Top 7 Upeat Melodiat

Morjensta kaikille! Tervetuloa taas lueskelemaan, mitä allekirjoittaneen mielessä pyörii. Tämän tekstin idea tuli mieleen aikalailla vahingossa, kun muutama todella nerokas melodia jäi päähän pyörimään.  Monen viikon aikana listailin koneella muistioon biisejä, jotka voisi tunkea samalle listalle. Tänään niitä vihdoin oli sen verran, että kehtaa kirjoittaa tämän tekstin.

Kynttilä kuuntelee teknoa. Tulinen fiilis?

Blogista löytyy myös edellinen MELODIALISTA, mutta se on omasta mielestäni huonosti kasattu ja huonosti kirjoitettu... Niin sitä vuosien aikana kehittyy, kun melkein hävettää lukea noita ikivanhoja juttuja. On siis aika uudelle ja paremmalle melodialistalle! Päätin välttää samojen biisien toistamista, joten esimerkiksi Cyriak - No More Memory jäi pois, vaikka se onkin yksi parhaista melodioista päällä maan. Yritin pitää musiikin suurinpiirtein konemusiikin piirissä. Toivottavasti ihmiset ei suutu muutamasta räppibiisistä, jotka sisällytin listalle.

Olen jo etukäteen aika tyytyväinen tähän listaan! Lähdetäänpä siis kuuntelemaan, mitä maailman nerokkaimmat melodiasepät ovat takoneet meidän iloksemme.

1. The Rapsody - Prince Igor

Kyseinen biisi löytyi tosi mukavalla tavalla ja jäi osaksi soittolistojani! Kyselin Facebookissa ihmisten suosikki rap-biisejä ja pitkän linjan reivikaverini Mr. Sininen mainitsi tämän. Melodia on itseasiassa pöllitty Alexander Borodinin oopperasta Prince Igor. Jos ketään kiinnostaa tutustua originaaliin biisiin niin linkki löytyy TÄSTÄ. On kyllä aika erikoista, että minullakaan (klassisen musiikin tuntijalla) ei ollut mitään tietoa kyseisestä säveltäjästä tai oopperasta ennen tämän biisin tutkimista. Vieläkin sitä oppii uutta! Kiitos Eukalle, kun kaivoi esiin originaalin. Jotain kauniin aavemaista tässä on ja tykkään sikana tuosta, että hommaan on otettu oikea klassinen laulaja mukaan. Myös oboesaundi taitaa olla aivan aito ja kauniisti soitettu. Ihme touhua, että alkuperäinen ooppera ei ole isompi hitti, jos siitä tällaista kaunista materiaalia löytyy. Kyllä ne venäläiset vain osaa tehdä!

2. Robert Miles - Fable (Lepi Remix)

Halusin sisällyttää listalle myös ainakin yhden trancebiisin. Melodisen trancen suo on erittäin syvä, ja aiheesta saisikin varmaan viisikymmentä eri listaa aikaiseksi, kun vain jaksaisi alkaa tekemään. Mutta ajattelin valita tähän sellaisen, jota en ole muissa teksteissä vielä maininnut ollenkaan. Tottakai originaali FABLE on huikean legendaarinen biisi itsekin, mutta tämä remix on kyllä aivan hemmetin tulinen ja koukuttava! Tähän tuli myös tanssittua vähän aikaa sitten Tampereen Hönössä ja tanssilattian tunnelma oli mielettömän upea. Tällaista musiikkia kun soi ja ympärillä on miljoona tuttua tanssimassa... Ne hetket on kullanarvoisia enkä vaihtaisi niitä mihinkään. Kiitos kaikille ystäville hienosta illasta ja well done, Lepi! Ei anneta vanhojen melodioiden kuolla koskaan!

3. Simcity 4 OST - Terrain

Sitten taas vaihteeksi jotain aivan muuta! Peli (ja leffa) soundtrackit ovat aina olleet lähellä sydäntäni, ja tässä on eräs pätkä, jonka olemassaolon olin unohtanut täysin. Muutama päivä sitten muistin aivan yllättäen, että hemmetti se yksi Simcity-pätkä oli todella kova. Tämä löytyi sitten pikaisen googletuksen seurauksena. Biisi alkaa aavemaisella teemalla, jonka brittisarja Most Haunted (AKA pölypallo-ohjelma.. terkkuja murmulle) on varastanut omaksi teemakseen. Oli aika huvittavaa tajuta se, kun kuunteli tätä pitkän tauon jälkeen. Varsinaista meininkiä pitää odottaa vähän aikaa, mutta palkinto on suuri. Melodiassa on jotain sellaista, joka tuo täydellisen tunnelman uuden kaupungin rakentamiselle ja pelielämykselle. Peli on muutenkin kyllä täysi kymppi, vaikka se on itselle aika vaikea. (Tai sitten en vain osaa...) Välillä helmiä melodioita löytyy mitä ihmeellisimmistä paikoista. On oltava avoimin mielin soundtrackien kanssa ja kohdeltava niitäkin arvokkaana musiikkina.

4. Eminem - Stan ft. Dido

Listan toinen räppibiisi. Tämä tuli samantien mieleen, kun rupesin miettimään taianomaisia melodioita tätä listaa varten. Ei tarvinnut montaa sekuntia pohtia asiaa! Stan on yksi Eminemin tunnetuimmista biiseistä eikä ihme, kun se sisältää mahtavan melodian lisäksi loistavan tarinan. Kappaleen ansiosta termi "Stan" on alkanut tarkoittamaan pakkomielteistä fania. Tarina on aika järkyttävä eikä sovi kaikkein herkimmille kuuntelijoille. Didon ääni sopii tunnelmaan loistavasti, sillä se ei ole liian isoeleinen tai ylitulkitseva. Siinä on jotain surullista mutta samalla lohduttavaa! Biisin tulee ehdottomasti palattua aina silloin tällöin, ja joskus jaksan kuunnella koko albuminkin (The Marshall Mathers LP) läpi. Herrajestas miten kauan tämänkin levyn julkaisusta on!

5. Nora Van Elken - Sumatra

Palataanpa sitten täysin puhtaaseen melodiailoitteluun. Niin simppeliä, mutta kaunista! Jotain viatonta ja leikkisää tässä on. Olin itseasiassa unohtanut koko biisin (kuten monesti käy) mutta löysin sen uudestaan tänään, kun haravoin YouTube-listojani hyvien melodioiden perässä. Heti artistin ja otsikon nähtyäni olin aivan "ooooh tämähän oli se kova!" Joillakin sitä nerokkuutta vain on luonnostaan! Mehukas kick, pirteä snare ja pehmoisen chilli pianosaundi ovat tässä täydellisessä tasapainossa. Harmillisen lyhyeksi sävellys on jätetty, mutta onneksi se toimii loistavasti myös loopille laitettuna. Tästä hyvän mielen biisi kevääseen!

6. Undertale Remixed - Fallen Down (Holder Remix)

Tämä on mainittuna kauan sitten kirjoittamassani PELILISTASSA, mutta päätin sisällyttää sen myös tähän tekstiin! Undertalea en ole ikinä itse pelannut, mutta pitää varmaan alkaa tutkimaan asiaa, jos tällaisia melodioita löytyy soundtrackilta. Pelin fanit osaavat varmaan arvostaa tätä remixiä vielä enemmän kuin minä, mutta onhan tämä oikeasti hyvä sävellys. Melodioiden harmonia on aivan täydellistä ja toimii hemmetin hyvin. Hidas tempo ja tykit saundit korostavat vain sitä, miten tehokas ja koukuttava tämä biisi on. Omasta mielestäni tämä sopii hyvin taustalle vaikka silloin, kun lukee point'n'click -pelien arvosteluja tai seikkailee wikipediassa artikkelista toiseen. Monikäyttöistä musaa siis. Olen ihan varma, että myös ei-pelaajat tykkäävät.

7. Die Antwoord - Alien

Loppuun vielä vähän Die Antwoordia. Tässä melodiassa on samalla jotain niin tuttua ja niin uutta. Se on kuin yhdistelmä Tim Burtonia ja taianomaista halloweenia. Yolandin ääni on todella uniikki ja passaa aivan täydellisesti bändin koko tuotantoon. Tässä se kuitenkin taipuu täysin uusiin sfääreihin, kun lauletaan siitä, minkälaista on olla erilainen. Tunnelma on sellainen kuin voisikin odottaa - laulaja on loukussa omassa pienessä maailmassaan eikä kukaan ymmärrä häntä. Alien poikkeaa aika isosti artistin muusta tuotannosta ja on siksi ainakin omasta mielestäni hyvin erityinen biisi. Die Antwoord uskaltaa aina olla erilainen ja tämä biisi täydentää heidän materiaaliaan aivan loistavasti! 

BONUS: Vangelis - Prelude

Bonuksena tarjoan teille melodiamestarin tuotoksen Prelude, joka on aivan täydellisen lohduttava ja upea taideteos. Ei näihin Vangelikseihin pysty koskaan kyllästymään!

***

Siinäpä tämän päivän melodiapläjäys! Olen itse vähän kateellinen näille, sillä olen itse täysi tunari melodioiden säveltämisen kanssa. Siksi on aivan ihanaa kuunnella, kun suuret nerot ovat saaneet aikaiseksi tämänkaltaisia teoksia. Listan biiseissä on kaikissa niin suurta innovaatiota ja ideaa, että ei voi muuta kuin ihailla ja fiilistellä. Toivottavasti te lukijat löysitte tästä myös materiaalia omille soittolistoillenne. Linkkailkaa somessa omia suosikkimelodioitanne! Näitä on aina ihana kuunnella.

Sää ainakin täällä Tampereella on pysynyt jo pitkään plussan puolella, ja kävelytiet alkavat olla sulat. Silloin soittolistat kääntyvät talvesta kevääseen, ja muuttuvat astetta iloisimmiksi ja toiveikkaammiksi. Toivottavasti uutta musiikkia löytyy paljon, ja saan näitä tekstejä tuotettua tehokkaasti. Kuten aina, otan kaikenlaisia teksti-ideoita vastaan. Teen mielelläni tällaisia listoja, artistihypetyksiä, haastatteluja ja levyarvosteluja. Keskustelu jatkuu Facebookin lisäksi meidän ihanalla Discord-kanavalla, jossa meillä on kasassa jo hieno porukka konemusiikki-ihmisiä. Tervetuloa vaan messiin kaikki!

Minä alan nyt katsomaan erinäisia Tosi-TV -sarjoja, joihin olen täysin koukussa. Sitten pitää miettiä, jaksaisiko tämän blogin lisäksi kirjoittaa myös vähän fiktiota. Ilta on vielä nuori. Pysykää kaikki pystyssä ulkona, sillä siellä on paikoittain hyvin liukasta! Syökää suklaamunia ja maistakaa sitä uutta lonkeroa, joka tuli juuri kauppoihin! Odottakaa pääsiäistä ja sen jälkeen vappua! Pysykää terveinä ja pitäkää toisistanne huolta! Nähdään pubeissa ja klubeilla ihmiset!

My Raven FACEBOOK

My Raven DISCORD

Levyarvostelu! Leftfield - Leftism

Hyvää vuotta 2024 kaikille! Useampi kuukausi on vierähtänyt siitä, kun olen avannut blogin uuden tekstin kirjoittamista varten, mutta täällä sitä taas ollaan näppiksen äärellä. (Pahoittelen pitkästä radiohiljaisuudesta...) Joskus lukijoilla on huomattavasti parempia teksti-ideoita kuin minulla itselläni, ja nyt on jälleen kerran sen aika. Arvostelua Leftfieldin levystä Leftism on pyydetty jo kauan. Lupasin Facebookissa, että tammikuun aikana tulisi vielä uusi teksti pihalle ja onhan tässä ihan reippaasti aikaa vielä torstaihin x) Vuorossa on siis taas omia ajatuksiani tästä vuoden 1995 klassikkolevystä! (Mahtava sattuma kävi myös, koska levyn tarkka julkaisupäivä on 30. tammikuuta, eli sama päivä kuin tällä hetkellä!)

Hyvää minulle kuitenkin kuuluu. Luovuuteni on viimeaikoina keskittynyt lähestulkoon täysin fiktion kirjoittamiseen, joten tämä teksti tuo minulle ihanaa vaihtelua itseään toistaviin päiviin. Soittolistoilla on jälleen kerran ollut suurimmaksi osaksi trancea ja leffoen soundtrackeja, joten mitään täysin huimaa tai erilaista en ole kuunnellut. Tänään siihen kuitenkin tuli stoppi. Oli aika kuunnella jotain aiiiivan muuta.

Leftism on tosiaan minulle täysin uusi tuttavuus, enkä ole koko 34 vuoden elämäni aikana kuunellut sitä kertaakaan. My Raven discordissa sitä hieman ihmeteltiin, mutta kukaan ei onneksi ihan hirveästi minua kiusannut tästä tietämättömyydestä. Ei voi tällainenkaan konemusiikkivelho kaikkea tietää! Arvostelusta on tulossa varmaan mielenkiintoinen ihmisille, jotka tuntevat suurta nostalgiaa levyä kohtaan joko aivan 90-luvulta asti tai myöhemminkin. Kiitos hyvästä ideasta, lukijat!

Leftism on suuri ysäriklassikko, jonka taustalla on brittiläinen konemusiikkiduo Leftfield. Artisti on minulle toki nimeltä tuttu ja minulla oli ennen tätä päivää kyllä jonkinlainen idea heidän tyylistään, mutta mitään biisiä en olisi kyllä osannut mainita. Levy oli heidän ensimmäisensä ja sai suurta kunnioitusta jo heti ilmestyttyään. Innokkaasti siis lähdin tänään kuuntelemaan albumia! Mutta höpötykset sikseen ja lähdetään katsomaan, miltä levy lopulta maistui minun aisteillani.

1. Release the Pressure

Heti alussa huomasin että tässähän on tuttuja saundeja suoraan 90-luvulta! Ennakko-odotuksia minulla ei ollut albumin musiikkia kohtaan laisinkaan, joten tämä biisi avasi kyllä aika hienosti koko teoksen tunnelmat. Voimallista, reipasta ja jäätävän taitavasti tehtyä musiikkia. Vokaalit olivat myös positiivinen yllätys, koska jotenkin minulla oli mielikuva, että tämä olisi pelkkää instrumentaalia alusta loppuun. Orbital-fanina huomasin heti tiettyjä samankaltaisuuksia toisen brittiduon kanssa, mutta yritän nyt olla vertaamatta näitä kahta artistia liikaa. Ensivaikutelma Leftfieldiin oli tämän jälkeen aika vaikuttava ja odottava. Ei yhtään haitannut enää, että tämän musiikin kanssa tulisi vietettyä seuraavat 1h 10min.

2. Afro-Left

Samantien ensimmäisen biisin jälkeen tulikin kohdalle suuri yllätys. Tämähän on minulle tuttu biisi IIK! Olin täysin unohtanut tämän olemassaolon. Tästä tehty remix oli nimittäin klassikkopelissä WipEout (jonka soundtrackista olen myös kirjoittanut TEKSTIN!) Soittolistoille biisi muistaakseni päätyi joskus 2000-luvun puolivälin jälkeen, kun rupesin oikeasti kiinnostumaan konemusiikista. Minun mielestä tällainen afrovokaalijuttu toimii konemusiikissa ihan hemmetin hyvin ja tuo biisiin tiettyä eksoottista maustetta. Samankaltaista settiä kuulee monesti drum'n'bassissa ja muussa junkassa. Ja tässä tietyssä biisissä homma on toteutettu sellaisella itsevarmuudella että huhhuh. Nyt kun löysin biisin uudestaan, niin se jää koko loppuiäkseni soittolistoille.

3. Melt

Juuri kun lupasin, etten vertaile Leftfieldin musiikkia liikaa Orbitaliin, niin heti pitää huijata. Tämän biisin trumpettisaundista tulee nimittäin itselle mieleen biisi Way Out. Melt on niinsanottu hyvän mielen biisi, jonka tunnelma omasta mielestäni passaa paremmin kesän viileisiin iltoihin, kuin keskitalveen. Hienoa tunnelman variointia artistilta! 

4. Song of Life

Sanoisin tätä 7 minuuttista biisiä yllätysten biisiksi. Kuulijan mielenkiinto säilyy alusta loppuun asti. Oli hieno elämys kuulla tämä ihan ensimmäistä kertaa elämässä. Sointujen käyttö on biisissä tosi kaunista ja myöhemmin tapahtuva kova biitti oli myös tervetullut tapahtuma. Kehitys verkkaisesta lähes chilloutmaisesta rauhallisesta tunnelmasta tykkiin jumputukseen on huikea! Tällaista progressiivinen musiikki on parhaimmillaan: se yllättää ja haastaa kuulijansa. Song of Life on yksi albumin ehdottomista kohokohdista, ja siitä ovat Wikipedian mukaan muutkin arvostelijat tykänneet. Kivaa olla samaa mieltä muiden (taitavampien) arvostelijoiden kanssa.

5. Original

6. Black Flute

Biisissä Original palataan takaisin vähän hitaampaan tempoon, mutta eihän se tässä välissä haittaa ollenkaan! Pehmoiset naisvokaalit muistuttavat vähän niitä YouTuben kuiskutteluvideoita, jotka saavat kuulijansa ihon kananlihalle. Ne on toteutettu herkällä, mutta intensiivisellä otteella. Biisissä on tiettyä kovuutta ja kovistelua, jota täysin epäkovat ja epäkovikset vokaalit täydentävät. Originalin jälkeen albumi tarjoilee pienen pätkän kovempaa tempoa Black Flutessa, jossa kuulen aivan pikkuruisia samankaltaisuuksia The Prodigyn tuotantoon. En kyllä tiedä, ovatko muut tästä kanssani samaa mieltä... Mutta kaikenkaikkiaan ihan kiva pikku biisi pitkien progemättöjen keskelle!

7. Space Shanty

8. Inspection (Check One)

Space Shanty on biisi, jossa groove on aivan omissa sfääreissään! Meininki basson ja perkussioiden maailmassa jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja kantaa muuta saundia mukanaan koko 7 minuutin ajan. Ja vaikka basso-osasto toistaakin itseään pitkään, niin siltikään kuulijan mielenkiinto ei keskeydy. Sen varmistavat tarkasti mietityt yksityiskohdat ja variaatiot. Kuulevatko muutkin tässä tiettyä viittausta minimal technoon? Tässä kun paikallani istun niin silti tekee mieli jammailla paikallaan biisin tahtiin. Aikamoinen löytö kyllä tämäkin. Seuraava biisi Inspection (Check One) tarjoilee jälleen kerran afrotyyppistä vokaalia pienenä annoksena. Tunnelma siirtyy groovesta vähän tummempaan suuntaan, kun lähes industriaalisen kuuloinen jumputus ottaa vallan ja siirtyy syövereistään kuulijan kuulokkeisiin.

9. Storm 3000

Tein tästä mielenkiintoisen havainnon. Tarkat konemusiikkikorvani kuulivat samantien viittauksia junglesaundeihin ja perkussioihin. Luin albumin Wikipedia-artikkelin vasta koko levyn kuuntelemisen jälkeen, ja hienosti hoksasin että Storm 3000:n kohdalla mainittiin sielläkin junkkasaundi! "...while "Storm 3000" is a bass-heavy track that includes jungle rhythms." Kiva tietää, että korvieni vuosia kestänyt koulutus osasi tehdä oikeanlaisia havaintoja. Mutta siis hyvä biisi jälleen kerran! Voisin kuvitella kuuntelevani tätä vaikkapa sateisena syyspäivänä samalla, kun chattailen My Raven DISCORDISSA.

10. Open Up

Leftfield jätti ehkäpä koko levyn huikeimman hetken toiseksi viimeiselle paikalle. Ihan hemmetin kova biisi! Heti parin ensimmäisen minuutin jälkeen päätin, että tämä on yksi koko levyn lemppareistani. Voimakkaat ja auktoriteetin kaltaiset vokaalit oikein pakottavat kiinnittämään niihin huomiota. Niissä on jotain samankaltaista Chase & Satuksen biisin Brixton Briefcase kanssa. Jotain vakavahenkistä ja intsensiivistä on koko biisissä! Puolenvälin jälkeen tapahtuu ihana yllätyskin, kun tempo ja fiilis vaihtuu. Biisi onnistuu kuitenkin pitämään tunnelman sellaisena, että on selvästi kyse samasta kappaleesta. Loistavasti rakennettu biisi, joka pääsee Afro-Leftin kanssa suosikkilistalleni.

11. 21st Century Poem

How many bridges can they burn, till we turn?

How many lives can they take, till we break?

How many dreams terrorized, till we rise?

How many visions will they burn, till we learn?

How many homes set alight, till we fight?

How many futures must we dream, till we scream?

How many sins must they repeat, till we're beat?

How many?

How many times?

Nyt on kyllä sellaista riimittelyä, että huijui! Leftism loppuu vaikuttavaan konemusiikki-iloitteluun, joka jättää kuulijalle sellaisen fiiliksen, että nyt tuli kuunneltua jotain eeppistä. Saundimaailma on tässä biisissä sellaista, jota en ole itse koskaan ennen kuullut. Harvinaista herkkua siis! Biisin alun miesääni kertoo vakuuttavan, melkein vallankumouksellisen tarinan, ja biisi loppuu pienen tauon jälkeen jokaisen konemusiikki-ihmisen sisuksissa sykkivään bassorumpusydämeen, jonka elämää antava biitti johdattaa meidät kuuntelemaan lisää tällaista musiikkia. Se luo sillan uusia musiikkikokemuksia kohti jättäen jälkeensä hyvän mielen. Sama sydän sykkii meidän kaikkien sisällä, kun vain jaksamme sitä kuunnella. Musiikki on rakkautta ja se yhdistää meidät kaikki! Tanssikaa yhdessä niin paljon, kuin vain ikinä pystytte.

***

Siinä vähän katsastusta yksittäisiin biiseihin. Kaikenkaikkiaan kuuntelu-urakan jälkeen meininki oli kiitollinen, ja paljon kommentteja tuli kirjoitettua muistiin jo ensi kuuntelun aikana.

Albumin Wikipedia-artikkelia lukiessa mielenkiintoni kohdistui etenkin Leftismin genreä kohtaan. Progressive House on kyllä ihan hyvä termi, jos pitäisi koko levyn tyyli kuvailla parilla sanalla. Pitääkö se kuitenkaan täysin paikkansa? Konemusiikin kanssa on välillä hankala määritellä musiikille tarkkoja genrejä ja/tai tyylilajeja. Itse olen joskus aikoinani kuullut termin älykäs tanssimusiikki, josta ainakin omasta mielestäni on nyt kyse. Leftfield tekee musiikkia, jossa on monesti taustalla perinteinen tasabiitti, jota on kuitenkin maustettu lukemattomilla ja tarkkaan mietityillä yksityiskohdilla. Nyansseja, tempon vaihteluita ja ihmisen ääntä on käytetty albumilla varsin nerokkaasti.

Albumissa on hyvin rakennettu flow. On pitempiä biisejä, joiden pointtina on progressiivisuus, ja lyhyempiä täysin tunnelman ja fiiliksen vuoksi tehtyjä kappaleita. Albumin pituus (noin 1h 10min) on aika sopiva, ja sen jaksaa kyllä kuunnella yhdeltä istumalta. Mitään turhaa tai mielenkiinnotonta levylle ei ole tungettu. Voin vain kuvitella, miten huikea juttu tämä on ollut vuonna 1995, sillä ainakin minun korvaani koko paketti kuulostaa reippaasti futuristiselta ja innovatiiviselta. 90-luvulla tällainen materiaali kiinnosti kansaa ja kiinnostaa edelleenkin, sillä levyllä on omat superfaninsa ja arvostajansa vielä tänäkin päivänä.

Mieleeni tuli myös, että levyn päällimmäinen tarkoitus on kuulijansa vakuuttaminen mahtavan musiikin olemassaolosta. Se luo sieluun maiseman siitä, että kaikki on mahdollista ja tavoitettavissa. Vaikka musiikista tulisi kuulijalle mieleen vaikkapa kaukaiset galaksit, ovat ne Leftismiä kuunnellessa lähempänä kuin koskaan. Artistit ovat tehneet valtavan työn tuodessaan tämän mestariteoksen yleisölleen, mitä arvostan itse suuresti. Leftism oli heidän urotyönsä, joka rakensi perustan duon tulevalle menestykselle. Artistilla on myös kolme muutakin albumia, joiden pariin palaan ihan varmasti lähitulevaisuudessa. Jos niiltäkin löytyy samankaltaisia helmiä, kuin Afro-Left ja Open Up, niin aikani ei varmasti mene hukkaan!

Omasta mielestäni levy on selvästi tehty kuuntelemista varten puhtaan tanssimusiikin sijasta. Siihen voi toki tanssia, jos haluaa (kaikkeen musiikkiin voi tanssia!), mutta kuunnellessa jokaiseen hienoon rakenteeseen tulee kiinnitettyä huomiota. Pidin jälleen kerran kiinni perinteistä ja pelasin timanttipeliä kuuntelemisen lomassa. Luurit täysille ja keskittyminen suurimmaksi osaksi musiikkiin. Kertaakaan koko reippaan tunnin kuuntelun ajan ei tullut sellainen olo, että nyt on tylsää. Toki keksin muutamasta biisistä enemmän sanottavaa kuin jostain toisista, mutta se ei tarkoita, että musiikki olisi koskaan ollut huonoa. Leftism on puhdasta taidetta, ja sille löytyy edelleenkin yleisönsä - sekä nostalgiannälkäisille ihmisille, jotka olivat nuoria levyn ilmestymisen aikaan että tällaisille uusille kuulijoille kuin minä.

Pitää vaan kiittää blogin lukijoita siitä, että tällaisia hienoja teksti-ideoita heidän päähänsä syntyy. Leftismiin upposi minulla useampi tunti, mutta tekeminen oli mielekästä. Uuden musiikin kuunteleminen on aina jännittävää, ja tällä kertaa huikean ihanaakin, kun albumi onnistui yllättämään minut täysin, vaikka sitä monet olivatkin etukäteen hehkuttaneet. Nytpä ainakin tiedän, miksi ihmiset pitävät levyä niin legendaarisena! Voin jälleen ilokseni sanoa, että tiedän nyt musiikista enemmän kuin eilen.

***

Lukijoilleni haluaisin näin uuden vuoden puolella sanoa, että jatkakaa taiteen tekemistä, oli se sitten musiikkia, maalauksia tai vaikkapa kirjoittamista! Maailman tilanne on kauhea ja välillä masentavakin, mutta taidetta ei voi koskaan olla liikaa. Nautitaan elämästä ja toistemme seurasta. Katsotaan idiootteja leffoja syöden sipsejä ja siideriä. Lähdetään vielä myöhään illalla tanssimaan ihmisten ilmoille. Jaetaan lempparibiisejä ja parhaita meemejä toisillemme. Pelataan pelejä kimpassa ja hyödynnetään somen, Discordin ja muiden alustojen hienoja ominaisuuksia, jotka helpottavat konemusiikkielämää entisestään! Tällaista se elämä on! Joskus siihen kuuluu surua, mutta joskus taas uutta hienoa musiikkia, kuten minulla tänään.

Keskustelu jatkuu monilla eri kanavilla, ja toivoisinkin, että sanoisit oman mielipiteesi tämän päivän aiheesta ja miksei muustakin musiikista vaikkapa meidän huikealla Discord-servulla! Ideoita uusiin teksteihin otan tottakai jatkuvasti vastaan, ja yritän niistä kaikki kyllä totetuttaakin. Teen mielelläni esimerkiksi tämänkaltaisia levyarvosteluja ja artistihaastatteluja. Myös erilaiset ideat listoihin ja artistihype-teksteihin ovat tervetulleita. Alla linkit My Raven someen. Nähdään Tampereen klubeilla ja pubeissa!

My Raven FACEBOOK

My Raven DISCORD