Mitä?
Synkkää musiikkia ja alakulttuurin parasta antia!
Missä?
Tullikamarin aukion Klubi, Tampere, 8.9.2012 klo 21-04
Terveisiä:
Ja terveiset kajahtavat tällä kertaa goottipiireistä! Dog's Homessa ja Tampereen Klubilla järjestetty Redemption festival on siis koko viikonlopun (7.-9.9.) kestävä tapahtuma, mutta osallistuin vain lauantain tarjontaan järjestäjiltä saadun lipunmyyntipestin ansiosta. Kiireisen viikolopun keskellä oli mukava lähteä taas kokemaan hieman kulttuuria hyvässä seurassa. Mukana lipunmyynnissä olivat Laura ja Olvi, mutta tällä kertaa en ehtinyt etkoilemaan, vaan saavuin suorilta Klubille. Lähtöni myöhästyi harmillisen paljon typerän vaate- ja pyöräkriisin takia, mutta onneksi bussillakin pääsee eteenpäin! Sen siitä saa, kun päättää laittaa korot jalkaan pitkästä aikaa.
Ovella nappasin itselleni duunarilipun ja suuntasin etsimään Beniä, Jussia ja muita tuttuja. Baarista otin mukaani ison jaffan. Paikalla Klubilla oli suuri määrä tummanpuhuvia goottiedustajia ja olikin ilo nähdä, että paikka oli melkein tupaten täynnä. Yritimme turhaan etsiä istumapaikkaa, joten hengasimme hetken foosballin parissa ja nautimme yleisestä tunnelmasta. Terassille olisi tietenkin mahtunut, mutta tähän vuodenaikaan pihalla hengailu ilman takkia ei välttämättä ole hyvä idea. (Silti niin kuitenkin tein ja tärisin loppuillan.)
Hienosti laittautunutta asiakaskuntaa oli kyllä ilo katsella. Henkilökohtaisesti oli virkistävää olla eri "skenen" tapahtumassa, kuin missä yleensä pyörin. Mikäs siinä, kun kuitenkin musiikista tykkään ja ympärillä on mukavia ihmisiä! Suomessa goottipiirit ovat ainakin tietääkseni hyvin yhteyksissä toisiinsa, ja tämän kaltaisia tapahtumia etsivät kaikki kynnelle kykenevät. Voin vain kuvitella, että Redemption-festivaalin järjestäjien tapahtumat Tampereella ovat piireille kullanarvoisia.
Paikkana Klubi toimii aivan loistavasti tämäntyyppisille bileille. Klubi on tummanpuhuva ja rock-henkinen, mutta silti siisti ja tilava. Lavalle nousee jatkuvasti tunnettuja bändejä, mutta paikalla on myös pidetty ikimuistoisia DnB- ja teknoiltamia. Pohjaratkaisu on hyvä, sillä istumapaikoilta näkee lavalle, vaikka tanssilattialla pari isoa tolppaa onkin. Klubin narikassa ja baarissa on ammattitaitoista ja mukavaa väkeä, ja palvelu toimikin mukavasti koko illan! Baarin juomat ovat kohtalaisen kalliita (gin&tonic 7,20€), mutta luulenpa, että paikalle saapuva yleisö on muutenkin enemmän livemusiikin kuin kännäämisen perään.
Myöhästelyni takia missasin valitettavasti illan ensimmäisen orkesterin, Shade Factoryn. Onneksi kuitenkin ehdin paikalle sopivasti, kun lavalle nousi venäläinen kulttimaineen omaava bändi Otto Dix. Bändin kokoonpanoon kuului sähköviulu, kiippari ja laulu. Mielettömän hienosti pukeutuneet muusikot lauloivat, soittivat ja jotenkin mystisellä tavalla saivat koko yleisön lumottua. Sanoituksesta olisi ollut kiva ymmärtää jotain, mutta tämän bändin kohdalla pieni mysteeri ei ole pahitteeksi. Yhdistelmä klassista laulua, viulunsoitantaa ja industrial-taustoja toimi yllättävän hyvin.
Illan kolmantena bändinä toimi virolainen Freakangel, jonka lavakarisma oli edellistä hevimpi. Musiikki meni yleisöön, ja myös minuun, aivan kympillä. Rumpalina tietenkin olin haltioissani siitä, miten hienosti liverummut toimivat koko bändin tukirankana (rumpali voisi hommata kyllä uuden peltisetin...o.o). Festivaalin facebook-eventistä bongasin tämän lauseen, joka ehkä kuvailee bändiä parhaiten: "Freakangel yhdistelee musiikissaan aggrotechia, industrialia ja dark electroa, soittaen kaiken tiukalla rokkiasenteella". Bändin vokalisti oli ehdotonta kultaa, ja härskit välispiikit kevensivät tunnelmaa yleisössä.
Viimeisenä olevan Two Witches -yhtyeen kuuntelin lipunmyyntipisteen takaa, mutta kuulokuvan perusteella lavalla oli kyllä hieno tunnelma. Muusikkona sitä kuuntelee mielellään aina, kun taitavat soittajat pääsevät lavalle antamaan parastaan. Bändillä oli festivaaleilla erityinen tilanne, sillä luvassa oli 25-vuotisjuhlakonsertti! Yritin kuikuilla eteisestä lavalle aina välillä, mutta näin vain täyden tanssilattian ja tiukkaa meininkiä. Osan soittajista tuntevana oli mahtavaa vihdoin päästä kuuntelemaan, minkälaista settiä bändiltä tulee. Ja tykkäsinkö? Kyllä!
Redemptionin lauantai oli rakennettu vaihtelevien bändien ja DJ:en perustalle. Bändien väleissä soittaneet Zynthexia, Jyrki Witch, Meke ja Mac Hine työskentelivät smoothisti livebändien rinnalla, eikä fiilis missään välissä ns. laskenut. Settien tyylilajit vaihtelivat koko ajan, mikä piti mielenkiintoa yllä tanssilattialla. Aika harva tästä synkästä yleisöstä kovin riehakkaasti tanssi, mutta arvostus ainakin oli suurta. Illan musiikkimikstuuri oli suunniteltu aivan nappiin paikalla olevan yleisön makuun. Olen kiitollinen, että pääsin myös itse paikalle duunariksi, sillä muuten olisi moni hieno bändi mennyt sivu suun.
Mainostuksenomaisesti infoan lukijoitani myös seuraavasta Redemption -illasta 24.11. Tapahtuma järjestetään myös Tullinkamarin Klubilla ja lavalle nousevat Sex Gang Children (UK) ja Larva (Spain). Paikalle mars, mikäli yhtään on mielenkiintoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti