Tänään lähdetään mietiskelemään sanallisen taiteen ja ihmisäänen osuutta elektronisessa musiikissa! Tästä tekstistä oli aluksi tarkoitus tulla lista, jotain "Top 10 Lyriikat" tapaista settiä, mutta idea muokkautui pikkuhiljaa erilaiseksi. Haluan hieman pohdiskella omaa suhdettani musiikkiin ja sanoihin. En todellakaan ole mikään asiantuntija. Luulisin silti tietäväni aiheesta tarpeeksi, jotta tämän tekstin uskallan julkaista. Minun kanssani saa olla eri mieltä, ja kuulisin mielelläni teidän omia kommenttejanne, mikäli jokin asia särähti korvaan. Oma asenteeni musiikkia kohtaan on niin monimutkainen, että siitä kirjoittaisi romaaninkin, jos vain jaksaisi. Yritin silti saada tiivistettyä joitakin ajatuksiani blogitekstin muotoon.
Monesti kuulee eri ihmisiltä filosofista ajattelua siitä, että sanat ovat musiikin tärkein osa. "Kuuntelen vain musiikkia, jossa on hyvät sanat." Itse olen jyrkästi eri mieltä, eivätkä lyriikat oikeastaan kiinnosta minua ollenkaan. Mutta joskus tähänkin ajatteluun kuuluu poikkeuksia, ja sanat jäävät tavalla tai toisella mieleen. Enemmän hyviä sanoituksia on tottakai laulajia sisältävien bändien (kuten omien suosikkieni Dream Theater ja Alphaville) biiseissä, eikä lyriikoiden kirjoittamista pidetä yhtä tärkeänä osana konemusiikkikulttuuria. Dream Theaterin sanallinen taide on uskomattoman upeaa, mutta eri genret tietysti korostavat eri asioita. Ja tämä on täysin OK!
Sanat konemusiikissa ovat usein muutaman lauseen mittaisia silmukoita, joita sitten toistellaan pitkin biisiä. Teemana ovat yleensä joko rakkaus tai yleinen fiilis tanssilattialla. Ne ovat kompaktiin muotoon tiivistettyjä ajatuksia. Niiden tehtävänä on tavallaan "värittää" jo valmiiksi hienoa musiikkia. Mutta toki konemusiikki käsitteenä on hurjan laaja, ja tästäkin tekstistä saisi ikuisuuden mittaisen, jos kunnolla lähtisi sukeltamaan. Jotkin sanat ovat silti jääneet tämänkin musiikin suurkuluttajan mieleen. Otetaan pari esimerkkiä (sekä minulta, että ystäviltä!)
Armin van Buuren ft. Susana - Shivers (Original Mix)
How did it end this way?
Don't leave me, love me
Just a little bit longer
On se niin tuskaisaa! Tranceen kuuluu genrenä omanlaatuinen melankolia tai uplifting-fiilis (jos jollakin on tälle suomenkielinen sana, niin kertokaa.) Rakkaustrance on hyvä media tämänkaltaisten yksinkertaisten, mutta mieleenpainuvien tarinoiden kertomiselle. Joko sen rakkaan kanssa on tullut ero, tai sitten sen kanssa lennetään pilvissä kirjaimellisen paratiisin yläpuolella... Kuten tässä seuraavassa:
Aly & Fila with Plumb - Somebody Loves You
Somebody loves you
Just the way you are
And I can't fix you
And I can't change you
But I can love you
Just the way you are
The way you are
Tällaisen musiikin soidessa kaikki tanssilattialla katselevat toisiaan hymyillen ja miettien "Kuuletko sinäkin tämän saman? On upeaa jakaa tämä hetki kanssasi." Tämän biisin minulle linkkasi My Raven uskollinen jäsen Zeni. Olin linkkauksesta onnellinen, sillä en ollut tätä aiemmin kuullut.
Tällaista trancea on olemassa ihan älytön määrä. Vokaalit ovat yleensä naisääniä, ja hekin ovat tyylillisesti samankaltaisia. Omalle listalleni yleensä valikoituvat ne teokset, jossa on myös musiikillisesti joku koukku. Lyriikat ovat monesti aika pinnallisia, vaikka rakkaudesta puhutaankin. Niissä monesti nostetaan tunne jollekin abstraktille tasolle, jossa rakkaus kukoistaa korkealla taivaalla auringon valon alla. Oma teoriani on, että trancen kohdalla sanojen tehtävä on tavallaan tukea musiikin emotionaalisia vivahteita ja levittää positiivista virtaa tanssilattian ihmisille. Ja artistit ovatkin tämän taidon mestareita. Äänen tulee soljua korkealla biitin yläpuolella ja luoda saliin kummitteleva tunnelma.
Sub Focus & Katy B - Push The Tempo
Feel the high-end rebound, ricochet
Off the walls, through your chest, feel it penetrate
As it runs right through every vertebra
So pick up the pace, no, you can't be clutchin'
On to the brace, better keep it runnin'
I'm on a wave, baby, are you comin'?
Tämä biisi on tositarina siitä, miten ääni ja reivien tunnelma vaikuttaa ihmiseen sekä fyysisesti että psyykkisesti. Blogitekstiä suunnitellessa tämä taisi olla ensimmäinen lyriikoita sisältävä kappale, jonka halusin ehdottomasti ottaa mukaan. Drum & bassissa sanoitukset liittyvät monesti konkreettisempiin asioihin, kuin trancessa. Puhutaan biitistä, tamppaamisesta ja bassosta. Reiveissä tätä musiikkia kuunnellessa tulee sellainen fiilis, että nyt puhutaan juuri tästä hetkestä eikä mistään muusta. Liike ja tanssiminen ovat silloin maailman tärkein asia. Artisti ja kuulija ovat silloin samalla aaltopituudella.
The Prodigy - Thunder
I hear thunder but there's no rain
This kind of thunder breaks walls and window pane
Erittäin lyhyet sanat, mutta jostakin syystä ne ovat jääneet aivojeni perukoille potkimaan minua liikkeelle. Oma näkemykseni näistä kahdesta virkkeestä ovat samankaltaiset kuin edellisen biisin kanssa. Minulle henkilökohtaisesti ne merkitsevät musiikin huikeaa voimaa. The Prodigyltä voisin mainita samanlaisena kokemuksena biisiä Breathe, joka potkii ihmisiä persuksille yhtä tehokkaasti. Ne luovat pienen ihmisen arkeen hetkiä, jolloin kaikki on mahdollista. Bändi tietää, miten kuulijan asenne saadaan oikealle taajuudelle.
Ihmisäänen käyttö konemusiikissa on totta kai hyvin monipuolista, ja se on harvoin jätetty täysin "puhtaaksi." Monesti näitä ääniä on muokattu rankasti, jolloin ne muuttuvat efektin kaltaiseksi. Ne ovat materiaalia, jonka taustalla on merkitys. Tällaisesta käytännöstä hyvä esimerkki on minimal techno genrenä.
Maetrik - Paradigm House (Original Mix)
The people... change. The people... change. The people... change. The people... change
Bless me through my days
Bless me through my days
Tässä biisissä on käytetty ihmisääntä aivan uskomattoman hienolla tavalla! Toistettu lause muodostuu melkeinpä rituaaliksi, ja siinä on jotain todella aavemaista. Kappaleen omalaatuinen kauneus ei toimisi yhtä hyvin, jos äänen tilalla olisi koneella luotu tehoste. Ylimääräisenä efektinä käytetty hengähdys tuo siihen vielä lisää inhimillisyyttä. Muistan kuunnelleeni tätä bussimatkalla Jyväskylästä Ouluun, jolloin korvissani soinut teknotaide sai minut täysin lumoutuneeksi. Paradigm House tuo miespuolisen äänen esille todella luovasti. Ja se on harvinaista!
Teed - Forever
Sitten ovat tietenkin nämä täysin lyriikoiden ympärillä pyörivät teokset! Jos oikein filosofiseksi mennään, niin suurin kysymys on, että mikä lasketaan puhtaasti konemusiikiksi ja mikä ei. My Raven Discord-serverillä pohdiskeltiin sitäkin, että kelpaako listalle remixit ei-konemusiikista. Omasta mielestäni tehtävä olisi silloin ollut liian helppo. Tässä monotunen linkkaammassa biisissä on silti juuri sellainen fiilis, mitä oli etsinnässä. Kiva kappale! Ja ehdottomasti lasketaan mukaan tyylinsä puolesta. Olin todella tyytyväinen siihen, miten ihmiset ottivat haasteen vastaan ja linkkasivat rohkeasti omia löytöjään.
Oli ihanaa ymmärtää, että yhteisöni jäsenillä oli kaikilla omat lyyriset biisinsä, jotka he halusivat jakaa. Musiikkimakuja on yhtä paljon kuin itse ihmisiä, ja joskus sanat yksinkertaisesti kolahtavat jonkun tajuntaan.
Vangelis - Losing Sleep
Is this faith?
Then why should I
Hesitate when love would dance with a stranger?
Shout it loud from the rooftop high
Let it burn inside
And try only to fade and die
If I knew all there was to learn
Every twist and turn
Why do I still try?
Vangelis oli tietysti saatava mukaan tekstiin, joten tässä biisi jota harvemmin linkkaan minnekään. Hän valitsee lauluihinsa erikoisia ihmisääniä, joista jokainen on tarkkaan valikoitu tulkitsemaan musiikkia juuri oikealla tavalla. Laulajista on mainittava ainakin Ask The Mountains -biisin Stina Nordenstam ja Come To Me -biisin Caroline Lavelle. Nämä äänet tuovat efektin kaltaista vaikutusta musiikkiin ilman sen suurempia vääntöjä tai muokkauksia. Ne on valittu juuri omintakeisuutensa vuoksi, eikä kukaan voisi korvata niitä. Ei paraskaan syntetisaattori.
Noferini & Marini vs. Sylvia Tosun - 'Push 'n' Pull'
It's a light behind the glow
It's a place to hide the secrets to be told
Come inside the carnival
Come alive behind the mirror on the wall
Joskus sanoitukset jäävät mysteeriksi, jonka vain kirjoittaja itse tuntee. Täytyy myöntää että olen itse sen kaltainen idiootti, jolta syvälliset merkitykset jäävät usein huomaamatta. En ole tarpeeksi älykäs ratkaisemaan lyyrisiä arvoituksia! Mutta ehkä niidenkin taustalla on muusikon halu luoda jotain sellaista, joka ei heti paljasta tarkoituksiaan. Ehkä he eivät paljastaisi niitä edes suoraan kysyttäessä. Lyyrisiä biisejä miettiessä tämä tuli jostain alitajunnasta mieleeni. Hyvä biisi! Bongasin tämän muistaakseni jostain pitkästä mixtapesta vuodelta nakki ja muusi.
The Shamen - Destination Eschaton
There's a strange attraction giving strong acceleration
See the light, enter the light, become the light
And shine like the star you know you are
Ihana lyyrinen pommi, jonka meille linkkasi My Raven Prrevil! Nämä ovat näitä kivoja rallatuksia, joiden sanat jäävät mieleen yhtä voimakkaasti kuin musiikki. Tykkään tässä myös niin helposti tunnistettavasta 90-luvun saundimaailmasta. Joskus sanat ja niitä kantava melodia on mahdoton erottaa toisistaan.
Paul Elstak - Rainbow in the Sky
I wanna to see the rainbow high in the sky
I wanna see you and me on a bird flyin' away (flyin' away)
And then I hope to see your smile every night and day (night and day)
Siirrytään viimeiseen "kategoriaan", eli nämä loppukevennyksen kaltaiset lyriikat, joiden tehtävä on luoda tanssilattiasta jonkinlainen seitsemännen ulottuvuuden reiviparatiisi, jossa on puita, äänentoistoa, kukkia ja jossa happo maistuu taivaalle. Koska miksipä et haluaisi juuri rakkaasi kanssa lentää linnun selässä jonnekin pois? Näissä lyriikoissa on jotakin niin ihanaa ja juustoista, että niitä kuuntelee ihan yhtä mielenkiinnolla kuin musiikkiakin. Happy hardcore ja sen kaltaiset onnelliset jumputukset tuovat rakkaustarinoihin tunnelmaa täysin eri tavalla kuin esimerkiksi trance.
Loppua kohden voisin vielä lainata hyvän ystäväni Juhon kommentin. Pyysin WhatsApissa linkkaamaan konemusiikkibiisejä, joissa on hyvät sanat.
"Lupaan linkata, kun ensimmäinen sellainen julkaistaan :D"
Hyvä heitto, jota voisin tässä seuraavaksi analysoida. Ongelmana on se, miten "hyvät sanat" ylipäätään määritellään. Joillekin kelpaa ehkä pelkästään runollisesti täydellinen, syvällinen pätkä jossa käsitellään ihmisyyden syvällisimpiä syövereitä ja rakkauden/menettämisen tuskaa ja kauneutta. Jotkut taas tykkäävät lentää kohti sateenkaarta linnun selässä. Ihmisääni on työkalu, jota konemusiikissa käytetään hyvin monipuolisesti. Tämän tekstin biiseistä kaksi ääripäätä omasta mielestäni ovat linkkaamani Vangeliksen ja Maetrikin laulut. Toinen on lyyristä kultaa, kun taas toinen on melkeinpä ritualistinen, transsia havitteleva jankutus. Ei näitä kahta voi mitenkään järkevästi laittaa samaan nippuun.
Yleensä trancea kuunnellessani keskityn enemmän yleiseen tunnelmaan ja harmonian kauneuteen. Joskus biiseissä on vokaalit, joskus ei. Harvoin mietin asiaa sen kummemmin, ja vielä harvemmin alan oikeasti miettimään mitä kyseinen laulaja sanoo. Tänäänkin osa näistä lyriikoista tuli minulle täytenä yllätyksenä. Tanssilattialla sitä yleensä vain rekisteröi, että "aha, nyt tässä puhutaan rakkaudesta". Joskus joku laulaa mukana, jos biisi on rakas/tuttu. Aika harvoin sitä tanssiessa alkaa pohdiskelemaan lyriikoiden syvällisyyttä! Mutta silti joku nekin on kirjoittanut, ja käyttänyt omaa aikaansa ja energiaansa sanallisen taiteen luomiseen. Näitäkin ihmisiä täytyy arvostaa.
Siinäpä hieman minun ajatuksiani lyriikoista konemusiikissa. Näin jälkikäteen mietittynä on upeaa, miten biisin genre heijastuu sen sanoituksiinkin! Totta kai tämäkin on vain yleistys, ja poikkeukset vahivstavat säännöt. Ehkä jokin laulaja koskettaa sinua, koska hän laulaa juuri sinun elämääsi sopivasta tunteesta. Ehkä vain pidät jostain hänen mainitsemastaan asiasta. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa kuunnella musiikkia. Omaan makuuni passaa niin sanottu "puhdas" musiikki, enkä välttämättä tarvitse sanoja tukemaan sitä. Joillakin maku on päinvastainen, ja he nauttivat esimerkiksi rap-musikkista. Joidenkin maku on näiden kahden sekoitus. Puolusta rohkeasti omaa makuasi, sillä se on sinulle henkilökohtainen asia. Toivottavasti löysit tältäkin listalta uutta kuunneltavaa!
Becky Hill x Chase & Status - Disconnect
If we disconnect
We ain't gotta be aligned
We can redirect
Everything that's on our minds, let it go
Change up your frequency, and
You'll see how easily you'll disconnect
From everything that's on your mind
Bonus-biisinä haluan laittaa vielä tämän. Disconnect kertoo omaan filosofiaani passaavan tarinan siitä, mitä reivaaminen tekee ihmiselle. Reivit ovat minulle ehdoton henkireikä, enkä voisi kuvitella elämääni ilman niitä. Näiden sanojen kirjoittaja selkeästi ymmärtää yskän. Lähtekään ihmiset yöelämään usein!
***
Haluan vielä toivottaa lukijoilleni hyvää uutta vuotta 2026! Tekstejä on jälleen kerran luvassa kunhan niitä jaksan kirjoitella. Minulle saa ehdottaa ideoita sitä mukaa, kun niitä teidän fiksujen päidenne sisällä muodostuu. Teen mielelläni tämän kaltaisia pohdintoja, haastetteluja, artistihypetyksiä, listoja ja levyarvosteluja. Liittykää ihmeessä meidän ihanalle Discord-serverille ja laittakaa My Raven Facebook-sivu seurantaan, jottei tekstejä mene ohi!
Minä jatkan viikkoani töiden ja luovan työskentelyn parissa. Pakkanen on hieman häirinnyt aktiivisuuttani, sillä tuuli tuntuu välillä puukottavan suoraan poskieni läpi. Mutta sieltä se kevät taas tassuttelee paikalle ja muuttaa kaiken! Nähdään ihmiset klubeilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti