pääsiäinen oli myös mahtunut ohjelmaan. Ikimuistoinen reissu Tampereelle Forcen bileisiin, kiitos tästä Ravec.

Pääsiäisen aikaan  Pääsiäisen aikaan oltu bileissä Tampereen Klubilla ja Turun Klubilla. Ekaa kertaa hämeenlinnassa bileissä ja muumitalossa käymässä. Ikimuistoinen Enonsaari festival enonsaaressa Lahdessa. Paikkana oli aivan loistava! Pyörähdys Voema the island 2009 bileissä Kuopiossa. Legendaariset Pool partyt Lahden kupeessa.

Chicago lounge bileissä useampaan otteeseen vuoden aikana käyty  nauttimassa hyvästä house musiikista. Timeline Jyväskylässä. The Prodigy keikka Helsingissä marraskuussa. Fiiliksen pääsiäiseen ja pikkujouluihin kerennyt käymään. Sitten vuoden kruunasi 2010 vuodenvaihde, kolme bilettä 24 tunnin aikana.

2010
Vuoden ensimmäisen 24 tunnin aikana käyty kaksissa bileissä kahdessa eri kaupungissa. Vuodenvaihteen bileiden kokonaissaldo oli siis kolme 24 tunnin sisään. Vaasassa käyty Virtual factory 14 bileissä. Helmikuussa koettu Josh Wink Helsingissä ja Eryk Orpheus Lahdessa. Heinäkuussa ikimuistoiset bileet Oulussa, Raveisland. Elokuussa Flow festareilla Helsingissä oli keikalla The Chemical Brothers, olin paikalla.

Joulukuussa Pendulum live keikka Helsingissä. Uudenvuoden viettoon meninkin sitten Ouluun bileisiin.

100. blogi näki päivänvalon. 



2011
Uusi bile näki päivänvalon. House of Hard Music. Aloitti Hämeenlinnassa ja siirtyi sieltä Turkuun. Laserpoint bileet kevään "pakollinen" bile Helsingissä. Escape to Dance 1-vuotis bileet Hämeenlinnassa tammikuussa. Heinäkuussa tieni vei jälleen Ouluun Raveisland bileisiin. Push up! Bileristeily Hämeenlinnassa.

Superstition klubi starttasi elokuussa Helsingissä. Illusions productions 15-vuotis juhlat Helsingissä lokakuussa. Säde 13. synttärijuhlat Helsingissä myöskin lokakuussa. Omat 40-vuotis synttärit vietettiin Monday bar risteilyllä Itämerellä. Vuoden viimeinen bile oli Orkidean 20-vuotistaiteilijajuhla Lahdessa.

2012
Orkidea – 20 levynjulkkarikiertue Hämeenlinna etappi tammikuussa. Säde bileet Helsingissä. Helmikuussa jatkettiin Orkidea -20 levynjulkkarikiertuetta Kouvolassa. Superstition ensimmäinen lauantai illan bile Helsingissä. Maaliskuussa Lahdessa Finrg 10-vuotisjuhla bileet. Toinen kerta Monday barilla. Huhtikuussa Millennium Turussa ja Whiteout Helsingissä. Toinen reissu Turkuun LCS nostalgia bileisiin.

Toukokuussa Trance connection uusi tuleminen Kouvolassa. The Prodigy keikka Helsingissä. Heinäkuussa ikimuistoinen UG bileet Kouvolassa. Elokuussa Säde kiertueen etapit Lahti ja Hämeenlinna. Marraskuussa Säde kiertueen Tampereen ja Helsingin etapit.

200. blogi tullut ulos. Virallinen bilepaitani 10 vuotta täyteen. 

2013
Tammikuussa Proteus 6 tuntinen setti Turussa. [GoodMusic] bileet Kouvolassa. Maaliskuussa Finrg & Futuristics yhteisbileet Tampereella. Millennium Turussa. Huhtikuussa Whiteout '13 day 2 Helsingissä. Toukokuussa juhlittiin Fiiliksen 10-vuotista taivalta. Parta Masaa käytiin kuulemassa Hämeenlinnassa. Ensimmäistä kertaa Hämäräradion bileisiin Heinolaan. 

Heinäkuussa Summer Upin konemusiikki teltassa Lahdessa. Orkidea & friends kiertue Tampereen etappi. Tällä reissulla hävisi elacinit (korvatulpat). Syyskuussa oli Fistarit lavalla Lahdessa. Marraskuussa Hämäräradion halloween bileet Heinolassa. Scooter in da House Lahdessa. Sain nimmarit. Joulukuussa Push up! 9-vuotis bileet ja Millennium 15-vuotis bileet.

Rave blogia 5 vuotta täyteen. Bileissä kuvaamista 10 vuotta täyteen.

2014
Tammikuussa Proteus 6 tuntinen setti kymmenettä kertaa. Kaverin 40-vuotis synttäri bileet Lahdessa. Super 90's ysäribileet Hämeenlinnassa. Helmikuussa We love 90's Helsingissä. Finrg 12-vuotis synttäri bileet Helsingissä. Hämäräradio bileet Heinolassa. Maaliskuussa Orkidea & Friends Kouvolassa. Kesäkuussa Summerdance 2-päiväinen tapahtuma Seinäjoella. Heinäkuussa Push up! Risteily Hämeenlinnassa. Elokuussa parit ulkoilma bileet Lahdessa.

Syyskuussa 54th street bileet Forssassa. Lokakuussa Timanttidisko Imatralla. Marraskuussa Hallmark Helsingissä. Dune DJ keikka Tampereella. Joulukuussa Jeff Mills Helsingissä.

300. blogi näki päivänvalon huhtikuussa. 500. bile täyteen.

2015
Tammikuussa tuttuun tyyliin Proteuksen 6 tunnin puristus Turussa. Helmikuussa Hallmark Helsingissä. Maaliskuussa Lassi bileet Kouvolan suunnassa. Finrg bileet Scott Brown illan pää artisti Helsingissä. Huhtikuussa Millennium bileet Turussa. 54th street bileissä vieraana Super8 & Tab Forssassa. Toukokuussa Orkidea – Harmonia levyjulkkari bileet Helsingissä. Ulkoilma bileet Lahdessa josta Hämäräradion bileisiin jatkoille Heinolaan.

Kesäkuussa LAB 4 keikalla Helsingissä. Heinäkuussa Trance Family Finland open air bileet Helsingissä. Skaala bileet Järvenpäässä. Elokuussa.UVM open air Helsingissä. Darude – Moments levyjulkkari bileet Helsingissä. Syyskuussa ensimmäiset Chicago stomp bileet Lahdessa. Pertti Salovaara keikalla Tampereella. Sain nimmarit. Lokakuussa ensimmäinen Hideout bileet Helsingissä. Marraskuussa tuli joulu vähän aikaisessa. The Prodigy keikalla Helsingissä. Parta Masa keikalla Lahdessa. Pitkän tauon jälkeen pohjanmaalla bileiden merkeissä. Clockwork 15-vuotis synttäri bileet Powerparkissa.

Joulukuussa Fiilis pikkujoulut Kouvolassa. Cool kids listen to house vierailulla Lahdessa. Cosmon 20-vuotista dj uraa juhlittiin bileiden merkeissä Turussa.

Raveland kuvasaittini 10 vuotta täyteen. Klubitusta 10 vuotta täyteen. 350. blogi näki päivänvalon. Etanan riveissä 10 vuotta täyteen. Kirja projekti sai alkunsa. 



2016
Tammikuussa Chicago stomp oli vuoden ensimmäinen bile Lahdessa. Tuttu Proteus 6 tuntinen puristus Turussa. Solarstone toi Pure trance bileen Helsinkiin. Helmikuussa Hideout Helsingissä. 54th floor vieraana Orkidea Forssassa. Maaliskuussa pitkästä aikaa happy hardcore bileet Helsingissä. Millennium bileet Turussa. Huhtikuussa Kebu Helsingissä. Kesäkuussa Ulkoilma bileet Lahdessa. Kolmepäiväiset trance ulkoilma bileet Hollannissa juhannuksena. Parhautta!

Heinäkuussa Harder.fi aktivoitui Helsingissä .Kosmos festival, pitkä viikonloppu Ristiinassa. Kokemisen arvoinen tajunnanräjäyttäjä tapahtuma. Sarjassa bileitä joita ei osaa selittää vaan ne pitää kokea. Onnea oli nukkua sängyssä nämä yöt Ristiinassa. Elokuussa trance klassikoita orkesterin soittamana Helsingissä. Voin sanoa että kuulosti hyvältä! Syyskuussa Lahden taiteiden yönä oli järjestetty kolmet bileet kaupungissa, se tiesi minulle pitkää päivää. Päivästä aina kello neljään asti. Superstition Helsingissä. 

Lokakuussa Illusions aamut Helsingissä. Ekaa kertaa varta vasten aamu bileisiin. Erilainen kokemus. Marraskuussa soittokeikalla [GoodMusic] bileissä Joensuussa. Joulukuussa Millennium bileet Turussa. Jälleen kerran reissu Tampereen kautta Turkuun. Synttäreiden aikaan jopa vielä. Orkidean 25-vuotisen uran kunniaksi mestari keikalla Turussa. Mielettömän kovan setin soitti hän! Hämäräradion hautajaiset Heinolassa.

Konemusiikkia kuunneltu 25 vuotta. 400. blogi nähnyt päivänvalon. 

2017
Tammikuussa perinteinen Proteus 6 tuntinen setti Turussa. Helmikuussa Ravenation Helsingissä. Fabric festival Hämeenlinnassa. Bile järjestäjän ensimmäiset bileet ja ei tarvinnut hävetä suoritustaan. Todella laadukas toteutus kaikin puolin. Maaliskuussa Hallmark Helsingissä. Huhtikuussa Finrg wedding Lahdessa. Häät ja niiden jatkot. Kajis keikalla Lahdessa. Millennium Turussa. Empire Helsingissä. Tänne bileeseen tuli äkkilähtö mutta kannatti lähteä. Nimmarit onnistuin saamaan Cosmic gate kaksikolta.

Toukokuussa Oldskool bileet Helsingissä. Chicago stomp Lahdessa. Fiilis 14-vuotis synttärit Kouvolassa. Kesäkuussa.Ravenation bileet Helsingissä. UG kemut Kouvolassa. Heinäkuussa ulkoilma bileet Lahdessa. Elokuussa Lassi bileet Kouvolan suunnassa. DJ Jokke muisto bileet Helsingissä. Syyskuussa 90's vs. 2K bileet Imatralla. 

Lokakuussa Hallmark bileet Helsingissä. Marraskuussa Hardfloor keikalla Helsingissä. Club Interface Helsingissä. Kaverin 40-vuotisjuhlat Helsingissä. Joulukuussa Decion 10-vuotisen uran kunniaksi bileet Tampereella. Ensimmäinen kerta tänä vuonna bileissä Tampereella. Fiilis pikkujoulut Kouvolassa. Omat synttäribileet 90's bileissä Imatralla. Ravenation bileet Helsingissä. Vuosi vaihtui sujuvasti Hallmark bileissä Helsingissä.

600. bile täyteen.

Verkatehdas Hämeenlinna 25.02.2017 Kuvassa Symon & Jay.


2018
Tammikuussa bile vuosi alkaa tutuissa merkeissä Proteuksen 6 tuntisen setin merkeissä Turussa. Ravenation Helsingissä. Hardi saundin bileissä Tampereella. Helmikuussa Kuutio Helsingissä. Tämä bile oli visuaalisesti aivan mielettömän hieno toteutus. UG kemut Kouvolassa. Maaliskuussa Millennium bileet Turussa. Ravenation Helsingissä. Finrg 16-vuotis bileet Helsingissä. Huhtikuussa Hallmark Helsingissä. Hardi soundin bileissä Tampereella. Vanhoja klassikoita oli soitossa Tampereella. Toistamiseen jo täällä kuukauden sisään.

Toukokuussa Säde 20-vuotis bileet Helsingissä. Hideout Helsingissä. Klubi klassikoita oli soitossa illassa Tampereella. Heinäkuussa [GoodMusic] bileissä soittokeikalla Joensuussa. Elokuussa Hämäräradio bileet Heinolassa. Todella kovissa hardi soundin bileissä Tampereella. Lokakuussa Superstition bileet Helsingissä. Triple trouble Lahdessa. Ravenation Helsingissä. Marraskuussa hyvissä trance painotteisissa bileissä Tampereella. Hideout Helsingissä. Joulukuussa Millennium Turussa. Kahdet hardi soundin bileet Tampereella.

Blogia kirjoitettu 10 vuotta. Bileissä kameran takana 15 vuotta.

La Vida Lahti 10.06.2006


2019
25 vuotta biletystä täyteen. Hyvin aloitettu bileputki jatkuu hamaan tulevaisuuteen.

TOP 5 BILEET (Viisi ensin mieleen tullutta kandidaattia.)

Ekat bileet @ Club 16 Lahti kesäkuu 1994
Millennium bileet 2006-2018
Luminosity beach festival Hollannissa 2016
Stuttgart kickers jatkot lahdessa 2006
Impulse bileet Lahdessa 2003-2009

Raver71 - Rave forever since 1994