Mitä?
Sekalainen soppa siistiä soundia, sihisevää sangriaa sekä samankaltaista seuraa. (Kait huomasitte että ässällä aloitin, hihi)
Missä?
Rautatieaseman Semafori, Tampere, 31.8.2012 klo 21-03
Kuulumisia:
Elokuun loppuun sattui sopivasti vielä yksi perjantai, joten liikenteeseen lähtö oli tämän tytön kohdalla melkein 100% varmaa. Semaforin Radikal Tunnel oli jo kauan kummitellut facebookin tapahtumalistassani, mutta sinne lähtö oli loppujenlopuksi taas viimetipan suunnitelmia. Lähdin kohti Tampereen yötä melkeinpä suoraan saunasta, rentoutuneena, muttei kuitenkaan liian väsyneenä. Paikanpäällä minun oli tarkoitus olla jo klo 22, mutta tunnin myöhästyminen ei varmaan paljoa haittaa?
Luvassa olisi siis uuden perjantaiklubin avajais-ilta; muuta en illasta sitten tiennytkään. Semafori minulle ei ollut enää uusi tuttavuus, ja kammo kyseistä paikkaa kohtaan oli lieventynyt huomattavasti edelliskerran DJ Sash! -keikan jälkeen. Pakko kuitenkin myöntää, että paikalle kävellessä oli hieman sellainen "mitähän nyt taas olen tekemässä" -olo. Tapahtumaa järjestämässä oli kuitenkin tuttu pulju, joten syvää luottamusta uhkuen uskalsin lähteä liikkeelle täysin ilman seuraa tai etkoja!
Paikallaolevaksi tiesin vain DJ-tuttuni Riinan, mutta lisää tuttuja (Jussi&Ilari) tuli vastaan jo lippujonossa. Sisäänpääsy maksoi 5€ (sisältäen narikan), mikä oli hyvin pieni hinta perjantaiklubille, mutta varmasti auttoi saamaan porukkaa paikanpäälle. Ranteeseen sain hienon neonkeltaisen rannekkeen, jolla oli vissiin tarkoitus saada alennusta juomista, mutta ei kuitenkaan saanut. En asiasta kuitenkaan enempää stressannut, sillä kyllä sitä juotavaa tuli muutenkin tilattua ihan tarpeeksi.
Semafori oli sisältä jaoteltu hienosti kahteen osaan valoja käyttäen. "Normaalisti" valaistulla puolella istuskeli oma kansansa, kun taas liikkuvien valojen puolella pyöri hullua bilekansaa. Paikalla oli jonkin verran junamatkaa odottelevaa väkeä ja muuta näennäisen satunnaisesti klubille eksynyttä porukkaa. Taustalla soiva huikean hieno DnB taisi aiheuttaa hieman ihmetystä isossa osassa asiakkaita. Positiivista ihmetystä siis! Tunnelma oli alusta alkaen hyvä joka puoella klubia.
Paikalla käynnissä oleva remontti etenee pikkuhiljaa. Uusi lava on hieno ja valoja (joista epäonniset saattavat tulla lumisokeaksi.. kjäh!) on paljon lisää. Vessat voisivat olla hyvä kandidaatti seuraavaksi korjauskohteeksi, sillä lukko toimii vain yhdessä naistenvessan kopissa, ja koppien seinät tuntuvat hajoavan käsiin. Myös tanssilattiaa voisi korjailla, sillä tamppaus tuntui pöydissä istuvien tuoleissa asti maanjäristyksen tapaan. Pienistä puutteista huolimatta klubi on iso, mukava ja toimiva. Myös terassi on hieno, sillä sinne saa luonnollisesti viedä juomat mukanaan, mikä helpottaa polttavien ystävien rituaaleja ja muiden viilentymistä. Terassilta on myös helppo hypätä lähtevään junaan, mikäli haluaa jatkoille esimerkiksi Turkuun tai Hyvinkäälle.
Lauran, Riinan ja kumppanit löydettyäni valtasimme pöydän läheltä tanssilattiaa. Klo 23:n aikoihin paikalla soi upeaa DnB-biittiä (DJ Smaglen soittamana), jollaista harvoin edes minunlaiseni rumpufriikki pääsee kuuntelemaan. Heti teki mieli päästä itse soittamaan! Saatte kiittää onneanne, ettei paikalla ollut rumpusettiä. Tanssimaan en myöskään ehtinyt, sillä jalassa oli täysin vääränlaiset kengät, ja siideri maistui liian hyvälle. Pieni perry maksoi 3,80€, mikä ei sinänsä ole paha hinta, vaikka hanajuomat olivatkin kohtalaisen kalliita. Halpaa juotavaa kuitenkin riitti myös niille, jotka eivät turhaan nirsoilleet. Tyttöporukalla siirryimmekin sitten sangriameininkeihin (kannu 11,80€). Oli muuten ihan hyvää! Shotteja baarissa myytiin suoraan pöytiin. Tapa oli aluksi aika ärsyttävä, mutta sorruimme silti sekä vadelmashotteihin, että salmariin. Hyvät bileet tietää siitä, että shotit tulevat koeputkissa, joissa lukee "Jägermeister"
Smaglen jälkeen soittanut BonesK siirtyi tyylillisesti suuremmalle osalle kelpaavaan musiikkiin, sillä tanssilattia rupesi pikkuhiljaa täyttymään. Pari kertaa jaksoin käydä itsekin joraamassa lempireivaajieni Villen ja Pekan kanssa. Valotikut heilumaan ja sivuaskel kuntoon! Harmillisesti house ei kuitenkaan genrenä ole ihan omaa juttuani, joten tyydyin suurimmaksi osaksi ihailemaan tanssimeininkejä sivusta. Teknoa jäimme odottamaan myös omassa seurueessani, mutta taisimme saapua klubille liian myöhään sitä varten... Aina ei voi kaikkea kivaa saada! Pääasia, että tanssilattia oli tupaten täynnä, vaikka Semaforiin paljon porukkaa mahtuukin.
Viimeisenä soittanut duo MacDethix Deejays aloitti oman settinsä varovaisesti, kun tempo nousi kohtalaisen korkeisiin lukemiin. Tanssilattian väki kuitenkin jatkoi joraamista tyytyväisenä ja lisääkin uskaltautui tanssimaan. Tyylinä full-on/psy on ehkä Semaforin kanta-asiakkaille epätyypillistä bilemusaa, mutta se kuitenkin upposi kiitettävästi yleisöön. Tempon noustessa minäkin jaksoin tanssimaan ja hauskaa oli, kuten jo kuvitella saattaa!
Radikan Tunnelin vahvuus taitaa piillä nimenomaan monipuolisuudessa, sillä illan artistikattaus pomppi genrestä toiseen. Eipähän tarvitse kenenkään istua paikoillaan koko iltaa! Facebookryhmässä sanottiin "Every now and then you & your friends probably like to dance something more than just cheesy popmusic & sh*t.", mikä on täysin paikkansapitävä lause. Hyvät bileet löysivät tiensä Semaforiin! Ja kuulin muuten huhuja että näitä olisi tulossa lisääkin...
Seuraavaksi muuten kynän alla tiedoite syyskuun biletarjonnasta, eli pysykää kuulolla. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti