Lucky Genre Seven

Konemusiikki käsittää aivan älyttömän määrän eri genrejä ja sub-genrejä! Monet miettivät, mitä järkeä niin monessa lokerikossa on, mutta itse pidän niitä suunnattomana helpotuksena. Ei tarvitse itse yrittää kuvailla kuuntelemiani biisejä, vaan genren heittäminen keskusteluun auttaa. Toinen hyöty on ihmisten saaminen klubille ostamaan lipun sen perusteella, mitä flyereiden mainoksissa on genreiksi isketty. Itse en menisi klubille, jos mainoksessa lukisi vain "konemusaa tarjolla! 10€ lippu!" Paljon helpompi on tarttua tapahtumaan, jonka genret on selkeästi mainittu julisteessa tai fb-tapahtuman sivulla.

Itse pidän lähestulkoon kaikista konemusiikkigenreistä ja toki muistakin musiikkityyleistä sen koneellisen ulkopuolelta. Listasin tähän artikkeliin muutaman, josta minulta löytyisi jotain sanottavaa. Nämä ovat siis omia mielipiteitäni, joten laittakaapa kommentteihin, mikäli olette kohteliaasti eri mieltä jostain asiasta. Lista toimii myös osittain hyvänä opetustekstinä niille, jotka ovat vasta alkaneet elektronista musiikkia kuuntelemaan. Tässä siis Lissun genrekimara!

1. TRANCE

Taisi olla kaikkien aikojen toinen konemusiikkigenre, johon tutustuin. Lähdin etsimään sitä isoa saundia. Kaverit MSN Messengerissä auttoivat kovasti löytämään juuri tämän mahtavan tranceskenen! Iso kiitos kuuluu heille lukuisille ystäville, joiden kautta tähän rumbaan päädyin. Olin itse 16-17 -vuotias, kun genreen tutustuin, joten olen nyt rapeat kymmenen vuotta kuunnellut monenmoisia artisteja ja ralleja!

Erilaisten tunteiden ilmaisu trancesssa on voimakasta! Ulkopuolisten korviin se saattaa kuulostaa pelkältä jumputukselta, mutta kyllä me reivaajat kuulemme siinä paljon enemmän. On nousuja, droppeja, melodioita ja kikkailukuvioita. Trance tuo ihmisiä hyvin yhteen. Kaikki bileissä kävijät ovat iloisia ja ystävällisiä (ainakin kaikki, joihin itse olen törmännyt!) Rakkaus tranceen on elämäntapa, johon kuuluu klubeilla käynti ja lukuisten mixtapejen ja raitojen suurkulutus. Tällä hetkellä en voisi kuvitella elämää ilman tätä jumputusta. Aina löytyy uusia tekijöitä ja biisejä kuunneltavaksi! Itse tykästyn aina biisiin kerrallaan ja laitan sen repeatille soimaan. Tämä on ehdottomasti tämän listan kulutetuin genre.

Olen varmaan jo aiemminkin blogissa maininnut, että Top3 tranceartistini ovat ehdottomasti Heatbeat, Orjan Nilsen ja Jorn van Deynhoven. Jokaisesta on olemassa jo oma tekstinsä, joten en tähän kovin paljon heitä hypetä. Laitan vain linkin kappaleeseen, jonka avulla fiilistelin tätä ensimmäistä listan genreä! Tässä siis Armin van Buuren - Shivers vs. Photographer - Airport (Armin van Buuren Mashup)

2. DRUM'N'BASS

Tähän genreen tutustuin muistaakseni vuonna 2008. Huikeat rumpukompit ja syvät bassojytinät saivat pikku-Lissun ihastumaan. DnB:ssä vakuuttaa eniten sen erikoinen tanssiskene. Eräs video (linkki TÄSSÄ) sai minut ja muutamat kaverit innostumaan x-steppaamisesta, (joka meidän porukassa toteutui ennemminkin miss-steppinä...) Venäjällä taitaa muutenkin olla vähän isompi katutanssiskene kuin Suomessa. Silti täälläkin näkee klubilla pomppijoita! On kivaa mennä dnb-bileisiin ihastelemaan ihmisten omintakeisia tanssiliikkeitä.

Aikoinaan Tampereen edesmenneessä Volumessa oli drum'n'bassia valehtelematta joka viikko. Voi luoja että siellä tuli käytyä! Silloisia suosikkeja olivat Sub Focus, Noisia ja Black Sun Empire. Klubilla pyöri sekalaista sakkia, joista monilla oli päällä dnb-paita (sisäpiirivitsi... kyseessä siis perus ruudullinen flanellipaita.) DnB tosiaankin houkutteli aivan oman porukkansa tanssimaan. Genreen sisältyy uskomatonta energiaa monissa eri muodoissa: On litkua, tech-steppiä, väkevämpää, vokaalimpaa, tummaa ja onnellista. Yhteisenä tekijänä on kuitenkin break-biitti, joka tarkoittaa sitä, ettei kick lyö koko ajan tasaiskuille. Tätä komppia soittelin mielelläni rumpusetillä, kun vielä oli mahdollisuus sellaisen soittelemiseen.

Genren materiaalista tykkään eniten Pendulumin vuoden 2005 Essential Mixistä. Se on parhaita mixtapeja ikinä! Yksi biisi on kuitenkin muodostunut porukan legendaksi. Sub Focus  - Special Place soi Tampereen Musiikkiakatemian pippaloissa joka ikinen kerta. Hyviä muistoja tulvi heti mieleen kun laitoin biisin soimaan. Drum'n'bassia parhaimmillaan!

3. HAPPY HARDCORE

Vielä pari vuotta sitten en kehdannut myöntää, että kuuntelin iloista hardcorea. En muista tarkkaan, milloin genreen tutustuin alunperin, mutta epäilen, että hyvällä ystävälläni DJ Mekellä oli osansa asiassa. (Meken perinteisessä uudenvuoden mixtapessa on kiva kokoelma iloisia biisejä!) Happy HC saa minut aina biletuulelle! Vuosien saatossa kokoelmiini on päätynyt toinen toistaan iloisempia biisejä. Osassa pianopimputuksia, lead-melodioita tai juustoisia vokaaleja. Tempo on kova, kuten hardcorepohjaisessa musiikissa kuuluukin olla! Genreen liittyy tiukasti candyrave-tyyli, jota tykkäsin referoida klubivaatteissani silloin tällöin. Joidenkin mielestä genre on kuollut, mutta itse tiedän paremmin. Happya tehdään edelleenkin Suomessakin!

Happy Hardcore on vanha genre, jonka vaikutusesta genre #2 sai alkunsa. Itse tykkään kuunnella varsinkin englantilaisen DJ Briskin vanhoja mixtapeja, joissa on sitä alkuperäistä taikaa. Muita tunnettuja Happy-tyyppejä ovat RMB ja Marusha. Genrestä olen tehnyt myös listan. 

Tällä hetkellä myönnän itsevarmasti, että tämä on yksi suosikkigenreistäni! Harvoinhan sitä pääsee klubilla kuuntelemaan, mutta onneksi on hyvälaatuiset kuulokkeet tietokoneella. Tällä hetkellä näissä kuulokkeissa pyörii Helix - U R Everything, jonka myös soitimme livebändi Headcrab Infestationin kanssa Tampereen YO-talolla vuonna nakki ja perunamuusi.

4. PSYKE

Joskus tulee sellaisia kausia, että tulee kuunneltua psykeä. Näitä kausia ei ole usein, mutta yleensä hoksaan jonkin vanhan psykebiisin, joka lukioikäisenä kuuntelin ja joihin tykkään palata vielä vuosien jälkeenkin. Psyke oli se ihan ensimmäinen konemusiikkigenreni, (jonka jälkeen tutustuin tranceen ja drum'n'bassiin). Silloisen avopuolisoni kautta sain suurimman osan psykekokemuksistani.

Psytrancessa ja goassa on aivan huimaa menoa ja meininkiä. Joidenkin korvaan psyke kuulostaa liian monimutkaiselta, mutta parhaimmissa tapauksissa kaikki se kaaos on jollain tapaa saatu hallintaan ja biisi on balanssissa. Saundeja joka biisissä on hurjasti, melkein ylenpalttisesti. Harvoista biiseistä on tullut kunnolla suosikkeja, mutta niitäkin on. Tällä hetkellä fiilistelen ikivanhaa psykesuosikkia, joka on tietenkin Eskimo - My Rave! Hohhoi. Nyt kaikki tietävät, mistä olen blogini nimen napannut...

Klubeilla psykebileissä on myös omanlaisensa porukka. Tampereella kävin sellaisissa useinkin, tosin en aivan täysin sopeutunut siihen joukkoon. Minulle psyke tarkoittaa eteenpäin vievää musiikkia, jonka energia kantaa läpi bileyön! Suomessa on ihan omanlaisensa psykeskene, mihin en itse koe kuuluvani, mutta osaan arvostaa sitä työtä ja vaivaa, mitä näihin festareihin ja psykebileisiin menee.

5. TEKNO

Sitten yksi suosikkigenreistäni! Tämäkin pitää sisällään lukuisia eri alagenrejä, mutta puhun nyt teknosta yleensä. Oi että! Mitä minimaalimpaa, sitä parempaa! Teknoa voisi kuvailla hyvin itseään toistavaksi musiikiksi. Tässä yhteydessä se ei suinkaan ole huono homma! Teknossa toistetaan 2-4 tahdin pätkää välillä temppuillen ja rutiinia muuttaen. Nämä pienet muutokset ovat kaikki kaikessa.

Monien mielstä tekno on tylsää kuunneltavaa, mutta minusta se sisältää hienovaraista kikkailua ja äänimaailmaa. Monet myös käyttävät termiä tekno yleisenä sanana konemusiikista. Itse yritän aina opastaa ihmisiä pitämään teknon teknona. Teknon parissa tanssiminen on jotenkin ihanan virvoittavaa. Se ei muuta tarvitse, kuin strobon ja savukoneen kaverikseen! Kunnon äänentoiston kanssa tekno on aivan älyttömän hienoa herkkua, jota saisi olla tarjolla enemmänkin. Viime viikolla kävin Jyväskylän Escapessa tanssimassa insomnia-reiveissä, jossa oli tarjolla ihanan teknohtavaa musiikkia. Tanssin tunnin putkeen.

Tekno on mahtavaa varsinkin liikkuvassa välineessä kuunneltuna. Onnibussin kalpean sininen valaistus... Ohi kiitävät katulamput... Pimeä sisätila, pehmeä penkki ja soitin täynnä minimal teknoa. Paras tapa matkustaa!

Tätä genreä varten tongin vanhoja suosikkejani ja löysin täydellisen jaettavan biisin. Sehän on tietenkin King Unique - 2000000 Suns. Lemppari teknoartistini on kylläkin Maetrik, josta on myös oma tekstinsä, sekä Industrialyzer, joka tuottaa vähän rankemman sortin teknoa.

6. CHILLOUT

Tästä genrestä kirjoitin listankin tuossa vähän aikaa sitten. Onhan se hyvä chillout ihanaa kuunneltavaa. Sopii varsinkin opiskelun ja muun työskentelyn/rentoutumisen taustalle. Aika monia biisejä voi luokitella chilloutin alle, mutta monet menevät myös loungemusiikin alle. Genre on muidenkin listattujen kanssa hyvin monipuolinen ja laaja käsitteenä. Yleisenä piirteenä voisi mainita hitaamman tempon. Kick ei myöskään ole niin suuressa osassa verrattuna esimerkiksi teknoon.

Tykkään itse kuunnella chillouttia erilaisten kirjoitustöiden parissa. Kirjoitin sitten fiktiivistä tarinaa tai arvostelua Sokerinoppaan, niin chilloutista saa aina hyvän mielentilan. Harvoin sitä tulee kuunneltua ihan vain kuuntelun vuoksi! Minulle chillout tarkoittaa onnellista mieltä juuri toteutetun suursiivouksen jälkeen, kun saa vain chillata koneella Microsoft Wordin kanssa ja juoda Clipperin sitruunainkivääriteetä.

Boards of Canada ja Ulrich Schnauss ovat suosikkejani tästä genrestä. Canadaa olen kuunnellut varmaankin eniten. Sitä soi myös juuri nyt kuulokkeista, kun laitoin soimaan: Boards of Canada - Peacock Tail! Biisi on minulle rakas, sillä tutustuin siihen vuosia sitten ja se on minulle synonyymi chilloutille.

7. ELECTRONICA

Aah.. Oman musiikkiprojektin genre! (Tai ainakin siihen asti, kunnes jokin parempi nimitys meidän tyylille keksitään...) Electronicaa olen kuunnellut lapsesta lähtien, vaikken silloin tiennyt konemusiikista yhtään mitään. Kuitenkin vanhoilla rakkailla c-kaseteillani oli montakin electronicabiisiä. Lapsuudessa pidin näitä biisejä lievästi hupsuina, mutta vanhemmiten opin arvostamaan niitä aivan uudella tasolla.

Electronicaa sanotaan monesti "älykkääksi" tanssimusiikiksi, mikä on hieman hölmö käsite. Ovatko muut genret sitten idiootteja? Mutta se ainakin on varmaa, ettei genre ehkä sovi kaikkein parhaiten perus klubiasetelmaan. Electronica on lähellä electroakustista taidemusiikkia, josta pidän myös paljon. Olen muun muassa Orbitalin tuotannosta tehnytkin sovituksia kamarimusiikkiyhtyeelle. Se oli hieno projekti! Toivottavasti siinä mukana olleet lukevat myös tätä tekstiä.

Suosikkejani tästä genrestä ovat jo omat tekstinsä saaneet Orbital ja Fluke. Tällä hetkellä taustalla soi Orbital - The Girl With The Sun In Her Head

Itselläni on electronicaa kuunnellessa samanlainen fiilis, kuin klassista musiikkia kuunnellessa. Siihen haluaa keskittyä täysin! Monet biiseistä ovat varsinaisia mestariteoksia, joihin ei kyllästy sitten millään. Electronicaa on vaikea kuvailla, sillä sitä on niin monenlaista. Wikipedian mukaan electronica ei ole genre laisinkaan, vaan yleinen nimitys konemusiikille, joka eroaa perus tanssittavasta musiikista. Mitä mieltä te lukijat olette? Onko #7 täysin hapatusta?

***

Siinä vähän pohdintoja konemusiikista. Oli kiva vähän saada omia ajatuksia selvemmäksi!

Mikäli heräsi mietteitä tai kommentteja, niin postatkaa tänne, facebookkiin tai discordiin. Ideoita tekstien aiheiksi saa myös heitellä! Otan vastaan kaikenlaisia ideoita, haastatteluja ynnä muita. Käykää tykkäämässä myös FB-sivusta, jossa 100 tykkääjän raja on menossa pian rikki! Kiitos kaikille tykkääjille!