Mitä?
Perinteiset hallireivit, polkkaa, tanssimista ja puhdasta iloa.
Missä?
Valtavan kokoinen Käyttöauto Green jossain Tampereen hämärien reittien varrella, 4.8. klo 19-02.
Terveisiä:
Noniin, Lizsen on täten viettänyt parin kuukauden kesälomansa ja on aika siirtyä taas bilebloggaamisen pariin. Kesällä on monet hienot meiningit nähty ja kuultu, mutta olen ne hetket ikuistanut oman pääni sisälle turvaan. Saa myös toivottaa onnea blogin 1v synttäreiden puolesta! Tästä eteenpäin homma jatkuu siis samana, ja ehdotuksia saa toki esittää tulevaisuuden varalle.
Kesäloma loppui hienosti Echo Bassin Back to the Beginning -bileisiin, joiden hypetys oli aloitettu jo aikaisemmin keväällä. Bileet olivat kaikille aikamoinen mysteeri, sillä vastaavanlaista kokemusta ei ole aikoihin Tampereella nähty. Harvinaista herkkua oli siis luvassa, joten varmasti jokainen kiinnostunut levitti bileistä tietoa kavereilleen ja kunnon hypetys oli taattu. Artistitkin vaikuttivat lupaavilta, vaikka viime tipassa ruotsalainen vahvistus Björn Akesson joutui perumaan tulonsa. Oma seurueeni Jukka, Anna ja Ante olivat aloittaneet etkoilun Näsilinnankadulla jo aikaisemmin päivällä. Itse saavuin kiireesti paikalle Lempäälästä. (Paljon hääonnea Villelle ja Jannille!)
Autokyydin saaminen pelasti porukamme bussilla eksyilyltä, sillä bilepaikkana toimi kunnon neverheard-paikka Käyttöauto Green. Odottelimme innokkaasti puoli tuntia alueen ulkopuolella, kunnes viimein pääsimme aloittamaan illan juhlinnan. Alueelle sai tuoda 6 kappaletta avaamattomia alkoholipurkkeja, eikä itse bileissä myyty muuta kuin vettä. Hienosti sattumalta olimme Lauran kanssa saaneet VIP-liput, joten pääsimme "hurjan jonon" ohi ja saimme kaulaan hienot liput. Alue näytti ihan kivalta ja siistiltä, bajamajoja oli paljon, aurinko paistoi ja hallista kaikuva musiikki oli hyvää.
Valtavan hallin lattia oli kokonaan asfalttia ja seinillä oli hienoja mainoksia (mm. Crocks ja satunnainen asianajotoimisto). Tila oli hyvä löytö reivikäyttöä varten. Se on käytössä golfin talviharjoituskeskuksena, joten seinillä oli tiheää verkkoa eikä tilaa tarvinnut tyhjentää ennen lavan rakennusta. Lava puolestaan näytti todella hienolta ja valoja oli paljon. Myös äänentoisto toimi yllättävän hyvin, kun ajattelee miten valtava tila oikeasti oli.
Väkeä valui tasaisesti sisään koko illan ajan. Monet seisoskelivat takaosan pöytien ääressä tai hengailivat pihan alueella. Penkkejä ei ollut koko alueella tarjolla, mikä oli 50% kiusallista ja 50% hienoa, sillä penkittömyys ajoi enemmän ihmisiä tanssilattialle. Pihalla istuskellessa tuli aito pussikalja/festarifiilis, kun porukka toi omia juomiaan lähikaupan muovikasseissa ja istuivat auringon vielä paistaessa nauttimassa konemusiikista.
Bileiden musiikkityyli vaihteli dubstepista drum'n'bassiin ja trancen kautta raskaampaan musaan. Tempot olivat koko illan koholla, mikä piti tunnelman varsin intensiivisenä alusta loppuun asti. Kovat biitit tarkoittivat myös kovaa tanssimista ja porukka riehuikin kiitettävästi. Myös laittautumisesta isoa plussaa yleisölle! Neonväriä ja muutenkin hienoja vaatteita näkyi paljon, sekä myös reivileluja ja meikkiä. UV-lampuista oli myös apua varsinkin lavan edessä. Pakkohan se oli maalata myös oman seurueen naamat sillä ihanalla UV-keltaisella luomivärilläni! (Terveisiä Jukka "Warriorille", Viiksi-Annalle ja Goa-Täplä-Antelle.)
Illan pimetessä paikalle saapui vielä enemmän tuttuja ihania ihmisiä, vaikka henkilöiden tunnistus kävi vaikeammaksi pimeän yön takia. Pihalle saatiin pari kappaletta lamppua, jotka pelastivat aika paljon, vaikka bajamajoissa ei edelleenkään nähnyt yhtään mitään. Mitään ei kuitenkaan vessaan tippunut! Huh.
Omiksi suosikeikseni pitkän illan aikana nousivat kolme viimeistä artistia Muffler, Proteus ja RujoNic. DnBtä oli taas perinteisesti aivan pakko käydä tanssahtelemassa, mikä tiesi hankalia aikoja kahden viimeisen setin ajaksi. Koko seurueen sääret olivat aivan kuolleet, eivätkä semi-uudet kengät helpottaneet asiaa yhtään. Note to self: Älä laita huonoja kenkiä polkkabileisiin. Taukoja tuli pidettyä säälittävän paljon, mutta onneksi sitä musiikkia on joskus myös kiva ihan vain kuunnella.
Echo Bassin fiilis tuntui nousevan joka minuutilla aivan viime hetkille asti, kun RujoNic päätti vielä vetää illan "viimeiset hitaat" ja sekoitti yleisön täysin mahtavilla konekivääribiiteillä. Yhteisöllisyys tuntui olevan korkealla hallin sisällä, kun jopa lavan edustan järjestyshenkilöt tanssahtelivat keskenään. Itselläni energiaa riitti juuri ja juuri loppuun asti, enkä tuntenut jalkojani ollenkaan musiikin loputtua. Ja vielä piti odotella jatkoille lähtevää taksikyytiä! Hieman oli unettavat tunnelmat, mutta pakko oli vielä jaksaa itse kunkin. ;)
Echot olivat kyllä jotain aivan uniikkia, ja pitää vain toivoa, että järjestäjät jatkavat samanlaisilla bileillä myös tulevaisuudessa. Tällaista toimintaa Tampereelle juuri tarvitaan! Seuraavalla kerralla laitetaan porukalla puskaradio vielä enemmän pyörimään, jotta saadaan halli täyteen. Käyttöauto Greenistä räjähtää! (Anteeksi naapurin hautuumaan vainajille.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti