Stellar City - Marcus Schössow @ Fat Lady

Mitä?

Trancea, (uv-)valoa ja kevättä rinnassa.


Missä?

Discotheque Fat Lady, Tampere 16.3. klo 22-04



Kuulumisia:
 Stellar City oli jo pitkän aikaa ollut tiedossa sellaisena "the place to go" -tapahtumana, joten viikonloppu oli jo etukäteen varattu ja filliksiä nostateltu pitkin viikkoa. Lippu oli hallussa ja odotukset korkealla! Bileet lähtivät käyntiin jälleen kerran persoonallisilla Näsilinnankadun etkoilla, jotka sisältivät keväistä happy hardcorea, vodkaa, google+ hangouttia ja tietokonepelejä. Etkoilla messissä oli huilistiystäväni Johanna ja edellisistäkin kirjoituksista tuttu Ben. Pari shottia välkkyvillä led-valoilla varustetuista laseista naamariin ja H-hetken odotus vain yltyi! (Ovat muuten aika raivostuttavia shottilaseja, kun välkkyminen ei meinaa loppua millään.)


Matkustimme Benin kanssa Fat Ladyyn perinteisesti kännykästä pauhaavan Warriors Dancen säestämänä. Liput olimme ostaneet jo etukäteen, mikä oli fiksusti tehty, sillä sisäänpääsy tuli liputtomille aika kalliiksi (15e+2,5e). Liput olivat muutenkin Tampereen keskivertobileitä kalliimmat, mutta pääesiintyjä oli kieltämättä kohtalaisen nimekäs. Hinta annettakoon siis anteeksi, ja plussaa järjestäjille vielä siitä, että lippuja sai ostettua myös Bronxista ilman mitään Tiketin typeriä lisäkuluja!

Tämä oli minulle toinen ja Benille ensimmäinen kerta Fat Ladyssa. Paikka näyttää edelleenkin todella nätiltä ja oli ehdottomasti paras valinta bileiden järjestämiseen. Kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsin, klubilta löytyy valoja ja tuiketta joka kulmasta, pöydästä, tuolista, seinästä ja katosta. Kaikki pimeimmätkin nurkat on valaistu kekseliäillä ja värikkäillä valoilla. Pöytien ja tuolien muotoilu toi hämärällä tavalla mieleen Alvar Aallon designit ja konserttisalien arkkitehtuurin. (Kyllä huomaa, että olen ehkä vähän liikaa aikaa viettänyt konserttisaleissa.) Lisää silmäniloa toivat luonnollisesti korokkeilla tanssivat Olvi ja Marja, joiden debyytti esitanssin ihmeelliseen maailmaan oli oikein onnistunut. Paljon sydämiä tanssijoille!  Visuaalisesti Stellar City oli siis aivan nimensä mukainen tapahtuma, kun tuiketta ja säkenöintiä löytyi joka paikasta. Futuristinen trancemusa teki tunnelmasta täydellisyyttä hipovan.

Pyörimme aikalailla vuorotellen kahden päähuoneen (Main Stage ja Second Stage) välillä. Second stagelta sai tilattua juomia huomattavasti nopeampaa ja istumapaikkojakin löytyi, joten siellä tuli vietettyä enemmän aikaa varsinkin bileiden alkupuolella. Jouduin toipumaan pienoisesta episodista heti ensi töikseni, sillä jostain ihmeestä olin saanut inhottavan haavan sormeeni, ja molemmat käteni olivat aivan veressä. (Täytyy myöntää, että näppäimistöllä kirjottaminen on hiukan kivuliasta tällä hetkellä.) Baarimikko kuitenkin korjasi tilanteen ja jouduin bilettämään loppuillan ruma laastari sormessa. Laastarien lisäksi baarista sai myös juomia ~5€ hintaan, mikä ei sinänsä ole edes kovin kallista. Klubilla kannatti tutkia tarkkaan, millä baaritiskillä oli vähiten jonoa, sillä ainakin päälavan tiski oli koko ajan ruuhkainen.

Ensimmäistä kertaa eksyin myös Fat Ladyn yläkertaan, joka oli kuin täysin eri baari klubin sisällä. Valaisu oli paljon 'normaalimpi' ja musiikki astetta pienemmällä. Itselläni on ollut viimeaikoina ongelmia korvasäryn kanssa, jos äänentoisto on liian isolla, mutta pari kertaa yläkerrassa hengailu (rakkaiden bilehileiden Missun ja Maijan kanssa) saattoi tällä kertaa ennaltaehkäistä kuulo-ongelmia. Käyttäkää tulppia hyvät ihmiset! Olkaa siis fiksumpia kuin minä.

Mielenkiinnon arvoinen paikka oli myös main stagen perimmäisestä nurkasta löytynyt valokuvauspiste, jossa sai otattaa yksityis- tai kaverikuvia. Tekniset ongelmat salaman kanssa sattuivat tietenkin juuri minun ja Benin kohdalle, mutta saimme kuitenkin otettua jonkinlaisen juustoisen yhteiskuvan! Lopputulosta odotellessa... Hieman kyllä pelottaa.

Rento hengailu loppui tasan kello 01:30, kun illan päätähti Marcus Schössow aloitti soittamisen. Olin tutustunut artistiin hieman jo etukäteen, mutta ennen tapahtuman mainostusta nimi oli minulle täysin tuntematon. Schössowin setti oli kuitenkin aivan mahtava, ja vakuutti tällaisen artistista tietämättömän ihan täysin. Biisejä jaksoi ihan vain kuunnellakin tai sitten jorata niimmaanperkeleesti! Tanssilattia saisi olla hieman isompikin tällaisia tapahtumia varten, sillä pitkä ja kapea huone muuttui aika ruuhkaiseksi bileiden edetessä loppua kohden. Tampereelle pitäisi kyllä saada joku oikeasti tosi iso klubi. Senssistä kaikki turhat istuskelupaikat pois?

Tyypilliseen tapaani suunnitelin lähteväni klubilta vähän ennen pilkkua, jotta ehdin paeta ennen pahinta ruuhkaa narikassa. Pakko oli kuitenkin jäädä tanssimaan vielä viimeisille minuuteille asti! Kavereiden kanssa tanssiminen on aina niin mukavaa, että kaikki vastoinkäymiset on helppo unohtaa. Tämä oli taas niitä kokemuksia kun tranceen jää pahasti koukkuun. Jatkojakin yritin etsiskellä, mutta onneksi lähdin kuitenkin Chensin kiinalaismätön kautta kotiin. Mutta olipa massiiviset bileet! Kun istuskelimme kakkoshuoneessa, muistan Benin sanoneen, että "I feel like I was back in London." Tampereesta tuli yhtäkkiä suurkaupunki? Sellaiset fiilikset on näköjään parilla muullakin: