Bileitä on kaikenlaisia kaikenlaiseen makuun. Aina silloin tällöin vastaan tulee kuitenkin sellaisia iltoja, joista jää pelkkä paha maku suuhun. Tässä ensimmäinen osa Surkujen sarjoista, joissa vuodatan kaikki negatiiviset tunteet huonoista bileistä blogitekstiin! Kyse on harvoin huonoista artisteista ja tiskijukista, ja enemmän huonosta ilmapiiristä, huonosta olosta tai surkeista järjestelyistä.
1. Tampere Rave City - Pyynikin palloiluhalli 2011
Aah... Legendaariset TRC:t. Vuonna 2011 olin aika vasta löytänyt bileissä käymisen ihmeen, joten ympäri Tamperetta levitetyt Tampere Rave City -julisteet kutkuttivat nuoren reivaajan mieltä. Julisteissa luvattiin Super8 & Tab pääesiintyjäksi, joten tottakai sinne oli pakko päästä hinnalla millä hyvänsä. Ilmeisesti alunperin luvattu pääesiintyjä oli Proteus, joka kuitenkin peruutti keikkansa. Loppujen lopuksi bileissä oli erikoinen kattaus DJ:tä, ja koko tapahtuma oli kummallisesti järjestetty.
Päätimme kuitenkin silloisen poikaystävän kanssa lähteä paikan päälle. Tampereen Koivistonkylästä (jossa silloin asuimme) oli puolen tunnin bussimatka Pyynikin palloiluhallille. Hallilla oli kuitenkin vastassa tiukka portsari, joka kysyi nähdä paperit. Noh, niitä minulla ei tietenkään ollut mukana. Ratkaisu? Taksilla takaisin kotiin, passi mukaan, samalla taksilla takaisin hallille ja vihdoin sisälle kirkkailla loisteputkilla koristeltuun aulaan. Järjestäjät olisivat voineet edes laittaa muutaman kivanvärisen lampun luomaan tunnelmaa, mutta ei...
Jossain vaiheessa poikaystävä päätti lähteä kotiin potemaan flunssaa. Jäin yksin tanssimaan koripallokentälle rakennetulle tanssilattialle. Lattia oli vuorattu omituisilla matoilla, jotka tekivät tanssimisesta hankalaa. Joka puolella oli vihaisia ihmisiä, jotka kirosivat tupakkapaikalla sitä, että olivat maksaneet pääsylipun näihin kekkereisiin. Itsellä tuohon pääsylipun hintaan piti tietenkin lisätä kalliit taksimaksut. Nyt kun ajattelen, niin olisi vain pitänyt jäädä kotiin!
Loppujen lopuksi mieleen jäi vaan se surkea tunne, kun bileiden järjestäjät olivat vain halunneet järjestää jotain kivaa Tampereen reiviskenelle. Hyvät ajatukset kuitenkin vain johtivat yksiin vihatuimmista bileistä, missä olen käynyt. Harmin paikka!
2. Pacifique - Serena 2012
Osa on varmaan yllättynyt siitä, että nämä bileet päätyivät surkulistalle. Pacifiquen hieno idea oli järjestää kylpyläbileet Espoon Serenassa. Bileissä ei sinänsä mitään vikaa ollut, mutta oma kokemus jäi hyvin kurjaksi.
Vuonna 2012 päätin olla hurja ja lähteä Pacifiqueen järjestetyllä bussikuljetuksella ilman varsinaista kaveriporukkaa. Ostin kalliin lipun ja panostin vaatetukseenkin sen verran, että ostin Changesta 60€ maksaneet kauniit bikinit. Lipun, bussin ja bikineiden lisäksi reissun budjettiin piti vielä mahduttaa mahdolliset juomat ja ruuat. Kalliiksi tuli, mutta välillä sitä pitää panostaa, että saisi hienoja elämyksiä!
Bussista löytyi onneksi muista bileistä tuttuja kasvoja, joten ei tarvinnut ihan yksin koko reissua olla. Plussaa oli myös se, että pääsin jonon ohi VIP-ovelta, koska minulle oli luvattu lippu sieltä. Sitten ne miinukset kuitenkin alkoivat. Pukuhuoneessa oli aivan kauhea kaaos. Lattiat olivat likaisia ja pelkäsin, että joku varmasti pöllii tavarat kaapista. Varsinaisen kylpylän puolella kaaos vain kasvoi. Altaat olivat täynnä bikinibeibejä ja sixpack-miehiä. Tunsin oloni vähän lihavaksi, vaikka olin oikeasti laiha.
Päätin kuitenkin mennä "tanssilattialle" nauttimaan musiikista, kuten kaikki muutkin. Lattia oli siis iso uima-allas, joka syveni sitä mukaa, mitä kauemmaksi lavasta meni. Matalassa päässä oli helpompaa tanssia, mutta porukkaa oli aivan valtavasti. Syvemmässä päässä oli itseasiassa aika vaarallista. Onnistuin myös kastelemaan neonkeltaiset kuiturastani, jotka painoivat aivan helvetisti märkänä. Jotkut jätkät myös kiipeilivät koristeiden päällä ja hyppivät veteen ihan minun viereeni. Silloin päätin lähteä pois altaasta, etten vahingossa hukkunut.
Heti vedestä lähtemisen jälkeen tuli se illan määritellyt tunne: kylmyys. Kylpylässä oli oikeasti jäätävän kylmä! Kakkoslavalla jossain kivistä luolaa muistuttavassa salissa oli minun makuuni parempaa musiikkia, mutta sinnekin jäätyi. Käveleskelin vain ympäri kylpylää kuluttaen aikaa, mutta kirjaimellisesti tärisin koko ajan. Aika kului tuskallisen hitaasti, ja päädyin laskemaan minuutteja valomerkkiin. Teki mieli lähteä kotiin, mutta mitäs teet, kun bussi takaisin kotiin lähteeä vasta tuntien päästä! Yritin lämmitellä matalassa lasten altaassa, sillä saunat olivat täynnä. Allas oli ainoa oikeasti lämmin allas. Onneksi muutama kanssareivaaja tuli juttelemaan ja piristämään oloa. Vihdoin muutaman tunnin kärsimyksen jälkeen päätin, että fuck this. Menin pukkariin, laitoin vaatteet päälle ja suuntasin bussille, johon onneksi pääsin sisälle lepäilemään.
Kaikenkaikkiaan olen ihan tyytyväinen siihen, että pääsin kokemaan nämä erikoiset bileet, mutta suuren menetetyn rahasumman ja kurjan illan takia jäi vähän paha maku suuhun.
3. Suomalaiset naiset suomalaisille miehille! - Fat Lady 2012
Joskus kaikki mahdollinen menee pieleen yhden illan aikana. Nämä bileet eivät olleet mitkään erityisesti järjestetyt, vaan ihan normi ilta Tampereen Fat Ladyssa.
Kaikki alkoi melkein täydellisesti. Oli keskikesä, mukana oli rakkaita ystäviä, grilliruoka maistui hyvältä Pyynikin rannalla ja ympärillä oli kivoja ihmisiä. Silloisessa porukassa oli mukana parin kaverinaisen lisäksi brittiläinen, miespuolinen ystävämme. Pyynikin rannalla oli aika täyttä, joten päädyimme juttelemaan viereisen porukan kanssa. Porukka oli sellaista motoristityylistä rock'n'roll -porukkaa, ja he vaikuttivat mukavilta. Porukka osasi myös englantia, joten puhuminenkin sujui. Yhdessä vietetyn illan pääteeksi sanoimme, että varmaan päädymme myöhemmin Fat Ladyyn bilettämään.
Virhe oli kuitenkin juuri se Fat Lady. Älkää ymmärtäkö väärin... Rakastan Fat Ladya, mutta vain erityisesti järjestettyjen reivien aikana. Klubin sisustus on jäätävän hieno, ja siellä on vietetty monta onnistunutta iltaa! Tällä kertaa kävi kuitenkin toisin.
Heti sisään astumisen jälkeen oli selvää, etten ollut tervetullut. Neonkeltaiset rastat eivät oikein sulaudu joukkoon, kun 18-21 vuotiaat nuoret naiset pääsevät arvostelemaan. Pahin oli vessa. Käsienpesualtaiden kauhea tungos ja tuijottavat, pilkkaavat ja nauravat naiset saivat pienen paniikin nousemaan. Hassua oli se, että joka ikinen näistä naisista oli pukeutun samalla tavalla. Farkut, pitkävartiset buutsit, pikkiriikkinen biletoppi ja hollywood-kiharat. Tunsin oloni äärimmäisen ulkopuoliseksi. Pakenin vessasta äkkiä, ja yritin pitää hauskaa kaveriporukan kanssa. Fat Ladyn kakkoshuoneessa soinut musiikki oli jotain aivan kauheaa. Viinakaan ei auttanut. Joka puolella oli superhumalassa heiluvia douchebageja ja ilmassa leijui oksennuksen hento tuoksu. Suunnittelimme lähtöä.
Sitten se motoristiporukka kuitenkin saapui paikalle. Pari miestä yritti kunnolla iskeä kaveriani. Mutta sitten kun kävi ilmi, että brittiläinen kaverimme olikin suomalaisen kaverini poikaystävä, niin piru vie sitä asenteen muutosta! Rasistisia loukkauksia tuli kaikilta porukan miehiltä. Ilmeisesti nämä seminatsit ajattelivat, että brittimies on täällä varastamassa suomalaisten miesten naisia. Riita yltyi aika pahaksi. En muista, missä vaiheessa järjestyksenvalvojat puuttuivat peliin, vai puuttuivatko ollenkaan. Muistan pelänneeni, että joku tässä vielä saa turpiinsa.
Sen jälkeen olen vain muutaman kerran eksynyt Fat Ladyyn normi-iltana, eikä kokemus ole onneksi ollut yhtä huono. Oikea porukka pelastaa huononkin illan. Toivoisin kuitenkin kaikkia klubeilla pyöriviä nuoria ajattelemaan, että kaikenlaiset ihmiset ovat tervetulleita bilettämään.
***
Siinä muutama tarina epäonnistuneesta yöelämästä! Laittakaa kommentteihin omia kokemuksianne! Kommenttia ja tarinaa voi laittaa myös My Raven
DISCORD-KANAVALLE, jossa voi keskustella konemusiikista ja muusta mukavasta samanhenkisten ihmisten kanssa. Jos sinulla ei vielä Discordia ole, niin sen asentaminen on ilmaista ja helppoa. Tässä on myös linkki blogin
FB SIVULLE.
Hyvää alkavaa kevättä! (Saa jo sanoa "kevät" kun pihalla on plussaa.)
