Mitä?
Sekalainen setti klubimusaa, halpaa siideriä ja sitä kuuluisaa säihkettä.
Missä?
Hämeenkadun helmi Fat Lady, Tampere 1.4. klo 23-04
Huomenta kaikille:
Kirjoitan nyt jo toista kertaa peräkkäin Fat Ladysta, joten koittakaa kestää tätä pienimuotoista toistoa. Vietin viime viikon koulun bändin kanssa Portugalissa musisoiden ja halpaa viiniä kuluttaen. Maaliskuun viimeisen viikonlopun mieliala oli täysin nollassa, kun perjantain potentiaalisesti mahtavat bileet menivät ohi jetlagin vuoksi. Myöskään lauantaina en lähtenyt ulos, koska koko Tampereen alueelta ei tuntunut löytyvän bileitä ei sitten mistään! (Harvinainen tilanne, vaikkakin jälkeenpäin tajusin että Volumeen olisi tietenkin voinut mennä...) Sunnuntaina mökkihöperöys oli kasvanut sellaisiin mittoihin, että luulin pikkuhiljaa tulevani hulluksi. Onneksi viime tipassa hoksasin facebookin tapahtumasivulta Fat Ladyn Daft Punx -bileet! Tein lähtöpäätöksen klo 22:50 ja laittauduin kuntoon noin kahdessakymmenessä minuutissa. Extempore-päätöksiä on tehty ennenkin, mutta tämä taisi jo olla ennätys.
Daft Punx on ollut pystyssä jo vaikka kuinka kauan, mutta en ollut aikaisemmin uskaltanut ilmestyä paikanpäälle. Yleensä ottaen koen pelottavaksi sen, kun bileitä mainostetaan nimenomaan sekalaista bilemusaa tarjoavana. Pyörin itse enemmän bileissä, joissa tarjotaan selkeästi yhtä tai kahta genreä. Lisäksi sen genren täytyy olla sellainen, josta itse pidän. Tiedän olevani raivostuttavan nirso, mutta täytyy myöntää, että olen tällä systeemillä löytänyt aivan loistavia bileitä! Daft Punxin tapauksessa genrejä kiinnostavampi oli kuitenkin esiintyjälista, jonka perusteella huono musiikki ei vain yksinkertaisesti ole mahdollista. Illan aikana soittivat Rico Tubbs, Antti Nuora ja DJ Lovetone (joka City-lehden mukaan on suomen klubien toivo #1). Tällä kokoonpanolla nirsoinkin Lizsko lähtee liikenteeseen myöhään sunnuntai-iltana laittaen seuraavan aamun virkeysasteen koetukselle. Noh, ainakin oli hauskaa!
Fat Ladyyn ei ollut tällä kertaa varsinaista sisäänpääsyä, vaan pelkkä narikkamaksu (2,5€). Olin hieman yllättynyt jo tästä, saati sitten baarin uskomattoman halvoista hinnoista (ainakin verrattuna normi-iltaan). Siideri maksoi 3,5€ ja ilmeisesti olut saman verran. Lonkero oli muistaakseni 3,9€ ja 2cl jallushotteja sai kahdella eurolla. Suosittelen näitä bileitä lämpimästi, mikäli haluaa mennä täysin minimibudjetilla koko illan! Kävin hakemassa kauan kaivatun siiderini tiskiltä ja liityin Ramin ja Veeran seuraan istuskelemaan. Olin yllättynyt siitä, miten kevyt tunnelma Fat Ladyssa vaikutti olevan, kun se oli hetken aikaa aivan normaali (mutta säihkyvämpi) baari massiivisia bileitä järjestävän klubin sijaan. Siihen tunnelmaan kun lisätään oikeat ihmiset, niin varmasti ei tule kiire mihinkään. Uusia ja vanhoja tuttuja talon täydeltä!
Klubilla oli tällä kertaa auki vain päähuone, mikä teki tunnelmasta sopivan intiimin näin sunnuntai-iltaan. Paikalla ei ollut alkuillasta paljonkaan porukkaa soittajien ynnä muiden VIP-henkilöiden lisäksi, mutta määrä kasvoi tasaisesti koko ajan, kunnes istumapaikkoja ei ollut enää jäljellä! Pakenimme Veeran kanssa soittopöytien viereen, jossa oli vielä tarjolla baarijakkaroita. Fat Ladyn kalusteet ovat edelleenkin aivan perkeleen hienot, kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsin. Henkilökunnalle annan siksi pienen vinkin: tukkikaa sen yhden pöydän avonainen kulma, ettei koko komeus ole kohta täynnä roskia! Lasilevyn alta löytyi flayereita, kuitteja ja rahaakin... Jätän Fat Ladyn sisustuksen kehumisen edelliseen tekstiin, etten toistaisi itseäni liikaa. Hienolta kuitenkin näytti taas jälleen kerran, niin klubi kuin ihmisetkin.
Illan edetessä väkeä tuli tosiaan paljon, ja jossain vaiheessa klubi oli aivan täynnä. Paikalle oli saapunut paljon sellaisia "bileporukoita", joita toisinaan vähän ujostutti lähteä tanssilattialle. Itsekään en tanssimaan lähtenyt, koska pienoinen kurkkukipu rupesi pelottamaan. Urheat tanssimaan lähteneet olivat kuitenkin hyvällä tavalla aivan sekopäitä ja laittoivat kaikki taitonsa kehiin. Mitä musiikkiin tulee, tarjonta oli aikalailla house-painotteista raskailla takapotkumelodioilla ja keskiverto-tempoilla. Paljon tuli jopa minulle tuttuja biisejä, joihin osaan osasin jopa laulaa mukana! 'Klubimusa' kuvaa parhaiten illan tarjontaa, vaikka sana pitääkin sisällään vaikka mitä. Soittajajärjestyksestä minulla ei ollut hajuakaan, sillä soittopöydille oli hankala nähdä, enkä osannut musiikkityylistäkään sanoa sen kummempaa. Kaikki soittivat kuitenkin erittäin hyvin, kuten jo kuvitella saattaa.
Kylmät juomat ja puheen muuttuminen huutamiseksi pahensivat orastavaa kurkkukipua huomattavasti. Jouduin viimein lähtemään paikalta jo hyvissä ajoin ennen kolmea, jotten pahentaisi oloa entisestään. Toisin kuitenkin kävi, ja heräsin seuraavana aamuna kuumeessa ja pää täynnä räkää. Koittakaa te hyvät ihmiset pysyä terveenä, ettei kenenkään muun tarvitse mökkihöperöityä samalla tavalla. Taudista huolimatta kerran kuukaudessa pidettävä Daft Punx oli varsinainen sunnuntai-illan piristys ja tuli erittäin kovasti tarpeeseen. Jatkakaa toki illan järjestämistä ja buukatkaa tällaisia nimiä lisää! Kyllä Tampereella näköjään sunnuntaisinkin riittää bilettäjiä vetämään talon täyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti