Mitä?
Säde 2012 Kiertueen Tampereen osuus, monipuolista musiikkia, syntymäpäivän humua ja loistobileet!
Missä?
Senssi 16.11.2012 klo 22-04
Kokemuksia:
Tällä kertaa tiedossa oli mukavaa vaihtelua normaali-illan pienimutoisiin etkoiluihin. Tarjolla oli siis allekirjoittaneen syntymäpäiväetkot, mikä luonnollisesti tiesi huiman määrän kakkua (Lauran leipomaa), alkoholijuomia ynnä muuta hauskaa. Muutama kannu gin toniccia meni helposti suuren vierasmäärän suihin, kun paikalla olivat kaikki tärkeimmät ja huipuimmat tyypit. Iso osa seurueesta lähti mukaan myös nauttimaan illan kohokohdasta: Säteen Tampereen bileistä Senssillä.
Nojauduin tiukasti Bad Luck Lauran kainaloon, koska hänen kohdalleen oli vaihteeksi hyvätuurisena osunut VIP-paketin voitto, johon kuului myös avec. Ovella kysyttiin kaikilta paperit, huhujen mukaan myös muutamalta artistilta, joten onneksi kaikki olivat hoksanneet ottaa ne mukaan. Paikalla oli jonkin verran jonoa, kun illan pääartisti Lab4 soitti vasta myöhemmin yöllä. Sisällä sain osakseni pienimuotoista hihittelyä, koska olin merkkipäivän kunniaksi laittautunut kokovalkoiseksi reiv-jänikseksi korvineen kaikkineen. Mutta kait sitä yksi jänis aina paikalle mahtuu!
Vessakäynnin aikana seurueeni oli aika pitkälti hajautunut ympäri Senssiä. Lähdin siis etsimään tanssiseuraa kummaltakin puolelta. Kakkospuolella loungessa soittamassa oli DJ Zynthexia, Lumous-festivaaleilta tuttu nimi, joka loi soundillaan mahtavaa cyberpunk-tunnelmaa tilaan. Pääpuolella tarjolla oli Maas, joka soitti nopeatempoisempaa soundia, hardhousea ynnä muuta sellaista. Molemmilla puolilla tuli aivan loistavia biisejä, joten en osannut päättää, kummalle jäisin. Tanssin siis vähän aikaa kummassakin tilassa ja lähdin sitten tutkiskelemaan Senssin syövereitä.
VIP-pöydässä Laura oli jo ahkerana hommannut pullon skumppaa, joka kieltämättä oli aika pahaa. Irvistellen sain kuitenkin lasini tyhjäksi, koska kuka hullu sitä ilmaista alkoholia ei joisi. Vaihtelin istumapaikkaa vähän sen mukaan, missä tuttuja sillä hetkellä oli. Rakkaimpani kaukaa matkustanut pariskunta Katja & Jami oli myös saapunut paikalle, joten riemu oli suuri. Syntymäpäiväsankarina koko ilta tuli erittäin halvaksi, sillä edellisen synttärilahjajuoman jälkeen nenän eteen ilmestyi aina uusi. Tällaiseen kohteluun voisi vaikka tottua pitkällä tähtäimellä!
Eniten haluan illasta kiittää nimenomaan mahtavaa seuraa. Kaikki olivat niin iloisella tuulella, että missään vaiheessa ei tullut tylsää. Katjan kanssa vajosimme kyllä aika pohjalle, kun IRC oli pakko tsekata aika ajoin. Tämä toimi kyllä tehokkaana random iskuyritysten blokkaajana, kun muotitietoiset klubbaajat tulivat pyytämään tanssimaan, ja tytöt katsovat puhelimen ruutua tyyliin "sori ei nyt ku irkataan." Nörttiyteen vajoamisesta huolimatta jutusteltua tuli myös paikalla olleiden kanssa runsaasti, ja uusiakin tuttuja löytyi. Senssille tyypilliseen tapaan tuli myös tanssittua pöytien vieressä, kun ihan liian hyvä biisi pärähti soimaan.
Klubille oli valunut ennen A.D.A.M. Lab4:n keikkaa paljonkin väkeä, enkä ihmettele yhtään. Jälleen kerran saimme Tampereelle näinkin ison nimen, joten keikan menestys oli taattu. Lab4 on itselle tuttu muutaman kappaleen kautta, mutta nimeen törmää kyllä usein, kun on HC:sta puhe. Setti oli aivan uskomattoman eeppinen ja biisit menivät suoraan jalkoihin! Tanssimassa oli paljon polkkaväkeä, joista suurin osa oli oikein panostanut autenttiseen reivi-lookkiin. Näin hienossa porukassa ei varmasti ketään edes haitannut oma jänikseyteni. Yleisöltä eniten kuuluneet kommentit olivat "on se kova jätkä" ja "on se kovaa settiä". Näihin pariin lauseeseen on kyllä onnistuneesti sisällytetty kaikki oleellinen.
Seuraavaksi pääpuolella soittanut Säde Allstars toimitti lavalle monipuolista soittajaa, joihin kuuluivat toinen toistaan karismaattisemmat Proteus, Neon, Friik, Triton, Inch ja Traba. Samalla aikaa kakkospuolella hardimpaa menoa piti yllä Dj Meke, jonka setissä oli paljon ikivihreitä klassikoita ja Säde-yleisön mieleen olevaa soundia. Jäin mukamas odottelemaan ja keräämään voimia Brothers in Technon settiä varten, mutta jäin silti pomppimaan loungessa viimeisenä soittaneen Horzin tahtiin Olvin ja Benin kanssa. Kaikki musiikki oli vaan niin älyttömän toimivaa Säteen bileissä, että osaan kehua vain ympäripyöreästi! Yksityiskohtia ja biisibongauksia olisi niin paljon, että pitäisi kirjoittaa oma blogiteksti ihan vain niitä varten.
Katja ja Jami eivät olleet vielä nähneet Brothers in Technoa, joten olihan tämä Tampereen ylpeys heille pakko esitellä. Menimme loppuillasta hyppimään schranzin ja hardtechnon säveliin(?). Kuten aina, meininki oli äärimmäisen intensiivistä ja polkkaajat aivan hulluja. Koko illan riehuneet ihmiset eivät tuntuneet edes olevan pahasti puhki. Tai sitten kaikki olivat, mutta tanssimiseen oli tavan mukaisesti jäänyt koukkuun, ja jokainen biisi tuntui olevan edellistä vielä parempi. Itselläni oli velvollisuus huolehtia yövieraiden hyvinvoinnista, joten lähdimme kuitenkin hyvissä ajoin ennen pilkkua hakemaan Chens-mättöä ja ennaltaehkäisemään krapulaa.
Tässä vaiheessa myönnän, että nämä olivat ensimmäiset Säde-bileet, joissa olen koskaan käynyt. Gaah! Skandaali! Aina niitä julisteita ja mainoksia on katsottu, mutta nämä osuivat juuri täydellisesti omien syntymäpäivien juureen, joten oli aivan pakko päästä paikalle. Loistavat järjestäjät ja juuri sopiva venue takasivat illan onnistuneisuuden, ja paikalla ollut suuri väkimäärä ja ihana seurue olivat kirsikka kakun päällä. Monia muita lainatakseni Säteen Tampereen kekkerit olivat parhaat bileet aikoihin! Tämän kokemuksen jälkeen on helppo luvata osallistuminen seuraaviinkin Säteilyihin.
P.S. Mihin sitä seuraavaksi lähtisi? Saa ehdottaa kommentteihin! ^^
Konemusiikin sydämessä.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Stellar City - John '00' Fleming @ Fat Lady
Mitä?
John '00' Fleming, yksi ensimmäisistä trancerakkauksistani, sekä Stellareiden ominaista säihkettä!
Missä?
Tyylikäs ja ylellinen Fat Lady, 9.11.2012 klo 22-04
Terveisiä:
Jou kaikki! Alkajaisiksi ohjaan teidät lukijat edelliseen tekstiini, jossa kerron vähän tarkemmin, mistä tämän illan kekkereissä oli oikein kyse. Stellar Citystä on siis tosiaan muodostunut sen tason iltamat, että vain hullut jättävät ne välistä. Tälläkin kertaa siis lähdin liikkeelle odotukset varsin korkealla. Alle nautin puoli pulloa ihanaista vinho verdeä ja soittelin seurueeni kasaan. Mukaan lähtivät cyberpunk-ystäväni Ben ja wanha ystäväni Eukka lyömäsoitinpuolelta. Benin kanssa fiilistelimme Näsilinnankadulla etkoilemassa, ja lähtö siirtyi tavallista myöhemmäksi, koska Eukka piti saada ulos Artturista. Lopulta kuitenkin pääsimme matkaan ja urheasti talsimme pakkasessa kohti Fat Ladya.
Lipunmyynnistä saimme itsellemme vihreät rannekkeet ja VIP-passit. Paikalla oli luonnollisesti jo hyvin paljon porukkaa kello 23:n jälkeen. Suuntasimme suoraan etsimään Lauraa ja muita ihania ihmisiä. Kuten yleensä Stellareissa, paikka suorastaan kuhisi kivoja tuttuja, joten juttuseurasta ei ainakaan olisi pulaa. Tässä vaiheessa jano alkoi kasvaa, joten suuntasimme yläkertaan. Edellisistä Stellareista viisastuneena ymmärsin, että yläkerta oli ehdottomasti paras paikka juomien tilaukseen, sillä muualla baaritiskin olivat varsin ruuhkaisia.
Bongasimme paikalta ainakin superreivaajat Villen ja Pekan seurueineen, Lauran, Heinin, Jonen, Jipan, Jyrkin, Ainon, Teron, Veeran ja vaikka ketä muita. Taustalla soitti DJ Orion, jonka setti oli vetänyt jo kiitettävän määrän väkeä tanssimaan. Itse en tästä setistä kuullut paljoakaan, mutta paikalla aikaisemmin olleet tutut kehuivat kyllä kovasti. Oli kuulemma loistavaa tunnelman kohotusta! Päätin herkutella hieman ja ottaa gin tonicin (7,20€), jotta ilta lähtisi hienosti käyntiin.
Ehdin olla onnellisena juoma kädessä noin kaksi minuuttia, kun huomasin, ettei ranteessani ollut enää sitä vihreää ranneketta. Pohdiskelin, että kuinkahan tärkeä kapine se on, jos ei esimerkiksi käy ulkona kertaakaan ja VIP-passi silti löytyy. Pakkohan sitä oli testata ja noh, eihän sinne VIP-alueelle tietenkään pääse ilman ranneketta! Päätin mennä kärkkymään mahdollisuutta kysyä asiasta lipunmyynnistä.
Sinänsä oli ihan jees seisoskella gin tonic kädessä kylmässä eteisessä miettimässä, että todennäköisesti ei ole enää mitään mahdollisuutta saada uutta ranneketta. Kärsivällisesti kuitenkin odottelin pahimman jonon hälvenemistä, kunnes VIP-ihmisistä vipein musiikkimaestro Tremont tuli pelastamaan päivän. Kiitos siitä vielä! Todella nolo tilannehan se oli, mutta ilmeisesti näitä aina pakostakin jollekulle sattuu. Tällä kertaa se olin minä (eikä esimerkiksi Bad Luck Laura, hehehe).
Toisella yrittämällä pääsimme nätisti VIP-alueelle, missä soi mukavaa teknon kaltaista soundia DJ Ascide5:n toimesta. Muina soittajina alueella olivat Mikado, Tremont, DrS sekä Cirius. (Myöhemmin illasta vissiin myös yllätysvieraita...) Lounge toimi erinomaisena virkistysalueena, sillä istumapaikkoja löytyi taatusti aina, ja sipsit olivat oikein hyviä! :3 Rupattelimme mukavia seurueeni kanssa ja tarkastelimme muuta väkeä. Benin kanssa mietimme, että oli mahtavaa istuskella kaikkien hienojen ihmisten keskellä VIP-alueella ja samalla puhua Star Trekin tuotantokausista ja jaksojen sisällöistä. Mutta onneksi tällekin puolelle mahtui muutama nörtti!
Pitkän aikaa loungessa istuttua teki mieli bilettämään pääpuolelle. Pääartisti John '00' Fleming oli jo aloittanut settinsä, ja tanssimaan oli eksynyt enemmän väkeä. Kuitenkin tanssilattialle mahtui jopa tällä kertaa mukaan (jos vertaa edellisen kerran Orjan Nilsenin settiin, jolloin lavan eteen ei ollut mitään asiaa). Menimme rohkeasti etualalle riehumaan; valotikut heilumaan ja meininki päälle! 00:n setti oli saanut vahvasti vaikutteita goa-trancesta, ja meno oli varsin intensiivinen. Oli kiva katsella ympärilleen, kun tanssijat nauttivat setistä aivan kympillä.
Jossain vaiheessa paikalle saapui myös illan yllätystekijä Timo, joka oli aikaisemmin uhonnut jäävänsä kotiin aikaisen aamuherätyksen takia. Kossubatterya siis naamaan ja työmurheet nurkkaan! Lyömäsoittajaseurassa keksimme myös uuden neljän valotikun tekniikan, sekä traditional valotikkuotteen. Mestarikursseja saa tulla kyselemään - kurssimaksu vain 500€ käteisellä. Kaikenkaikkiaan '00' Flemingin keikasta jäi aivan loistava fiilis: Tampere sai kokeakseen jotain erilaista, ja ilmeisesti itse artistillakin oli hauskaa. Näin ainakin facebookin mukaan:
Tanssimasta palasimme jälleen juurillemme yläkertaan, missä meininki lähti aivan sattumanvaraiseen suuntaan. Istuimme juttelemassa erinäisistä aiheista ja ottamassa lukuisia lissutyyppisiä valokuvia. Mietimme muun muassa, että koska Fat Ladyn yläkerran baarijakkarat ovat läpinäkyviä, niin sellaisen pitäisi pystyä pöllimään kenenkään huomaamatta! Ihmettelimme myös, miksi tanssilattian hieno valaistu katto ei ollut käytössä, ja että sellainen pitäisi olla jokaisessa yökerhossa ympäri maan. (Ja myös Lontoossa.) Keskustelun laatu oli kyllä hävettävän huonoa, mutta hei, eikös bilettäminen ole kuitenkin irrottelua ja yleistä häröilyä varten?
Stellar City oli jälleen kerran laadukas tapahtuma, jossa korkeasta tasosta huolimatta kukaan ei alkanut snobeilemaan tai nipottamaan tyhjästä. Fat Lady alkaa jo tuntumaan toiselta kodilta, jossa ei tarvitse enää pelätä vakioasiakkaiden mielipidettä tai huolehtia mistään muustakaan pinnallisesta tekijästä. Kaikki tuntuivat olleen paikalla musiikin vuoksi ja tunnustamassa rakkauttaan tranceen. Hyvin järjestettyjä bileitä ei voi koskaan olla liikaa, ja niinkin legendaarisen nimen kuin John '00' Fleming keikka oli saatu toimimaan aivan loisteliaasti.
Kello kolmen aikoihin tuttujen määrä rupesi vähenemään, kun sekä Eukka että Laura olivat karanneet paikalta. Tanssimaan emme enää jaksaneet lähteä, joten päätimme Benin kanssa välttää pahimmat jonot ja lähteä Hesburgerin kautta kotiin. Siitä tietää, että ilta on ollut erinomainen, kun vielä känkkylän pöydän ääressä on yltiöpäisen hauskaa! Kotona mietintään jäi seuraava Stellar City ja sen ajankohta, sekä ensi viikon eeppiset Lizsenin syntymäpäiväkekkerit. Ei huolta, kansalaiset! Ihan varmasti varoitan seuraavia Stellareita tämänkin blogin kautta. Pysykää siis kuulolla.
John '00' Fleming, yksi ensimmäisistä trancerakkauksistani, sekä Stellareiden ominaista säihkettä!
Missä?
Tyylikäs ja ylellinen Fat Lady, 9.11.2012 klo 22-04
Terveisiä:
Jou kaikki! Alkajaisiksi ohjaan teidät lukijat edelliseen tekstiini, jossa kerron vähän tarkemmin, mistä tämän illan kekkereissä oli oikein kyse. Stellar Citystä on siis tosiaan muodostunut sen tason iltamat, että vain hullut jättävät ne välistä. Tälläkin kertaa siis lähdin liikkeelle odotukset varsin korkealla. Alle nautin puoli pulloa ihanaista vinho verdeä ja soittelin seurueeni kasaan. Mukaan lähtivät cyberpunk-ystäväni Ben ja wanha ystäväni Eukka lyömäsoitinpuolelta. Benin kanssa fiilistelimme Näsilinnankadulla etkoilemassa, ja lähtö siirtyi tavallista myöhemmäksi, koska Eukka piti saada ulos Artturista. Lopulta kuitenkin pääsimme matkaan ja urheasti talsimme pakkasessa kohti Fat Ladya.
Lipunmyynnistä saimme itsellemme vihreät rannekkeet ja VIP-passit. Paikalla oli luonnollisesti jo hyvin paljon porukkaa kello 23:n jälkeen. Suuntasimme suoraan etsimään Lauraa ja muita ihania ihmisiä. Kuten yleensä Stellareissa, paikka suorastaan kuhisi kivoja tuttuja, joten juttuseurasta ei ainakaan olisi pulaa. Tässä vaiheessa jano alkoi kasvaa, joten suuntasimme yläkertaan. Edellisistä Stellareista viisastuneena ymmärsin, että yläkerta oli ehdottomasti paras paikka juomien tilaukseen, sillä muualla baaritiskin olivat varsin ruuhkaisia.
Bongasimme paikalta ainakin superreivaajat Villen ja Pekan seurueineen, Lauran, Heinin, Jonen, Jipan, Jyrkin, Ainon, Teron, Veeran ja vaikka ketä muita. Taustalla soitti DJ Orion, jonka setti oli vetänyt jo kiitettävän määrän väkeä tanssimaan. Itse en tästä setistä kuullut paljoakaan, mutta paikalla aikaisemmin olleet tutut kehuivat kyllä kovasti. Oli kuulemma loistavaa tunnelman kohotusta! Päätin herkutella hieman ja ottaa gin tonicin (7,20€), jotta ilta lähtisi hienosti käyntiin.
Ehdin olla onnellisena juoma kädessä noin kaksi minuuttia, kun huomasin, ettei ranteessani ollut enää sitä vihreää ranneketta. Pohdiskelin, että kuinkahan tärkeä kapine se on, jos ei esimerkiksi käy ulkona kertaakaan ja VIP-passi silti löytyy. Pakkohan sitä oli testata ja noh, eihän sinne VIP-alueelle tietenkään pääse ilman ranneketta! Päätin mennä kärkkymään mahdollisuutta kysyä asiasta lipunmyynnistä.
Sinänsä oli ihan jees seisoskella gin tonic kädessä kylmässä eteisessä miettimässä, että todennäköisesti ei ole enää mitään mahdollisuutta saada uutta ranneketta. Kärsivällisesti kuitenkin odottelin pahimman jonon hälvenemistä, kunnes VIP-ihmisistä vipein musiikkimaestro Tremont tuli pelastamaan päivän. Kiitos siitä vielä! Todella nolo tilannehan se oli, mutta ilmeisesti näitä aina pakostakin jollekulle sattuu. Tällä kertaa se olin minä (eikä esimerkiksi Bad Luck Laura, hehehe).
Toisella yrittämällä pääsimme nätisti VIP-alueelle, missä soi mukavaa teknon kaltaista soundia DJ Ascide5:n toimesta. Muina soittajina alueella olivat Mikado, Tremont, DrS sekä Cirius. (Myöhemmin illasta vissiin myös yllätysvieraita...) Lounge toimi erinomaisena virkistysalueena, sillä istumapaikkoja löytyi taatusti aina, ja sipsit olivat oikein hyviä! :3 Rupattelimme mukavia seurueeni kanssa ja tarkastelimme muuta väkeä. Benin kanssa mietimme, että oli mahtavaa istuskella kaikkien hienojen ihmisten keskellä VIP-alueella ja samalla puhua Star Trekin tuotantokausista ja jaksojen sisällöistä. Mutta onneksi tällekin puolelle mahtui muutama nörtti!
Pitkän aikaa loungessa istuttua teki mieli bilettämään pääpuolelle. Pääartisti John '00' Fleming oli jo aloittanut settinsä, ja tanssimaan oli eksynyt enemmän väkeä. Kuitenkin tanssilattialle mahtui jopa tällä kertaa mukaan (jos vertaa edellisen kerran Orjan Nilsenin settiin, jolloin lavan eteen ei ollut mitään asiaa). Menimme rohkeasti etualalle riehumaan; valotikut heilumaan ja meininki päälle! 00:n setti oli saanut vahvasti vaikutteita goa-trancesta, ja meno oli varsin intensiivinen. Oli kiva katsella ympärilleen, kun tanssijat nauttivat setistä aivan kympillä.
Jossain vaiheessa paikalle saapui myös illan yllätystekijä Timo, joka oli aikaisemmin uhonnut jäävänsä kotiin aikaisen aamuherätyksen takia. Kossubatterya siis naamaan ja työmurheet nurkkaan! Lyömäsoittajaseurassa keksimme myös uuden neljän valotikun tekniikan, sekä traditional valotikkuotteen. Mestarikursseja saa tulla kyselemään - kurssimaksu vain 500€ käteisellä. Kaikenkaikkiaan '00' Flemingin keikasta jäi aivan loistava fiilis: Tampere sai kokeakseen jotain erilaista, ja ilmeisesti itse artistillakin oli hauskaa. Näin ainakin facebookin mukaan:
Tanssimasta palasimme jälleen juurillemme yläkertaan, missä meininki lähti aivan sattumanvaraiseen suuntaan. Istuimme juttelemassa erinäisistä aiheista ja ottamassa lukuisia lissutyyppisiä valokuvia. Mietimme muun muassa, että koska Fat Ladyn yläkerran baarijakkarat ovat läpinäkyviä, niin sellaisen pitäisi pystyä pöllimään kenenkään huomaamatta! Ihmettelimme myös, miksi tanssilattian hieno valaistu katto ei ollut käytössä, ja että sellainen pitäisi olla jokaisessa yökerhossa ympäri maan. (Ja myös Lontoossa.) Keskustelun laatu oli kyllä hävettävän huonoa, mutta hei, eikös bilettäminen ole kuitenkin irrottelua ja yleistä häröilyä varten?
Stellar City oli jälleen kerran laadukas tapahtuma, jossa korkeasta tasosta huolimatta kukaan ei alkanut snobeilemaan tai nipottamaan tyhjästä. Fat Lady alkaa jo tuntumaan toiselta kodilta, jossa ei tarvitse enää pelätä vakioasiakkaiden mielipidettä tai huolehtia mistään muustakaan pinnallisesta tekijästä. Kaikki tuntuivat olleen paikalla musiikin vuoksi ja tunnustamassa rakkauttaan tranceen. Hyvin järjestettyjä bileitä ei voi koskaan olla liikaa, ja niinkin legendaarisen nimen kuin John '00' Fleming keikka oli saatu toimimaan aivan loisteliaasti.
Kello kolmen aikoihin tuttujen määrä rupesi vähenemään, kun sekä Eukka että Laura olivat karanneet paikalta. Tanssimaan emme enää jaksaneet lähteä, joten päätimme Benin kanssa välttää pahimmat jonot ja lähteä Hesburgerin kautta kotiin. Siitä tietää, että ilta on ollut erinomainen, kun vielä känkkylän pöydän ääressä on yltiöpäisen hauskaa! Kotona mietintään jäi seuraava Stellar City ja sen ajankohta, sekä ensi viikon eeppiset Lizsenin syntymäpäiväkekkerit. Ei huolta, kansalaiset! Ihan varmasti varoitan seuraavia Stellareita tämänkin blogin kautta. Pysykää siis kuulolla.
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Stellar City - John 00 Fleming "Pre"
Mistä puhutaan?
Säteilevä Stellar City palaa taas 9.11.2012, tähtenään legendaarinen John 00 Fleming!
Hypetystä:
Nyt on taas aika laittaa tanssikengät jalkaan ja sysätä kaamosmasennus nurkkaan! Kaikenmaailman halloweenit ja joulut on niin nähty, mutta Stellar City tuo kotikonnuille englantilaista laatutrancea. Nähdäämpä siis ensi perjantaina klubeilla!
Ei ole muuten kovin kauan aikaa siitä, kun Stellar City viimeksi sai klubikansan riehaantumaan trancemusiikin tahtiin. Edellisten kinkereiden tähti Orjan Nilsen sai aivan varmasti uusia faneja Tampereelta, ja ehkä näin käy myös tämän kerran ykkösartistille John 00 Flemingille! Bilepaikkana toimii loistelias Fat Lady, ja lippuja tapahtumaan voi ostaa osoitteesta tiketti.fi. Lisää sepostusta "sellereistä" voi lukea aikaisemmista blogeistani ja tapahtuman facebook-sivuilta.
John 00 Fleming on aivan legendaarinen mies trancen saralla, ja kaikkien trancesta vähääkään kiinnostuneiden olisi soveliasta tutustua hänen tuotantoonsa. Oli kyllä positiivinen yllätys saada keskellä edellisten stellareiden tanssimeininkiä kouraan pieni flaijeri, jossa mainostettiin 00:n saapuvan Tampereelle marraskuussa. Kuuntelin Flemingin biisejä itse hyvin paljon lukio-ikäisenä, kun aloin pikkuhiljaa löytämään konemusiikin, ja sen kautta trancen. Miehen ura on jatkunut 90-luvun alusta tähän päivään, ja jatkuu toivottavasti vielä pitkään.
Nostalgisoinnin nimessä laitan tähän väliin biisin vuodelta 1999. J'00'F: Lost in Emotion:
Säteilevä Stellar City palaa taas 9.11.2012, tähtenään legendaarinen John 00 Fleming!
Hypetystä:
Nyt on taas aika laittaa tanssikengät jalkaan ja sysätä kaamosmasennus nurkkaan! Kaikenmaailman halloweenit ja joulut on niin nähty, mutta Stellar City tuo kotikonnuille englantilaista laatutrancea. Nähdäämpä siis ensi perjantaina klubeilla!
Ei ole muuten kovin kauan aikaa siitä, kun Stellar City viimeksi sai klubikansan riehaantumaan trancemusiikin tahtiin. Edellisten kinkereiden tähti Orjan Nilsen sai aivan varmasti uusia faneja Tampereelta, ja ehkä näin käy myös tämän kerran ykkösartistille John 00 Flemingille! Bilepaikkana toimii loistelias Fat Lady, ja lippuja tapahtumaan voi ostaa osoitteesta tiketti.fi. Lisää sepostusta "sellereistä" voi lukea aikaisemmista blogeistani ja tapahtuman facebook-sivuilta.
John 00 Fleming on aivan legendaarinen mies trancen saralla, ja kaikkien trancesta vähääkään kiinnostuneiden olisi soveliasta tutustua hänen tuotantoonsa. Oli kyllä positiivinen yllätys saada keskellä edellisten stellareiden tanssimeininkiä kouraan pieni flaijeri, jossa mainostettiin 00:n saapuvan Tampereelle marraskuussa. Kuuntelin Flemingin biisejä itse hyvin paljon lukio-ikäisenä, kun aloin pikkuhiljaa löytämään konemusiikin, ja sen kautta trancen. Miehen ura on jatkunut 90-luvun alusta tähän päivään, ja jatkuu toivottavasti vielä pitkään.
Nostalgisoinnin nimessä laitan tähän väliin biisin vuodelta 1999. J'00'F: Lost in Emotion:
Seuraavaksi kuunteluun tulee uudempaa tuotantoa, tämän vuoden helmi, Fires of Chameleon:
00:n musiikista kuulee jonkin verran vaikutteita herran alkuperäisestä innostuksesta, goa-trancesta. Trancelle tyypillisten soundien takaa kaikuu väreillä ja sävyillä pelaamista, jotka saavat aikaan hienostunutta monipuolisuutta! Biisien melodiat ovat vähemmän eeppisiä kuin perus-trancessa, mikä tekee musiikista progressiivista, tietyllä tapaa diippiä, meditatiivista ja ajatuksille tilaa antavaa. Tämä on sellaista musaa, jonka soidessa on vaikea lähteä pois tanssilattialta! Voin myös kuvitella, että biiseistä saa kudottua yhteen aivan loistavan setin, varsinkin kun on niin paljon aikaa kuin Stellar Cityssä! (Päälavan aika jaettu siis kahden artistin kesken.)
Kolmanneksi videoksi laitan myös tämän vuoden tuotantoa. The 10th Life:
Lavan siis tosiaan jakaa 00:n kanssa DJ Orion, joka on niittänyt mainetta YleX:n radio-ohjelmien parissa. Suosittelen kuuntelemaan muun muassa Orionin hostaamaa XmiX-ohjelmaa, jossa on esillä loistavia suomalaisia nimiä. Laittakaa ehdottomasti kuunteluun! Alkuperältään Tamperelainen Orion on tehnyt paljon chill out -raitoja ja erityylisiä mixtapeja, joita voi kuunnella esimerkiksi osoitteessa djorion.fi. Sanomattakin selvää on, ettei Suomen konemusiikkikulttuuri olisi sama ilman tätä miestä!
Videoksi laitan tällaista youtuben uumenista löytynyttä herkkua: Mango, DJ Orion, J.Shore - When All The Ships Are Gone:
Samaisen ahkeran DJ Orionin hostaama klubikysely 2012 on edennyt finaaliinsa, ja kuinka ollakkaan, Stellar City on vieläkin mukana! Kilpailussa on jaossa aivan mieletön määrä erilaisia palkintoja, joissa mukana muun muassa festarilippuja, levyjä, ynnä muuta mukavaa. Kaikki Stellar Cityn fanit siis osallistumaan kipin kapin! Kilpailu löytyy osoitteesta http://www.facebook.com/orionfin/app_209282792420423.
Toivottavasti tavataan ensi perjantaina Fat Ladyssa!
lauantai 3. marraskuuta 2012
Bass System goes Techno & House @ Club10
Mitä?
Paljon rakastamaani teknoa, ja paljon sitä sekä muuta!
Missä?
Hämeenkadun fiinein bistro Club10, 2.11.2012 klo 22-04
Kuulumisia:
Näihin bileisiin lähdin hyvin yksinäisistä lähtökohdista, kun Ante lähti Haapavedelle keikkailemaan ja seuranani olivat IRC, televisio ja muutama kappale lonkeroita. Fiilis ei ollut kuitenkaan millään tavalla huono, koska Bass Systemin teknobileet olivat tiedossa illan kohokohtana. Näitä bileitä olin odottanut jo siitä asti, kun sain kutsun facebookissa. Tajusin saman tien, että sinne oli mentävä, tapahtui mitä tahansa! "Ei tällasia sais järjestää puskan takaa ku pienimmät teknon rakastajat meinaa saada sydärin", kommentoin tapahtuman seinälle ja jäin odottelemaan. Liikkeelle lähdin klo 23 jälkeen korkein odotuksin.
Paikalle saapuessa tiesin, että pystyn käyttämään pelkkää korttia koko illan, ja silläkin pystyn suorittamaan vain minimaaliset ostokset (köyhä kun olin). Toivoin hartaasti, että lipunmyynnissä olisi korttilaite, ja niinhän siellä olikin! Se vaan ei toiminut. Yhyy. Nolona odottelin pihalla, että joku kavereista, jolta käteistä löytyisi 7,5€ verran, tulisi pelastamaan. Onneksi uljas portsari kuitenkin tuli apuun tajuamalla, että korteissa on myös magneettinauha, joka toimii yleensä ottaen paremmin kuin siru. Hieno homma! Harvoin sitä enä pääsee nimmaria kirjoittamaan klubin ovella.
Mukana Club10:ssä olivat muun muassa reiviystävät Pekka ja Laura, sekä muutamia Hervannan paloaseman kinkereistä tuttuja tyyppejä. Kaikki olivat luonnollisesti loistavaa tanssiseuraa ja paikalla kuuntelemassa teknoa/housea tapahtuman otsikon mukaisesti. Paikalla oli silti vähemmän tuttuja kuin yleensä konemusiikkibileissä, johtuen varmaan läheisen Semaforin päällekkäisistä bailuista. Klubit olivat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että osa porukasta seilasi niiden välillä.
Menimme seurueen kanssa aikalailla suoraan tanssilattialle, joka oli huutanut tyhjyyttään. Muut seurasivat äkkiä perässä. Tulipa taas harrastettua tyypillistä 'tanssilattia korkkausta', eli näytimme mallia ujommille tanssijoille. Ne, jotka tulivat tanssimaan, aikalailla pysyivät siellä koko illan pieniä breikkejä ottaen. Soittamassa olleen Mefiston setti oli aivan herkullista "perus"-teknoa, jota juuri olin lähtenyt hakemaan tältä illalta. 'Techno' (ja sen erikieliset vastineet) on varmasti konemusiikkimaailman väärinkäytetyin termi, jonka voi bongata lukuisista remixien nimistä ja valtamedian konemusiikkikeskusteluista. Tekno on kuitenkin minulle yksi suurimpia rakkauksia, ja yritän sitä päästä tanssimaan, olin sitten kuinka köyhä tahansa! Mitenhän suuren yleisön saisi oppimaan lisää konemusiikin monipuolisuudesta?
Juomatauon aikana tarkastelin hieman Club10:n tunnelmia. Loungen puolella oli huhujen mukaan karaoke, joten sinne en uskaltanut edes kurkistaa. Väkimäärä kasvoi loppua kohden, ja paikalla oli ihan mukavasti ihmisiä. Jossain vaiheessa täysin vapaita pöytiäkään ei enää ollut. Vain osa porukasta näytti tulleen paikalle Bass Systemin tapahtuman takia, ja loput olivat muuten vain perjantai-liikenteessä. Tanssimaan tulleet olivat tanssimassa, ja juomaan tulleet heiluivat tiskin tienoilla ja ihmettelivät tanssilattian puuhia.
Istuskelimme ison pöydän ääressä pylväiden takana, joten soittajien vaihtoa emme nähneet. Jossain vaiheessa vain mietimme, että nyt kyllä vaihtui tyylilaji aika lailla. Lähdimme siis takaisin tanssilattialle fiilistelemään Tremontin soittamaa housesoundia. Yleensä ottaen house on tyylilaji, joka minuun ei iske muuten kuin humalatilassa tanssilattialla (iski siis tässä tapauksessa...) Biisit olivat jonkin sortin über-epic-house-tyyppistä soundia, joka sai tanssilattian porukan kokeilemaan kaikenlaisia mahtimuuveja. Sekaan mahtui silloin tällöin myös hieman repetitiivisempää tech-housea, joka sopi loistavasti illan teemaan,
Illan viimeisenä soittanut Die K<se soitti huomattavasti minimaalisempaa settiä, joka oli ainakin minuun makuuni täysi kymppi. Tanssimaan en kuitenkaan enää lähtenyt, vaan päädyin istuskelemaan Pekan kanssa ja tarkastelemaan meininkiä hieman kauempaa. Tässä vaiheessa päätin, että siiderin juominen olisi hyvin huono idea, joten päädyin hakemaan tiskiltä pienen kokiksen. Parin minuutin jälkeen huomasinkin, että sen juominen oli oikeastaan vielä huonompi idea. Sokeri nimittäin iski päähän kuin jäinen piikki. Ajattelin, että kotiinlähtö olisi hyvä idea (vaikkakin harmillisen aikaisin), mutta vessassa piti vielä käydä. Siitähän se tarina sitten alkoikin:
Menin vessaan muutaman muodikkaasti pukeutuneen ja laittautuneen naishenkilön perässä. Laitoin kopin lukkoon, ja nämä alkoivat sitten nillittämään jotain aivan ihme settiä peilien edessä. "Mitähän ihmettä täällä oikeen tapahtuu tänään ku jotain aivan ihme musaa ja porukkaa vaan paikalla." "No nii-i! Siis oikeesti, jotain vitun rastapäitä vaan joka paikassa". Tässä vaiheessa meinasin itse revetä kun mietin että yksi niistä vitun rastapäistä istuu täällä viereisessä kopissa! Voi luoja. Sniikkasin siitä sitten huomaamattomasti pesemään kätöset ja tilittämään tapahtumasta Pekalle. Ilmeisesti oli tytöillä vähän heikko käsitys siitä, mihin bileisiin sitä ovatkaan tulleet. Mutta hei, olipahan ainakin kunnon kulttuurikokemus heille.
Lähtiessä oli huonosta olosta välittämättä hyvä fiilis. Tätä iltaa tarvitsin hyvin stressaavaan kuukauden jälkeen. Lähestulkoon sain kehitettyä itselleni burnoutin Tampereella järjestettyjen lyömäsoitinkilpailujen aikana. Liiallisen kiireen hälvetessä pääsen taas entiseen tapaani riehumaan keskustan pippaloihin! Seuraavalla viikolla luvassa Stellar Cityä ja sen jälkeen Säteen Tampereen kiertuetta! Palataanpa niihin sitten ja nähdään klubeilla. Heihei.
Paljon rakastamaani teknoa, ja paljon sitä sekä muuta!
Missä?
Hämeenkadun fiinein bistro Club10, 2.11.2012 klo 22-04
Kuulumisia:
Näihin bileisiin lähdin hyvin yksinäisistä lähtökohdista, kun Ante lähti Haapavedelle keikkailemaan ja seuranani olivat IRC, televisio ja muutama kappale lonkeroita. Fiilis ei ollut kuitenkaan millään tavalla huono, koska Bass Systemin teknobileet olivat tiedossa illan kohokohtana. Näitä bileitä olin odottanut jo siitä asti, kun sain kutsun facebookissa. Tajusin saman tien, että sinne oli mentävä, tapahtui mitä tahansa! "Ei tällasia sais järjestää puskan takaa ku pienimmät teknon rakastajat meinaa saada sydärin", kommentoin tapahtuman seinälle ja jäin odottelemaan. Liikkeelle lähdin klo 23 jälkeen korkein odotuksin.
Paikalle saapuessa tiesin, että pystyn käyttämään pelkkää korttia koko illan, ja silläkin pystyn suorittamaan vain minimaaliset ostokset (köyhä kun olin). Toivoin hartaasti, että lipunmyynnissä olisi korttilaite, ja niinhän siellä olikin! Se vaan ei toiminut. Yhyy. Nolona odottelin pihalla, että joku kavereista, jolta käteistä löytyisi 7,5€ verran, tulisi pelastamaan. Onneksi uljas portsari kuitenkin tuli apuun tajuamalla, että korteissa on myös magneettinauha, joka toimii yleensä ottaen paremmin kuin siru. Hieno homma! Harvoin sitä enä pääsee nimmaria kirjoittamaan klubin ovella.
Mukana Club10:ssä olivat muun muassa reiviystävät Pekka ja Laura, sekä muutamia Hervannan paloaseman kinkereistä tuttuja tyyppejä. Kaikki olivat luonnollisesti loistavaa tanssiseuraa ja paikalla kuuntelemassa teknoa/housea tapahtuman otsikon mukaisesti. Paikalla oli silti vähemmän tuttuja kuin yleensä konemusiikkibileissä, johtuen varmaan läheisen Semaforin päällekkäisistä bailuista. Klubit olivat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että osa porukasta seilasi niiden välillä.
Menimme seurueen kanssa aikalailla suoraan tanssilattialle, joka oli huutanut tyhjyyttään. Muut seurasivat äkkiä perässä. Tulipa taas harrastettua tyypillistä 'tanssilattia korkkausta', eli näytimme mallia ujommille tanssijoille. Ne, jotka tulivat tanssimaan, aikalailla pysyivät siellä koko illan pieniä breikkejä ottaen. Soittamassa olleen Mefiston setti oli aivan herkullista "perus"-teknoa, jota juuri olin lähtenyt hakemaan tältä illalta. 'Techno' (ja sen erikieliset vastineet) on varmasti konemusiikkimaailman väärinkäytetyin termi, jonka voi bongata lukuisista remixien nimistä ja valtamedian konemusiikkikeskusteluista. Tekno on kuitenkin minulle yksi suurimpia rakkauksia, ja yritän sitä päästä tanssimaan, olin sitten kuinka köyhä tahansa! Mitenhän suuren yleisön saisi oppimaan lisää konemusiikin monipuolisuudesta?
Juomatauon aikana tarkastelin hieman Club10:n tunnelmia. Loungen puolella oli huhujen mukaan karaoke, joten sinne en uskaltanut edes kurkistaa. Väkimäärä kasvoi loppua kohden, ja paikalla oli ihan mukavasti ihmisiä. Jossain vaiheessa täysin vapaita pöytiäkään ei enää ollut. Vain osa porukasta näytti tulleen paikalle Bass Systemin tapahtuman takia, ja loput olivat muuten vain perjantai-liikenteessä. Tanssimaan tulleet olivat tanssimassa, ja juomaan tulleet heiluivat tiskin tienoilla ja ihmettelivät tanssilattian puuhia.
Istuskelimme ison pöydän ääressä pylväiden takana, joten soittajien vaihtoa emme nähneet. Jossain vaiheessa vain mietimme, että nyt kyllä vaihtui tyylilaji aika lailla. Lähdimme siis takaisin tanssilattialle fiilistelemään Tremontin soittamaa housesoundia. Yleensä ottaen house on tyylilaji, joka minuun ei iske muuten kuin humalatilassa tanssilattialla (iski siis tässä tapauksessa...) Biisit olivat jonkin sortin über-epic-house-tyyppistä soundia, joka sai tanssilattian porukan kokeilemaan kaikenlaisia mahtimuuveja. Sekaan mahtui silloin tällöin myös hieman repetitiivisempää tech-housea, joka sopi loistavasti illan teemaan,
Illan viimeisenä soittanut Die K<se soitti huomattavasti minimaalisempaa settiä, joka oli ainakin minuun makuuni täysi kymppi. Tanssimaan en kuitenkaan enää lähtenyt, vaan päädyin istuskelemaan Pekan kanssa ja tarkastelemaan meininkiä hieman kauempaa. Tässä vaiheessa päätin, että siiderin juominen olisi hyvin huono idea, joten päädyin hakemaan tiskiltä pienen kokiksen. Parin minuutin jälkeen huomasinkin, että sen juominen oli oikeastaan vielä huonompi idea. Sokeri nimittäin iski päähän kuin jäinen piikki. Ajattelin, että kotiinlähtö olisi hyvä idea (vaikkakin harmillisen aikaisin), mutta vessassa piti vielä käydä. Siitähän se tarina sitten alkoikin:
Menin vessaan muutaman muodikkaasti pukeutuneen ja laittautuneen naishenkilön perässä. Laitoin kopin lukkoon, ja nämä alkoivat sitten nillittämään jotain aivan ihme settiä peilien edessä. "Mitähän ihmettä täällä oikeen tapahtuu tänään ku jotain aivan ihme musaa ja porukkaa vaan paikalla." "No nii-i! Siis oikeesti, jotain vitun rastapäitä vaan joka paikassa". Tässä vaiheessa meinasin itse revetä kun mietin että yksi niistä vitun rastapäistä istuu täällä viereisessä kopissa! Voi luoja. Sniikkasin siitä sitten huomaamattomasti pesemään kätöset ja tilittämään tapahtumasta Pekalle. Ilmeisesti oli tytöillä vähän heikko käsitys siitä, mihin bileisiin sitä ovatkaan tulleet. Mutta hei, olipahan ainakin kunnon kulttuurikokemus heille.
Lähtiessä oli huonosta olosta välittämättä hyvä fiilis. Tätä iltaa tarvitsin hyvin stressaavaan kuukauden jälkeen. Lähestulkoon sain kehitettyä itselleni burnoutin Tampereella järjestettyjen lyömäsoitinkilpailujen aikana. Liiallisen kiireen hälvetessä pääsen taas entiseen tapaani riehumaan keskustan pippaloihin! Seuraavalla viikolla luvassa Stellar Cityä ja sen jälkeen Säteen Tampereen kiertuetta! Palataanpa niihin sitten ja nähdään klubeilla. Heihei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)