Mitä?
Eeppisen kovaa trancea ja klubi täynnä asialleen omistautuneita bilettäjiä
Missä?
Club Venue, Helsinki, 18.2. klo 22-04
Kuulumisia:
Olipahan ilta! Talla 2XLC:n tulevaa Helsingin keikkaa hehkutettiin jo etukäteen niin paljon, että päätin ostaa ennakkolipun hyvissä ajoin ja uhrata lauantai-iltani tällä kertaa vähän pitempään reissuun. Kyytikin oli tarjolla, joten odotukset illasta olivat kovat. Pikaisen laittautumisen jälkeen nousin autoon ja matka kohti Club Venueta alkoi seuranani reissumiehet- ja naiset Jaana, Niko ja Meke! Matkalla oli hieno mahdollisuus vielä fiilistellä Tallan ynnä muiden artistien musiikkia ja hinku itse keikalle alkoi olla aika kova jo Hämeenlinnan kohdilla.
Lyhyen Helsingissä haahuilun jälkeen löysimme vihdoin Club Venuen Pohjoiselta Rautatienkadulta. Ensivaikutelma paikasta toi tietyllä tapaa mieleen tamperelaisten Volumen ja Club10:n risteytyksen, jonka tanssilattia oli huomattavasti suurempi kuin muilla vastaavilla klubeilla. Juoman tilattuani lähdin tutustumaan tanssimeininkeihin ja yllätyin positiivisesti! Äänentoisto tuntui olevan huomattavasti parempi kuin millään aikaisemmalla klubilla, ja ainakin bassotaajuudet tulivat esiin tykimmin kuin muualla. (Tämä muuttui ongelmaksi myöhemmin illalla, kun tärykalvot eivät enää kestäneet. Siitä myöhemmin lisää.) Mieleen tulivat ne hetket, kun parin viikon kuuntelun jälkeen muistaa yhtäkkiä laittaa mp3-soittimen bassobuustin takaisin päälle: Maailma aukeaa ja sielu lepää rytmikkäässä basson maailmassa... Tapahtumassa ensimmäiseksi soittanut Mikko Nieminen soitti vanhaa trancea ja kauniita hittibiisejä, jotka saivat jo tanssilattialle uskaltautuneet hyviin fiiliksiin, vaikka ilta oli hädintuskin alkanutkaan.
Venuella oli kaksi baaritiskiä, joista toinen sijaitsi lähempänä tanssilattiaa ja toinen lounge-tyyppisessä huoneessa, jossa soi luonnollisesti hieman rauhallisempi musiikki. Huoneet sijaitsivat kuitenkin aivan liian lähellä toisiaan, ja kun päälavan musiikki tuli kaksi kertaa voimakkaammin kuin loungen, biitit sekoittuivat ajoittain ärsyttävästi. Bilettäjät kuitenkin pakenivat säännöllisesti rauhallisemmalle puolelle, kun tanssilattian desibelien voima kävi sietämättömäksi. Palvelu baaritiskeillä toimi todella sujuvasti, joten ainakin juomaa riitti myös loungen chillaajille! Juomien hinnatkaan eivät aivan kauhistuttavan kalliita olleet, verrattuna esimerkiksi muutamaan ihan normaaliin pubiin Tampereella. (Iso siideri Club Venuella 6€, Gastropub Sohossa 7,50€)
Onneksi siiderit eivät olleet ihan liian kalliita, sillä onnistuin tunaroimaan kaksi puolitäyttä tuoppia lavan viereen lattialle, kun jätin ne pörisevän subbarin päälle odottamaan. Kaksi tuoppia!! Ei kukaan voi olla niin tyhmä, että jättäisi ensimmäisen hukkaan heitetyn lasin jälkeen vielä toisen samaan paikkaan. Tunnustan. Onneksi reiviystäväni Rami pelasti iltani tarjoamalla lohdutusdrinkin. Sellaista se tanssilattian solidaarisuus on!
Lisää päänvaivaa aiheutti naisten vessa, joka bileiden puolessa välissä tulvi vettä. Molemmat lavuaarit olivat piripintaan täynnä ja ilmeisesti täysin tukossa, mutta silti lievästi humalaiset vessailijat pesivät kätensä hanojen alla. Naisten vessassa kävi myös miesasiakkaita, mikä ei sinänsä ainakaan minua haitannut, mutta harvoin tällaista ilmiötä ainakaan Tampereella näkee (toki Mixeissä on yhteisvessat). Vessajonoja ei onneksi ollut kertaakaan. Sellaista se on, kun koppeja on tarpeeksi! Narikan ja vessojen vieressä alakerrassa oli myös mukavan viileää verrattuna baareihin, mikä oli tervetullutta tamppaamisen jälkeen.
Proteuksen mehukkaan trancesetin jälkeen oli vihdoin Tallan vuoro nousta lavalle. Tässä vaiheessa klubi oli täynnä, mutta tanssijoiden lomassa pystyi silti kuljeskelemaan, eikä klaustrofobia iskenyt (kuten esimerkiksi Helsingin Playgroundin täyteen myydyillä keikoilla). Kaikilla oli tilaa tanssia ja sitä tarvittiinkin, sillä Tallan lead-melodiat ja eeppiset saundit saivat tanssijat aivan sekaisin. Myönnän itsekin olleeni aika innoissani, vaikken ole aiemmin edes tiennyt olevani kyseisen artistin fani. Tallan DJ-kyvyt olivat myös omaa luokkaansa, joten tällä kertaa artistinimen perässä juokseminen kannatti. Yleensä valitsen bileet ensisijaisesti genren pohjalta, mutta nyt kyllä kannatti lähteä ihastelemaan konkarin taitoja.
Kokeneilla soittajilla jatkui myös loppuilta, kun Orkidea jatkoi porukan tanssittamista jälleen kerran loistavilla biiseillä. Oli ihana päästä taas kunnon trance-fiiliksiin, kun genre itsessään on niin laaja, ettei koskaan tiedä mitä odottaa. Trancea saattaa soida ihan missä vaan, vaikka ihan perus seduloissa, mutta täyteen tunnelmaan pääsee vasta silloin, kun muutkin tanssilattian sankarit ovat asialleen omistautuneita. Pidin muutenkin koko klubista paikkana, sisustuksesta palveluun, mutta kanssaihmiset olivat luonnollisesti kirsikkana kakussa. Club Venuen asiakkaat olivat tyylikkäitä ja persoonallisia tamppaajia, jotka viihtyivät tanssimassa pitkiä aikoja kerrallaan ja selvästi nauttivat musiikista. Siksihän sitä trancemusiikkia on olemassa! Kiitos kaikille tutuille, tutuntutuille ja ventovieraille, jotka vielä jaksavat vähän ennen valomerkkiäkin käydä rupattelemassa mukavia meidän tamperelaisten kanssa.
Valomerkin lähestyessä päätimme paeta Venuen vieressä sijaitsevaan kebab-koppiin, joka oli kyllä rehellisesti sanottuna yksi karseimmista känkkylöistä, joissa olen koskaan syönyt. Ihan vain varoituksen sanana, kannatta hakea yöpalaa jostain muualta, jos liikutte Venuella tai lähistöllä! Maha kuitenkin täyttyi tarpeellisesta suolasta ja rasvasta, joten paluumatkan Tampereelle uskalsi aloittaa. Tyhjät valtatiet ja pimeät Etelä-Suomen metsät olivat tutun tylsistyttäviä, joten meinasin nukahtaa monta kertaa. Matka tuntui kestävän ikuisuuden, ja kun vihdoin pääsin omaan sänkyyn puoli seitsemän aikoihin aamulla, simahdin saman tien ja heräsin joskus myöhään iltapäivällä. (Sain nyt jopa kirjoitettua saman päivän aikana, joten ahkerana olen ollut!) Ei muuta kuin terveisiä Superstitionin tiimille, että lisää näitä bileitä! Kiitos ihanille ystäville ja henkilökunnalle ja kaikille... Nyt lähden takaisin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti