tiistai 30. toukokuuta 2017

Tampere - Clubbed To Death

Tässä artikkelissa lähden muistojen matkaan, kun kirjoitan minulle rakkaista Tampereen klubeista, jotka ovat lopettaneet jo vuosia sitten. Asuin Tampereella useamman vuoden ja sain sieltä lukemattomia kokemuksia erilaisista klubeista ja menomestoista. (Tästä todisteena melkeinpä koko blogin sisältö.) Valitsin kirjotuksen aiheeksi viisi klubia, joissa olen aikoinaan viettänyt paljonkin aikaa. Klubit eivät ole missään tietyssä järjestyksessä. Pahoittelen myös tarkkojen vuosilukujen puuttumista, sillä en voi millään muistaa, milloin tekstin klubit aloittivat tai lopettivat. Mutta aloitetaanpa...

Out Of Juice

Tämä oli yksi ensimmäisistä yökerhoista, joissa kävin. (Ensimmäiset olivat Haapaveden Tähtipyörä ja Oulun Hevimesta.) Klubi mainosti itseään erittäinkin halvoilla hinnoilla. Muistan muutaman kerran, kun lähdimme kaveriporukan kanssa baanalle, ja tähtäimessä oli Out Of Juice. Oli pakkasyö, ja jono paikalle oli valtava. Halvat juomat kuitenkin houkuttelivat, joten päätimme seisoa kylmässä odottelemassa sisäänpääsyä. Hanatuotteet maksoivat 1€/tuoppi, ja shotit ynnä muut olivat samassa hintaluokassa. Jokainen ryhmän jäsen kävi vuorotellen hakemassa tarjotinkaupalla juotavaa jaettavaksi. Muutama haki myös absinttia, joka muistaakseni oli hieman kalliimpaa (8€/shotti). Voitte kuvitella miten ilta päättyi. Tanssilattialla riehuimme koko porukan kanssa DJ Kimikin tahtiin, joka oli ensimmäinen tamperelainen DJ, jonka livenä näin. 

Seuraava aamu oli, noh... Sanottakoon, että Koivistonkylän pizzeria Koikkarin antimet eivät ole koskaan maistuneet paremmalta.

Out Of Juice avattiin vuonna 2008 - samana vuonna, kun muutin itse Tampereelle silloisen poikaystäväni kanssa. Parin vuoden päästä se kuitenkin lopetettiin, mutta olihan se hauskaa niin kauan, kun sitä kesti! Tamperelaiset, laittakaapa kommenttia... Onko Out Of Juicen tilalla nykyään mitään?

Volume

Aah... Rakas Volume. Paikka avattiin (käsittääkseni) vuonna 2010, jolloin ensimmäistä kertaa kävin siellä ihan yksinäni. Rakastuin paikkaan ensi silmäyksellä ja suosittelin sitä kavereillekin. Klubi oli erikoistunut konemusiikkiin, ja siellä järjestettiin lukemattomia dnb/psyke/mitälie -kekkereitä. Volumesta tuli hyvin äkkiä suosikkimestani, ja ravasimme siellä eri porukoiden kanssa melkein viikoittain. Joka kerta maksoimme vitosen sisään ja menimme suoraan baarille tilaamaan fisun + siiderin. Matkalla Volumeen kuuntelimme aina saman biisin. The Prodigy - Warriors Dance. Biisin kuunteleminen vie minut suoraan muistoihin. Koko artikkelin kaikista klubeista ikävöin Volumea eniten.

Erityisesti muistan drum'n'bass -iltamat, jolloin tanssilattia oli täynnä taitavasti x-steppaavia bilekansalaisia. Mieleeni ovat myös jääneet psykebileet, jolloin paikka oli laitettu hienoon kuntoon UV-valotaideteoksilla ja muulla roinalla. Klubin viimeisenä vuonna siellä myös järjestettiin Tuesday Dive -bileitä, jotka siirtyivät Volumeen Groove Bar & Cellarista (, josta tekstiä seuraavaksi...) Volume oli muutenkin ainutlaatuinen tunnelmaltaan. Muistan ikuisesti hassut apinatapetit seinillä ja legendaarisen Blasteroid-pelikoneen, jota oli pakko pelata joka kerta. Esiintyjistä Volumessa tutustuin Rico Tubbsiin ja Wispyyn.

Volumen tarina loppui Mute -nimisiin bileisiin, mihin kokoontui Volumen kanta-asiakkaiden lisäksi iso kasa paikalla soittaneista DJ:stä. Pukeuduimme silloin kavereiden kanssa mustiin. Muistoksi minulle jäi iso kasa ihania bileitä ja Volumen ystävä-kortti, jolla pääsin aikoinaan ilmaiseksi sisään. Loppuvaiheessa klubilla ei tosiaankaan ollut yhtään ketään. Tällainen klubi pitäisi avata uudestaan sekä Tampereelle, että Jyväskylään! (Ihan vain, että minäkin pääsisin useammin käymään.) RIP Volume.

Groove Bar & Cellar

Kaksi sanaa: Tuesday Dive.

Ensimmäiset bileet, mistä blogiini kirjoitin. Teksti oli toki lyhyt verrattuna uusimpiin, mutta siitä kaikki alkoi. Grooven yläkerta ja kellari olivat minulle niin rakkaita paikkoja, että kävin siellä oikeastaan joka tiistai, yksin tai porukassa. Sain sieltä monia uusia ystäviä, kuten Tampereen Futuristicsin tyyppejä ja muita kanssareivaajia. Bileissä soi teknon ja lounge-musan lisäksi psykeä, joka nostatti tunnelman kattoon aina ennen valomerkkiä. Joskus paikanpäältä sai myös salaattia, joka oli ihana lisä yöhön.

Jossain vaiheessa Grooven kellari ja Club10 (, josta tekstiä seuraavaksi) yhdistyivät yhdeksi isoksi kellariksi, jonka välillä oli auki oleva ovi. Tämä toi lisää monipuolisuutta kummankin klubin iltoihin. Nykyään Grooven paikalla on Roska, joka on myös persoonallinen pikku baari. Tuesday Diven tilalle on tullut aikojen saatossa monia samankaltaisia keskellä viikkoa olevia pikkutapahtumia, joissa Tampereen aikoina rakastin käydä. Kiitos niistä kuuluu Futuristicsille.

Club10

Täällä tuli vietettyä monenmoiset kekkerit läpi vuosien! Klubi oli monipuolinen paikka, sillä siellä oli viinikellarin ja bistron (?) lisäksi karaokepuoli, josta joinakin iltoina pääsi myös Grooven kellariin. Mieleenpainuvimmat muistot ovat Spinnin teknokekkereistä ja ystäväni Meken keikasta, jolloin hän soitti RMB:n Springin. En tiedä, miksi mieleeni on jäänyt sellainen yksityiskohta, mutta olipahan silloin hauskaa tanssia!

Muistan klubin valtaisan muhkeiden nahkapenkkien lisäksi tanssilattian, joka välkkyi eri väreissä musiikin pauhatessa. Joidenkin mielestä lattia oli mauton, mutta minun mielestäni se oli oikein kiva. Lattia oli kylläkin aika pieni verrattuna tanssijoiden määrään, joka tiettyinä iltoina oli hyvinkin suuri. Klubilla tilasin yleensä vodkan karpalolla tai lasin viiniä, joka oli klubin erikoisuus. Päiväsaikaan se nimittäin (tietääkseni) toimi ruokapaikkana, jossa en tosin koskaan käynyt.

Monien kavereitteni mielestä Club10 oli Tampereen paras klubi. Se ei ollut liian iso, eikä liian pieni. Se oli kuin lounge-tyyppinen ravintola, jossa sattui soimaan konemusiikki. Vastaavaa paikkaa ei ole tullut vastaan.

Senssi

Tämä on artikkelin paikoista varmasti tunnetuin ja suosituin. Senssi on ollut Tampereella muutamassakin paikassa, mutta itse kävin siellä, kun se oli lähellä Pyynikin uimahallia. Normaaleina iltoina paikka oli aikamoinen lihatiski, mutta erikoisina konemusiikki-iltoina sen tunnelma oli täysin erilainen. Paikka oli myös aivan upea sisältä päin. Tanssilattia oli iso, ja hienolta parvelta sai tarkastella tanssijoita ja esiintyjiä. Silmiähivelevä arkkitehtuuri saa minut tosiaan ikävoimään paikkaa.

Senssiin buukattiin aikoinaan isojakin nimiä, joista varmasti löytyy tekstiä tämän blogin uumenista. Klubilla oli myös pienempi puoli, jossa monesti soi eri genre kuin pääpuolella. Senssillä soi trancen lisäksi muun muassa psyke ja muuta ihanaa. Varsinkin psykebileet muuttivat klubin tunnelman täysin. Sen suuret seinät oli peitetty hienolla taiteella, ja paikka oli tupaten täynnä psykekansaa. Tällaisia bileitä onneksi vielä järjestetään Tampereella, vaikka Senssi onkin lopettanut. 

Harmillisesti Senssin tilalla on nyt kuntosali, mikä omasta mielestäni on huutava vääryys! Niin hienoon paikkaan olisi ehdottomasti täytynyt perustaa uusi konemusiikkiin erikoistunut paikka!

Noniin. Out Of Juicea lukuunottamatta kaikista tämän artikkelin klubeista löytyy tekstiä tästä blogista. Toivottavasti teillekin herää kivoja muistoja näistä viidestä paikasta. Mutta ei kannata rypeä menneisyydessä liikaa! Tampereellakin on nykyään monia uusia mahdollisuuksia. Pitäisi joskus tulla käymään ja katsastaa nämä uudet kuviot! Kuka lähtee mukaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti