sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Club ELEMENT Presents: VOIDSTEP @ Tivoli

Wat?
Bassoa, sosialisointia ja uusia kokemuksia.


Wheer?
Tampereen Tivoli 7.1.2012 klo 22-04


Kuulumisia:
Tänne lähtö oli taas niitä hyvin hyvin ex-tempore-ideoita. Olin ilmoittautunut tapahtuman facebook-sivulle jo kauan sitten, mutta jostain syystä koko homma oli mennyt ohi tajunnan. Samana iltana tuli kuitenkin keskustelua bilettämisestä erään FB-kaverini profiilissa, joten sain aivan tyhjäpäisen idean lähteä yksin Tivoliin, jossa en ole koskaan aikaisemmin ollut. Kaiken lisäksi Tivolista liikkuu hyvin paljon negatiivisia juoruja, kuten "se on sellanen teinimesta", "hyi kauhee mikä lihatiski", "paskaa musaa" ja "kannattaa välttää sitä paikkaa kuin ruttoa". Välttelyä olin harrastanut jo vähän päälle neljä vuotta, mutta nyt oli aika tehdä spontaani päätös ja lähteä juhlimaan. Täytyy myöntää, että aluksi vähän hirvitti, mutta pelko laantui hyvin nopeasti.

Ensikertalaiselle Tivoli oli aikamoinen sokkelo. Kaiken lisäksi valitsin vielä väärän reitin, koska muistelin facebook-tapahtuman maininneen jotain alakerrasta, vaikka totuus sijaitsikin katutasossa. Hetken jo luulin olevani jossain mystisessä labyrintissä ja mietin, että kylläpä ovat pitkän reitin tehneet varsinaiseen juhlapaikkaan. Kiertelin tyhjillä käytävillä ja seurasin bassomörinää löytääkseni paikan päälle. Oli hauskaa huomata, että jos olisin tajunnut kävellä pari metriä narikasta eteenpäin, niin elämä olisi ollut paljon helpompaa. Joskus käy näin... Ja nyt vielä paljastin julkisesti olevani nolo tapaus.

Ensivaikutelma paikasta oli vähän samankaltainen kuin Senssistä aikoinaan. Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin olevana tyttönä olen nähnyt niitä ihan oikeasti karseita yökerhoja, joten toleranssi on noussut aika paljon. Tivolia koskevaa vihapuhetta tarpeeksi kuunnelleena olin yllättynyt paikan tyylikkyydestä, isosta koosta ja siisteydestä. Toki taustalla pauhaava dubstep teki oman osansa hyvään tunnelmaan, mutta kaikin puolin tunsin viihtyväni, vaikka olinkin yksin eikä paikalla ollut paljon ketään muitakaan. Baari on sisustettu hieman itämaiseen tyyliin, ja mieleen tuli jonkunlainen arabialainen haaremi tai palatsi. Seinän viereen istuessa bassotaajuudet tuntuivat koko kropassa ja istumapaikkoja olikin runsaasti; enemmän kuin yleensä yökerhoissa. Myös Tivolin valot ovat näyttävät ja se valtava diskopallo keskellä tanssilattiaa on aivan ihana. (Kukapa ei rakastaisi diskopalloja?)

Tässä vaiheessa rumpaliystäväni Eukka ja Tomi lähettivät viestiä, että he ovat varmaankin tulossa samoihin bileisiin vähän ajan kuluttua. Istuin kiltisti, ryystin gintoniccia (7,20€, hyhhyh) ja kuuntelin ihanaa dubstep-mörinää. Musiikki oli hienolla tavalla synkempää kuin monissa Volumen samankaltaisissa bileissä, eikä soittolistaan kuulunut yhtään tuhansia kertoja kuultua 'hittibiisiä'. Hittibiisit ovat toki myös hyviä, mutta joskus sitä kaipaa jotain itselle uutta. (Itse en ainakaan tunnistanut nimeltä yhtään biisiä, vaikka muutama kuulosti tutulta.) En ole mikään kovin suuri dubstepin ystävä, mutta mikäli sitä kuuntelen, niin sen pitää olla juuri synkkää ja kohtalaisen yksinkertaista. Dubsteppiin ei mielestäni sovi mikään ylimääräinen rilluttelu (ehm.. Skrillex.. köh köh..), joten suurinta osaa musiikista kuunteli oikein mielellään. Toki voi olla, että sisäinen minimalistini puhuu jälleen jälkiviisaana, kun oikeasti musiikki on ollut jotain ihan muuta. Biisejä kun ei tiedä niin ei voi muistaa.

Vähän aikaa istuttuani sain mielenkiintoisen tekstiviestin. Eukka ja Tomi olivat jumittuneet puoleenväliin matkalla Tivoliin, ja kutsuivat minut Pub Simoniin viettämään iltaa. Pakko siellä oli käydä piipahtamassa, vaikka narikan joutuisikin maksamaan uudestaan. Vanhoja ystäviä ei pidä jättää oman onnensa nojaan koskaan! Pub Simon on todella suloinen paikka illanviettoon ja se on erityisesti konservatoriolaisten suosiossa, joten sinne on aina mukava tehdä pikku lenkki. Nyt ollaan kuitenkin jo aikalailla off topic, joten kirjoitan kyseisestä pubista lisää ehkä myöhemmin.

Suuntasin takaisin Tivoliin noin kello yhden aikoihin, ja paikalle oli saapunut mukavasti lisää porukkaa. Fiilis oli katossa, joten mikäpäs siinä muuta kuin baaritiskin kautta istuskelemaan. Tuttuja oli paikalla jonkun verran, mutta uusia tuttavuuksia sitäkin enemmän. Hengasin baaritiskillä, ja viereen tuli aina vähän väliä uusia jututettavia istumaan ja odottelemaan juomia. Pitkien jonojen myötä jutteluaikaa oli aika paljon. Jonottamisesta kuului jonkun verran valitusta, mutta minkäs teet, kun paikalla on satoja ihmisiä ja baaritiskin takana kaksi kiireistä mikkoa. Itse olen niin hidas juomaan, ettei jonottaminen haitannut. Istuessa sain muun muassa kuunnella hienoja tarinoita tulitikkutehtaalta, vastauksia elämän tärkeisiin kysymyksiin, ja sain myös kuulla näyttäväni poliisilta kirkkaan 'vesilasini' kanssa. Ehdin myös tanssimaan vähän dnb:tä silloin kun sitä soitettiin.

Loppuillasta löysin itseni porukasta, jonka mielestä tuleva blogikirjoitukseni ei ole täydellinen ilman mainintaa yläkerran bileistä. Urheasti lähdin uuden tuttavani Jaakon johdatuksella katsastamaan yläkerran radiomusa-meiningit. IMO musiikki on ehdottomasti tärkein tekijä bileiden valinnassa, joten en näe itseäni todennäköisesti koskaan vapaaehtoisesti juhlimassa kuivien radiohittien tahtiin. Yläkerta oli huomattavasti isompi ja väkirikkaampi kuin katutason sali, mutta laatu korvaa määrän, sori vaan. Siinä oli mainintani yläkerrasta! Lähdin takaisin tuttuun ja turvalliseen alakertaan ja hengasin loppuajan uusien tuttujeni Jaakon, Matin, Vilin ja Rikun kanssa. (Muistinkohan vielä nimet oikein...)

Yhteenvetona voisin sanoa, että VOIDSTEP oli kaikessa spontaaniuudessaan loistava kokemus. Uusi paikka, kohtalaisen uutta musiikkia, uusia tuttuja ja mukavaa sosialisointia. VOID-bileistä tutut Subsense, Mefisto, Esc ja Tranoe tekivät jälleen kerran hyvää työtä, ja koko yökerho oli täynnä iloisia ihmisiä. Tivolin palvelu toimii myös hyvin ajoittaista jonottamista  (ja muutamaa vissyyn tehtyä gintoniccia)  lukuunottamatta. Pieni vinkki niille, joita Tivoli vielä pelottaa: Valkatkaa jotkut kunnon bileet perus lauantai-illan sijaan ja menkää musiikin perässä. Kunnon musiikki tekee hyvää mille tahansa paikalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti