Riemukellari @ Bar Vikkula

Mitä?
'Letkeää' musaa illan ratoksi

Missä?
Tampereen keskustorin ytimessä, sokkeloisessa Bar Vikkulassa 13.7. klo 20

Kokemuksia:
Rankan työpäivän ja biletyksen jälkeen teki mieli jotain muuta.
Groovessa olisi ollut samana iltana tarjolla reggaeta mutta minua ei kyseisen tyylilajin pariin saa väkisinkään niin ajattelin poiketa Riemukellariin - kun sitä kerran facebookissakin mainostettiin ja silleen...

Olen ollut Riemussa kerran aikaisemminkin ja huono onni seuraa kuin kirous. Olin taas melkein koko illan yksin. Ystäväni tuntuvat muistavan Vikkulan baarina, johon joko itse sammuu tai joutuu seuraamaan vierestä jonkun sammumista. Onneksi nyt ei tarvinnut jäädä liian myöhään paikan päälle.

Riemukellari on nuorekasta pienimuotoista tekemistä, jos haluaa baari-iltaansa "sitä jotain erityistä". Tunnelma on oudolla tapaa lapsekas ja hymyily on sallittua. Riemukellarissa ei tarvitse olla kova jätkä. DJ:t olivat mukana minimaalisella setillä ja soittivat musaa mistä kaikki tykkäävät. Sellaista musaa, jota voisi kuvitella kuuntelevansa samalla kun lojuu takapihalla ottamassa aurinkoa ja lukemassa muotilehteä. Rattoisaa biittiä löytyy, muttei liiaksi jottei ala tanssilattialle tekemään mieli. Tällainen meininki sopii minunlaiselle reivaajallekin kun tila on pieni ja ihmisiä vähän. Biiseistä bongasimme ainakin tunnetuimmat eli Mad Worldin ja Heartbeat-sarjan tunnarin.

Ekalla kerralla Riemukellarissa oli nähtävillä screenillä hilluvia manaatteja. Nyt näitä hypnotisoivia eläimiä ei näkynyt missään muualla kuin julisteessa. Ihan hyvä vain, sillä viimeksi jäin tuijottamaan screeniä kun se oli niin söpö.

Vähän myöhemmin iltani tuli pelastamaan chill-out-ystäväni Johanna, jolla oli samanlaisia kokemuksia Vikkulasta kuin jo edellä mainitsin. Tarkastelimme ihmisiä ympärillämme ja hauskaa oli. Baaritiskin täytti jossain vaiheessa iso sakki suurikokoisia miehiä joiden takaa piti huudella baarimikolle tilauksia. "Anteeksi nyt vain herrasmiehet mutta täällä on pienikokoisempiakin ihmisiä jotka haluavat ostaa juomia." Istumapaikkoja oli muualla vielä jäljellä mutta silti yllättävän paljon ihmisiä istui baarijakkaroilla.

Vessassakäynti oli sinänsä hauska tapahtuma, koska WC piti ensin löytää sokkeloisten huoneiden takaa ja sitten katsoa että missä kopissa sitä paperia onkaan. Matkalla vessaan osuin aina käytävällä oleviin UV-lamppuihin ja kanssaihmiset kommentoivat "Hehe. Toi kiiltää toi muija." Hankkikaa itse uv-hohtavat hiukset kun kerta kiinnostaa!

Kyllähän tuonne Riemukellariin kannattaa mennä jos ei suunnaton biletys kiinnosta mutta silti haluaisi konemusaa kuunnella. Vikkula ei ehkä hohdokkain paikka ole tälle konseptille; parempi olisi vaikka Tabu... Mutta varmaan tulee vielä käytyä jos aikaa ja rahaa (ja seuraa) löytyy!