perjantai 19. huhtikuuta 2019

Näkemisiin, Jyväskylä!

Hassua. En edes muista, minä vuonna muutin Jyväskylään, mutta on siitä joku 4-5 vuotta. Muutin tänne Tampereelta, jossa olin silloin asunut jo vuodesta 2008. Elämässäni oli silloin monta negatiivista asiaa... Oli ero pitkästä suhteesta ja inhottavia mielenterveyden ongelmia. Musiikkiakatemialla aloitetut opinnot olivat jo ajat sitten kariutuneet. Kaikki oli pielessä! Tarvitsin uuden alun. Jyväskylä tarjosi sen minulle, joten päätin muuttaa! Oli se silloin hienoa. Sain kivan kokoisen kaksion suht halvalla Jyväskylän Keltinmäestä. Lähikauppa lähellä, busseja menee keskustaan kerran vartissa... Ystäviäkin minulla oli jonkinverran jo valmiiksi. Muistan olleeni onnellinen.

Suunnitelmat olivat kovat. Hain opiskelemaan ympäristötieteitä ja yllättäen minut valittiin. Harvoin olen ollut yhtä innostunut mistään, mutta uusi alku yliopisto-opintojen parissa kutkutti sielua. Olin suunnitellut kerääväni samanhenkisiä reivi-ihmisiä yliopistosta ja järjestää heidän kanssaan omia tapahtumia. Niissä soisi tekno ja drum'n'bass. Kehittäisin itse oman porukan. Löytäisin paljon uusia ystäviä!

Kaikki meni kuitenkin hieman eritavalla. Jaksoin koulua ehkä kuukauden, kunnes stressi vei voiton. Ei minusta ollut siihen. Olin hieman pettynyt itseeni, mutta samalla myös huojentunut.

Mutta oliko Jyväskylässä konemusiikkia? Oli! Konemusiikki on minulle elämä, joten onneksi sitä soi vähintään kerran kuussa. Erityiskiitoksen saa Insomnia ja heidän trancebileensä. Insomnian taitava porukka ja ihana musiikki saivat aina hymyn huulille. Olin jonkin aikaa Insomnian fb-promoottorikin, sillä halusin tukea heidän tekemäänsä työtä. Kiitos juomalipuista. Oli hauskaa. Ainoa miinut Keltinmäkeläisessä kodissa oli se, että piti maksaa kallis taksireissu kotiin, kun yöbusseja ei mennyt. En muista montako kertaa Insomnioissa kävin, mutta olisi pitänyt käydä useamminkin. 

Nykyään Insomnia järjestää kekkereitä muuallakin Suomessa, joten käykää ihmeessä tsekkaamassa meno, mikäli kiinnostaa! TÄSSÄ LINKKI heidän fb-sivulleen.

Insomnian näyttämönä toimii keskustassa oleva Club Escape. Escape on kohtalaisen iso venue, jossa oli kaksi tilaa ja iso tanssilattia. Tykkäsin paikasta kovasti. Ennen puolta yötä baarin hinnatkin olivat hurjan halpoja, joten sinne tuli lähdettyä aika aikaisin illasta. Ekstrovertti kun olen, niin yksin reiveihin meno oli hieman tympeää. Pari kertaa biletin Insomnioissa erään mysteerimiehen kanssa, jonka nimeä en edes muista. Muistan, että hän oli hyvä tanssimaan ja mukavaa seuraa. Kyllä niitä ihmisiä väistämättömästi löytyy, kun kuitenkin useampi sata ihmistä saman katon alla! Fisun tarjoaminen vieruskaverille murtaa usein jään, ja saa uusia juttukavereita. Suosittelen kokeilemaan!

Toinen ilon lähde oli Ilokiven bileet. Tykkäsin paikasta kovasti, vaikkei se ollut ihan keskustassa. Yliopiston tiloissa sijaitseva mesta oli kivasti oman bussilinjan ulottuvilla. Kävin siellä tosin vain kerran. Tekno siellä silloin soi. Bileet olivat muuten oikein loistavat, mutta jostain syystä tanssilattialla ei ollut valoja ollenkaan. Joka tapauksessa olisi pitänyt jaksaa käydä useamminkin Ilovkivessä! Kiitos myös tämän venuen järjestäjille. TÄSSÄ LINKKI Ilokiven fb-sivulle.

Muitakin hyviä baareja kaupungista löytyy. Ehdoton suosikkini oli Sohwi, joka sijaitee laitakaupungilla. Harmillisesti Sohwi oli usein aivan liian täynnä, joten pakenimme porukalla yleensä jonnekin muualle. Itse tykkäsin myös Teerenpelin ihanista siidereistä ja mukavasta terassista. Jyväskylän kävelykatu on kesäisin kaunis! Kiitos kaunis myös suosikkikahviloilleni Vaffelille ja Teeleidille. Teitä jää ikävä.

Jyväskylässä asuminen oli minulle tärkeä pätkä elämää. Tärkeintä minulle oli hienosti mennyt kuntoutuminen. Pienemmässä kaupungissa pystyin keskittymään siihen. Nyt kuitenkin tätä Lissua kutsuu Tampere. Se on kuin kotiin menisi! En malta odottaa kaikkien vanhojen ystävieni tapaamista, tulevaa vappua ja kesää. Pääsen taas seikkailemaan Tampereen yöelämään ja morjenstelemaan sitä skeneä, mitä kovasti rakastan. Monet sanovat, että tuttavien saaminen on helppoa, mutta oikeita ystäviä löytää vain harvoin. Olen jälleen kerran onnellinen ja innostunut.

(Niin innostunut, että suunnittelen kuuluisien keltaisten rastojen laittamista takaisin!)