Lahti pilaa kesän

Kesä on parasta aikaa tehdä extempore-reissuja sinne tänne. Sitä aina miettii, että mitähän hienoa seuraavaksi keksii. Onnellisesti kävikin niin, että Lahden pääty laittoi yllättäen viestiä, että nyt ois vierailtava heidän luonaan. Kotimaanmatkailua rakastava Lissuna laitoinkin samantien että KYLLÄ. Pidetään kunnon miitti reiviporukan kesken. Mitä kaikkea jännittävää ja lumoavaa täältä lievästi Tamperetta etelämmässä olevasta supercityssä löytyisikään!

Matka alkoi megaystäväni Meken kanssa Tampereen linja-autoasemalta kello 9, josta istuuduimme Onnibussin takapenkille. Kovikset valtaavat aina takapenkin. Onneksi nyt ei tullut matkapahoinvointia juurikaan, joten saimme keskittyä konemusiikista jauhamiseen lähes koko matkan. Ilmeisesti kanssamatkustajia ei kauheasti kiinnostanut meidän jutut, sillä sain eräältäkin naiselta aika vihaiset katseet kesken hyvän jutun... Olisi kait pitänyt uskoa bussikuskia, joka jo matkan alussa varotti puhumasta liian isoon ääneen kaverin kanssa. Nojaa, me takapenkin kovikset seurasimme ihan omia sääntöjä! Pitkästä aikaa kun nähdään livenä niin tottakai sitä läppä lentää!

Lahdessa alkoi vähän pelottamaan. Lahden maine on hieman sellainen... Nojaa. Vastassa olivat kuitenkin konemusiikkiskenen ykkösmies Raver71 ja hänen ykkösmiehensä Zeni. Ilmeisesti meille oli suunniteltu valmiiksi huikea päivä huikeine nähtävyyksineen. Pelotti vähän vähemmän. Autossa soi wanhaa trancea ja muuta ihanaa. Puheenaihe oli yllättäen se musiikki.

Hirvi sanoo muu muu muu, muu muu muu.

Aluksi kävimme paikallisella kirpputorilla katselemassa. Koko porukalle lähti mukaan vain yksi vesipullo, joka maksoi 20 senttiä. Hurraa! Paikalliset kirppikset ovat aina mukavia vierailun kohteita, sillä ken tietää mitä aarteita esimerkiksi myytävien CD-levyjen kautta löytää! Tästä sitten matka jatkui kohti upeaa radiotornia, johon olisi ollut mukava mennä kiipeilemään, ellei se olisi ollut varma itsemurha. Samassa paikassa oli myös upea ääniaaltoja tiivistävä laite, joka oli kyllä siisteintä, mitä olen vähään aikaan nähnyt. Jos pyöritte Lahdessa niin se kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa. Oli yllättävän muikea vehje.

Maksan 10€ jos joku kiipeää tuonne huipulle.

Tässä vaiheessa ryhmäämme kunnioitti läsnäolollaan myös legendaarinen Mättö Mättö Män. joka maagisesti ilmestyi erääseen puhelinkoppiin keskellä jorpakkoa. Herra ilmestyi seuraamme parikin kertaa reissun aikana, aina yhtä iloisena ja hardcorena! On kyllä aikamoinen mysteeri tämä mies, että mistä se aina tupsahtaa paikalle kun meininki on paras. Mysteeri on kuitenkin sitä laatua, ettei sitä edes halua selvittää. Annetaan Mättö Mättö Mänin olla mättö rauhassa.

Halojaa. Mää oon Lahes, missä sää oot?

Lahden katuja kurvaillen saimme jatkuvasti infoa ympärillä olevista paikoista ja rakennuksista. Ihan nättiä seutua (välillä) tämä kaupunki! Jossain vaiheessa kysyin että "mikä järvi tämä tässä on?" ja vähän nauratti että sen nimi oli tosiaan Vesijärvi... Maailman mielikuvituksellisin nimi isolle vesilätäkölle. Hmm mikäs laitetaan järvelle nimeksi??? Joo tää taitaa olla vettä niin oisko Vesijärvi hyvä? Joo on tosi hyvä. Mutta kaikenkaikkiaan kivoja satamia ja museoita joka puolella. Itse olen käynyt Lahdessa vain parilla keikalla, joten kaikki oli minulle uutta.

Reissu veikin meidät seuraavaksi hieman kauemmas lähestulkoon täydellisen idylliseen jäätelöpaikkaan Kanavan Helmeen, jossa tilasin "vadelma jasmine" -nimistä jäätelöä. Paikkakunta taisi olla Asikkala tai ainakin sen lähistö. Ei näkynyt puisia rattaita missään. Oli muuten aika herkullista jätskiä! Paikasta saa ilmeisesti myös pehmistä, mutta kone oli tällä kertaa rikki. Tänne kannatti ajella vähän pitempikin matka. Oli sen verran mukava mesta!

Helmeä jätskiä Helmistä.

Jälkiruoka ensin ja pääruoka sitten. Pääsimme porukalla ihmettelemään Lahden konemusiikkipyhättöä, eli Raver71:n kotia. Aivan ensimmäiseksi silmiini pisti suunnaton kokoelma CD-levyjä. Päivän isännän mukaan niitä oli 5000, mutta minun mielestä ehkä sitäkin enemmän. Ja kaikki tietenkin konemusiikkia. Sinkut ja kokoelmalevyt eri hyllyissä. Meke rippasi Raverin koneelle pari harvinaista levyä, jonka jälkeen nautimme erittäin laadukkaasta kebabista (kebabbilan nimi oli Dalaman) ja katsoimme televiisiosta erinäisiä dokumenttiohjelmia. Seuraamme liittyi myös iloisena yllätyksenä My Raven Discord-kanavalta tuttu Prrevil! Ikinä ei tiedä, kehen törmää kun kokoonnutaan reivaajien kanssa yhteen. Oli mukavaa yhistää nimimerkki naamaan. 

Sitten hieman musiikkia!

Tuollainen biisi tuli tutuksi Raver71:n kautta, koska tämä on hänen soittoäänensä. Oli sen verran kova, että piti jälkikäteen kysyä vielä erikseen että mikäs biisi se olikaan.

Paljon tuli myös puhuttua Marushasta ja RMB:stä! Itse olen sen verran nuori, ettei nämä minussa oikeastaan nostalgiaa herätä, vaan enemmänkin kunnioitusta kultaista 90-lukua kohtaan. Hienoa musiikkia ai että. Myös ryhmän omasta tuotannosta tuli puhuttua. Mättö Mättö Män pyysi mainitsemaan hänen huikean UUDEN EP:nsä, jota myös kuuntelimme matkalla kohti Tamperetta. Minun materiaalista puheenaiheena oli uusi biisini DANCE OF UMBRIEL, jonka genreksi sanoin "ei mitään genreä". Sellaista avaruustanssimeininkiä se on vaan.

Puheenaiheena oli tottakai myös bileet, hyvät ja pahat. Kokemukset, hypettämiset ja seikkailut. Paljon oli kaikilla puhuttavaa. Esimerkiksi siitä, että kyllä niitä hienoja reivejä tulee vielä tapahtumaan. Ettei ne kaikki ole syvällä menneisyydessä. Katse tulevaisuutta kohden, rakkaat lukijat! Kun vain käydään aktiivisesti reiveissä ja otetaan nuoretkin ihmiset mukaan, niin hyvä tästä vielä tulee!

Jännästi sitä itse ajattelee, että tietää konemusiikista paljon, mutta tässä seurassa koin välillä itseni täysin tunariksi. Se tiedon määrä mikä tällä porukalla on on aivan uskomaton. Mutta tiedonjanoisena ihmisenä halusin oikein imeä sitä tietoa itseeni kuin musiikkisieni. Autossakin kun kuunneltiin musiikkia, niin oikein hävetti miten huonosti tunnistin biisejä. Mutta ehkä tämä blogin pitäminen ja muu toiminta pikkuhiljaa auttavat minuakin olemaan tiedon loputon kaivo. Ja aina voi kysyä jos ei jotain tiedä! 

Päivä kääntyi iltaan, ja oli aika pistää reissu pakettiin. Itse ehdotin vielä terassilla hengailua ennen kotimatkaa. Lahtelaisten valitsema pub/terassi olikin aika söpö pieni tiilirakennus, jossa oli ihanaa hengata kylmän juoman kanssa. Kaikenkaikkiaan kiva päätös miniatyyrikesälomalle. Tampereelle saimme autokyydin, ja oli mukavaa jutella vielä parin tunnin ajan siitä kaikkein parhaasta musiikista ystävien kesken. 

Juuri tällaisia juttuja pitää kesällä tehdäkin! Olen otettu, että minutkin kutsuttiin mukaan näin eksklusiiviseen tapahtumaan, ja että minua pidetään skeneen kuuluvana peruskalustona. On aivan ihanaa, että löytyy samanhenkistä porukkaa Lahdestakin. Tunnen kuuluvani osaksi tätä ihanaa ryhmää, jotka rakastavat konemusiikkia aivan yhtä paljon, kuin minäkin. Suurta rakkautta Lahden suuntaan! Reissu oli sen verran iso menestys, että suunniteltiin jo ensi kesälle samanlaista. Ehkäpä tästä tulee jokavuotinen perinne!

***

Siinäpä raporttini Lahden reissusta! Jos konemusiikista keskusteleminen kiinnostaa, niin liittykää ihmeessä meidän Discord-servulle, jossa meillä on kasassa ihana porukka ympäri Suomea. Tule jakamaan musiikkia tai vaikka meemejä. Keskustelu jatkuu tottakai myös Facebookissa! Viettäkää ihana kesä ja nähdään puistoissa ja klubeilla! Reissusta juuri ja juuri toipunut Lissu kiittää ja kuittaa.

My Raven FACEBOOK
My Raven DISCORD