Trancea, hittejä ja nostalgiaa hyvässä (viinihuuruisessa) seurassa.
Missä?
Bistronakin toimiva Club10, Tampere, 24.2. klo 23-04
Terveisiä:
Kukapa ei rakastaisi ysäribileitä? Tarjolla on poikkeuksetta nostalgian huumaa, vähemmän teinejä kuin muissa bileissä, itselle rakasta musiikkia ja sellaisia biisejä, joita ei ole kuullut yli kymmeneen vuoteen. Vuosikymmen on varmasti rakas erityisesti 30+ ikäisille ihmisille, jotka olivat jo järkevän ikäisiä 90-luvun alussa. Itse en ajasta muista muuta kuin sohvatyynyistä rakennetut majat ja playstationin, mutta rakkaus ysäriin on kehittynyt pikkuhiljaa konemusiikkiin tutustumisen myötä. Kun kuuntelulistaani kuuluu suurimmaksi osaksi vuosilta 1992-2005 olevaa materiaalia, innostukseni 90's Megapartyyn on varmasti ihan hyväksyttävää...
Kavereiden kutsuminen bileisiin oli luonnollisesti myös helppoa, joten lähdimme tällä kertaa liikenteeseen vähän isommalla porukalla. Näsinlinnankadun etkoilla oli mukana Anten lisäksi Nekalan vahvistus Half-Life-Olvi ja Bencoder. Venäjän vahvistukset Anton ja Alex liittyivät seuraan vasta myöhemmin, löydettyään mystisesti kadonneen autonsa. Tähtäsimme paikan päälle kello yhdeksitoista, ja olimme aika tarkkaan juuri silloin Club10:ssä, ensimmäisten joukossa, kun kaikkialla vallitsi vielä hiljaisuus... DJ Meke korjasi tilanteen aloittamalla settinsä muhevalla RNB-soundilla, joka muuntautui pikkuhiljaa klassisen eurodancen suuntaan. Paikan päältä löysimme vielä tanssijatar Kristan ja muita ihania bilehileitä ja Megapartysta oli tulossa hyvinkin mega jo ennenkuin bileet pääsivät kunnolla alkuunkaan.
Club10:n nesteytyspuoli toimi kohtalaisen mukavasti, kun olut maksoi 4,50 ja siideri 4,90. Köyhinä opiskelijoina kuitenkin innostuimme pöytämme yläpuolelta löytyneestä hinnastosta, jonka mukaan lasi puna- tai valkoviiniä maksoi vaivaiset 3,50 euroa. Club10 tunnetaankin myös bistrona ja erinomaisena viinienmaistelupaikkana. Itse en viinilinjalle lähtenyt, mutta on pakko myöntää, että pöydällinen omistautuneita reivaajia viinilasit kädessä oli aika huvittava näky. Konjakkilasi olisi tietenkin ollut vielä piste iin päälle, mutta ideana oli kuitenkin mennä halpojen hintojen perässä, joten täydellinen snobi-look ei koskaan valmistunut. Club10:n ruoka- ja viinipuoleen pitäisi kyllä joskus käydä tutustumassa! Kuka lähtee mukaan?
Illan edetessä tuttuja biisejä rupesi satamaan niskaan, mutta suurin osa eurodance-biisien nimistä on jäänyt täysin unholaan. Olen pitänyt genreä suurinpiirtein itse paholaisen musiikkina, sillä siinä on jotain ehdottoman anti-taiteellista ja kornia. Anten sanoin me maalta kotoisin olevat konemusiikin ystävät olemme luultavasti saaneet yliannostuksen eurodancea, sillä joka ikinen tuttu ja tutuntuttu kuunteli aikoinaan vain ja ainoastaan sitä. Itse olin ysärillä suuri Pink Floydin ja Dream Theaterin fani, joten konfliktin ehkä ymmärtää. Muutaman biisin jopa tunnistin ja osasin laulaa mukana! Tutuista rallatuksista tuli mieleen viikoittaiset uimahallireissut Vihannista Raaheen, kun uimakaverit laittoivat eurodancekokoelmiaan soimaan autossa. Ah.. muistoja! Harmi ettei tämän tukan kanssa oikein viitsi enää jatkaa uintiharrastusta.
Kaikesta huolimatta en siis todellakaan vihaa eurodancea, mutta en sitä itse kuuntele kyllä ollenkaan. (Paitsi Vengaboysin Boom boom boomia koska se on vaan niin huvittava kipale!) Itselleni tutumpaa settiä soitti DJ Cirius, kun vuorossa oli hyvin vanhaa trancea! Suurin osa biiseistä kuulosti niin pirun tutuilta, mutta nimiä en tietenkään saanut päähäni. Tanssiminen oli kuitenkin todella mukavaa, varsinkin kun rakastan Club10:n tanssilattian valoja niin paljon. Tilaa ei sinänsä ole kovin paljon, mutta fiilis nousee uudelle tasolle kun lattiakin on valaistu ovelasti. Tanssimassa tuli vietettyä taas hyvin paljon aikaa, kun olimme valinneet pöydänkin strategisesti lavan edestä.
Ciriuksen trancemeininkien keskellä DJ Meke soitti lyhyen mutta ytimekkään setin hieman nopeampaa musiikkia. Omalle porukalleni hetkellinen matka happy hardcoren maailmaan oli kuin opintomatka, sillä tällaista materiaalia saattaa joku bändi jopa soittaa tässä lähikuukausina! Näinkin harvinainen genre, ja silti onnistuin tunnistamaan lähes jokaisen biisin artistin sekä nimen. Isoa plussaa Mekelle huudosta "Kevät tulloo!"
Hardcoremeiningin jälkeen tranceilu jatkui legendaarisella Orkidealla, kun soimaan lähti Unity. Pysyttelin mahdollisimman lähellä tanssilattian kaiuttimia, mikä oli taas pitemmällä aikavälillä huono idea, kun onnistuin aiemmin tekemään saman tempun kuin Tallan keikalla Helsingissä. Järkyttävä pää- ja korvakipu päälle. Ei hyvä! Yritin paeta hetkellisesti Club10:n loungen puolelle, mutta sekunnin murto-osassa tajusin, että siellä soi Kirkan Hetki Lyö karaokesta laulettuna. 180:n asteen käännös ja takaisin kunnon äänentoiston pariin. Kiertelin klubilla ympäriinsä venäläisten happy hardcore -kavaljeerieni kanssa, kunnes keksimme paeta tupakkakoppiin. Istuimme siellä pitemmänkin aikaa koko porukalla bongaamassa biisejä kuten Barbie Girl ja Bailando, kunnes oli pakko paeta lopullisesti verrattaen hiljaiseen Tampereen yöhön.
Kuulo-ongelmista huolimatta Megapartyssa oli todella todella hauskaa, ja ei bileitä oikein muuten voi kuvailla kuin "hyvin ysäri." Onneksi tätä meininkiä on tulossa vielä lisää ensi kuussa, joten pääsee odottamaan hyvää!
Loppuun vielä savuinen yhteiskuva minusta ja syntetisaattori-Alexista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti