Mitä?
Trancea isossa urheiluhallissa koripallokenttien keskellä.
Missä?
Pyynikin Palloiluhalli, 16.7.2011 klo 20-02
Kokemuksia:
Noniin. Mistä sitä sitten aloittaisi. Näitä bileitä olin odottanut aika kauan; jo otsikko oli niin mehevä että ennakkolippu oli ostettava. Huolenaiheita alkoi pikkuhiljaa kerääntyä kun H-hetki lähestyi. Proteus peruuntui ja tilalle julistettiin Super8 & Tab, joka myös peruuntui. Varsin harmillista. Onneksi en kuitenkaan kuulunut niihin ihmisiin, jotka olivat tulossa katsomaan jotain tiettyä artistia. Minulle nämä olivat sellaiset "mennään, koska reiveihin kuuluu aina mennä" -reivit.
Facebookin tapahtumasivulla oli jo hirveä määrä negatiivista kommentointia ennen bileitä mutta silti päätimme Anten kanssa urheasti lähteä paikan päälle.
Istuskelimme palloiluhallin aulassa hörppimässä 6e juomia hyyyvin hitaasti. Vieruskaveriemme kanssa keskustelimme siitä, kuka soittaa ja mitä. Ilmeisesti palloiluhallissa on ollut reivejä joskus ammoisina aikoina 90-luvulla, jolloin olettaisin väkeä olleen paikalla enemmän. Halliin olisi mahtunut noin 2000 ihmistä mutta paikalla oli vain muutamia satoja. Suurin osa oli kuitenkin panostanut pukeutumiseen ja olivat varsin iloisia päästessään tanssimaan. Paikalla oli myös paljon negatiivista energiaa huokuvia Proteus-faneja, joiden pettymys alkoi pikkuhiljaa levitä tupakka-alueelta koko halliin. (Varmaan niitä pettyneitä oli muitakin, mutta suurin osa oli ostanut lipun nimenomaan Proteuksen keikalle.)
Tapahtuma oli järjestelty lievästi vasemmalla kädellä. Suurin puute oli täysin arkisesti sisustettu ja valaistu aula, josta tuli mieleen sellainen 5-tuntia putkeen kestävä valomerkki. "Lähtekää kotiin." Muutama kivanvärinen lamppu loisteputkien tilalle olisi hoitanut asian kuntoon. Tuoleja olisi varmasti saanut helposti jostain lisää; toisaalta oli kiva jutella ihmisten kanssa, jotka joutuivat väkisin istumaan tuntemattoman viereen. Mielikuvitusta mukaan ja muutama koriste roikkumaan seinälle seuraavalla kerralla!
Hallista kuului aulaan ihan hyvä musa kun päätimme sinne vihdoin lähteä. Ensi silmäys saliin oli sellainen "hah, mitä ihmettä?!" kun väkeä ei ollut tanssimassa nimeksikään ja lattialla oli omituisia mattoja. Matot ymmärrän, jos paikan vuokraaja ei halua lattian tuhoutuvan tamppauksen alla, mutta kyllä parempiakin mattoja saa varmasti jostain. Tanssimaan oli kuitenkin tultu, joten sitä lähdimme tekemään. Parin biisin jälkeen tunnelma kohosi huomattavasti ja onnistuin unohtamaan koristeettoman aulan ja arjen ankeudet. Ante oli kuumeessa ja joutui lähtemään aikaisemmin, joten jäin yksin reivien armoille. Whiteout kestettiin yksin, kyllä menee joku TRC:kin!
Tanssilattialla olin sen 5 tuntia. Ihmisten määrä pysyi suurinpiirtein samana, vaikka tanskalaisen Funkstar De Luxen kohdalle sattui vähän enemmän porukkaa. Kaikenkaikkiaan musa toimi kohtalaisen hyvin, vaikka takaseinästä pomppasi korvaan jäätävä 8-osan myöhässä oleva kaiku. Pari hittibiisiä tuli bongattua ja porukka huutaa "hei mää tiedän tän biisin!"
Viimeisenä soittanut Alex Kunnari oli henkilökohtainen suosikkini. Kello lähestyi kuitenkin kahta, joten aloin tehdä lähtöä. Päätin kysellä vielä kommentteja kanssareivaajilta.
"Hyvät bileet oli, vaikka esiintyjien perumiset olivat todellinen sääli. Joonas Hahmo ja Funkstar olivat parhaat."
"Proteus olisi saanut soittaa, mutta ei ole silti mikään maailmanloppu ettei päässyt paikalle. Ihan hauskaa on silti."
"Vittu mitä paskaa."
"Ihanat hiukset sulla, varsinkin kun teit silleen whooosh..."
Kaikenkaikkiaan arvosanaksi antaisin 50/100. Tampere Rave Cityllä on huimasti parannettavaa, jos se aikoo tulevaisuudessa järjestää mieleenpainuvia bileitä. Pettyneimmät lähtivät jo hyvin aikaisiin kotiin ja raivosivat hetken pihalla ennenkuin katosivat yöhön. Lopuilla oli kuitenkin hauskaa, sillä pääsimmehän me jälleen kerran tanssimaan trance-musiikin tahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti