Vuonna 1996 ilmestynyt brittielectronican suurjätin Orbitalin levy (LINKKI Orbital-artikkeliin!) In Sides on puhdasta konemusiikkikultaa. Se on sellainen levy, johon tulee pari kertaa vuodessa palattua, aivan kuin Vangeliksen ja Dream Theaterin parhaisiin albumeihin. Tutustuin levyyn ensi kertaa vuonna 2008, kun silloisen poikaystäväni kanssa vertailtiin musiikkimakuja. Siitä lähtien se on kuulunut omalle konemusiikin helmilistalle. Taideteosta tulee kuunneltua nimenomaan kokonaisena albumina enemmän kuin yksittäisiä kappaleina. Tämä arvostelu on ollut jo pitkään mietinnässä, ja toivottavasti saan tätä kautta myös uusia Orbitalin kuuntelijoita! Tässä siis pieni katsaus albumiin:
1. Orbital - The Girl With The Sun In Her Head
Levy alkaa jonkinlaisen suuren sydämen sydämenlyönneillä. Ihan kuin sydän kuuluisi jollekin eeppiselle musiikkiolennolle. Orbitalin tyylin mukaisesti mielenkiintoisesti toteutetut rumpukonesaundit tykittävät teemojen taustalla. Tässä kuulee heti sitä 90-luvun / The Prodigyn tyyppistä sointujen käyttöä, mistä tunnistaa heti, että albumi on ysäriltä peräisin. Kaikenkaikkiaan kiva aloitus levylle; on jäänyt minulle mieleen omaperäisenä ja aurinkoisena biisinä. Nimikin on sellainen, että se herättää mielikuvituksen eloon. Se tyttö on varmaan aika kaunis.
2. Orbital - P.E.T.R.O.L.
Tämä on jaettu blogissa jo useaan otteeseen. Suurelle yleisölle P.E.T.R.O.L. on tuttu WipEout-pelin soundtrackilta (LINKKI varsinaiseen juttuun!) mistä sen itsekin löysin kun peliä joskus ysärillä pelattiin! Oli hienoa vuosien jälkeen tajuta, että biisi oli osa suurempaa levyä. Biisi on varmasti yksi yhtyeen suosikeimmista ja yksi kaikkein rakkaimmista raidoista kautta aikain! Saundien käyttö tässä on vaan niin nerokasta ja oivaltavaa. Tunnelma on uhkaava ja futuristinen. Bravo.
3.-4. Orbital - The Box (Osat 1 & 2)
Seuraava teos on minulle todella tuttu, sillä olen siitä aikoinaan kirjoittanut kamariorkesterisovituksen, joka esitettiin Tampereen konservatoriolla vuonna nakki! Harmillisesti siitä ei mitään tallennetta ole, mutta sain kyllä hyvää palautetta yleisöltä, jossa myös Orbitalin kuuntelijoita oli. Meidän kokoonpanossa oli muutama marimbisti, vibrafoni, ksylofoni (jota itse soitin) ja hieno rumpuryhmä, joka tulkitsi alkuperäisen rumpukonebiitin aivan loistavasti. The Box on juuri sellainen kappale, joka toimi lyömäsoitinyhtyeellä loistavasti.
Teoriapuolella The Box on myös mielenkiintoinen. Biisissä on jännä 8+4 tahdin kierto, joka poikkeaa mukavasti perinteisestä 8+8 meiningistä. Kaksiosaisen kappaleen kehityskaari on aivan huikea ja se muuttuu hyväntuulisesta kilkuttelusta lähestulkoon tummanpuhuvaksi. Kakkososan pääteema on iskevä ja mieleenpainuva. Ylös ja alas kulkeva vibrafonitilutus kantaa teemoja osien välillä. Biisistä on myös harvinaisempi "Full Version"-sinkku (LINKKI) joka on myös mahtava. Kannattaa ajan kanssa kuunnella, jos pitää albumin versiosta!
5. Orbital - Dŵr Budr
Seuraavassa kipaleessa on rapsakan raakoja konesaundeja ja vastapainoksi kummittelevaa naisääntä. Tyypilliseen Orbital-tapaan kestää hetki, ennenkuin pääteema esitellään. Balanssissa olevat saundit ovat lähestulkoon kaaoksessa, mutta yhtye on silti onnistunut pitämään kaiken kasassa. Tykkään erityisesti naikkosesta, jonka ääntä on muokattu rankalla kädellä, mutta joka ei silti kuulosta kidutetulta! Kuulijalle biisi on kulmikas ja tapahtumarikas. Kovat perkussiosaundit kolisevat korvaan. Tietääkö joku, mitä biisin nimi tarkoittaa? Olisi mielenkiintoista tietää.
6. Orbital - Adnan's
Yksi bändin tunnetuimmista biiseistä. Minun mielestä tässä on vähän samaa fiilistä, kuin albumin ekassa kappaleessa. Jotenkin minulle tulee tästä mieleen tietty hetki historiassa, kun molemmat meidän kissoista nukkui minun sylissä, ja kuuntelin tätä biisiä. Varmaan siitä syystä tämä on minulle tosi rauhallinen biisi. 4:05 kohdalta alkava teema on tosi koukuttava! Se on hieno yllätys niille, jotka kuvittelivat biisin olevan koko ajan samaa. Tämä on juuri sitä, mitä Orbital parhaiten tekee! Kulman takana saattaa odottaa jokin täysin uusi teema.
7.-8. Orbital - Out There Somewhere (Osat 1 & 2)
(Hieno video kun pelkkää mustaa...) Viimeisenä toinen kaksiosainen biisi, josta linkkasin alkuun yhdistetyn version. Tämä loistava 24-minuuttinen taideteos on täynnä draamaa ja jännää. Teemat kehittyvät jatkuvasti ja niitä kantaa taustalla kilisevä tilutus. Välillä biisi muuttuu melkein hulluksi sekoittaen pakkaa hieman. Vaikka biisi on yhdistettynä aika pitkä, niin kuulijan mielenkiinto pysyy silti voimassa.
Pidän toisesta osasta huomattavasti enemmän, kuin ensimmäisestä. (LINKKI pelkkään toiseen osaan). Teos ikäänkuin herää henkiin! Osasta tulee vähän mieleen sellainen James Horner -tyyppinen elokuvamusiikki. Mainio lopetus levylle, jonka viimeiset minuutit ovatkin täyttä kultaa. Tälläkin hetkellä kakkososa soi minulla repeatilla, kun kirjoittelen viimeisiä korjauksia tekstiin. En edes muistanut, miten hyvä se olikaan!
***
In Sides on albumi, jonka kappaleita kannattelee samanlainen rumpukoneen käyttö ja ysärityyppiset sointujen käsittelyt. Kappaleita pitää kuunnella aika sinnikkäästi, jotta kaikki biisien kehitykset ja nyanssit tulee kuultua. Levy ei siis ehkä passaa parhaiten niille, jotka ovat kiireisiä ja pitävät enemmän Scooterin ja trancen tyyppisestä mättömusiikista. Taidemusiikkina se on kuitenkin hieno kokonaisuus ja yksi konemusiikin vanhoista helmistä! Lainaten hieman omaa tekstiäni: Musiikki on tarkoitettu kuunnteltavaksi, vähän samaan tapaan kuin klassinen musiikki. Toki kaikkeen musiikkiin on lupa tanssia (ja pitääkin), mutta esimerkiksi tranceen verrattuna Orbitalin musiikki on... sanotaanko... rauhallisempaa.
Toivottavasti edes muutama innostui kuuntelemaan tämän levyn antimia! Muutamaan seuraavaan arvosteluun on jo ideoita. Pysymme electronican parissa vähän aikaa.
***
Keskustelu jatkuu kommenttien lisäksi facebookissa ja Discordissa. Oletko sinä kuunnellut Orbitalia? Tottakai tekstiaiheita saa edelleenkin ehdottaa, ja otankin vastaan kaikenlaisia ideoita! Kiitos lukijoille ja hyvää alkukesää! Pysykää terveinä.
