Haastattelun suuntana tänään jälleen kerran Lahti! Näitä tehdessä on kyllä ilmeisen selvää, että paikkakunnalla on todella pippurinen skene käynnissä! Kysymyksiin vastasi tänään JeJo, jonka lista kollektiiveista on ainakin minun mielestäni kunnioitettavan pitkä. Täytyy myöntää, että tämäkin tyyppi löytyi Trance Family Finlandin upeista uumenista. Yhteistyö kyseisen ryhmän kanssa siis kukoistaa entistä enemmän! Haluan tässä kohtaa kiittää kaikkia aivan mahtavia ihmisiä, joita olen jo saanut haastatella! Konemusiikkituttujen lista laajenee kuin itse universumi. Mutta lähdetäänpä sitten pitemmittä puheitta katsomaan, miten JeJo vastasi kymmeneen kysymykseen.
Kerro näin alkuun itsestäsi! Mikä oli ensikosketuksesi konemusiikkiin?
Moro! Jesse Häkkänen, Lahesta, tapahtuma järjestäjä ja dj (JeJo).
Tuotani tuotani, niin kauan ku muistan niin kyllä konemusiikkia olen aina kuunellut, mutta ensimmäinen oikea muisto konemusiikista oli silloin kun Armin Van Buuren oli Helsingin Messukeskuksessa Armin only Intense kiertueella, siitä se kaikki sit oikeastaan lähti.
Kerro myös näistä kollektiiveista, missä olet mukana!
Kollektiiveissa jossa olen mukana niin aktiivisia on Hämäräradio, Trance Family Finland - Family Night , Electric Sensation , fUnderGround ja Resonation. Monessa sopassa keitetty :D
Mitkä ovat parhaat järjestämäsi reivit?
Nyt pistit pahan! Ehkä mun täytyy kuitenkin sanoa, että ihka ensimmäiset clubi bileet Chicago Stompin järkkäämät, pääartisti Tempo Giusto ja monia muita hyviä oli silloin, jos en väärin muista niin joku 10kunta djtä kahdella lavalla sinä iltana.
Minkälainen skene Lahdessa on tällä hetkellä?
Lahti (Räppikaupunki) Ei vais! Meillä Lahessa menee kaikki konemusiikki. Pienet on piirit täällä meillä niin näen asian, että kaikki supporttaa vähän kaikkia. Kaikki ruokasia ollaa :D
Mikä on Suomen konemusiikkiskenessä parasta?
Tapahtumajärjestäjänä, vastaisin näin että kun saadaaan toivottuja artisteja soittamaa bileisiin, niin se ilon ja energian luoma tunnelma.
Mitkä ovat suosikkigenresi ja miksi?
Trance, Hardstyle, Freeform ja teknoa hiljattain ruvennu kuuntelee. En osaa sanoa tarkalleen mikä näissä genreissä viehättää, ehkä se tempo ja suoraviivaisuus mistä ite tykkää, tekno varmaa tullut iän myötä kuvioihin :D
Jos saisit buukata kenet tahansa artistin bileisiin, kuka se olisi?
Zatox , Veti överi hyvä keikan Helzinki Hardstyle Festivaleilla.
Haaveiletko oman musiikin tuottamisesta?
On kyllä ajatuksissa kunhan lapsi vähän kasvaa tuosta vielä, ja ei haittaa harrastuksia :D (ruuhkavuodet)
Minkä YouTube-videon haluaisit jakaa lukijoille?
Ai että tää oli hyvä, laitan edellisen videon mitä katellut.
Määrittele termi "tekno".
Oppinut pikkuhijaa kuuntelemaa kyseistä genreä :D kysyppä vuoden päästä uudestaan niin saan ehkä jotain sanotuksi :D
***
Pakko sanoa heti ensimmäisenä, että toiseksi viimeisen kysymyksen video on oikeasti aivan törkeän kova! Jos style maistuu edes hieman niin laittakaa ihmeessä kuunteluun! Kaikki koreografioista musiikkiin on kyllä sellaista timanttia että huhhuh. Kiitos JeJolle videon jakamisesta.
Hienoa kyllä, että tämän suurehkon haastisputken jälkeen minullakin on aika paljon tuttuja Lahdessa. Voisi suunnitella reissua sinne suuntaan useammin kuin kerran vuodessa. Tämän tasoisia järjestäjiä kun sieltä suunnilta löytyy, niin on varmasti vaivan arvoista puuhaa! Eikun hurjasti tsemppiä sinne suuntaan ja tottakai kaikille muillekin ahkerille tapahtumajärjestäjille. Teidän ansiosta tämä skene on pystyssä. Katsellaan JeJon kanssa sitten vuoden päästä, että miten se tekno on lähtenyt maistumaan! (Voipi olla, että oikeasti pidän tämän lupauksen x))
Siinäpä siis katsausta jälleen kerran yhden tekijän maailmaan. Heräsikö teillä lukijolla ideoita uuteen blogitekstiin? Haluaisitko itsestäsi tämän tyyppisen haastattelun? Ottakaa reippaasti yhteyttä! Minut löytää facen lisäksi meidän upealta Discord-servulta, jossa on kyllä ollut tosi kiva fiilis jo pitkään. Liittykää siis keskusteluun, ettei yhtään tekstiä mene ohi! Tämä Lissu jatkaa nyt illanviettoa konemusiikin parissa ja toivoo näkevänsä teidät kaikki klubeilla hyvin pian. Morjens!
Tänään ollaan taas jännän äärellä, kun My Raven seuraavaan haastatteluun osallistui monipuolisesti konemusiikin parissa puuhaileva Vanhis! Hän on nimenä ja tekijänä ollut minulle tuttu jo pitkään varsinkin Facebookin erinäisten ryhmien ja tapahtumakutsujen parista, joten oli todella mukavaa päästä hänen kanssaan jutuille ja toteuttaa tämä teksti. Ryhmistä muun muassa Trance Family Finland on minulle rakas yhteisö, jonka sisäinen henki on ehkäpä parasta ikinä. On aina positiivinen kokemus olla heidän kanssaan yhteyksissä. Vanhiksen kuviot eivät kuitenkaan näihin hommiin rajoitu, vaan hänellä on kokemusta huikeasti monipuolisesti muun muassa UG-bileistä, musiikin tuottamisesta, tapahtumien järjestämisestä ja Resonation -konseptista! Tässä siis hänen vastauksensa Lissun kymmeneen kysymykseen:
Päivänsankarimme Vanhis
Kerro näin alkuun vähän itsestäsi. Mikä oli ensikosketuksesi konemusiikkiin?
Moro, olen Niko "Vanhis" Vanhala Helsingistä.
Ensikosketukseni konemusiikkiin tuli jo todella nuorena, kun pelasin Amiga 2000 Turrican-pelisarjaa. Erityisesti Turrican 2: Level 1 – The Desert Rocks -kappale teki suuren vaikutuksen, ja siitä syntyi varhainen kiinnostus elektronista musiikkia kohtaan. Kuitenkin se hetki, kun todella kolahti, tapahtui 2000-luvun alussa, kun Darude – Sandstorm alkoi soida kaikkialla. Se biisi oli joka paikassa, ja silloin tiesin, että tämä on se oma juttu – halusin jonain päivänä itse tehdä musiikkia ja esiintyä lavoilla.
Vuonna 2016 päätin viimein ryhtyä DJ:ksi ja soittaa levyjä. Ensimmäinen keikkani oli underground-bileissä Hyvinkäällä, ja siitä se matka alkoi. Tässä sitä ollaan tuottajana, tapahtumajärjestäjänä ja "Resonation"-konseptin luojana :)
Kerro Trance Family Finlandin perustamisesta!
Vajaa kymmenen vuotta sitten Aki Seppänen ja Teemu Kivelä perustivat ryhmän, johon liityin hieman myöhemmin. Olin aktiivinen jäsen ja loin skenessä jo sillon hypeä kertomalla, että tapahtumissa joissa osallistuin saa tulla nykimään hihasta ja tulla heittää femmoja, mikä johti siihen, että Aki pyysi minua mukaan ylläpitäjäksi.
Mitä TFF Yhteisön tarkoitukseen tulee sillä on tarkoitus luoda paikka, jossa samanhenkiset musiikin ystävät voivat kokoontua. Vuosien varrella olemmekin järjestäneet bileitä ja open air -tapahtumia, sekä kokoontuneet yhdessä juhlimaan eri festareille. Meille on tärkeää, että kuka tahansa, jolla ei ehkä ole omia ystäviä mukana, voi liittyä meidän lipun alle ja tuntea olonsa tervetulleeksi ja olla "osa yhtä tff-perhettä".
Jos saisit buukata kenet tahansa artistin omiin bileisiin, niin kuka se olisi ja miksi?
Yksi nimi nousee heti mieleen: Maddix! Olen seurannut hänen kehitystään DJ ja tuottajana jo jonkin aikaa, ja tyyppi puskee jatkuvasti ulos toinen toistaan kovempia bängereitä. Hänen settinsä ovat poikkeuksetta timanttisia, ja hän onnistuu nostamaan riman yhä korkeammalle kerta toisensa jälkeen.
Kuinka kauan olet tehnyt omaa musiikkia? Minkä biiseistäsi haluaisit jakaa meille?
Olen tuottanut musiikkia aktiivisesti noin kaksi vuotta, mutta ensimmäinen kosketukseni musiikintuotantoon tapahtui jo nuorena Dance Ejay -sovelluksen kautta. Tuolloin tuli lähinnä leikiteltyä ohjelman mukana tulleilla sampleilla ja tehtyä kaikenlaisia kokeiluja. Myöhemmin serkkuni innoittamana kokeilin Fruity Loopsia, mutta se ei koskaan tuntunut omalta työkalulta. Nykyään teen musiikkia Abletonilla.
13.9.2024 julkaisen kappaleeni 'Power Surge,' joka ilmestyy oman labelini RSNT Recordsin kautta. Biisi on energinen sekoitus technoa ja trancea – eräänlainen 'Techno-Trance' hybridi. Siinä yhdistyvät technosta lainattu rumble-kicki ja monet draivaavat fillejä, efektejä yms elementit, jotka ovat tuttuja tech trancen maailmasta. Kappaleella on niin monia eri vaikutteita, etten oikein osaa määritellä sitä yhteen genreen.
Olin soittamassa pääesiintyjä John Askew'n jälkeen, kun hän yllättäen pyysi minut lavalle. Otettiin yhteinen selfie ja fiilisteltiin yhdessä hänen viimeistä biisiään – huikea hetki! Sen jälkeen oli aika astua ison yleisön eteen ja antaa kaikkensa, vaikka paineet olivat kovat. Silti keikka meni loistavasti, ja tämä kokemus jäi vahvasti mieleen. Iso kiitos siitä Proteuksen Harille, joka mahdollisti tämän meille!
Haaveiletko maailmanvalloituksesta?
Ainahan sitä tietysti haaveilee, että pääsisi kiertää maailmaa ja soittaa "isoille" areenoille, mutta kyllä silti intiimit ug-bileet on parhaita, koska se ihmisten energia ja fiilis välittyy heti ensimmiäisistä biiteistä ja tanssiaskeleista.
Mitä tulevaa tapahtumaa haluaisit mainostaa?
Meidän Resonation 1-vuotis bileitä! Tuodaan Saksasta nouseva Trance nimi Inoblivion, odotan innolla hänen saapumistaan Helsinkiin kaveri on tajuttoman mukava ja tekee laadukasta Tech Trancea.
Mikä on Suomen konemusiikkiskenessä parasta?
Ihmiset jaksavat kerta toisensa jälkeen yllättää – bileissä on aivan mahtavaa porukkaa! Lisäksi meillä on joukko uskomattoman lahjakkaita DJ:ita ja tuottajia, jotka tekevät jokaisesta tapahtumasta ainutlaatuisen.
Minkä YouTube-videon haluaisit jakaa lukijoille?
Tää on itselle yks merkittävimmistä keikoista, olin vielä itse alaikäinen kun Tiesto soitti Trancea, niin jouduin kotona tätä katsomaan DVD:ltä useita kertaa :D
Tiësto - Elements Of Life (Live In Copenhagen)
Määrittele termi "tekno".
"Tekno" on jatkuvasti kehittyvä genre, ja se on inspiroinut monia alagenrejä ja tyylisuuntia. Se on kuin musiikillinen matka tulevaisuuteen, jossa teknologia ja taide kohtaavat.
***
Siinäpä vähän katsausta haastateltavan elämään. Jos tällainen skene yhtään kiinnostaa, niin laittakaa Vanhis seurantaan ja pitäkää silmällä varsinkin hänen musiikkituotantoaan! Minun mielestä on aivan huikeaa, että näin aktiivisia tekijöitä Suomesta löytyy ja saadaan konemusaskene ei vain selviämään, vaan kukoistamaan. Hyville tapahtumille on aina tilaa ainakin minun kalenterissani. Ja kuten eräs opettajistani kerran sanoikin, ei kulttuuria voi koskaan olla maailmassa liikaa! Iso tsemppi kaikille näissä upeissa kollektiiveissa työskenteleville. Kyllä se trance vaan kuulostaa timanttisimmalta yhdessä kuunneltuna.
Jos teille lukijoille heräsi mietteitä tai ehdotuksia, niin ottakaa reippaasti yhteyttä! Ehkä haluaisit itsestäsi myös haastattelun, tai kiinnostelisi lukea minun kirjoittamaa arvostelua jostakin tietystä levystä? Olen somessa aktviivinen. Liittykää myös ihmeessä meidän hienolle Discord-servulle, jossa jaetaan kaikenlaista kontenttia omista musiikkituotannoista aina meemeihin asti. Nautitaan vielä kesän viimoisista lämmöistä! Nähdään myös Tampereen yöelämässä ja pidetään toisistamme huolta. Skene pysyy voimissaan nimenomaan ystävällisyyden myötä. Lissu kiittää ja kuittaa!
Tällä kertaa Lissun kymmenen kymysytä vievät meidät matkalle Lahden klubeille ja UG-skenen synkkiin syövereihin. Haastatteluun vastasi Trance Family Finlandin sivuilta löytynyt DJ Pheat aka Petri Laaksonen! Lahti ja Lahden porukka on minulle jonkin verran tuttua asiaa ja olen aktiivisesti yhteydessä heidän kanssaan. Vielä on kuitenkin paljon opittavaa, joten on mukavaa saada siis taasen uusi tuttu niiltä huudeilta! Pheat on tehnyt kyllä monipuolisesti hommia konemusiikkiskenessä muun muassa podcastien ja erilaisten kollektiivien myötä. Kokemusta bileiden järjestämisestä löytyy siis paljon, kuten myös levyjen soittamiseseta. Mutta annetaanpa herran itse selittää tekemisistään! Tässä siis DJ Pheat ja hänen haastiksensa.
Päivänsankarimme Pheat kovissa töissä.
Kerro näin alkuun vähän itsestäsi! Mikä oli ensikosketuksesi konemusiikkiin?
Ensikosketus konemusiikkiin vuonna 1996, kun ostin ensimmäisen Scooter : Our happy hardcore cd levyn. Ensikosketus konemusiikin soittoon heti perään vuonna 2013, kun hankin ensimmäisen kontrollerin.
Kerro hieman näistä kollektiiveista, jossa olet mukana!
2015 vuoden alussa perustettiin muutaman kaverin voimin Friday Fever kollektiivi, joka sittemmin muuttui Chicago Stompiksi. Tällä kollektiivilla järjestettiin baari/clubi tapahtumia ja muutama netti radio podcast 5 vuoden aikana.
Vuonna 2019 koronan ottaessa tapahtumat silmätikuksi, päätin perustaa kollektiivin fUnderGround. Tällä projektilla keskityttiin ug tapahtumiin. Näitä tänä päivänä mieluiten järjestänkin...
Olet soittanut levyjä myös ulkomailla. Kerro siitä!
Vuonna 2013 muutin Kreetalle vuodeksi ja siel tuli soitettua ahkerimmillaan 6 iltaa viikosta baareissa ja yökerhoissa jukeboxin dj:nä.
2020 loma reissulla Goalla, Intiassa tuli soiteltua muutamassa yökerhossa satunnaisia psytrance ja techno keikkoja.
Millainen skene Lahdessa on tällä hetkellä?
Lahessa skene on kasvamaan päin. 10 vuotta tässä on pidetty lippua korkealla Rumble Lahden kanssa, mutta viime vuosien aikana on liikehdintää tullut myös uusien järjestäjien puolelta, mikä on aivan mahtava homma.
Mikä on Suomen konemusiikkiskenessä parasta?
Suomen konemusa skenessä parasta on yhteisöllisyys. Varsinkin ug bileissä. Lähes kaikki tietää toisensa ja jos ei tiedä, niin löytyy vähintään kourallinen yhteisiä tuttuja.
Mitkä ovat suosikkigenresi ja miksi?
Aikanaan aloitin soittamisen drum and bassilla, mikä edelleen erittäin lähellä sydäntä. Nykyään minut silti kuulee useitten soittamassa joko alkuillan technoja tai illan vikoja nopeita psytrancen siivittämänä. Rakkaus psytranceen roihahti, kun Kreikasta Suomeen paluun jälkeen tarvittiin Chicago Stomppien bileisiin illan viimeistä artistia vähän raskaammalla saundilla.
Parhaat bileet missä olet ollut mukana joko soittajana tai tanssijana?
Vaikea päättää yhtiä bileitä.
Yhdet ikimuistoisimmista oli 2019 Chicago Stomp 4v juhlat, missä Grimsoulin kanssa vedettiin b2b setti Tempo Giuston jälki höyryissä täpötäydelle club Chicagolle.
Toinen on ehdottomasti Goalla sunset psytrance setti Pirate Cafessa rannalla.
Mikä on suurin unelmasi tällä hetkellä?
Suurin unelmani on jatkaa hyvien bileiden järjestämistä ja tulevaisuudessa auttaa uusia kykyjä mukaan skeneen.
Minkä YouTube-videon haluaisit jakaa lukijoille?
Netsky - Everyday
Syy: Tää biisi oli ensimmäinen kappale minkä laitoin 2013 soimaan ensimmäisestä kontrolleristani.
Määrittele termi "tekno".
Ei tuu mitään muuta mieleen, kun euforinen tasabiitti jyystö xD
***
Noniin - ja taas tunnetaan yksi tyyppi paremmin. Jos Te Arvoisat Lukijat pyöritte lähellä Lahtea (tai miksei kaukanakin) niin kannattaa ehdottomasti seurailla näitä kollektiiveja ja tsekkailla paikkakunnalla järjestettäviä tapahtumia! Sen verran kova meininki vaikuttaa olevan siellä päin. Itsekin opin näiden haastattelujen myötä todella paljon eri paikkakuntien skeneistä ja niitä ylläpitävistä ihmisistä. On aivan huikeaa tietää, että konemusiikki jyllää lujaa eri puolella Suomea! Kovaa porukkaa kaikki!
Jos kenellekään heräsi tämän postauksen myötä kaipuu päästä haastateltavaksi, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä somessa! Alla linkit minun Facebookkiin ja myös meidän mahtavaan Discord-serveriin, jossa jutellaan mukavia ja jaetaan musiikkia ja meemejä. Tervetuloa mukaan porukkaan! Minä alan nyt suunnittelemaan seuraavaa haastattelua. Hyvää heinäkuun jatkoa kaikille!
Kajaanissa tapahtuu! Pääsin haastattelemaan Kajaanin reivielämää ylläpitävää DJ Sekatyömiestä, jonka valtava työ ja yhteistyö muiden muiden paikallisten konemusaskenen tekijöiden kanssa musiikin ja bileiden parissa pitää kaupungin skenen pienenä mutta pippurisena. Olen itse käynyt Kajaanissa vain muutaman kerran jollain sattumanvaraisella keikalla, eikä paikkakunta ole minulle hurjan tuttu. Tämä haastateltava kuitenkin lämmitti sydäntä ihan huikealla tavalla! Löysin kyseisen miehen Trance Family Finlandin facebookista, jossa kyselin yleisesti hakevani haastateltavia blogiini. Nyt täytyy myöntää, että tämän tyypin vastauksien lukeminen oli itsellekin todella mielenkiintoista, ja on ihan mahtavaa tietää että tällaista väkeä on myös Suomen pienemmissäkin pitäjissä. Tässä siis hänen vastauksia kymmeneen kysymykseen!
DJ Sekatyömies
Kerro vähän alkuun itsestäsi! Milloin aloit pyörimään konemusiikkiskenessä?
Olen 29 vuotias mies kajaanista. Kuulin ensimmäisiä kertoja konemusiikkia soitettavan paikallisessa yökerhossa Club96:saa sen aikaisten dj:den soittamana. Sitä ennen olin kuunnellut paljon rockia, kuten Linkin Parkkia, HIM:ä, Lordia sekä silloisia radiohittejä. Lopullisesti hurahdin konemusaan ja siihen skeneen 2015 vuoden Weekend festivaaleilla joissa soitti sillon mm. Armin Vam Buuren, Hardwell, Tiesto, Martin Garrix sekä viimeisen suomen keikkansa Avicii. Sen festarin jälkeen on tullut kuljettua paljon eri reiveissä, bileissä sekä festareilla jossa pyrkii aina konemusan äärelle niin Suomessa kuin ulkomailla, viimeisimpänä helmikuussa ASOT festareilla Rotterdamissa.
Dj harrastus omalla kohdallani oli jo pyörinyt useamman vuoden mielessäni. Ajatus siitä kun näki ihmisiä tanssimassa tasaisen tamppaavaan rytmiin ja kuinka dj laittoi hittibiisiä toisen perään halliten jopa isoja massoja ihmisiä luoden sen euforian tunteen josta ei ikinä haluaisi pois.
Tämä harrastus konkretisoitui lopullisesti koronan alussa (niinkuin varmasti monilla muillakin) mahdollisuuteen kokeilla dj soittelua ammattilaitteilla tässä samaisessa yökerhossa, Sound Factory jossa myöhemmin saimme idea perustaa yhdistyksen. Kerroin halustani kokeilla dj:nä oloa paikan pitäjälle, jo kokeneelle konemusveteraanille Oodeejille. Hän totesi vain että hommaa usb-tikku, kelpo musiikkia ja tule nimettynä iltana yökerholle nii pääset kokeilee.
Silloinen ajatus alkoi konkretisoitua, mahdollisuus olla dj oli vain usb-tikun ja deckkien päässä. Kun kyseisenä päivänä menin paikan päälle, Oodeej totesi että aloita yksikertaisimmasta tavasta soittaa, beatmatchaa biisit samalla laskien soivan biisin äänikanava alas kun nostaa uuden biisin äänikanava ylöspäin.
Aluksi ajattelin että mikähä tämä tällainen on. Eikö biisien soittelu ja djnä olo ollutkaan nappien vääntelyä, efektejä ja ikuista euforiaa, vaan kovaa työtä, korvien totuttelua erottaa biisistä elementtejä ja paljon toistoja jokaisessa asiassa. Onneksi itselläni oli tämä mahdollisuus kokeilla harrastusta kyseissä paikassa oppaanani veteraani Oodeej mutta myös paikallinen konkari dj, NiN0 joka jaksoi vierellä kuunnella ja neuvoa vaikka kuinka päin honkia soitot menivätkään.
Asiasta innostuneena ja hommattuani oman ensimmäisen pioneerin kontrollerini harjoittelin soittelua yksin kotonani nauhotellen tuotoksiani lähettäen niitä NiN0lle, yhdessä kotisohvalla katsoen asioita läpi sekä soitellessani Sound Factorylla, ajatus djnä olosta ei ollutkaan niin mahdoton. Saadessani hiljalleen lisää soittokokemusta Sound Factorylla soiteltuami sain hiljalleen keikkatarjouksia myös muualta päin Suomea jotka auttoivat kokemusta kerryttämään
Kerro myös tästä teidän yhdistyksestä!
Tosiaan jonkin sortin ajatus yhdistyksestä tai tavasta edistää paikallista konemusaskeneä jo jokaisen meidän neljän päässä mut eräänä kevät talvisena yönnä Sound Factorylla istuessamme iltaa se idea kolmelta aamuyöstä kulminoitui toteamukseen että miksei me laittettais yhdistystä pystyyn jota kautta voisimme levittää konemusan ilosanomaa paikallisesti, tehdä yhteistyötä muiden järjestöjen kuten oululaisen LaavUn, kuopiolaisen Kontron, Joensuulaisen Fiktion kanssa sekä järjestää reivejä. Yhdistys sai nimekseen KorpiKollektiivi jonka kautta järjestämme tapahtumia ja teemme osamme skenen hyväksi.
Näin jo puoli vuotta kohta jo toiminnan alettua se oli helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka meillä oli jokaisella jonkin verran kokemusta/ajatusta siitä mitä me haluttiin niin viimeistään paperisota toiminnan pyörittämiseksi kertoi sen ettei homma ollutkaa niin yksinkertaista. Tähänastisella matkalla olemme mielestäni oppineet yhä paremmin toisistamme sekä hiomaan keskistä kommunikointia vaikka ikinähän täydellisyyttä ei ole olemassa mutta voihan sitä hyvin ainakin koittaa tehdä.
Näiden muutaman vuoden soittelun jälkeen olen kiitollinen kaikista opeista ja vinkeistä joita olen saanut ja joita edelleen saan, enkä pistä kyllä pahaksikaan sillä ainaha voi jotain uutta oppia.
Millainen skene Kajaanissa on tällä hetkellä?
Konemusiikkiskene on Kajaanissa mielestäni kyllä olemassa vaikka pieni skene onkin toki huomioon ottaen kaupungin pienen koon. Siinä pienessä skenessä on kuitenkin mukana tiivis porukka joka pitää yhtä ja pyrkii houkuttelemaan naapurikunnista sekä ympäri suomen väkeä reivien äärelle ja näin on onneksi ollutkin. Tällaisenä konemuusiikin keskittymänä Kajaanissa on jo usean vuoden ajan toiminut Sound Factory joka kokoaa väkeä revien äärelle. Usein kuulee muualta tulevien sanovan että miten täällä kajaanissa voi olla tällainen huippumesta kuten sound factory jossa saa reivata joka viikonloppu. Tästä kiitos paikan omistajalle Oodeejille joka jaksaa yrittää vaikka varmasti myös joutuu taistelemaan ns. tuulimyllyjä vastaan.
Toimittuamme yhdistyksenä on ollut kiva huomata kuinka Kajaanin kaupunki on huomannut ja kysellyt yhdistystämme mukaan tapahtumiinsa josta mielestäni on ollut hyötyjä joista toi on mukaan saamme pitkään nauttia.
Toivon mukaan konenusaskene elää Kajaanissa vielä pitkään myöskin aikanaan kun nykyiset tekijät eivät ole niin aktiivisesti mukana vaa olisi myös uusia nimiä joita halu ja ajatus ylläpitää skeneä kajaanissa kiinnostaisi.
Kerro hieman teidän tulevista DJ-peruskursseista.
Kun aloitimme toimintamme, yksi ajatuksia tapahtumien järjestämisen lisäksi oli myös dj-peruskurssien järjestäminen eli perus dj soittotaitojen opettaminen, niiden samojen joita itsekkin opettelin kun kiinnostuin harrastuksesta. Ajatus kurssista ei ole hävinnyt ja tavoitteena olisi toteuttaa se edelleen. Siinä olemme miettineet yhteistyötä paikallisen yökerhon Sound Factoryn kanssa jonka kanssa haluaisimme asian toteuttaa. Kurssilla opetettaisiin aina biisien valinnasta, beatmatchaamiseen, biisien vaihtoon sekä kuinka yleisesti eri dj laitteet ja ohjelmistot toimivat. Kiinnostusta asiaan on ollu useammalta suunnalta mutta työ on vielä kesken. Tästä kerromme kyllä lisää kun asiat etenee.
Mitkä ovat suosikkigenresi ja miksi?
Omiksi suosikkigenreiksi sanoisin Trancen, Technon, Housen sekä Drum and Bassin. House ja Trance olivat ensimmäisiä genrejä joihin tutustui joista trance on itselle edelleen tärkeä juurikin sen melodisuuden ja tunteen takia kun voit vaa laittaa silmät kiinni ja tuntea musiikin. Housea on hauska tanssia ja rennosti fiilistellä kun taas Technoo ja dnbtä on mukava vaa painaa täysiä tanssilattialla tunteella mennä täydellä energialla.
Jos saisit buukata kenet tahansa artistin teidän bileisiin, kuka se olisi?
Armin Van Buuren
Parhaat bileet missä olet ollut mukana joko soittajana tai tanssijana?
Sanoisin että tämän vuoden ASOT festarit Rotterdamissa joissa pääsin livenä läheltä näkee kuinka legendat Armin Van Buuren, Cosmic Gate, Infected Mushroom ja monet muut soittivat pitäen yleisön hallussa ja tuoden sitä iloa ja euforiaa josta ei haluais pois.
Mikä on suurin unelmasi tällä hetkellä?
Päästä joku päivä konemusareiveihin etelä suomeen soittamaan vaikka lämppäriksi
Minkä YouTube-videon haluaisit jakaa lukijoille?
Digital DJ Tips on suosikkikanavani! Suosittelen kaikille!
Määrittele termi "tekno".
Tekno tai Techno on mielestäni genre jossa on tarttuva rumpu ja bassokomppi pohjalla joka saa jo ensikuulemalta jalat tamppaamaan. Päälle tulee pieni koukku joka alussa houkuttaa kuuntelijaa odottomaan kertosäettä. Sanoituksella ja sen määrällä niinkää ei ole väliä vaikka hokisi vain yhtä sanaa. Muuten techno voi energia draivaavaa tai synkkää hakkaavaa joka vie sinut mennessään niin ettet huomaa ees jo kuinka paljon aikaa onkaan mennyt etkä halua pois siitä tilasta.
***
Siinäpä katsaus Kainuun maakunnan tapahtumiin! Olisi kyllä huikeata itsekin päästä katsastamaan nämä meiningit ja tutustua vähän lähemmin näihin ihmisiin. Sen verran aktiiviselta kuulostaa tämä skene! Onneksi on kuitenkin olemassa internet ja My Rave. Heräsikö sinullakin halu päästä haastateltavaksi? Ota rohkeasti yhteyttä somessa! Meillä on hieno ja (kohtalaisen) aktiivinen Discord-serverikin, jonne saa tulla juttelemaan tai vaikka jakamaan meemejä. Uusien tekstien pariin palaamme jo hyvin pian, sillä onhan nyt menossa suuri kesäinen haastatteluputki! Jääkää siis kuulolle ja palataan pian asiaan. Hyvää ja lämmintä alkuviikkoa!
Vuoden 2024 kesäinen haastatteluputki alkaa tällaisella kohtalaisen pienellä tekstillä! Trance Family Finlandin sivuillakin ahkerasti pyörinyt AIJ on innokas ruohonjuuritason musiikin tekijä ja tehnyt jonkin verran myös levyjen soitantaa. Nimimerkkinsä herra on vääntänyt luonnollisesti omasta IRL-nimestään, ja hänen soundcloud-tililtään (LINKKI) löytyy jos jonkinmoista raitaa. AIJ tahtoi itsestään haastattelun, joten minäpä hänelle sitten laitoin ne perinteiset kymmenen kysymystä. My Raven haastateltujen joukkoon kuuluu ihan laidasta laitaan porukkaa, ja toivonkin tälle jätkälle kaikkea hyvää tulevaisuuteen! Tässä muutamalla sanalla hänen vastauksiaan!
AIJ
Kerro näin alkuun vähän itsestäsi! Milloin aloitit levyjen soiton ja tuottamisen?
Olen 41 vuotias tuottaja ja dj Helsingistä. Levyjen soiton aloitin joskus yläasteella kun alkoi olla näitä koulutapahtumia, mutta tuottamisesta innostuin vuonna 2002.
Mikä on suosikkigenresi ja miksi?
Trance se melodisempi ja house, koska niistä tykkään.
Kylläpäs onkin viileä ja sateinen heinäkuun alku, brrr... Täydellinen hetki istua koneen ääressä kirjoittamassa jälleen kerran uutta musakatsausta. Mielessä on pyörinyt muutamiakin erilaisia teksti-ideoita, mutta laiskana ihmisenä en ole niitä jaksanut vielä toteuttaa. Siksi ajattelinkin tähän väliin toteuttaa tällaisen (vähän tylsän?) listan, josta tällä kertaa tuli kyllä hyvin sattumanvarainen. Toivottavasti tästä edes joku löytää uutta kuunneltavaa keskelle kesää!
Mutta mitäs minulle kuuluu? Kesäkuussa ei tullut valitettavasti tekstiä pihalle, koska olen keskittynyt lähinnä fiktion kirjoittamiseen ja painonhallintaan. Olen myös yrittänyt olla paljon pihalla ottamassa kaiken mahdollisen irti kesäisistä säistä. Mukavasti on tullut nähtyä ihania ihmisiä, mistä ainakin tulee aina uutta energiaa ja hyvää mieltä. Olen bingettänyt sarjoja (esim Chicago Med), pelannut pelejä (esim Pharaoh), lukenut kirjoja (esim Hyperion) ja tietenkin kuunnellut konemusiikkia (tällä hetkellä lähinnä pelkkää trancea). Pian perinteeksi muodostuva Lahden reissu oli maanantaina 1.7. ja sieltä jäi kivasti sellainen fiilis, että kuuluu lujasti tähän yhteisöön, jota te lukijatkin varmasti edustatte. Yleinen fiilis on ollut vähän sellaista vuoristorataa, mutta kyllä se aurinko aina lopulta paistaa risukasaankin.
Raver71:n maksamat pehmiskahvit huiuiui.
Kuten jo sanoin, tämä teksti pitää sisällään todella sekalaisen kattauksen biisejä, jotka eivät liity toisiinsa millään tapaa. Yritin vähän pitää samantyyppiset kipaleet kimpassa, jotta tähän tulisi edes jonkinlaista järjestystä. Joskus on kuitenkin hyvä ylistää kaaosta ja sattumanvaraisuutta! Tällä kertaa kaikki listaukset ovat minulle extra-spesiaaleja, joten olen aika innoissani tästä postauksesta. Tässä siis kylmän sadepäivän musakatsaus.
Brisk & Vagabond - The Time Has Come
Aloitetaan hyvällä mielellä! Nämä Briskin ja Vagabondin teokset ovat sitä kunnon UK-meininkiä, josta tulee aina sellainen fiilis, että kaikki on aurinkoista ja ihanaa. Oma suosikkini näistä tällaisista on kyllä Hit The Deck, jonka olen kuitenkin linkannut blogissa jo aikaisemmin. Molemmissa upeissa biiseissä on erittäin hyvä toimiva balanssi koukuttavaa melodiaa ja hardcore-jyystöä. Melodioita tekee mieli oikein ahmia ja laittaa biisi loopilla soimaan, ja jyystö taas saa tanssilattian sekoamaan täysin. Jotenkin nuo pehmoiset naisvokaalitkin tuo tähän sitä erityistä fiilistä! Brisk ja Vagabond selvästi tietää, millaisesta kamasta maailman happy hardcore -kansa pitää. Ja minä kun satun olemaan sitä kyseistä kansaa, niin tämä uppoaa minuun täysin.
Mättö Mättö Män on mun bestis. Kunnon BFF. Seurailen hänen somejaan ahkerasti joka päivä, ja aikalailla suurin osa näistä biiseistäkin on kuultu. Banjo Thingissä oli heti ensi kuulemalta jotain täysin spesiaalia! Vaikka tämä on tällainen aika "pieni" kappale, sisältää se silti suuria asioita. Banjosaundit yhdistettynä happy hardcore -pianopimputukseen on hyvä sekoitus lähes psykedeeliselle tasolle nousevaa tilutusta, jota jaksaisi kuunnella ikuisuuksiin. Niin melkein teinkin, koska laitoin tämän samantien loopille ja selasin meemejä ihan mielissään tätä kuunnellen. Sen verran koukuttavia asioita tässä on. Muun muassa ihanan nopea tempo. Linkki originaaliin biisiin löytyy muuten TÄSTÄ, jos jotakin kiinnostaa! Kiinnostaisi kuulla teiltä lukijoilta, kummasta versiosta tykkäsitte enemmän. Laittakaa kommentteihin tai someen viestiä!
TrancEye - Demonica (Original Mix)
Siirrytäänpä hetkeksi trancen synkkiin maailmoihin. Tämä tuli vastaan jossain täysin randomissa trancemixissä, jota kuuntelin ajankuluksi. Heti alkumetreillä tiesin, että nyt on luureissa jotain aivan huikeata! Minun onnekseni videon kuvauksessa oli mixauksen tracklist, ja tähän linkattu video pääsi heti omalle trancelistalleni, johon pääsevät vain harvat ja valitut. On siis hyvin erityinen kappale kyseessä! Demonica on melankolinen ja voimakas biisi, jonka tunnelma on niin massiivinen, että sitä on melkein vaikea ymmärtää. Se iskee suoraan sieluun niinkuin joku trancesta rakennettu tulimiekka. Tätä olen kuunnellut tuntitolkulla putkeen useimmiten fiktion kirjoittamisen taustalla, ja biisi passaakin täydellisesti minun kirjani tummanpuhuvaan ja pahoja ihmisiä täynnä olevaan maailmaan. Vaikka omassa mielessäni tämä biisi kuvaa pimeyttä, on siinä kuitenkin jollain selittämättömällä tavalla myös niin paljon rakkautta, että ihan sydän pakahtuu. Minun pitäisi ehdottomasti tutustua artistiin lähemmin ja ehkäpä myös kirjoittaa hänestä oma teksti. Jos hänen muukin tuotantonsa on tällaista, niin olen löytänyt kirjaimellisen kultakaivoksen.
Jenni Vartiainen - Ihmisten edessä (ROOS+BERG Remix Extended)
Vähän samoissa tunnelmissa jatketaan! Alkuvuodesta ilmestynyt Ihmisten edessä -remix pyöri aika laajasti somessa niihin aikoihin, ja itsekin klikkasin linkkiä. En pettynyt lainkaan! Alkuperäinenkin biisi on minusta ihan loistava, mutta tämä remix tuo siihen vielä jotain erityistä loistetta ja massiivisuutta. Lyriikoiden tarina on koskettava ja kaunis, mutta ei tarvitse osata suomea arvostaakseen tätä kappaletta. Linkkasin ihastuneena tämän parille kansainvälisellekin kanavalle, ja se sai sieltäkin mukavasti yläpeukkuja. Jokin tuossa pianomelodiassa on nostalgista ja melankolisen kaunista! Minusta on aivan upeaa, että tästä legendaarisesta suomihitistä on tehty versio, joka nostaa sen vuosien jälkeen jälleen kerran pinnalle ja tuo biisille aivan uutta kuulijakuntaa. Ymmärrän toki, että konemusiikin vihaajat eivät tästä diggaa, mutta onneksi meillä on lupa rakastaa juuri sellaista musiikkia kuin haluamme.
Nathan Fake - Paean
Nyt en kyllä kuollakseni muista, olenko linkannut tämän joskus aiemminkin! Ikivanhaa YouTuben Favourites-listaa selatessa törmäsin tähän kuitenkin pitkästä aikaa, ja jäin kuuntelemaan ihastuneena. En oikein osaa sanoa, mitä genreä tämä minun mielestäni on, mutta ehkä pyörimme jossain chilloutin ja electron maailmassa. Aina on jännää löytää jotakin, minkä olemassaolon oli jo unohtunut! Mieleen nousee heti flashbackeja edellisestä elämästä ja tunnelmista, mihin vanha biisi liittyi voimakkaasti. Paeanin kohdalla muistan esimerkiksi keskitalven ja sen, että irkkasin meidän vanhalla kanavalla sellaisten ihmisten kanssa, joiden ystävä olen edelleenkin. Tässä on kyllä myös todella kiva melodia, jonka rytmitys on virkistävän monimuotoista. Laadukkaasti rakennettu biisi, täytyy myöntää! Ja jos diggaa tällaisesta tavarasta, niin kannattaa tutustua herra Nathan Fakeen lähemmin.
Halsey - Bells in Santa Fe
Musiikin rakastajana sitä alitajuisesti etsii musiikkia ihan kaikkialta, oli kyse sitten ruokakaupan muzakista, pelien soundtrackeista tai sarjojen taustabiiseistä. Bells in Santa Fe bongaantui katsoessani hittisarjaa You, jossa herkästi obsessoituva mies rakastuu kerta toisensa jälkeen eri naisiin mutta päätyy monessa otteessa tekemään heille jotain kamalaa. En itseasiassa yleensä kuuntele tämän tyyppistä musiikkia, mutta tässä biisissä oli joku ovela koukku, johon ihastuin! Sarjaa editoineet tyypit valitsivat kyllä kohtaukseensa aivan täydellisen kappaleen, joka vähän kertoo siitä, miten älytön tilanne tarinassa oli sillä hetkellä. Harmillisesti tämä video loppuu jotenkin tosi kummallisesti (varmaan albumista suoraan otettu) eikä tuo soihtua pitävä haarniskaukkeli liity asiaan yhtään mitenkään, mutta silti tähän tulee palattua säännöllisin väliajoin! Ja jos pitää hyvistä trillerisarjoista, niin kannattaa kyllä tsekata tuo You. Et tule pettymään.
Amy Srtoup - In the Shadows
Toinen sarjabiisi heti perään! Tämän bongasin sarjasta Virgin River, joka on rauhallista mutta kiinnostavaa draamasarjaa etsiville hyvä valinta. Toivon kyseiselle sarjalle vielä paljon tuotantokausia! Tunnelma on aikalailla sama kuin edellisessä biisissä (täsmälleen sama laulutyyli), mutta vielä synkemmällä ja koskettavammalla tavalla. En muista yhtään, mitä tässä kohtauksessa tapahtui... Mutta listoilleni se on päässyt varmaan aikalailla heti jakson katsomisen jälkeen. Teen monesti niin, että kirjoitan kuulemiani lyriikoita puhelimeen ja googletan sitten niitä apuna käyttäen, että mikäs biisi olikaan kyseessä. Mutta on muuten todella vaikuttava laulu! "Vaikuttava" on täysin oikea sanavalinta. Lyriikat ja kaikki mukaan luettuna; huhhuh. Tämän genren kappale saa kyllä olla tosi kova että meikäläinen jaksaa kuunnella. Kyllä näihin sarjoihin selkeästi ammattilaiset valitsee musiikkia.
Mike Foyle - Shipwrecked (Chillout Mix)
(Vanha [ja huono] artikkelini Mike Foylesta löytyy TÄSTÄ) Uskomattomista pianomelodioistaan tunnettu Mike Foyle ei petä taaskaan, kun tunnelma lähenee melkein Vangelismaista utopiaa, jossa aurinko nousee pitkän kaamoksen jälkeen valaisten koko maailmaa kauneudellaan. Sävellys toimii chillouttina aivan loistavasti, mutta jos tykkää perinteisestä trancesta enemmän niin originaali löytyy TÄSTÄ. Suosittelen molempia versioita oikein lämpimästi. Biisin nimestä inspiroituneena mieleni matkasi tilanteeseen, jossa intohimoisesti elämää rakastava matkaaja haaksirikkoutuu autiolle saarelle keskelle tyyntä merta. Pelastusta ei kuulu, ja matkaaja on aivan yksin koko maailmassa. Silti löytyy toivoa ja haaveita. Toivottavasti tämä biisi pelasti jonkun toisenkin päivän samalla tavalla kuin minun.
Flyinglotus - I'll Never Let You Leave
Siirrytään kauniista maailmasta todella ahdistavaan maailmaan. Salad Fingers on juuri 20 vuotta täyttänyt internet-ilmiö, jossa omassa lähes post-apokalyptisessa maailmassaan asuva herra Fingers elää ja ihmettelee ympäristöään lailla mitään käsitystä siitä, onko jokin olento elossa vai kuollut. Hän on yllätävän hyväsydäminen, mutta selkeästi häiriintynyt hahmo. Sarjan soundtrack on valittu aivan täydellisesti kuvastamaan koukuttavalla tavalla pimeää tunnelmaa. Tämä biisi on niitä harvoja ambient-raitoja, joita jaksaa kuunnella loopillakin. Odotan innolla, miten hyvin se passaa esimerkiksi pimeisiin syysiltoihin, jolloin saa polttaa kynttilöitä ja juoda sitruunainkivääriteetä. Sarja ei todellakaan ole kaikille herkkua! Luulisin kuitenkin, että se on ollut artisteille tärkeä keino saada omaa ambienttiaan maailmalle. Eräskin YouTube-kommentti sanoo, että "You can find great music in the strangest of places". Ikinä ei tiedä, milloin löytää näinkin rauhoittavan ja tunnelmallisen ambientin!
Grimes – 4ÆM
Pelimusiikkia, pelimusiikkia, pelimusiikkia! Tällainen helmi junkkabiisi löytyy pelistä Cyberpunk 2077. En ole itse peliä pelannut, mutta tämä linkattiin minulle jokatapauksessa ja rakastuin heti. Ihan mielenkiintoinen peli tietenkin, kun vähän olen kaverini fabin sessioita seurannut! Pelissä artisti on Grimesin sijasta Lizzy Wizzy, josta kiinnostuneille löytyy lisää infoa TÄSTÄ. Biisi soi pelimaailman radiossa, jota voi kuunnella esimerkiksi autolla ajaessa tai kotona stereoista. Cyberpunkin rakastajana tällainen musiikki passaa hienosti siihen tunnelmaan, mitä genren luojat hakevat. On hieman synkkää, hieman kovaa biittiä ja samalla Low Life - High Tech. Jos tällainen tavara maistuu, niin kannattaa tsekata pelin muutkin biisit! On nimittäin aivan helmi soundtrack, johon on käytetty aivan älytön määrä ajatusta ja sydäntä, ja sitä tavaraa on muuten sitten paljon. Ehkäpä tarpeeksi jopa omaa listaansa varten? Ken tietää...
***
Siinä vähän kuunneltavaa ja ajateltavaa teille! Aikamoinen hedelmäsalaatti tavaraa tuli kirjoitettua, mutta omasta mielestä hyvin erityisistä biiseistä silti. Kyllä niitä minulle tärkeitä ralleja löytyy kuin löytyykin aina reippaasti tällaista listaa varten! Nykyään tulee oikeastaan luukutettua vaan trancea ja leffojen soundtrackeja, joten YouTuben Favourites-listan tonkiminen on aina hyvä idea ennen blogin kirjoittamista. Aika moni tämänkin artikkelin kappaleista on sieltä löydetty. Voisin yrittää loppuvuodesta tuottaa useammankin tekstin, joihin tarvitsisin ideoita teiltä lukijoilta! Jos haluat ehdottaa aihetta tekstille tai vaikka tehdä kanssani haastattelun, niin otahan reippaasti yhteyttä joko facessa tai meidän ihanassa Discordissa.
Tästä sitten jatketaan eteenpäin! Toivon hartaasti, että helteet saapuvat vielä takaisin, jotta saisi vielä ottaa kaiken ilon irti lämmöstä ja valosta. Kaikenlaisia projekteja on kesken niin musiikin kuin kirjoittamisenkin puolella. Elokuussa olisi yhden sävellyksen deadline, joten sitä pitäisi alkaa väsäämään oikein kunnolla. Kirjassa olen menossa kolmanneksi viimeisessä luvussa, joten sekin alkaa pikkuhiljaa valmistumaan. Elämääni värittävät tällä hetkellä myös lukuisat ihanat ihmiset. On niin paljon rakkautta, että tuntuu kuin mahassa lentelisi pterodaktyyleja ja koko ajan vaan hymyilyttää. Varsinkin kun kävelee ympäriinsä minulle rakkaassa Tampereessa katsellen ihmisten touhuja, terassilla istuvia nautiskelijoita ja puistossa musiikkia kuuntelevia kaveriporukoita. Toivottavasti nähdään klubeilla ja terasseilla! Lissu kuittaa tältä kertaa ja alkaa väsäämään jotain hyvää syötävää. Teksti on monesti hyvä päättää lainaukseen, joten tässä yksi sellainen:
Morjensta kaikille ja ihanaa kesän alkua! Edellisestä postauksesta on hävettävän paljon aikaa, vaikka ideoita tekstiin on ollut monenlaisia. Päätin kuitenkin jatkaa tänään itseä kiinnostavalla aiheella ja vääntää jatko-osan kohtalaisen hyvin menestyneelle Top 10 Lätkätunnelmat -listalle! En tiedä miksi tämä aihe on minulle niin mielenkiintoinen, mutta siitä jutteleminen on niin mukavaa. Yleensä tekstin julkaisu saa venähtää vaikka kuinka pitkälle, mutta tällaisen kiekkolistan on luonnollista osua juuri MM-kisojen keskelle, joten päätin hellävaraisesti pakottaa itseni tekemään tämän tänään vielä ennen Suomi-Tanska matsia.
Jääkiekko on nopeatempoinen peli. Onko se siis hardcorea?
Edellisessä listassa oli kyllä jo hyvä kattaus jäähalli-DJn parhaita valintoja pelibreikkien tunnelman luomiseen. Kovia ovat sellaiset, joissa yleisö voi taputtaa mukana tai osallistua huutokuoroon. Olen itse aika tunari tietämään joka ikistä biisiä, mutta sain kuin sainkin justiinsa seitsemän bongattua kavereiden pienten apujen kanssa. Uskoisin, että kaikki vähänkin kiekkoa seuraavat ihmiset tunnistavat nämä helposti
Lähdetäänpä siis tarkastelemaan uudestaan jäähallimusaa ja lätkähypeä!
1. Rednex - Cotton Eye Joe
Tämä kaikkien tunnistama ralli on kyllä yksi kaikkien aikojen hyväntuulisimmista biiseistä. Syvältä ysärin uumenista kotoisin oleva Cotton Eye Joe saa lätkäyleisön varmasti tanssimaan mukana. Tuo B-osassa laulava ysärimimmi on kyllä kovis ja täydentää kivasti miesvokaaleja. Ysärillä nuo mimmit olivat jotenkin todella ilmeikkäitä! Toisena esimerkkinä vaikkapa Vengaboysin laulajat, jotka ovat myös supernättejä ja eloisia. Tämä biisihän tunnetaan myös siitä, ettei kukaan oikeastaan tiedä mitä tuossa lauletaan, mutta silti biletetään kovaa. Ei niillä sanoilla niin väliä, jos biisi muuten iskee ja lujaa.
2. Martin Garrix - Animals
Tämä oli hemmetin kovaa materiaalia ilmestymisvuonna 2013! Itseasiassa Animals oli yksi ensimmäisistä listabiiseistä, jonka bongasin tämän vuoden MM-kisoissa. Siitä se idea tähän tekstiin lähtikin. Biisin temppeliblokkisoolo pitää paikkansa eräänä legendaarisimmista perkussiopätkistä konemusiikin historiassa. Muistan kun kuunneltiin tätä lyömäsoittajien joulubileissä Tampereen konservatorion treeniluokassa, kun pullo unicumia kiersi bilettäjien keskuudessa. (Hyi!) Jotenkin harmillisesti ihmiset ovat unohtaneet tämän biisin olemassaolon, mutta onneksi sen koukuttava biitti on mukana vielä lätkäkisoissa. Kuunnelkaa nyt tuota basaria! Se on eeppinen.
3. Opus - Live Is Life
Kaverini Jussin bongaama biisi. Tämä on taas niitä tapauksia, kun biisin esittäjästä tai nimestä ei ole mitään havaintoa, mutta melodia on sitäkin tutumpi. Live is Life on vuodelta 1984 ja soi ainakin minun mielestäni tosi usein kiekkopelien taustalla. Kivaa on aina löytää tällaisia, jotka ovat olleet kuin aaveita mielessä että osaa rallattaa mukana mutta biisin taustat ovat olleet mysteeri. Vähän kuin viime listan Samba de Janeiro! Osaako kukaan sanoa tästä esittäjästä lisää? Ovatko he niin sanottu yhden hitin ihme, vai onko näillä muitakin tunnettuja kappaleita?
4. Loituma - Ieva's Polka
Tästä megasuositusta biisistä soi kisoissa joku hieno remix, mutta ei ole hajuakaan että kenen tekemä se on. Siksi postasin tähän originaalin a cappella -version. Pyydän PLIIS, jos joku tietää mitä remixiä haen niin postatkaa se kommentteihin tai Discordiin! Ievan polkasta tykätään myös ulkomailla kovasti. Varmaan siksi, miten hassulta suomen kieli kuulostaa heidän korviinsa ja onhan tässä koukuttava melodiakin. Oma suosikkini Ieva-versioista on DJ Sharpnelin Pretty Green Onions. Se ei kuitenkaan ole ihan kaikkien makuun, sillä tempo on aika kova. Loituman laulajat ovat kyllä tosi lahjakkaita ja heitä on ilo kuunnella!
5. The Addams Family Theme Song
Tämä on taas niitä, että aika pieni osa ihmisistä tietää, mistä originaali pätkä on kotoisin. Addams Family -leffoja ja sarjojakin on nykyään aika paljon, ja ne ovat kyllä kivaa katseltavaa! Niiden sanoma on, että saa olla vähän outo ja erilainen eikä siinä ole mitään vikaa. Uusimpana lisäyksenä on Netflixissä katsottavissa oleva Wednesday-sarja, josta pidin kovasti. Samalla tämä biisi on lätkäyleisölle kiva taputuspeli, sillä varmaan jokainen tietää missä kohtaa tuo CLAP CLAP pitää tehdä! Veikkaan, että aika isolle osalle lukijoista tämän klassisen musapätkän alkujuuret tulevat täytenä yllätyksenä. Googlen mukaan teeman säveltäjä on jenkkiläinen Vic Mizz, jonka uraan sisältyi monta muutakin elokuvasoundtrackia. Rauha hänen sielulleen.
6. Mark Ronson - Uptown Funk ft. Bruno Mars
Aaaaah... Uptown Funk! Saturday night and we in the spot! Aivan helvetin kiva laulu, joka on itselle vakiintunut täydellisenä ahdistuksenpoistobiisinä. (Kuuntelen monesti vielä peiton alla, jos mieli harhailee masentavissa ajatuksissa.) Tästä tulee aina niin hyvä mieli! Ilmeisesti koko muu maailma ajattelee täsmälleen samalla tavalla, sillä tämän tekstin kirjoittamisen aikana (2024) sillä oli YouTubessa upeat 5,228,132,333 katsomiskertaa! Koko planeetalle rakas biisi tuli bongattua tietenkin myös kiekkopelissä. Tämänkin julkaisusta on jo 10 vuotta, mutta se ei menoa haittaa laisinkaan. Groove ja tunnelma ovat sillä tasolla, että yleisö varmasti rupeaa bilettämään mukana. Laittele yläpeukkua tai kommenttia, jos tämä iskee sinuunkin!
7. A-Tyyppi - Ihanaa Leijonat Ihanaa!
Voitteko kuvitella, että tämäkin on vuodelta 1999? Tätä kuunnellaan edelleenkin joka vuonna MM-kisojen aikaan, vaikka Suomi ei edes pärjäisi kovin hyvin. Kokoelma Antero Mertarannan parhaita lausahduksia on remixattu mahtavaksi bilebiisiksi. Viime lätkälistan lopussa oli Poika Saunoo, joten tähänkin tekstiin oli pakko saada oikeasti virallinen pelkästään jääkiekkoa varten tehty kappale! Vääntö on hurjaa, eikä haittaa vaikka vähän tekisi kipeää! Mertarannan kultti jatkaa olemassaoloaan tänäkin vuonna. Toivottavasti hän jatkaa töitään vielä pitkään.
***
Faktahan on, ettei Suomi ole pärjännyt tänä vuonna (2024) kovin upeasti, mutta jatketaan silti kannustamista loppuun asti! Kaikkensa yrittäminen on tärkeintä urheilussa. Ja jatketaan toki vieläkin jäähallibiisien bongaamista! Kaipaisin teidän bongauksia kommentteihin, jotta saadaan ensi vuonnakin tällainen teksti pihalle!
Upeaa on kuitenkin se, että kesä on alkanut kunnolla jo toukokuussa! Aion viettää tänä vuonna hurjasti aikaa ulkona nauttien auringosta ja lämmöstä. Minun mielestäni kotikaupunki Tampere muuttuu melkeinpä paratiisiksi kesällä ja jokainen pihalla käynti tuo hymyn kasvoille. Suunnitellaanko porukalla konemusiikin kuuntelua vaikkapa puistossa? Bluetooth-kaiutin ja eväät mukaan. Toiveena olisi myös runsaasti terassisoitteluita, joissa ihana kesäinen house ja chillout täydentäisivät chillin hetken jääkylmän juoman kera. Silloin sitä tuntee olevansa oikeasti elossa.
Jatkakaa yöelämässä pyörimistä ja musiikin tekoa! Kuten eräs opettajani sanoi, maailmassa ei voi ikinä olla liikaa kulttuuria. Liittykää myös meidän ihanalle Discord-kanavalle, jossa voi vaikkapa jakaa omaa musiikkiaan tai parhaita meemejä. Linkit someen löytyvät heti tästä alta!
Morjensta kaikille! Tervetuloa taas lueskelemaan, mitä allekirjoittaneen mielessä pyörii. Tämän tekstin idea tuli mieleen aikalailla vahingossa, kun muutama todella nerokas melodia jäi päähän pyörimään. Monen viikon aikana listailin koneella muistioon biisejä, jotka voisi tunkea samalle listalle. Tänään niitä vihdoin oli sen verran, että kehtaa kirjoittaa tämän tekstin.
Kynttilä kuuntelee teknoa. Tulinen fiilis?
Blogista löytyy myös edellinen MELODIALISTA, mutta se on omasta mielestäni huonosti kasattu ja huonosti kirjoitettu... Niin sitä vuosien aikana kehittyy, kun melkein hävettää lukea noita ikivanhoja juttuja. On siis aika uudelle ja paremmalle melodialistalle! Päätin välttää samojen biisien toistamista, joten esimerkiksi Cyriak - No More Memory jäi pois, vaikka se onkin yksi parhaista melodioista päällä maan. Yritin pitää musiikin suurinpiirtein konemusiikin piirissä. Toivottavasti ihmiset ei suutu muutamasta räppibiisistä, jotka sisällytin listalle.
Olen jo etukäteen aika tyytyväinen tähän listaan! Lähdetäänpä siis kuuntelemaan, mitä maailman nerokkaimmat melodiasepät ovat takoneet meidän iloksemme.
1. The Rapsody - Prince Igor
Kyseinen biisi löytyi tosi mukavalla tavalla ja jäi osaksi soittolistojani! Kyselin Facebookissa ihmisten suosikki rap-biisejä ja pitkän linjan reivikaverini Mr. Sininen mainitsi tämän. Melodia on itseasiassa pöllitty Alexander Borodinin oopperasta Prince Igor. Jos ketään kiinnostaa tutustua originaaliin biisiin niin linkki löytyy TÄSTÄ. On kyllä aika erikoista, että minullakaan (klassisen musiikin tuntijalla) ei ollut mitään tietoa kyseisestä säveltäjästä tai oopperasta ennen tämän biisin tutkimista. Vieläkin sitä oppii uutta! Kiitos Eukalle, kun kaivoi esiin originaalin. Jotain kauniin aavemaista tässä on ja tykkään sikana tuosta, että hommaan on otettu oikea klassinen laulaja mukaan. Myös oboesaundi taitaa olla aivan aito ja kauniisti soitettu. Ihme touhua, että alkuperäinen ooppera ei ole isompi hitti, jos siitä tällaista kaunista materiaalia löytyy. Kyllä ne venäläiset vain osaa tehdä!
2. Robert Miles - Fable (Lepi Remix)
Halusin sisällyttää listalle myös ainakin yhden trancebiisin. Melodisen trancen suo on erittäin syvä, ja aiheesta saisikin varmaan viisikymmentä eri listaa aikaiseksi, kun vain jaksaisi alkaa tekemään. Mutta ajattelin valita tähän sellaisen, jota en ole muissa teksteissä vielä maininnut ollenkaan. Tottakai originaali FABLE on huikean legendaarinen biisi itsekin, mutta tämä remix on kyllä aivan hemmetin tulinen ja koukuttava! Tähän tuli myös tanssittua vähän aikaa sitten Tampereen Hönössä ja tanssilattian tunnelma oli mielettömän upea. Tällaista musiikkia kun soi ja ympärillä on miljoona tuttua tanssimassa... Ne hetket on kullanarvoisia enkä vaihtaisi niitä mihinkään. Kiitos kaikille ystäville hienosta illasta ja well done, Lepi! Ei anneta vanhojen melodioiden kuolla koskaan!
3. Simcity 4 OST - Terrain
Sitten taas vaihteeksi jotain aivan muuta! Peli (ja leffa) soundtrackit ovat aina olleet lähellä sydäntäni, ja tässä on eräs pätkä, jonka olemassaolon olin unohtanut täysin. Muutama päivä sitten muistin aivan yllättäen, että hemmetti se yksi Simcity-pätkä oli todella kova. Tämä löytyi sitten pikaisen googletuksen seurauksena. Biisi alkaa aavemaisella teemalla, jonka brittisarja Most Haunted (AKA pölypallo-ohjelma.. terkkuja murmulle) on varastanut omaksi teemakseen. Oli aika huvittavaa tajuta se, kun kuunteli tätä pitkän tauon jälkeen. Varsinaista meininkiä pitää odottaa vähän aikaa, mutta palkinto on suuri. Melodiassa on jotain sellaista, joka tuo täydellisen tunnelman uuden kaupungin rakentamiselle ja pelielämykselle. Peli on muutenkin kyllä täysi kymppi, vaikka se on itselle aika vaikea. (Tai sitten en vain osaa...) Välillä helmiä melodioita löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista. On oltava avoimin mielin soundtrackien kanssa ja kohdeltava niitäkin arvokkaana musiikkina.
4. Eminem - Stan ft. Dido
Listan toinen räppibiisi. Tämä tuli samantien mieleen, kun rupesin miettimään taianomaisia melodioita tätä listaa varten. Ei tarvinnut montaa sekuntia pohtia asiaa! Stan on yksi Eminemin tunnetuimmista biiseistä eikä ihme, kun se sisältää mahtavan melodian lisäksi loistavan tarinan. Kappaleen ansiosta termi "Stan" on alkanut tarkoittamaan pakkomielteistä fania. Tarina on aika järkyttävä eikä sovi kaikkein herkimmille kuuntelijoille. Didon ääni sopii tunnelmaan loistavasti, sillä se ei ole liian isoeleinen tai ylitulkitseva. Siinä on jotain surullista mutta samalla lohduttavaa! Biisin tulee ehdottomasti palattua aina silloin tällöin, ja joskus jaksan kuunnella koko albuminkin (The Marshall Mathers LP) läpi. Herrajestas miten kauan tämänkin levyn julkaisusta on!
5. Nora Van Elken - Sumatra
Palataanpa sitten täysin puhtaaseen melodiailoitteluun. Niin simppeliä, mutta kaunista! Jotain viatonta ja leikkisää tässä on. Olin itseasiassa unohtanut koko biisin (kuten monesti käy) mutta löysin sen uudestaan tänään, kun haravoin YouTube-listojani hyvien melodioiden perässä. Heti artistin ja otsikon nähtyäni olin aivan "ooooh tämähän oli se kova!" Joillakin sitä nerokkuutta vain on luonnostaan! Mehukas kick, pirteä snare ja pehmoisen chilli pianosaundi ovat tässä täydellisessä tasapainossa. Harmillisen lyhyeksi sävellys on jätetty, mutta onneksi se toimii loistavasti myös loopille laitettuna. Tästä hyvän mielen biisi kevääseen!
6. Undertale Remixed - Fallen Down (Holder Remix)
Tämä on mainittuna kauan sitten kirjoittamassani PELILISTASSA, mutta päätin sisällyttää sen myös tähän tekstiin! Undertalea en ole ikinä itse pelannut, mutta pitää varmaan alkaa tutkimaan asiaa, jos tällaisia melodioita löytyy soundtrackilta. Pelin fanit osaavat varmaan arvostaa tätä remixiä vielä enemmän kuin minä, mutta onhan tämä oikeasti hyvä sävellys. Melodioiden harmonia on aivan täydellistä ja toimii hemmetin hyvin. Hidas tempo ja tykit saundit korostavat vain sitä, miten tehokas ja koukuttava tämä biisi on. Omasta mielestäni tämä sopii hyvin taustalle vaikka silloin, kun lukee point'n'click -pelien arvosteluja tai seikkailee wikipediassa artikkelista toiseen. Monikäyttöistä musaa siis. Olen ihan varma, että myös ei-pelaajat tykkäävät.
7. Die Antwoord - Alien
Loppuun vielä vähän Die Antwoordia. Tässä melodiassa on samalla jotain niin tuttua ja niin uutta. Se on kuin yhdistelmä Tim Burtonia ja taianomaista halloweenia. Yolandin ääni on todella uniikki ja passaa aivan täydellisesti bändin koko tuotantoon. Tässä se kuitenkin taipuu täysin uusiin sfääreihin, kun lauletaan siitä, minkälaista on olla erilainen. Tunnelma on sellainen kuin voisikin odottaa - laulaja on loukussa omassa pienessä maailmassaan eikä kukaan ymmärrä häntä. Alien poikkeaa aika isosti artistin muusta tuotannosta ja on siksi ainakin omasta mielestäni hyvin erityinen biisi. Die Antwoord uskaltaa aina olla erilainen ja tämä biisi täydentää heidän materiaaliaan aivan loistavasti!
BONUS: Vangelis - Prelude
Bonuksena tarjoan teille melodiamestarin tuotoksen Prelude, joka on aivan täydellisen lohduttava ja upea taideteos. Ei näihin Vangelikseihin pysty koskaan kyllästymään!
***
Siinäpä tämän päivän melodiapläjäys! Olen itse vähän kateellinen näille, sillä olen itse täysi tunari melodioiden säveltämisen kanssa. Siksi on aivan ihanaa kuunnella, kun suuret nerot ovat saaneet aikaiseksi tämänkaltaisia teoksia. Listan biiseissä on kaikissa niin suurta innovaatiota ja ideaa, että ei voi muuta kuin ihailla ja fiilistellä. Toivottavasti te lukijat löysitte tästä myös materiaalia omille soittolistoillenne. Linkkailkaa somessa omia suosikkimelodioitanne! Näitä on aina ihana kuunnella.
Sää ainakin täällä Tampereella on pysynyt jo pitkään plussan puolella, ja kävelytiet alkavat olla sulat. Silloin soittolistat kääntyvät talvesta kevääseen, ja muuttuvat astetta iloisimmiksi ja toiveikkaammiksi. Toivottavasti uutta musiikkia löytyy paljon, ja saan näitä tekstejä tuotettua tehokkaasti. Kuten aina, otan kaikenlaisia teksti-ideoita vastaan. Teen mielelläni tällaisia listoja, artistihypetyksiä, haastatteluja ja levyarvosteluja. Keskustelu jatkuu Facebookin lisäksi meidän ihanalla Discord-kanavalla, jossa meillä on kasassa jo hieno porukka konemusiikki-ihmisiä. Tervetuloa vaan messiin kaikki!
Minä alan nyt katsomaan erinäisia Tosi-TV -sarjoja, joihin olen täysin koukussa. Sitten pitää miettiä, jaksaisiko tämän blogin lisäksi kirjoittaa myös vähän fiktiota. Ilta on vielä nuori. Pysykää kaikki pystyssä ulkona, sillä siellä on paikoittain hyvin liukasta! Syökää suklaamunia ja maistakaa sitä uutta lonkeroa, joka tuli juuri kauppoihin! Odottakaa pääsiäistä ja sen jälkeen vappua! Pysykää terveinä ja pitäkää toisistanne huolta! Nähdään pubeissa ja klubeilla ihmiset!
Hyvää vuotta 2024 kaikille! Useampi kuukausi on vierähtänyt siitä, kun olen avannut blogin uuden tekstin kirjoittamista varten, mutta täällä sitä taas ollaan näppiksen äärellä. (Pahoittelen pitkästä radiohiljaisuudesta...) Joskus lukijoilla on huomattavasti parempia teksti-ideoita kuin minulla itselläni, ja nyt on jälleen kerran sen aika. Arvostelua Leftfieldin levystä Leftism on pyydetty jo kauan. Lupasin Facebookissa, että tammikuun aikana tulisi vielä uusi teksti pihalle ja onhan tässä ihan reippaasti aikaa vielä torstaihin x) Vuorossa on siis taas omia ajatuksiani tästä vuoden 1995 klassikkolevystä! (Mahtava sattuma kävi myös, koska levyn tarkka julkaisupäivä on 30. tammikuuta, eli sama päivä kuin tällä hetkellä!)
Hyvää minulle kuitenkin kuuluu. Luovuuteni on viimeaikoina keskittynyt lähestulkoon täysin fiktion kirjoittamiseen, joten tämä teksti tuo minulle ihanaa vaihtelua itseään toistaviin päiviin. Soittolistoilla on jälleen kerran ollut suurimmaksi osaksi trancea ja leffoen soundtrackeja, joten mitään täysin huimaa tai erilaista en ole kuunnellut. Tänään siihen kuitenkin tuli stoppi. Oli aika kuunnella jotain aiiiivan muuta.
Leftism on tosiaan minulle täysin uusi tuttavuus, enkä ole koko 34 vuoden elämäni aikana kuunellut sitä kertaakaan. My Raven discordissa sitä hieman ihmeteltiin, mutta kukaan ei onneksi ihan hirveästi minua kiusannut tästä tietämättömyydestä. Ei voi tällainenkaan konemusiikkivelho kaikkea tietää! Arvostelusta on tulossa varmaan mielenkiintoinen ihmisille, jotka tuntevat suurta nostalgiaa levyä kohtaan joko aivan 90-luvulta asti tai myöhemminkin. Kiitos hyvästä ideasta, lukijat!
Leftism on suuri ysäriklassikko, jonka taustalla on brittiläinen konemusiikkiduo Leftfield. Artisti on minulle toki nimeltä tuttu ja minulla oli ennen tätä päivää kyllä jonkinlainen idea heidän tyylistään, mutta mitään biisiä en olisi kyllä osannut mainita. Levy oli heidän ensimmäisensä ja sai suurta kunnioitusta jo heti ilmestyttyään. Innokkaasti siis lähdin tänään kuuntelemaan albumia! Mutta höpötykset sikseen ja lähdetään katsomaan, miltä levy lopulta maistui minun aisteillani.
1. Release the Pressure
Heti alussa huomasin että tässähän on tuttuja saundeja suoraan 90-luvulta! Ennakko-odotuksia minulla ei ollut albumin musiikkia kohtaan laisinkaan, joten tämä biisi avasi kyllä aika hienosti koko teoksen tunnelmat. Voimallista, reipasta ja jäätävän taitavasti tehtyä musiikkia. Vokaalit olivat myös positiivinen yllätys, koska jotenkin minulla oli mielikuva, että tämä olisi pelkkää instrumentaalia alusta loppuun. Orbital-fanina huomasin heti tiettyjä samankaltaisuuksia toisen brittiduon kanssa, mutta yritän nyt olla vertaamatta näitä kahta artistia liikaa. Ensivaikutelma Leftfieldiin oli tämän jälkeen aika vaikuttava ja odottava. Ei yhtään haitannut enää, että tämän musiikin kanssa tulisi vietettyä seuraavat 1h 10min.
2. Afro-Left
Samantien ensimmäisen biisin jälkeen tulikin kohdalle suuri yllätys. Tämähän on minulle tuttu biisi IIK! Olin täysin unohtanut tämän olemassaolon. Tästä tehty remix oli nimittäin klassikkopelissä WipEout (jonka soundtrackista olen myös kirjoittanut TEKSTIN!) Soittolistoille biisi muistaakseni päätyi joskus 2000-luvun puolivälin jälkeen, kun rupesin oikeasti kiinnostumaan konemusiikista. Minun mielestä tällainen afrovokaalijuttu toimii konemusiikissa ihan hemmetin hyvin ja tuo biisiin tiettyä eksoottista maustetta. Samankaltaista settiä kuulee monesti drum'n'bassissa ja muussa junkassa. Ja tässä tietyssä biisissä homma on toteutettu sellaisella itsevarmuudella että huhhuh. Nyt kun löysin biisin uudestaan, niin se jää koko loppuiäkseni soittolistoille.
3. Melt
Juuri kun lupasin, etten vertaile Leftfieldin musiikkia liikaa Orbitaliin, niin heti pitää huijata. Tämän biisin trumpettisaundista tulee nimittäin itselle mieleen biisi Way Out. Melt on niinsanottu hyvän mielen biisi, jonka tunnelma omasta mielestäni passaa paremmin kesän viileisiin iltoihin, kuin keskitalveen. Hienoa tunnelman variointia artistilta!
4. Song of Life
Sanoisin tätä 7 minuuttista biisiä yllätysten biisiksi. Kuulijan mielenkiinto säilyy alusta loppuun asti. Oli hieno elämys kuulla tämä ihan ensimmäistä kertaa elämässä. Sointujen käyttö on biisissä tosi kaunista ja myöhemmin tapahtuva kova biitti oli myös tervetullut tapahtuma. Kehitys verkkaisesta lähes chilloutmaisesta rauhallisesta tunnelmasta tykkiin jumputukseen on huikea! Tällaista progressiivinen musiikki on parhaimmillaan: se yllättää ja haastaa kuulijansa. Song of Life on yksi albumin ehdottomista kohokohdista, ja siitä ovat Wikipedian mukaan muutkin arvostelijat tykänneet. Kivaa olla samaa mieltä muiden (taitavampien) arvostelijoiden kanssa.
5. Original
6. Black Flute
Biisissä Original palataan takaisin vähän hitaampaan tempoon, mutta eihän se tässä välissä haittaa ollenkaan! Pehmoiset naisvokaalit muistuttavat vähän niitä YouTuben kuiskutteluvideoita, jotka saavat kuulijansa ihon kananlihalle. Ne on toteutettu herkällä, mutta intensiivisellä otteella. Biisissä on tiettyä kovuutta ja kovistelua, jota täysin epäkovat ja epäkovikset vokaalit täydentävät. Originalin jälkeen albumi tarjoilee pienen pätkän kovempaa tempoa Black Flutessa, jossa kuulen aivan pikkuruisia samankaltaisuuksia The Prodigyn tuotantoon. En kyllä tiedä, ovatko muut tästä kanssani samaa mieltä... Mutta kaikenkaikkiaan ihan kiva pikku biisi pitkien progemättöjen keskelle!
7. Space Shanty
8. Inspection (Check One)
Space Shanty on biisi, jossa groove on aivan omissa sfääreissään! Meininki basson ja perkussioiden maailmassa jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja kantaa muuta saundia mukanaan koko 7 minuutin ajan. Ja vaikka basso-osasto toistaakin itseään pitkään, niin siltikään kuulijan mielenkiinto ei keskeydy. Sen varmistavat tarkasti mietityt yksityiskohdat ja variaatiot. Kuulevatko muutkin tässä tiettyä viittausta minimal technoon? Tässä kun paikallani istun niin silti tekee mieli jammailla paikallaan biisin tahtiin. Aikamoinen löytö kyllä tämäkin. Seuraava biisi Inspection (Check One) tarjoilee jälleen kerran afrotyyppistä vokaalia pienenä annoksena. Tunnelma siirtyy groovesta vähän tummempaan suuntaan, kun lähes industriaalisen kuuloinen jumputus ottaa vallan ja siirtyy syövereistään kuulijan kuulokkeisiin.
9. Storm 3000
Tein tästä mielenkiintoisen havainnon. Tarkat konemusiikkikorvani kuulivat samantien viittauksia junglesaundeihin ja perkussioihin. Luin albumin Wikipedia-artikkelin vasta koko levyn kuuntelemisen jälkeen, ja hienosti hoksasin että Storm 3000:n kohdalla mainittiin sielläkin junkkasaundi! "...while "Storm 3000" is a bass-heavy track that includes jungle rhythms." Kiva tietää, että korvieni vuosia kestänyt koulutus osasi tehdä oikeanlaisia havaintoja. Mutta siis hyvä biisi jälleen kerran! Voisin kuvitella kuuntelevani tätä vaikkapa sateisena syyspäivänä samalla, kun chattailen My Raven DISCORDISSA.
10. Open Up
Leftfield jätti ehkäpä koko levyn huikeimman hetken toiseksi viimeiselle paikalle. Ihan hemmetin kova biisi! Heti parin ensimmäisen minuutin jälkeen päätin, että tämä on yksi koko levyn lemppareistani. Voimakkaat ja auktoriteetin kaltaiset vokaalit oikein pakottavat kiinnittämään niihin huomiota. Niissä on jotain samankaltaista Chase & Satuksen biisin Brixton Briefcase kanssa. Jotain vakavahenkistä ja intsensiivistä on koko biisissä! Puolenvälin jälkeen tapahtuu ihana yllätyskin, kun tempo ja fiilis vaihtuu. Biisi onnistuu kuitenkin pitämään tunnelman sellaisena, että on selvästi kyse samasta kappaleesta. Loistavasti rakennettu biisi, joka pääsee Afro-Leftin kanssa suosikkilistalleni.
11. 21st Century Poem
How many bridges can they burn, till we turn?
How many lives can they take, till we break?
How many dreams terrorized, till we rise?
How many visions will they burn, till we learn?
How many homes set alight, till we fight?
How many futures must we dream, till we scream?
How many sins must they repeat, till we're beat?
How many?
How many times?
Nyt on kyllä sellaista riimittelyä, että huijui! Leftism loppuu vaikuttavaan konemusiikki-iloitteluun, joka jättää kuulijalle sellaisen fiiliksen, että nyt tuli kuunneltua jotain eeppistä. Saundimaailma on tässä biisissä sellaista, jota en ole itse koskaan ennen kuullut. Harvinaista herkkua siis! Biisin alun miesääni kertoo vakuuttavan, melkein vallankumouksellisen tarinan, ja biisi loppuu pienen tauon jälkeen jokaisen konemusiikki-ihmisen sisuksissa sykkivään bassorumpusydämeen, jonka elämää antava biitti johdattaa meidät kuuntelemaan lisää tällaista musiikkia. Se luo sillan uusia musiikkikokemuksia kohti jättäen jälkeensä hyvän mielen. Sama sydän sykkii meidän kaikkien sisällä, kun vain jaksamme sitä kuunnella. Musiikki on rakkautta ja se yhdistää meidät kaikki! Tanssikaa yhdessä niin paljon, kuin vain ikinä pystytte.
***
Siinä vähän katsastusta yksittäisiin biiseihin. Kaikenkaikkiaan kuuntelu-urakan jälkeen meininki oli kiitollinen, ja paljon kommentteja tuli kirjoitettua muistiin jo ensi kuuntelun aikana.
Albumin Wikipedia-artikkelia lukiessa mielenkiintoni kohdistui etenkin Leftismin genreä kohtaan. Progressive House on kyllä ihan hyvä termi, jos pitäisi koko levyn tyyli kuvailla parilla sanalla. Pitääkö se kuitenkaan täysin paikkansa? Konemusiikin kanssa on välillä hankala määritellä musiikille tarkkoja genrejä ja/tai tyylilajeja. Itse olen joskus aikoinani kuullut termin älykäs tanssimusiikki, josta ainakin omasta mielestäni on nyt kyse. Leftfield tekee musiikkia, jossa on monesti taustalla perinteinen tasabiitti, jota on kuitenkin maustettu lukemattomilla ja tarkkaan mietityillä yksityiskohdilla. Nyansseja, tempon vaihteluita ja ihmisen ääntä on käytetty albumilla varsin nerokkaasti.
Albumissa on hyvin rakennettu flow. On pitempiä biisejä, joiden pointtina on progressiivisuus, ja lyhyempiä täysin tunnelman ja fiiliksen vuoksi tehtyjä kappaleita. Albumin pituus (noin 1h 10min) on aika sopiva, ja sen jaksaa kyllä kuunnella yhdeltä istumalta. Mitään turhaa tai mielenkiinnotonta levylle ei ole tungettu. Voin vain kuvitella, miten huikea juttu tämä on ollut vuonna 1995, sillä ainakin minun korvaani koko paketti kuulostaa reippaasti futuristiselta ja innovatiiviselta. 90-luvulla tällainen materiaali kiinnosti kansaa ja kiinnostaa edelleenkin, sillä levyllä on omat superfaninsa ja arvostajansa vielä tänäkin päivänä.
Mieleeni tuli myös, että levyn päällimmäinen tarkoitus on kuulijansa vakuuttaminen mahtavan musiikin olemassaolosta. Se luo sieluun maiseman siitä, että kaikki on mahdollista ja tavoitettavissa. Vaikka musiikista tulisi kuulijalle mieleen vaikkapa kaukaiset galaksit, ovat ne Leftismiä kuunnellessa lähempänä kuin koskaan. Artistit ovat tehneet valtavan työn tuodessaan tämän mestariteoksen yleisölleen, mitä arvostan itse suuresti. Leftism oli heidän urotyönsä, joka rakensi perustan duon tulevalle menestykselle. Artistilla on myös kolme muutakin albumia, joiden pariin palaan ihan varmasti lähitulevaisuudessa. Jos niiltäkin löytyy samankaltaisia helmiä, kuin Afro-Left ja Open Up, niin aikani ei varmasti mene hukkaan!
Omasta mielestäni levy on selvästi tehty kuuntelemista varten puhtaan tanssimusiikin sijasta. Siihen voi toki tanssia, jos haluaa (kaikkeen musiikkiin voi tanssia!), mutta kuunnellessa jokaiseen hienoon rakenteeseen tulee kiinnitettyä huomiota. Pidin jälleen kerran kiinni perinteistä ja pelasin timanttipeliä kuuntelemisen lomassa. Luurit täysille ja keskittyminen suurimmaksi osaksi musiikkiin. Kertaakaan koko reippaan tunnin kuuntelun ajan ei tullut sellainen olo, että nyt on tylsää. Toki keksin muutamasta biisistä enemmän sanottavaa kuin jostain toisista, mutta se ei tarkoita, että musiikki olisi koskaan ollut huonoa. Leftism on puhdasta taidetta, ja sille löytyy edelleenkin yleisönsä - sekä nostalgiannälkäisille ihmisille, jotka olivat nuoria levyn ilmestymisen aikaan että tällaisille uusille kuulijoille kuin minä.
Pitää vaan kiittää blogin lukijoita siitä, että tällaisia hienoja teksti-ideoita heidän päähänsä syntyy. Leftismiin upposi minulla useampi tunti, mutta tekeminen oli mielekästä. Uuden musiikin kuunteleminen on aina jännittävää, ja tällä kertaa huikean ihanaakin, kun albumi onnistui yllättämään minut täysin, vaikka sitä monet olivatkin etukäteen hehkuttaneet. Nytpä ainakin tiedän, miksi ihmiset pitävät levyä niin legendaarisena! Voin jälleen ilokseni sanoa, että tiedän nyt musiikista enemmän kuin eilen.
***
Lukijoilleni haluaisin näin uuden vuoden puolella sanoa, että jatkakaa taiteen tekemistä, oli se sitten musiikkia, maalauksia tai vaikkapa kirjoittamista! Maailman tilanne on kauhea ja välillä masentavakin, mutta taidetta ei voi koskaan olla liikaa. Nautitaan elämästä ja toistemme seurasta. Katsotaan idiootteja leffoja syöden sipsejä ja siideriä. Lähdetään vielä myöhään illalla tanssimaan ihmisten ilmoille. Jaetaan lempparibiisejä ja parhaita meemejä toisillemme. Pelataan pelejä kimpassa ja hyödynnetään somen, Discordin ja muiden alustojen hienoja ominaisuuksia, jotka helpottavat konemusiikkielämää entisestään! Tällaista se elämä on! Joskus siihen kuuluu surua, mutta joskus taas uutta hienoa musiikkia, kuten minulla tänään.
Keskustelu jatkuu monilla eri kanavilla, ja toivoisinkin, että sanoisit oman mielipiteesi tämän päivän aiheesta ja miksei muustakin musiikista vaikkapa meidän huikealla Discord-servulla! Ideoita uusiin teksteihin otan tottakai jatkuvasti vastaan, ja yritän niistä kaikki kyllä totetuttaakin. Teen mielelläni esimerkiksi tämänkaltaisia levyarvosteluja ja artistihaastatteluja. Myös erilaiset ideat listoihin ja artistihype-teksteihin ovat tervetulleita. Alla linkit My Raven someen. Nähdään Tampereen klubeilla ja pubeissa!
