Mitä?
Eräs dubstepin suurimmista nimistä + paaaljon muuta mukavaa.
Missä?
The Circus, Helsinki, 29.7.2011 klo 21-04
Kokemuksia:
Liput tälle keikalle oli hankittu jo aikaisemmin keväällä ja H-hetki lähestyi lähestymistään... Olvi on varmasti yksi kansakunnan suurimmista Skrillex-faneista ja lähdin mukaan tarkastamaan millaiset bileet näistä kehkeytyisi. Suunitelmaa ei siis ollut laisinkaan. Reissu oli täysin spontaani ja ainoa varma asia oli, että liput keikalle löytyivät. Emme edes tienneet missä The Circus sijaitsi ennenkuin satuimme spottaamaan sen Helsingin keskustasta. Yöpaikkaa ei ollut eikä juuri rahaakaan.
Saavuimme klubille hieman ennen kymmentä ja jono oli valtava. Onnistuneiden järjestelyjen ansiosta se liikkui nopeasti ja pääsimme sisään vain 20 minuutin jonottamisen jälkeen. Väkeä oli paljon ja klubi oli todella ruuhkainen. Efektiä pahensi se, ettei klubi ollut entuudestaan tuttu. Piti vain odottaa sitä kauan odotettua Skrillexin keikkaa, joka alkaisi klo 00:00. Baaritiskillä jonotimme vähintään 30 minuuttia vaikka henkilökunta hoitikin tehtävänsä mallikkaasti. Juomat olivat (yllätys yllätys) kalliita joten niitä ei tullut nautittua enempää.
Ennen Skrillexiä soittanut Muffler vs Eliot Ness w/ Joelle Reefer oli enemmän omaan makuuni sopivaa musaa. Junkkaa on aina kiva tanssia oli tilanne mikä tahansa! Itse en dubstepistä välitä kovin paljon, joten Skrillex-fanien massiivinen hypetys sai vähän aikaa miettimään että mitä ihmettä minä täällä teen. Luotin kuitenkin artistin taitoihin, ja kyllä kannatti. Meininki oli yleisössä aivan mieletön ja DJ oli karismaattinen ja taitava. Biiseistä tunnistin vain 1-2 mutta vannoutuneet fanit lauloivat mukana ja riehuivat sitä mukaa kun tuttuja biisejä soitettiin.
Yleisö oli suurimmaksi osaksi mukavaa väkeä. Muutama ahdistelija ja eteentunkija piti häätää kyynärpäin pois, mutta muuten ihmiset olivat iloisia ja onnellisia. Paikalla oli hyvin paljon teinejä ja muutenkin nuorta ja freesiä väkeä. Skrillex on selvästi lyönyt itsensä läpi myös mainstreamissa. Tilaa tanssimiseen ei harmillisesti ollut. Tosin en minä dubsteppiin edes osaa tanssia, joten tyydyin katselemaan hienon näköistä lavaa. Lukuisilla screenillä pyöri kuvamateriaalia ja tekstiä. Screenit bugittivat jossain vaiheessa ja vetivät näytönsäästäjän päälle, mikä oli huvittavaa ja noloakin.
Tässä vaiheessa iltaa muovisia tuoppeja pyöri jo jonkin verran lattialla. Olimme Olvin kanssa klubin ylemmällä tasanteella, emmekä vielä tajunneet miten pahaksi lattia oli päässyt lavan edessä. Skrillexin keikan loputtua iso osa yleisöstä lähti omille teilleen ja pääsimme alas tanssimaan yhteisen idolimme Rico Tubbsin tahtiin. Tanssilattia muistutti talvista, loskaista asfalttipintaa! Lasinsiruja ja jäätä oli kaikkialla, ja muovituopit pyörivät ihmisten jaloissa. Vähän aikaa pelotti miten paljon lasia pääsee kengänpohjien läpi, mutta huolet unohtuivat Rikun mahtavan setin aikana.
Tarpeeksi tanssittuamme vetäydyimme tupakkaterassille viilentymään. Tila oli mallikkaasti järjestelty ja siellä oli jopa sohvia! Meinasimme nukahtaa kun sohvalla oli niin mukava istuskella ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Sisältä kuitenkin kaikui yhä vain makeammat biitit joten oli pakko vielä lähteä tanssimaan.
"Hetkinen Essi, onko toi Proteus?"
Tämä oli miellyttävä yllätys. Kumpikaan meistä ei nimittäin tiennyt että ilta loppuisi Proteuksen huippumeininkeihin. Yleisöä ei ollut paikalla enää paljon ollenkaan mutta jäljelle jääneet jaksoivat vielä pomppia. Viimeiset x-stepit tanssittuamme olimme aivan rättiväsyneitä ja hikisiä.
Sitten alkoi huima reissumme Helsingin aamuyöhön. Kello oli 04 kun lähdimme klubilta. Rautatieasema aukesi klo 05. Juna Tampereelle lähti klo 06:19. Tampereella olimme perillä klo 08:22. Tuskaa! Aivan kauheaa tuskaa. Nukahtelin junassa vähän väliä ja unelmoin omaan sänkyyn pääsemisestä. Tällaista odottelun ja väsymyksen yhdistelmää en halua koskaan enää kokea. Kaikesta huolimatta itse bileitä muistelen lämmöllä. Tällaista musiikkia pitäisi kaikkien kuunnella. Kiitos iloisille ihmisille ja artisteille tunnelman luomisesta!
Konemusiikin sydämessä.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Tampere Rave City @ Pyynikin Palloiluhalli
Mitä?
Trancea isossa urheiluhallissa koripallokenttien keskellä.
Missä?
Pyynikin Palloiluhalli, 16.7.2011 klo 20-02
Kokemuksia:
Noniin. Mistä sitä sitten aloittaisi. Näitä bileitä olin odottanut aika kauan; jo otsikko oli niin mehevä että ennakkolippu oli ostettava. Huolenaiheita alkoi pikkuhiljaa kerääntyä kun H-hetki lähestyi. Proteus peruuntui ja tilalle julistettiin Super8 & Tab, joka myös peruuntui. Varsin harmillista. Onneksi en kuitenkaan kuulunut niihin ihmisiin, jotka olivat tulossa katsomaan jotain tiettyä artistia. Minulle nämä olivat sellaiset "mennään, koska reiveihin kuuluu aina mennä" -reivit.
Facebookin tapahtumasivulla oli jo hirveä määrä negatiivista kommentointia ennen bileitä mutta silti päätimme Anten kanssa urheasti lähteä paikan päälle.
Istuskelimme palloiluhallin aulassa hörppimässä 6e juomia hyyyvin hitaasti. Vieruskaveriemme kanssa keskustelimme siitä, kuka soittaa ja mitä. Ilmeisesti palloiluhallissa on ollut reivejä joskus ammoisina aikoina 90-luvulla, jolloin olettaisin väkeä olleen paikalla enemmän. Halliin olisi mahtunut noin 2000 ihmistä mutta paikalla oli vain muutamia satoja. Suurin osa oli kuitenkin panostanut pukeutumiseen ja olivat varsin iloisia päästessään tanssimaan. Paikalla oli myös paljon negatiivista energiaa huokuvia Proteus-faneja, joiden pettymys alkoi pikkuhiljaa levitä tupakka-alueelta koko halliin. (Varmaan niitä pettyneitä oli muitakin, mutta suurin osa oli ostanut lipun nimenomaan Proteuksen keikalle.)
Tapahtuma oli järjestelty lievästi vasemmalla kädellä. Suurin puute oli täysin arkisesti sisustettu ja valaistu aula, josta tuli mieleen sellainen 5-tuntia putkeen kestävä valomerkki. "Lähtekää kotiin." Muutama kivanvärinen lamppu loisteputkien tilalle olisi hoitanut asian kuntoon. Tuoleja olisi varmasti saanut helposti jostain lisää; toisaalta oli kiva jutella ihmisten kanssa, jotka joutuivat väkisin istumaan tuntemattoman viereen. Mielikuvitusta mukaan ja muutama koriste roikkumaan seinälle seuraavalla kerralla!
Hallista kuului aulaan ihan hyvä musa kun päätimme sinne vihdoin lähteä. Ensi silmäys saliin oli sellainen "hah, mitä ihmettä?!" kun väkeä ei ollut tanssimassa nimeksikään ja lattialla oli omituisia mattoja. Matot ymmärrän, jos paikan vuokraaja ei halua lattian tuhoutuvan tamppauksen alla, mutta kyllä parempiakin mattoja saa varmasti jostain. Tanssimaan oli kuitenkin tultu, joten sitä lähdimme tekemään. Parin biisin jälkeen tunnelma kohosi huomattavasti ja onnistuin unohtamaan koristeettoman aulan ja arjen ankeudet. Ante oli kuumeessa ja joutui lähtemään aikaisemmin, joten jäin yksin reivien armoille. Whiteout kestettiin yksin, kyllä menee joku TRC:kin!
Tanssilattialla olin sen 5 tuntia. Ihmisten määrä pysyi suurinpiirtein samana, vaikka tanskalaisen Funkstar De Luxen kohdalle sattui vähän enemmän porukkaa. Kaikenkaikkiaan musa toimi kohtalaisen hyvin, vaikka takaseinästä pomppasi korvaan jäätävä 8-osan myöhässä oleva kaiku. Pari hittibiisiä tuli bongattua ja porukka huutaa "hei mää tiedän tän biisin!"
Viimeisenä soittanut Alex Kunnari oli henkilökohtainen suosikkini. Kello lähestyi kuitenkin kahta, joten aloin tehdä lähtöä. Päätin kysellä vielä kommentteja kanssareivaajilta.
"Hyvät bileet oli, vaikka esiintyjien perumiset olivat todellinen sääli. Joonas Hahmo ja Funkstar olivat parhaat."
"Proteus olisi saanut soittaa, mutta ei ole silti mikään maailmanloppu ettei päässyt paikalle. Ihan hauskaa on silti."
"Vittu mitä paskaa."
"Ihanat hiukset sulla, varsinkin kun teit silleen whooosh..."
Kaikenkaikkiaan arvosanaksi antaisin 50/100. Tampere Rave Cityllä on huimasti parannettavaa, jos se aikoo tulevaisuudessa järjestää mieleenpainuvia bileitä. Pettyneimmät lähtivät jo hyvin aikaisiin kotiin ja raivosivat hetken pihalla ennenkuin katosivat yöhön. Lopuilla oli kuitenkin hauskaa, sillä pääsimmehän me jälleen kerran tanssimaan trance-musiikin tahtiin.
Trancea isossa urheiluhallissa koripallokenttien keskellä.
Missä?
Pyynikin Palloiluhalli, 16.7.2011 klo 20-02
Kokemuksia:
Noniin. Mistä sitä sitten aloittaisi. Näitä bileitä olin odottanut aika kauan; jo otsikko oli niin mehevä että ennakkolippu oli ostettava. Huolenaiheita alkoi pikkuhiljaa kerääntyä kun H-hetki lähestyi. Proteus peruuntui ja tilalle julistettiin Super8 & Tab, joka myös peruuntui. Varsin harmillista. Onneksi en kuitenkaan kuulunut niihin ihmisiin, jotka olivat tulossa katsomaan jotain tiettyä artistia. Minulle nämä olivat sellaiset "mennään, koska reiveihin kuuluu aina mennä" -reivit.
Facebookin tapahtumasivulla oli jo hirveä määrä negatiivista kommentointia ennen bileitä mutta silti päätimme Anten kanssa urheasti lähteä paikan päälle.
Istuskelimme palloiluhallin aulassa hörppimässä 6e juomia hyyyvin hitaasti. Vieruskaveriemme kanssa keskustelimme siitä, kuka soittaa ja mitä. Ilmeisesti palloiluhallissa on ollut reivejä joskus ammoisina aikoina 90-luvulla, jolloin olettaisin väkeä olleen paikalla enemmän. Halliin olisi mahtunut noin 2000 ihmistä mutta paikalla oli vain muutamia satoja. Suurin osa oli kuitenkin panostanut pukeutumiseen ja olivat varsin iloisia päästessään tanssimaan. Paikalla oli myös paljon negatiivista energiaa huokuvia Proteus-faneja, joiden pettymys alkoi pikkuhiljaa levitä tupakka-alueelta koko halliin. (Varmaan niitä pettyneitä oli muitakin, mutta suurin osa oli ostanut lipun nimenomaan Proteuksen keikalle.)
Tapahtuma oli järjestelty lievästi vasemmalla kädellä. Suurin puute oli täysin arkisesti sisustettu ja valaistu aula, josta tuli mieleen sellainen 5-tuntia putkeen kestävä valomerkki. "Lähtekää kotiin." Muutama kivanvärinen lamppu loisteputkien tilalle olisi hoitanut asian kuntoon. Tuoleja olisi varmasti saanut helposti jostain lisää; toisaalta oli kiva jutella ihmisten kanssa, jotka joutuivat väkisin istumaan tuntemattoman viereen. Mielikuvitusta mukaan ja muutama koriste roikkumaan seinälle seuraavalla kerralla!
Hallista kuului aulaan ihan hyvä musa kun päätimme sinne vihdoin lähteä. Ensi silmäys saliin oli sellainen "hah, mitä ihmettä?!" kun väkeä ei ollut tanssimassa nimeksikään ja lattialla oli omituisia mattoja. Matot ymmärrän, jos paikan vuokraaja ei halua lattian tuhoutuvan tamppauksen alla, mutta kyllä parempiakin mattoja saa varmasti jostain. Tanssimaan oli kuitenkin tultu, joten sitä lähdimme tekemään. Parin biisin jälkeen tunnelma kohosi huomattavasti ja onnistuin unohtamaan koristeettoman aulan ja arjen ankeudet. Ante oli kuumeessa ja joutui lähtemään aikaisemmin, joten jäin yksin reivien armoille. Whiteout kestettiin yksin, kyllä menee joku TRC:kin!
Tanssilattialla olin sen 5 tuntia. Ihmisten määrä pysyi suurinpiirtein samana, vaikka tanskalaisen Funkstar De Luxen kohdalle sattui vähän enemmän porukkaa. Kaikenkaikkiaan musa toimi kohtalaisen hyvin, vaikka takaseinästä pomppasi korvaan jäätävä 8-osan myöhässä oleva kaiku. Pari hittibiisiä tuli bongattua ja porukka huutaa "hei mää tiedän tän biisin!"
Viimeisenä soittanut Alex Kunnari oli henkilökohtainen suosikkini. Kello lähestyi kuitenkin kahta, joten aloin tehdä lähtöä. Päätin kysellä vielä kommentteja kanssareivaajilta.
"Hyvät bileet oli, vaikka esiintyjien perumiset olivat todellinen sääli. Joonas Hahmo ja Funkstar olivat parhaat."
"Proteus olisi saanut soittaa, mutta ei ole silti mikään maailmanloppu ettei päässyt paikalle. Ihan hauskaa on silti."
"Vittu mitä paskaa."
"Ihanat hiukset sulla, varsinkin kun teit silleen whooosh..."
Kaikenkaikkiaan arvosanaksi antaisin 50/100. Tampere Rave Cityllä on huimasti parannettavaa, jos se aikoo tulevaisuudessa järjestää mieleenpainuvia bileitä. Pettyneimmät lähtivät jo hyvin aikaisiin kotiin ja raivosivat hetken pihalla ennenkuin katosivat yöhön. Lopuilla oli kuitenkin hauskaa, sillä pääsimmehän me jälleen kerran tanssimaan trance-musiikin tahtiin.
torstai 14. heinäkuuta 2011
Riemukellari @ Bar Vikkula
Mitä?
'Letkeää' musaa illan ratoksi
Missä?
Tampereen keskustorin ytimessä, sokkeloisessa Bar Vikkulassa 13.7. klo 20
Kokemuksia:
Rankan työpäivän ja biletyksen jälkeen teki mieli jotain muuta.
Groovessa olisi ollut samana iltana tarjolla reggaeta mutta minua ei kyseisen tyylilajin pariin saa väkisinkään niin ajattelin poiketa Riemukellariin - kun sitä kerran facebookissakin mainostettiin ja silleen...
Olen ollut Riemussa kerran aikaisemminkin ja huono onni seuraa kuin kirous. Olin taas melkein koko illan yksin. Ystäväni tuntuvat muistavan Vikkulan baarina, johon joko itse sammuu tai joutuu seuraamaan vierestä jonkun sammumista. Onneksi nyt ei tarvinnut jäädä liian myöhään paikan päälle.
Riemukellari on nuorekasta pienimuotoista tekemistä, jos haluaa baari-iltaansa "sitä jotain erityistä". Tunnelma on oudolla tapaa lapsekas ja hymyily on sallittua. Riemukellarissa ei tarvitse olla kova jätkä. DJ:t olivat mukana minimaalisella setillä ja soittivat musaa mistä kaikki tykkäävät. Sellaista musaa, jota voisi kuvitella kuuntelevansa samalla kun lojuu takapihalla ottamassa aurinkoa ja lukemassa muotilehteä. Rattoisaa biittiä löytyy, muttei liiaksi jottei ala tanssilattialle tekemään mieli. Tällainen meininki sopii minunlaiselle reivaajallekin kun tila on pieni ja ihmisiä vähän. Biiseistä bongasimme ainakin tunnetuimmat eli Mad Worldin ja Heartbeat-sarjan tunnarin.
Ekalla kerralla Riemukellarissa oli nähtävillä screenillä hilluvia manaatteja. Nyt näitä hypnotisoivia eläimiä ei näkynyt missään muualla kuin julisteessa. Ihan hyvä vain, sillä viimeksi jäin tuijottamaan screeniä kun se oli niin söpö.
Vähän myöhemmin iltani tuli pelastamaan chill-out-ystäväni Johanna, jolla oli samanlaisia kokemuksia Vikkulasta kuin jo edellä mainitsin. Tarkastelimme ihmisiä ympärillämme ja hauskaa oli. Baaritiskin täytti jossain vaiheessa iso sakki suurikokoisia miehiä joiden takaa piti huudella baarimikolle tilauksia. "Anteeksi nyt vain herrasmiehet mutta täällä on pienikokoisempiakin ihmisiä jotka haluavat ostaa juomia." Istumapaikkoja oli muualla vielä jäljellä mutta silti yllättävän paljon ihmisiä istui baarijakkaroilla.
Vessassakäynti oli sinänsä hauska tapahtuma, koska WC piti ensin löytää sokkeloisten huoneiden takaa ja sitten katsoa että missä kopissa sitä paperia onkaan. Matkalla vessaan osuin aina käytävällä oleviin UV-lamppuihin ja kanssaihmiset kommentoivat "Hehe. Toi kiiltää toi muija." Hankkikaa itse uv-hohtavat hiukset kun kerta kiinnostaa!
Kyllähän tuonne Riemukellariin kannattaa mennä jos ei suunnaton biletys kiinnosta mutta silti haluaisi konemusaa kuunnella. Vikkula ei ehkä hohdokkain paikka ole tälle konseptille; parempi olisi vaikka Tabu... Mutta varmaan tulee vielä käytyä jos aikaa ja rahaa (ja seuraa) löytyy!
'Letkeää' musaa illan ratoksi
Missä?
Tampereen keskustorin ytimessä, sokkeloisessa Bar Vikkulassa 13.7. klo 20
Kokemuksia:
Rankan työpäivän ja biletyksen jälkeen teki mieli jotain muuta.
Groovessa olisi ollut samana iltana tarjolla reggaeta mutta minua ei kyseisen tyylilajin pariin saa väkisinkään niin ajattelin poiketa Riemukellariin - kun sitä kerran facebookissakin mainostettiin ja silleen...
Olen ollut Riemussa kerran aikaisemminkin ja huono onni seuraa kuin kirous. Olin taas melkein koko illan yksin. Ystäväni tuntuvat muistavan Vikkulan baarina, johon joko itse sammuu tai joutuu seuraamaan vierestä jonkun sammumista. Onneksi nyt ei tarvinnut jäädä liian myöhään paikan päälle.
Riemukellari on nuorekasta pienimuotoista tekemistä, jos haluaa baari-iltaansa "sitä jotain erityistä". Tunnelma on oudolla tapaa lapsekas ja hymyily on sallittua. Riemukellarissa ei tarvitse olla kova jätkä. DJ:t olivat mukana minimaalisella setillä ja soittivat musaa mistä kaikki tykkäävät. Sellaista musaa, jota voisi kuvitella kuuntelevansa samalla kun lojuu takapihalla ottamassa aurinkoa ja lukemassa muotilehteä. Rattoisaa biittiä löytyy, muttei liiaksi jottei ala tanssilattialle tekemään mieli. Tällainen meininki sopii minunlaiselle reivaajallekin kun tila on pieni ja ihmisiä vähän. Biiseistä bongasimme ainakin tunnetuimmat eli Mad Worldin ja Heartbeat-sarjan tunnarin.
Ekalla kerralla Riemukellarissa oli nähtävillä screenillä hilluvia manaatteja. Nyt näitä hypnotisoivia eläimiä ei näkynyt missään muualla kuin julisteessa. Ihan hyvä vain, sillä viimeksi jäin tuijottamaan screeniä kun se oli niin söpö.
Vähän myöhemmin iltani tuli pelastamaan chill-out-ystäväni Johanna, jolla oli samanlaisia kokemuksia Vikkulasta kuin jo edellä mainitsin. Tarkastelimme ihmisiä ympärillämme ja hauskaa oli. Baaritiskin täytti jossain vaiheessa iso sakki suurikokoisia miehiä joiden takaa piti huudella baarimikolle tilauksia. "Anteeksi nyt vain herrasmiehet mutta täällä on pienikokoisempiakin ihmisiä jotka haluavat ostaa juomia." Istumapaikkoja oli muualla vielä jäljellä mutta silti yllättävän paljon ihmisiä istui baarijakkaroilla.
Vessassakäynti oli sinänsä hauska tapahtuma, koska WC piti ensin löytää sokkeloisten huoneiden takaa ja sitten katsoa että missä kopissa sitä paperia onkaan. Matkalla vessaan osuin aina käytävällä oleviin UV-lamppuihin ja kanssaihmiset kommentoivat "Hehe. Toi kiiltää toi muija." Hankkikaa itse uv-hohtavat hiukset kun kerta kiinnostaa!
Kyllähän tuonne Riemukellariin kannattaa mennä jos ei suunnaton biletys kiinnosta mutta silti haluaisi konemusaa kuunnella. Vikkula ei ehkä hohdokkain paikka ole tälle konseptille; parempi olisi vaikka Tabu... Mutta varmaan tulee vielä käytyä jos aikaa ja rahaa (ja seuraa) löytyy!
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Goth Daycare @ Pub Dog's Home
Mitä?
Goottimusaa ja gootteja intiimissä ympäristössä.
Missä?
Pub Dog's Home, Tampere 9.7. klo 18-21
Kokemuksia:
Kirjoitan tapahtumasta tälleen vähän myöhässä johtuen suunnattomasta univelasta, joka varjosti myös Lumous Gothic Festivalia. Kotiuduimme RuisRockista lauantai-iltapäivällä ja lähdin melkein suoraan seuraaviin meininkeihin. Tällä kertaa luvassa oli itselleni harvinaisempaa herkkua.
Vierailevina tähtinä mukana pyörivät reiviystäväni Olvi ja cyberpunkreview.com:ista tuttu superstara Bencoder.
Goth Daycare oli suunniteltu ikäänkuin etkoiksi illan Lumous Clubille ja tunnelma oli sen mukainen: ei liian riehakasta muttei tylsääkään. Bändit soittivat aika isolla eikä musiikin päälle pystynyt puhumaan kunnolla. Musaa kuitenkin kuunteli ihan mielellään, joten eihän sitä puhua tarvinnutkaan. Pari ekaa bändiä eivät ihan henkilökohtaiseen makuuni passanneet mutta vierailevat tähdet sanoivat niiden olevan ihan OK.
Silent Scream -nimisen bändin jälkeen lavalle nousi Sihil, jota iso osa porukasta oli ilmeisesti odottanut.
Täytyy myöntää että tyyppi osaa hommansa. Mies oli yksin lavalla mukanaan mikrofoni ynnä muita laitteita ja sai vedettyä kunnon show:n. Tämäntyyppinen industrial/gootti-musa vaatii esiintyjältä hyvän kunnon koska riehuminen on olennainen osa musiikkia. Sihil riehui lavalla niinkuin sekopää (positiivinen kommentti) ja sai tanssilattiallekin yleisöä.
Melkein teki mieli itsekin tanssia mutta jätin touhun sen paremmin osaaville. Itsellä taipuu x-step ynnä muut askeleet mutta miten gootit tanssivat? Goottia minusta ei saa tekemälläkään joten tyydyin seuraamaan vierestä.
Olvi ja Bencoder sulautuivat joukkoon hieman paremmin mutta ilmapiiri oli kuitenkin lämmin eikä itselle tullut mitään ulkopuolista oloa.
Vaikka ilta alkoi hyvin väsyneenä niin Dog's Homesta sai uutta energiaa. Paikka oli yllättävän pieni ja ulos muodostui jono, jossa itsekin odottelimme jonkin aikaa ennen sisäänpääsyä. Seuraavalla kerralla etkot vaikka Infernoon! Tällaisia erikoisia tapahtumia pitänee kiertää enemmänkin. Lumous Club tuntui houkuttelevalta etkojen jälkeen mutta pakko oli päästä nukkumaan... Ruissista ei niin vain toivuta.
Goottimusaa ja gootteja intiimissä ympäristössä.
Missä?
Pub Dog's Home, Tampere 9.7. klo 18-21
Kokemuksia:
Kirjoitan tapahtumasta tälleen vähän myöhässä johtuen suunnattomasta univelasta, joka varjosti myös Lumous Gothic Festivalia. Kotiuduimme RuisRockista lauantai-iltapäivällä ja lähdin melkein suoraan seuraaviin meininkeihin. Tällä kertaa luvassa oli itselleni harvinaisempaa herkkua.
Vierailevina tähtinä mukana pyörivät reiviystäväni Olvi ja cyberpunkreview.com:ista tuttu superstara Bencoder.
Goth Daycare oli suunniteltu ikäänkuin etkoiksi illan Lumous Clubille ja tunnelma oli sen mukainen: ei liian riehakasta muttei tylsääkään. Bändit soittivat aika isolla eikä musiikin päälle pystynyt puhumaan kunnolla. Musaa kuitenkin kuunteli ihan mielellään, joten eihän sitä puhua tarvinnutkaan. Pari ekaa bändiä eivät ihan henkilökohtaiseen makuuni passanneet mutta vierailevat tähdet sanoivat niiden olevan ihan OK.
Silent Scream -nimisen bändin jälkeen lavalle nousi Sihil, jota iso osa porukasta oli ilmeisesti odottanut.
Täytyy myöntää että tyyppi osaa hommansa. Mies oli yksin lavalla mukanaan mikrofoni ynnä muita laitteita ja sai vedettyä kunnon show:n. Tämäntyyppinen industrial/gootti-musa vaatii esiintyjältä hyvän kunnon koska riehuminen on olennainen osa musiikkia. Sihil riehui lavalla niinkuin sekopää (positiivinen kommentti) ja sai tanssilattiallekin yleisöä.
Melkein teki mieli itsekin tanssia mutta jätin touhun sen paremmin osaaville. Itsellä taipuu x-step ynnä muut askeleet mutta miten gootit tanssivat? Goottia minusta ei saa tekemälläkään joten tyydyin seuraamaan vierestä.
Olvi ja Bencoder sulautuivat joukkoon hieman paremmin mutta ilmapiiri oli kuitenkin lämmin eikä itselle tullut mitään ulkopuolista oloa.
Vaikka ilta alkoi hyvin väsyneenä niin Dog's Homesta sai uutta energiaa. Paikka oli yllättävän pieni ja ulos muodostui jono, jossa itsekin odottelimme jonkin aikaa ennen sisäänpääsyä. Seuraavalla kerralla etkot vaikka Infernoon! Tällaisia erikoisia tapahtumia pitänee kiertää enemmänkin. Lumous Club tuntui houkuttelevalta etkojen jälkeen mutta pakko oli päästä nukkumaan... Ruissista ei niin vain toivuta.
lauantai 9. heinäkuuta 2011
The Prodigy @ Ruisrock 2011
Mitä?
Legendaarinen bändi legendaarisilla festareilla.
Liam Blog
Missä?
Ruisrock, Turku, 8.7.2011 klo 00:15
Kokemuksia:
Tätä tapahtumaa odotin innolla ja The Prodigy-hype vain yltyi päivämäärän lähestyessä. Matkassa olivat mukana Lizsen, Ante ja "mielellään anonyymina esiintyvät" Jukka ja Anna; kaikki pitkäaikaisia faneja ja ensimmäistä kertaa bändin keikalla.
Tunnelma alkoi Turun rautatieasemalta kun eräs festivaalikansan edustaja kyseli että "Hehe. Prodigy, vai?" Myönsin asian olevan näin ja kysyin että näytänkö joltain fanilta kun oli noin päivänselvää. "Eheeet yhtään..."
Tästä alkoi leikki nimeltä "Bongaa prodigy-fani", joka oli vähän liian helppo. Kaupungissa tuli vastaan satoja festarilaisia bändipaidat päällä.
Etsiessämme ystäviämme kävi ilmi että Elisan verkko oli ilmeisesti down, koska viestejä ei pystynyt lähettämään eivätkä soitot onnistuneet. Puhelimien toimimattomuus vaikeutti festarielämää jonkun verran. Näissä tilanteissa ei muuta voi kuin pysytellä etukäteen sovitussa suunnitelmassa. Muistatteko kun 90-luvulla tämä oli ihan normaalia?
Vihdoin aloitimme matkan festarialueelle. Varsinainen seikkailu siitäkin kehkeytyi. Bussiin oli 2598795 kilometrin jono ja aurinko paahtoi täysillä. Ruissalon pysäkiltä alueelle oli matkaa yli 2 kilometriä ja tuhansien ihmisten letka näytti ja tuntui pyhiinvaellukselta (ja sitä se varmaan olikin). Alueella jonotimme lisää vessoilla ja portilla. Aurinkoa sai ihan tarpeeksi. Turvatarkastus portilla oli aika mitätön; katsottiin vaan ettei mitään pulloja ole mukana.
Festarialueella asiat oli hoidettu mallikkaasti. Vesipisteitä ja vessoja oli ihan tarpeeksi vaikka vähän sai jonottaakkin. Istuskella pystyi nurmikolla ja rantsun hiekalla. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla paljon, vaikkakin suolaiseen hintaan. Ihmisistä panin merkille aika selkeän kahtiajakautumisen "pikkuteineihin" ja raskaamman musiikin ystäviin. Varmaan joka toisella tyttöhenkilöllä oli tällaiset jalassa. Muoti on joskus ihan kivaa mutta joskus en ihan ymmärrä... Pysyn asiasta hiljaa koska ysäri ei ole vielä muodissa ja itse sitä aikalailla noudatan.
Voodoo People Magic People
Niittylavalla oli väkeä jo edellisen artistin lopettaessa. Saavuimme Anten kanssa lavalle 1,5 tuntia ajoissa mutta eturiviin ei enää mahtunut. Oli pakko tyytyä siihen kolmanteen riviin.. nyyh. Jokatapauksessa oli mukavaa nähdä muitakin vannoutuneita faneja leiriytyneenä niitylle. Aika valui hitaasti ja kulutimme aikaa seuraamalla lavan rakennusta ja soundchekkejä. Taustahälynä soi mielenkiintoista teknoa ja muun muassa The Bloody Beetroots feat. Steve Aoki - WARP. Porukka alkoi jo tanssimaan hyvissä ajoin. Juttelin erään oululaisen dubstep-DJ:n kanssa joka oli mielissään saadessaan tanssia. Kuulemma oli ollut edellisellä prodigyn keikalla sikainfluenssassa. Omistautuneisuus kunniaan!
Vihdoin keikka alkoi.
24 000 fania lähti painautumaan kohti lavan etureunaa yhtä aikaa. fffuuuu-
Ideanahan oli että edestä näkee paremmin lavalle mutta pitihän se jo aikaisemman festarikokemuksen mukaan tietää mitä siitä seuraa. Eturivissä seisonut kaksimetrinen kusipää alkoi niittaamaan pienempiään maahan ja tilanne meni aika vaaralliseksi. Kestimme Anten kanssa noin 5 minuuttia, jonka jälkeen oli pakko suorittaa sellainen Monty Python and the Holy Grail -tyyppinen "RUN AWAYYYY". Kymmenen metriä kauempana näki screenin ihan hyvin ja pystyi jopa tanssimaan jonkun verran. Hyvä kuitenkin että sieltä edestä tuli todistettua että on nämä ne oikeat tyypit lavalla eikä mitään feikkejä. Loput pystyi katsomaan screeniltä.
Biisilista oli identtinen bändin viimeviikkoisen Kreikan keikan kanssa. Vanhoja ja uusia biisejä tuli aikalailla vuorotellen ja fiilis oli kova! Maxim ilmoitti bändin olleen viimeksi ruississa vuonna -97 ja huudatti yleisöä asiasta. Oujee! Bändi ei ollut tyytyväinen ennenkuin huudettiin tarpeeksi lujaa. Nyt ei ole ääntä.
Setin parhaita biisejä olivat Voodoo People ja Smack My Bitch Up, ylläripylläri. Klassikkobiisit groovasivat vaan niin saakelin hyvin että yleisö meni täysin sekaisin. Meidät käskettiin tekemään "the biggest fucking circle ever" ja niinhän me teimme joka ikisen biisin alkuun. Porukka ravasi ympäriinsä ja pomppi juuri niinkuin prodigyn keikalla pitääkin. Itsekin onnistuin telomaan itseni kaatuilemalla mutta huomaavaiset kanssaihmiset nostivat kaikki kaatuneet heti ylös.
Settilista oli suurimmalta osin juuri sitä mitä voisi odottaa. Invaders Must Die -albumi oli esillä koko ajan ja lopussa meille ilmoitettiin että "there are warriors in fucking Finland"
Keikasta on pakko vielä mainita täysin yllätyksenä tullut encore "Out of Space" joka sai tämän oldskool-fanin melkein kyyneliin. Aikuisten oikeasti. En ollut varautunut siihen, että kyseisen biisin vielä livenä kuulisin. Biisin loputtua sitä ei oikein tiennyt miten päin pitäisi olla ja piti vain urheasti ja hikisenä lähteä taivaltamaan kohti majoitusta.
Swamp People
Sama kahden kilometrin kävely toistui keikan jälkeen. Vaikutelma pyhiinvaelluksesta muuttui haitilaiseksi voodoo-zombikulkueeksi kun 24 000 Prodigy Warriors -koulusta valmistunutta eteni hitaasti ja epävarmasti kohti bussipysäkkiä. Osa zombeista rymysi aidan takana metsässä ja osa kompuroi nokkosia täynnä olevissa ojissa. Näky oli paikoitellen niin huvittava että oli pakko nauraa vaikka väsymys painoi. Zombit tunkivat itsensä jo täysiin busseihin ja katosivat sitten Turun yöhön. The Prodigy oli kokemuksena fyysisesti raskas mutta psyyke sai reilusi uutta puhtia.
Legendaarinen bändi legendaarisilla festareilla.
Liam Blog
Missä?
Ruisrock, Turku, 8.7.2011 klo 00:15
Kokemuksia:
Tätä tapahtumaa odotin innolla ja The Prodigy-hype vain yltyi päivämäärän lähestyessä. Matkassa olivat mukana Lizsen, Ante ja "mielellään anonyymina esiintyvät" Jukka ja Anna; kaikki pitkäaikaisia faneja ja ensimmäistä kertaa bändin keikalla.
Tunnelma alkoi Turun rautatieasemalta kun eräs festivaalikansan edustaja kyseli että "Hehe. Prodigy, vai?" Myönsin asian olevan näin ja kysyin että näytänkö joltain fanilta kun oli noin päivänselvää. "Eheeet yhtään..."
Tästä alkoi leikki nimeltä "Bongaa prodigy-fani", joka oli vähän liian helppo. Kaupungissa tuli vastaan satoja festarilaisia bändipaidat päällä.
Etsiessämme ystäviämme kävi ilmi että Elisan verkko oli ilmeisesti down, koska viestejä ei pystynyt lähettämään eivätkä soitot onnistuneet. Puhelimien toimimattomuus vaikeutti festarielämää jonkun verran. Näissä tilanteissa ei muuta voi kuin pysytellä etukäteen sovitussa suunnitelmassa. Muistatteko kun 90-luvulla tämä oli ihan normaalia?
Vihdoin aloitimme matkan festarialueelle. Varsinainen seikkailu siitäkin kehkeytyi. Bussiin oli 2598795 kilometrin jono ja aurinko paahtoi täysillä. Ruissalon pysäkiltä alueelle oli matkaa yli 2 kilometriä ja tuhansien ihmisten letka näytti ja tuntui pyhiinvaellukselta (ja sitä se varmaan olikin). Alueella jonotimme lisää vessoilla ja portilla. Aurinkoa sai ihan tarpeeksi. Turvatarkastus portilla oli aika mitätön; katsottiin vaan ettei mitään pulloja ole mukana.
Festarialueella asiat oli hoidettu mallikkaasti. Vesipisteitä ja vessoja oli ihan tarpeeksi vaikka vähän sai jonottaakkin. Istuskella pystyi nurmikolla ja rantsun hiekalla. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla paljon, vaikkakin suolaiseen hintaan. Ihmisistä panin merkille aika selkeän kahtiajakautumisen "pikkuteineihin" ja raskaamman musiikin ystäviin. Varmaan joka toisella tyttöhenkilöllä oli tällaiset jalassa. Muoti on joskus ihan kivaa mutta joskus en ihan ymmärrä... Pysyn asiasta hiljaa koska ysäri ei ole vielä muodissa ja itse sitä aikalailla noudatan.
Voodoo People Magic People
Niittylavalla oli väkeä jo edellisen artistin lopettaessa. Saavuimme Anten kanssa lavalle 1,5 tuntia ajoissa mutta eturiviin ei enää mahtunut. Oli pakko tyytyä siihen kolmanteen riviin.. nyyh. Jokatapauksessa oli mukavaa nähdä muitakin vannoutuneita faneja leiriytyneenä niitylle. Aika valui hitaasti ja kulutimme aikaa seuraamalla lavan rakennusta ja soundchekkejä. Taustahälynä soi mielenkiintoista teknoa ja muun muassa The Bloody Beetroots feat. Steve Aoki - WARP. Porukka alkoi jo tanssimaan hyvissä ajoin. Juttelin erään oululaisen dubstep-DJ:n kanssa joka oli mielissään saadessaan tanssia. Kuulemma oli ollut edellisellä prodigyn keikalla sikainfluenssassa. Omistautuneisuus kunniaan!
Vihdoin keikka alkoi.
24 000 fania lähti painautumaan kohti lavan etureunaa yhtä aikaa. fffuuuu-
Ideanahan oli että edestä näkee paremmin lavalle mutta pitihän se jo aikaisemman festarikokemuksen mukaan tietää mitä siitä seuraa. Eturivissä seisonut kaksimetrinen kusipää alkoi niittaamaan pienempiään maahan ja tilanne meni aika vaaralliseksi. Kestimme Anten kanssa noin 5 minuuttia, jonka jälkeen oli pakko suorittaa sellainen Monty Python and the Holy Grail -tyyppinen "RUN AWAYYYY". Kymmenen metriä kauempana näki screenin ihan hyvin ja pystyi jopa tanssimaan jonkun verran. Hyvä kuitenkin että sieltä edestä tuli todistettua että on nämä ne oikeat tyypit lavalla eikä mitään feikkejä. Loput pystyi katsomaan screeniltä.
Biisilista oli identtinen bändin viimeviikkoisen Kreikan keikan kanssa. Vanhoja ja uusia biisejä tuli aikalailla vuorotellen ja fiilis oli kova! Maxim ilmoitti bändin olleen viimeksi ruississa vuonna -97 ja huudatti yleisöä asiasta. Oujee! Bändi ei ollut tyytyväinen ennenkuin huudettiin tarpeeksi lujaa. Nyt ei ole ääntä.
Setin parhaita biisejä olivat Voodoo People ja Smack My Bitch Up, ylläripylläri. Klassikkobiisit groovasivat vaan niin saakelin hyvin että yleisö meni täysin sekaisin. Meidät käskettiin tekemään "the biggest fucking circle ever" ja niinhän me teimme joka ikisen biisin alkuun. Porukka ravasi ympäriinsä ja pomppi juuri niinkuin prodigyn keikalla pitääkin. Itsekin onnistuin telomaan itseni kaatuilemalla mutta huomaavaiset kanssaihmiset nostivat kaikki kaatuneet heti ylös.
Settilista oli suurimmalta osin juuri sitä mitä voisi odottaa. Invaders Must Die -albumi oli esillä koko ajan ja lopussa meille ilmoitettiin että "there are warriors in fucking Finland"
Keikasta on pakko vielä mainita täysin yllätyksenä tullut encore "Out of Space" joka sai tämän oldskool-fanin melkein kyyneliin. Aikuisten oikeasti. En ollut varautunut siihen, että kyseisen biisin vielä livenä kuulisin. Biisin loputtua sitä ei oikein tiennyt miten päin pitäisi olla ja piti vain urheasti ja hikisenä lähteä taivaltamaan kohti majoitusta.
Swamp People
Sama kahden kilometrin kävely toistui keikan jälkeen. Vaikutelma pyhiinvaelluksesta muuttui haitilaiseksi voodoo-zombikulkueeksi kun 24 000 Prodigy Warriors -koulusta valmistunutta eteni hitaasti ja epävarmasti kohti bussipysäkkiä. Osa zombeista rymysi aidan takana metsässä ja osa kompuroi nokkosia täynnä olevissa ojissa. Näky oli paikoitellen niin huvittava että oli pakko nauraa vaikka väsymys painoi. Zombit tunkivat itsensä jo täysiin busseihin ja katosivat sitten Turun yöhön. The Prodigy oli kokemuksena fyysisesti raskas mutta psyyke sai reilusi uutta puhtia.
 |
| Onnelliset fanit (vaikka aurinko paistaa suoraan silmiin). |
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Tulevaa
Videolla oli niin vähän katsojia että pakko linkittää se tähän. Aika herkkua.
Blogiin tulossa tekstiä ainakin parista Volumen illasta ja Ruisrockista kunhan sinne asti selviytyy!
Mainostaa pitää myös Tampere Rave City -tapahtumaa johon facebookin mukaan ei ole vielä läheskään tarpeeksi väkeä tulossa. Mars kaikki ostamaan lippua :)
Tampere Rave City @ Tiketti.fi
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Tuesday Dive @ Groove Bar & Cellar, Tampere
Mitä?
Korviahivelevän hienostunutta, minimaalista ja groovea teknoa + psytrancea sitten sen perästä.
Ilmaista salaattia (jes!) ja halvat juomat.
Ilmaiseksi pääsee sisään. Narikka oli pari euroa.
klo 22-04
Facebookin mukaan "Upcoming Tuesdays: 28.6, 5.7, 12.7, 19.7, 26.7" ja varmaan lisääkin.
Missä?
Grooven alakerta.
Kokemuksia:
Tämä klubi on jatkunut jo kauemmin ja sijoittuu yllätys yllätys tiistaipäivälle. Vähän jänskätti ekalla kerralla että meneeköhän nyt liian myöhään kun on arkipäivästä kyse. Tiistaille passaa juuri tällaiset teknomeiningit. Tunnelma on hyvin intiimi eikä mihinkään tunnu olevan kiire.
Kaverin kanssa saavuttiin paikalle ajoissa syömään yläkerran salaattipöydän antimia. Hyvvää oli.
Viereisestä pöydästä kuului ihmettelyä Grooven vakioasiakkailta että "mitähän väkeä tämä on jota tänne on alkanut tiistaisin ilmestymään". Aikansa siinä tarkastelivat ja tulivat siihen tulokseen että "ai tää on tätä reiviporukkaa." Baarissa on itsekin tullut käytyä pari kertaa istumassa ja täytyy myöntää että ylä- ja alakerroksessa on täysin eri tunnelma. Yläkerta on sellainen "tavallinen baari" jossa on tylsää ja tällaiset friikit tuntevat olonsa ehkä vähän ulkopuoliseksi. Alakerrassa on ollut hyvät pippalot muulloinkin, ei vain tiistaisin.
Tuesday Diven musiikki on sitten aivan omaa laatuaan. Ah. Sopii minulle. Harvoin kuulee näin mehukasta teknoa. Pystyisin istumaan ilman juomiakin vain paikallaan ja jammailemaan biitin tahtiin. Talvella tapahtuma on kuin sukeltaisi lämpimiin vesiin ja kesällä kuin raikas tuulahdus keskellä kuumuutta...
Psytrance osio on vauhdikasta kuten voisi olettaa. Hyvää settiä on aina soitettu silloin kun olen jaksanut paikan päälle jäädä. IMO psytrance on yksi parhaista tanssittavista tyyleistä.
Heh. Menipä ylistykseksi.
Hienoa on myös paikalle tuodut taideteokset, UV-lamput ja seinälle heijastetut efektit jotka lisäävät sitä "Dive" tunnelmaa Tuesdayhin. Jos nyt jotain negatiivistakin pitää sanoa niin bassoa voisi toistaa enemmän; jää paikoitellen hieman kuivaksi (saattaa johtua myös Grooven kellarin mataluudesta, en osaa sanoa kun en ole ekspertti. Valaiskaa toki kommenteissa.) Joskus kellarissa on myös aika kuuma mutta niinhän se aina menee.
Kaikenkaikkiaan loistavaa illanvietettä jos sattuu keskiviikkoaamu olemaan vapaa.
Korviahivelevän hienostunutta, minimaalista ja groovea teknoa + psytrancea sitten sen perästä.
Ilmaista salaattia (jes!) ja halvat juomat.
Ilmaiseksi pääsee sisään. Narikka oli pari euroa.
klo 22-04
Facebookin mukaan "Upcoming Tuesdays: 28.6, 5.7, 12.7, 19.7, 26.7" ja varmaan lisääkin.
Missä?
Grooven alakerta.
Kokemuksia:
Tämä klubi on jatkunut jo kauemmin ja sijoittuu yllätys yllätys tiistaipäivälle. Vähän jänskätti ekalla kerralla että meneeköhän nyt liian myöhään kun on arkipäivästä kyse. Tiistaille passaa juuri tällaiset teknomeiningit. Tunnelma on hyvin intiimi eikä mihinkään tunnu olevan kiire.
Kaverin kanssa saavuttiin paikalle ajoissa syömään yläkerran salaattipöydän antimia. Hyvvää oli.
Viereisestä pöydästä kuului ihmettelyä Grooven vakioasiakkailta että "mitähän väkeä tämä on jota tänne on alkanut tiistaisin ilmestymään". Aikansa siinä tarkastelivat ja tulivat siihen tulokseen että "ai tää on tätä reiviporukkaa." Baarissa on itsekin tullut käytyä pari kertaa istumassa ja täytyy myöntää että ylä- ja alakerroksessa on täysin eri tunnelma. Yläkerta on sellainen "tavallinen baari" jossa on tylsää ja tällaiset friikit tuntevat olonsa ehkä vähän ulkopuoliseksi. Alakerrassa on ollut hyvät pippalot muulloinkin, ei vain tiistaisin.
Tuesday Diven musiikki on sitten aivan omaa laatuaan. Ah. Sopii minulle. Harvoin kuulee näin mehukasta teknoa. Pystyisin istumaan ilman juomiakin vain paikallaan ja jammailemaan biitin tahtiin. Talvella tapahtuma on kuin sukeltaisi lämpimiin vesiin ja kesällä kuin raikas tuulahdus keskellä kuumuutta...
Psytrance osio on vauhdikasta kuten voisi olettaa. Hyvää settiä on aina soitettu silloin kun olen jaksanut paikan päälle jäädä. IMO psytrance on yksi parhaista tanssittavista tyyleistä.
Heh. Menipä ylistykseksi.
Hienoa on myös paikalle tuodut taideteokset, UV-lamput ja seinälle heijastetut efektit jotka lisäävät sitä "Dive" tunnelmaa Tuesdayhin. Jos nyt jotain negatiivistakin pitää sanoa niin bassoa voisi toistaa enemmän; jää paikoitellen hieman kuivaksi (saattaa johtua myös Grooven kellarin mataluudesta, en osaa sanoa kun en ole ekspertti. Valaiskaa toki kommenteissa.) Joskus kellarissa on myös aika kuuma mutta niinhän se aina menee.
Kaikenkaikkiaan loistavaa illanvietettä jos sattuu keskiviikkoaamu olemaan vapaa.
Kesä 2011
Töiden lomassa ehtii joskus harvoin käydä klubeillakin.
Niistä reissuista aion tähän blogiin kirjoittaa ja ehkä saada lisää porukkaa mukaan meininkeihin.
Sijoitun Tampereelle mutta Helsingissäkin varmaan tulee käytyä silloin tällöin, ja miksei muuallakin. Ehdotuksia saa heittää! Tektstit pyörivät konemusiikin ihmeellisessä maailmassa mutta musiikkimakuni ei ole lainkaan jäykkä joten varmaan sitä hevimusaakin tulee arvioitua. Klubeilun lisäksi kirjoitan levyarvosteluja.
Terveisiä vaan ja tanssilattialle!
Niistä reissuista aion tähän blogiin kirjoittaa ja ehkä saada lisää porukkaa mukaan meininkeihin.
Sijoitun Tampereelle mutta Helsingissäkin varmaan tulee käytyä silloin tällöin, ja miksei muuallakin. Ehdotuksia saa heittää! Tektstit pyörivät konemusiikin ihmeellisessä maailmassa mutta musiikkimakuni ei ole lainkaan jäykkä joten varmaan sitä hevimusaakin tulee arvioitua. Klubeilun lisäksi kirjoitan levyarvosteluja.
Terveisiä vaan ja tanssilattialle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)