Mitä?
Trancea ja aiemmista Sellereistä tuttua säihkettä ja iloa!
Missä?
Fat Lady, Tampere, 28.9.2012 klo 22-04
Terveisiä:
Rankat työt, rankat huvit! Uskomattoman työlään viikon jälkeen oli mukava tietää pääsevänsä taas nauttimaan laadukkaista bileistä ja hyvästä seurasta Stellar Cityn tapaan. Mukana kuljetin huomattavia univelkoja (~4h unta joka yö) ja perjantain tuomaa huojennusta. Ennen lähtöä Tampereen säihkyvimpään klubitapahtumaan, nautin yhden kappaleen saunasiidereitä ja laitoin itseni trance-olennon näköiseksi, dramaattisine silmämeikkeineen ynnä muineen. Sitten vain matkaan! Ja taustamusiikiksi luonnollisesti progetrancea mp3-soittimesta.
Kello yhdentoista aikoihin Fat Ladyn alakerta oli jo täynnä, kuten kuvitella saattaa tämän tason bileistä. Pääesiintyjä Orjan Nilsen oli asiakaskunnalle iso nimi (ja myös minulle, kuten edellisestä kirjoituksestani voi jo päätellä), joten porukka oli saapunut ajoissa paikalle varmistaakseen koko illan mittaiset hyvät kekkerit! Tanssimaankin oli jo eksynyt muutama sielu, muun muassa Bad-Luck-Laura, jonka kanssa hengasin suurimman osan illasta. Fat Ladyssa oli kieltämättä ihana olla taas! Aiemmista Sellereistä tuttu valokuvauspiste oli omassa nurkassaan, sisustus edelleenkin aivan helmeä, ja tuttuja pompahti vastaan joka nurkan takaa. Klubin lounge oli muutettu VIP-passilaisten omaksi tilaksi, joten se jäi ainakin omalle seurueelleni aikamoiseksi mysteeriksi.
Kierreltyämme hetken katsastamassa klubilaisten touhuja, päätimme linnoittautua yläkertaan. Siellä oli eniten istumapaikkoja ja vielä tässä vaiheessa vähiten jonoa baaritiskeille. Suunnattoman univelkani takia en uskaltanut koskea alkoholiin, vaan harvinaisesti jaksoin koko illan loppuun kahdella tuopillisella limua - Jaffalla ja kokiksella! Baareissa oli tarjouksessa outoja shotteja, joita esimerkiksi Aino uskaltautui kokeilemaan, mutta tällä kertaa juopottelu ei vain lähtenyt. Yksikin juoma olisi hulahtanut suoraan päähän ja lujaa. Löysimme seurueeni kanssa täydellisen pöydän läheltä yläkerran ikkunoita, joista näimme hyvin lavalle asti. Siihen päätimme jumittua vähäksi aikaa kasvattamaan tanssifiilistä.
Stellar Cityn musiikkityylihän on siis trance, joka toimiakseen vaatii paikalle paljon väkeä ja hienon paikan. Perjantain yleisö taisi 90% olla nimenomaan trance-väkeä ja loput mukana heiluvaa klubbaajaa. Koko illan trance-sessiot ovat ehdoton juttu, sillä tempoon ja biittiin jää koukkuun illan mittaan entistä enemmän. Ennen pääesiintyjää soittamassa olivat Ville Lope ja tanskalainen Kris O'Neil. Biisi biisiltä tanssimaan valui enemmän porukkaa.
Itsekin eksyin pari kertaa alakertaan ja jopa tanssilattialle, vaikka unenpuutos tuntui jo silmissä asti. Rentouttavampaa oli tyytyä tarkastelemaan tanssijoita yläkerran ikkunoista. Moni reivaaja jumitti yläkerrassa, loungessa tai käytävillä odottamassa Orjan Nilsenin settiä ja säästelivät tanssivoimiaan illan pääkoitosta varten. Silti tanssilattia oli jo aivan täynnä, eikä ollut toivoakaan ahtautua enää mukaan lavan eteen!
Kun pääesiintyjä vihdoin kuulutettiin lavalle klo 1:30 aikoihin, päättelin, että pakkohan sinne on itsekin lähteä vähän riehumaan. Tätä vartenhan paikalle oltiin tultu! Lauran kanssa kävelimme portaita alas ja tajusimme, ettei tämän tanssilauman läpi ole mitään asiaa kävellä. Kiersin narikan kautta lavan viereiselle sivukäytävälle ja jäin sinne. Suurin osa tutuista reivaajista oli nimenomaan tällä käytävällä, johon musiikki kuului astetta hiljaisemmin, eikä itse artistia nähnyt kovin hyvin. Silti tunnelma oli katossa. Hyviä kavereita joka puolella ja loistavaa musiikkia. Paikalla fiilistä kohottamassa olivat muun muassa Laura, Aino, Ville, Pekka, Rami, Jone, Veera, ynnä muut ihanat ihmiset!
Nilsenin biisit olivat erittäin innovatiivista progetrancea, jota jammaillessa tuli myös selvinpäin oleville tunnerikas olo. Suosikeiksini nousivat luonnollisesti tämän vuoden hittibiisi Amsterdam ja vanha klassikko, Tieston Traffic, jota kuulee nykyään enää harvoin bileissä. Limulinjalla olemisessa oli se hyvä puoli, että jaksoi tanssia normaalia kauemmin, eikä vessassa tarvinnut juosta koko ajan.
Kyllä sitä vaan pitää ihmetellä, miten näitä nimiä saadaan Tampereelle asti. Nilsenin setin aikana asiakkaille jaettiin mainoksia tulevista Sellereistä, joihin saapuu John 00 Fleming, itsellekin teinivuosilta tuttu trancenimi. Facebookin mukaan itse pääartistikin oli positiivisesti yllättynyt Stellar Cityn meiningistä! Aivan loistavaa, että tapahtumalle saadaan jälleen jatkoa. Voin rauhallisin mielin mainostaa tulevaa päivämäärää kaikille tutuilleni.
Kotiinmenon koittaessa oli melkeinpä haikea olo. Jouduin väsymyksen takia lähtemään paikalta jo 2:30 aikoihin (tiedän että on harmillista, mutta olisin varmaan nukahtanut tanssilattialle jos olisin jäänyt pidemmäksi aikaa paikalle). Fiksuna ihmisenä olin varannut jääkaappiin Saarioisten legendaarisen metu-pitsan, jottei tarvitsisi maksaa Chens-setistä keskellä yötä. Nukkumaan pääsin jo yllättävän aikaisin 3:30 aikoihin, joten tavallista pitemmät yöunet oli taattu. Niillä unilla jaksoin sitten koko viikonlopun väkertää tukan laittamisen kanssa! (Kiitos Olville..) Ja ommuute taas hieno tukka. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti