Vuonna 1995 ilmestynyt albumi Voices on kreikkalaisen electronicataituri Vangeliksen tuotantoa. Minulla on jo pitkään ollut mielessä tehdä arvostelu kyseisestä levystä, joten mikä olisikaan parempi tapa palata takaisin pitkältä tauolta! Vaikka levy ilmestyikin jo 90-luvulla, tutustuin siihen kokonaisuudessaan vasta pari vuotta sitten, kun etsin erästä minulle rakasta biisiä, jota kuuntelin jo ihan pienenä.
Onneksi löysin levyn, sillä siitä oli minulle todella paljon hyötyä. Niihin aikoihin kärsin ikävistä lääkkeiden sivuvaikutuksista. En meinannut saada unta levottomien jalkojen takia. Se oli aikamoista tuskaa. En pystynyt rauhoittamaan kroppaani, vaikka kaikkeni yritin. Nukahtaminen oli mahdotonta. Siirsin patjani makuuhuoneesta olohuoneeseen tietokoneen äärelle ja laitoin Voices-albumin soimaan. Rauhallisesti musiikki tuuditti minut uneen! Tässä siis biisikohtainen arvostelu minulle rakkaasta levystä.
1. Voices
Levy alkaa Vangelikselle tyypillisellä voimaannuttavalla mahtibiisillä. Tästä tulee vähän Conquest of Paradise mieleen. Jotain mystistä fantasiakieltä laulava mieskuoro on aika eeppisen kuuloinen. Biisi ei oikeastaan ole suosikkini levyltä, mutta kyllä se tietynlaisen tunnelman kehittää. Fanfaari ja marssirumpusaundit saavat biisin kuulostamaan aika kuninkaalliselta!
2. Echoes
Rauhallinen jatko ensimmäiselle biisille. Samat musiikilliset teemat jatkuvat! Biisin nimikin viittaa siihen, että tämä on ns. hiljaisempi versio edellisestä tunnelmasta. Tämän aikana aloin jo hieman rentoutumaan, kun käytin levyä nukahtamisen apuna.
3. Come to Me
Omasta mielestäni tämä on maailman paras rakkauslaulu, kuten kerran Facebookin rakkauslaulukyselyssä kerroinkin! Eteeriset vokaalit ja uskomattoman kauniit lyriikat saavat ihon kananlihalle. Tämä biisi voisi jatkua ikuisuuksiin. Huilu ja harppu on niin kaunis yhdistelmä. Biisissä laulaa Caroline Lavelle, joka tuo tähän pientä kelttiläistä saundia.
4. P.S.
Lyhyt välibiisi kahden kauniin kappaleen välille. Tästä ei niin kauheasti ole sanottavaa. Voices-biisin teemat toistuvat tässä nyt kolmannen kerran.
5. Ask the Mountains
Kolmannen biisin ohella tämä on suosikkini levyltä! Ask the Mountains oli ensikosketukseni Vangeliksen musiikkiin, sillä se oli minulla C-kasetilla, jota kuuntelin kerta toisensa jälkeen. Huhujen mukaan lyriikat kertovat itsemurhasta. Aika synkkä aihe. Stina Nordenstamin lauluääni sopii tähän loistavasti, sillä välillä on hankalaa kuulla, miten lyriikat edes menevät! Kuulijalle tästä tulee ikäänkuin mysteeri. Biisi on mielestäni hyvin innovatiivinen, vaikka siinä käytetäänkin puhki kulutettua duuri->molli->duuri asettelua.
6. Prelude
Tästä biisistä olen itseasiassa tehnyt sovituksen vibrafonille. (Jos nuotit kiinnostavat, ota yhteyttä!) Prelude on hyvin kaunis pieni pianokappale. Se sopisi mielestäni jonkin surumielisen elokuvan pääteemaksi. Nyt kun kuuntelen tätä pitkästä aikaa, niin kyllä Prelude pääsee top5 pianobiisien joukkoon! Itkuhan tässä tulee.
7. Losing Sleep (Still My Heart)
Muutaman hiljaa soljuvan biisin jälkeen kuuntelija herää vähän rytmikkäämpään raitaan. Taustalla on simppeli rumpu, joka tuo rakennetta. Biisi kasvaa mukavasti loppua kohden. Laulajan nimi on Paul Young, jonka ääni sopii hyvin edellisten biisien naisäänten joukkoon. Tämän biisin kohdalla olen yleensä ollut jo puoliunessa.
8. Messages
Hieman erilainen biisi. Ensimmäisen kappaleen lailla tämäkään ei ole suosikkini, mutta kyllä silti paikkansa on. Taustalla kuiskutteleva ääni on varmaan se viestittely, mihin biisin nimi viittaa. Itseasiassa pidän melodiasta hyvin paljon! Kummitteleva hyräily ja huilu sopivat hyvin yhteen. Nukahtamisprosessissa tämä on se positiivinen biisi juuri ennen nukahtamista.
9. Dream in an Open Place
Tämä kappale on vihdoin se, joka sulautuu syvään uneen. Sen kuulee juuri ja juuri mielessään, kun uni vain syvenee syvenemistään. Onko se edes totta vai unta? Biisin aikana voi kuvitella kävelevänsä meren rannalla aurinkoisena päivänä. Loistava lopetus kauniille albumille!
Kaikenkaikkiaan Voices on hyvä kokonaisuus, jonka vallitseva ilmapiiri on rauhallisuus. Mutta joskus on hyvä hieman rauhoittua kaiken sen trancen ja drum'n'bassin välissä! Vangelis käyttää syntetisaattoritaituruuttaan hienosti soittamalla suuren osan melodioista itse. Albumia kannatteleva pääteema toistuu levyn alkupuolella kolmesti, mikä on suoranaisen taidemusiikin tuntomerkki. Kolmessa biisissä on laulaja mukana. Kaikki tekevät työnsä loistavasti. Mielestäni on kuitenkin hienoa, että suurimmassa osassa kappaleita melodia esitellään puhtaana ilman lauluääntä. Joskus melodian pitää saada oma äänensä kuuluviin ilman lyriikoita.
Onko tämä klassista vai konemusiikkia? Jotain siltä välitä. Vangelis alkaa olla jo vanha mies, mutta toivottavasti häneltä on vielä paljon musiikkia tulossa.
Tässäpä tämänkertainen arvostelu. Laittakaa viestiä tai kommenttia, jos haluatte omia suosikkilevyjänne Lissun käsittelyyn, tai jos teillä on muunlaisia ideoita teksteihin! Tykkään kirjoitella kaikenlaisista konemusiikkia sivuavista aiheista.
Minut löytää Facebookista (LINKKI) ja Discordista, jonka linkki löytyy sivun oikeasta reunasta. Tervetuloa jutustelemaan musiikista ja muusta mukavasta!
Nauttikaa kesästä! - Lissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti