Mitä?
Paljon rakastamaani teknoa, ja paljon sitä sekä muuta!
Missä?
Hämeenkadun fiinein bistro Club10, 2.11.2012 klo 22-04
Kuulumisia:
Näihin bileisiin lähdin hyvin yksinäisistä lähtökohdista, kun Ante lähti Haapavedelle keikkailemaan ja seuranani olivat IRC, televisio ja muutama kappale lonkeroita. Fiilis ei ollut kuitenkaan millään tavalla huono, koska Bass Systemin teknobileet olivat tiedossa illan kohokohtana. Näitä bileitä olin odottanut jo siitä asti, kun sain kutsun facebookissa. Tajusin saman tien, että sinne oli mentävä, tapahtui mitä tahansa! "Ei tällasia sais järjestää puskan takaa ku pienimmät teknon rakastajat meinaa saada sydärin", kommentoin tapahtuman seinälle ja jäin odottelemaan. Liikkeelle lähdin klo 23 jälkeen korkein odotuksin.
Paikalle saapuessa tiesin, että pystyn käyttämään pelkkää korttia koko illan, ja silläkin pystyn suorittamaan vain minimaaliset ostokset (köyhä kun olin). Toivoin hartaasti, että lipunmyynnissä olisi korttilaite, ja niinhän siellä olikin! Se vaan ei toiminut. Yhyy. Nolona odottelin pihalla, että joku kavereista, jolta käteistä löytyisi 7,5€ verran, tulisi pelastamaan. Onneksi uljas portsari kuitenkin tuli apuun tajuamalla, että korteissa on myös magneettinauha, joka toimii yleensä ottaen paremmin kuin siru. Hieno homma! Harvoin sitä enä pääsee nimmaria kirjoittamaan klubin ovella.
Mukana Club10:ssä olivat muun muassa reiviystävät Pekka ja Laura, sekä muutamia Hervannan paloaseman kinkereistä tuttuja tyyppejä. Kaikki olivat luonnollisesti loistavaa tanssiseuraa ja paikalla kuuntelemassa teknoa/housea tapahtuman otsikon mukaisesti. Paikalla oli silti vähemmän tuttuja kuin yleensä konemusiikkibileissä, johtuen varmaan läheisen Semaforin päällekkäisistä bailuista. Klubit olivat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että osa porukasta seilasi niiden välillä.
Menimme seurueen kanssa aikalailla suoraan tanssilattialle, joka oli huutanut tyhjyyttään. Muut seurasivat äkkiä perässä. Tulipa taas harrastettua tyypillistä 'tanssilattia korkkausta', eli näytimme mallia ujommille tanssijoille. Ne, jotka tulivat tanssimaan, aikalailla pysyivät siellä koko illan pieniä breikkejä ottaen. Soittamassa olleen Mefiston setti oli aivan herkullista "perus"-teknoa, jota juuri olin lähtenyt hakemaan tältä illalta. 'Techno' (ja sen erikieliset vastineet) on varmasti konemusiikkimaailman väärinkäytetyin termi, jonka voi bongata lukuisista remixien nimistä ja valtamedian konemusiikkikeskusteluista. Tekno on kuitenkin minulle yksi suurimpia rakkauksia, ja yritän sitä päästä tanssimaan, olin sitten kuinka köyhä tahansa! Mitenhän suuren yleisön saisi oppimaan lisää konemusiikin monipuolisuudesta?
Juomatauon aikana tarkastelin hieman Club10:n tunnelmia. Loungen puolella oli huhujen mukaan karaoke, joten sinne en uskaltanut edes kurkistaa. Väkimäärä kasvoi loppua kohden, ja paikalla oli ihan mukavasti ihmisiä. Jossain vaiheessa täysin vapaita pöytiäkään ei enää ollut. Vain osa porukasta näytti tulleen paikalle Bass Systemin tapahtuman takia, ja loput olivat muuten vain perjantai-liikenteessä. Tanssimaan tulleet olivat tanssimassa, ja juomaan tulleet heiluivat tiskin tienoilla ja ihmettelivät tanssilattian puuhia.
Istuskelimme ison pöydän ääressä pylväiden takana, joten soittajien vaihtoa emme nähneet. Jossain vaiheessa vain mietimme, että nyt kyllä vaihtui tyylilaji aika lailla. Lähdimme siis takaisin tanssilattialle fiilistelemään Tremontin soittamaa housesoundia. Yleensä ottaen house on tyylilaji, joka minuun ei iske muuten kuin humalatilassa tanssilattialla (iski siis tässä tapauksessa...) Biisit olivat jonkin sortin über-epic-house-tyyppistä soundia, joka sai tanssilattian porukan kokeilemaan kaikenlaisia mahtimuuveja. Sekaan mahtui silloin tällöin myös hieman repetitiivisempää tech-housea, joka sopi loistavasti illan teemaan,
Illan viimeisenä soittanut Die K<se soitti huomattavasti minimaalisempaa settiä, joka oli ainakin minuun makuuni täysi kymppi. Tanssimaan en kuitenkaan enää lähtenyt, vaan päädyin istuskelemaan Pekan kanssa ja tarkastelemaan meininkiä hieman kauempaa. Tässä vaiheessa päätin, että siiderin juominen olisi hyvin huono idea, joten päädyin hakemaan tiskiltä pienen kokiksen. Parin minuutin jälkeen huomasinkin, että sen juominen oli oikeastaan vielä huonompi idea. Sokeri nimittäin iski päähän kuin jäinen piikki. Ajattelin, että kotiinlähtö olisi hyvä idea (vaikkakin harmillisen aikaisin), mutta vessassa piti vielä käydä. Siitähän se tarina sitten alkoikin:
Menin vessaan muutaman muodikkaasti pukeutuneen ja laittautuneen naishenkilön perässä. Laitoin kopin lukkoon, ja nämä alkoivat sitten nillittämään jotain aivan ihme settiä peilien edessä. "Mitähän ihmettä täällä oikeen tapahtuu tänään ku jotain aivan ihme musaa ja porukkaa vaan paikalla." "No nii-i! Siis oikeesti, jotain vitun rastapäitä vaan joka paikassa". Tässä vaiheessa meinasin itse revetä kun mietin että yksi niistä vitun rastapäistä istuu täällä viereisessä kopissa! Voi luoja. Sniikkasin siitä sitten huomaamattomasti pesemään kätöset ja tilittämään tapahtumasta Pekalle. Ilmeisesti oli tytöillä vähän heikko käsitys siitä, mihin bileisiin sitä ovatkaan tulleet. Mutta hei, olipahan ainakin kunnon kulttuurikokemus heille.
Lähtiessä oli huonosta olosta välittämättä hyvä fiilis. Tätä iltaa tarvitsin hyvin stressaavaan kuukauden jälkeen. Lähestulkoon sain kehitettyä itselleni burnoutin Tampereella järjestettyjen lyömäsoitinkilpailujen aikana. Liiallisen kiireen hälvetessä pääsen taas entiseen tapaani riehumaan keskustan pippaloihin! Seuraavalla viikolla luvassa Stellar Cityä ja sen jälkeen Säteen Tampereen kiertuetta! Palataanpa niihin sitten ja nähdään klubeilla. Heihei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti