Mitä?
EBM/Industriaalia musaa, pimeyttä, teollisuutta, cyberpunkkia ja hampurilaisia nautittuna ystävien kanssa.
Missä?
Vanhan tehdasrakennuksen uumenissa Lontoon yössä, 27.8.2011 klo 22-aamu
Kokemuksia:
Kirjoitan tästä vähän myöhässä johtuen kunnollisen näppäimistön puutteesta (Ä ja Ö ovat aika tärkeitä).
Olipa ihanaa olla lomalla! Koko kesän hikisen hotellityöskentelyn jälkeen piti muka lähteä suoraan koulutielle, mutta kieltäydyin. Lensin mielummin reiviystäväni Olvin kanssa Lontooseen, jossa liityimme paikallisen cyberpunk-ystäväni Bencoderin seuraan. Olimme suunnitelleet jo hyvissä ajoin Slimelight-klubille menoa, sillä paikka on muodostunut seurueelleni jonkinlaiseksi kantaklubiksi. En ihmettele tätä laisinkaan, sillä Slimelight on hyvin autenttinen ja auttaa juuri oikeanlaisen tunnelman saavuttamisessa. Kuulemani perusteella pidin paikasta jo etukäteen.
Iltaan valmistautuminen oli hidas prosessi. Pukeutumiseen ja meikkaamiseen tuntui menevän koko päivä. Itse kun en gootti-ihmisiä ole, musta väri jäi pois kuvioista ja valitsin tutun turvallisen valkoisen. Jos joku ei vielä tiedä niin yhdistelmä valkoinen/keltainen on suosikkini, joten jouduin tsemppaamaan itseni mahdollista ulkopuolisuuden tunnetta vastaan. Yhtään ei kuitenkaan pelottanut. Slimelight on niitä paikkoja, joissa ei tarvitse huolehtia muiden ajatuksista vaan keskittyä hauskanpitoon. Bilettäjiä me kaikki ollaan!
Saavuimme klubille ennen puoltayötä. Sisäänpääsy oli 8 puntaa; ei liian kallis muttei toisaalta halpakaan. Baarin hinnat olivat onneksi todella halvat verrattuna Suomen hintoihin. Lisäksi kaikki juomat olivat kunnon pinttejä eivätkä mitään 0,33:ia. Englantilainen siideri on omasta mielestäni aika pahaa (tiedän että olen monen mielestä väärässä), mutta jotenkin siihen tottui reissun aikana (kumma juttu!). Perinteisten juomien lisäksi iltaan kuuluvat myös shotit, joita ei onneksi mennyt liikaa. Fisua ja 8-palloa ei Lontoosta tietenkään löydy, joten nautimme jotain samankaltaista sinistä mönjää, joka maistui yrteille ja alkoholille. Shotin nimeä en harmillisesti juuri nyt muista. Päivitän sen tähän myöhemmin.
Klubilla liikkui monenlaisia porukoita. Jokaiselle löytyi oma paikkansa, sillä huoneet olivat hyvin erilaisesti sisustettu. Alakerran lattia oli alkuperäistä kivetystä. Säälin ihmisiä, jotka joutuivat kävelemään piikkikoroilla kivien seassa! Alunperin omakin suunnitelmani oli ottaa korot mukaan, mutta onneksi päädyin toisiin ajatuksiin. Baarimikot olivat ihania ja osasivat palvella, vaikka välillä sopersin tilatessani jotain kummallista englannin kaltaista kieltä. Brittienglantia on onneksi helppo ymmärtää.
Kanta-asiakkaat oli helppo tunnistaa. Alakerran pöytäjalis oli koko illan saman porukan käytössä, ja tiettyjä ihmisiä tuntuivat moikkaavan lähes kaikki muut asiakkaat. Paikallisia julkkiksia vai muuten vaan hyviä tyyppejä? Veikkaan ehkä jälkimmäistä, sillä kaikki olivat Slimelightissa poikkeuksellisen ystävällisiä. Voi toki olla, että lontoolaiset ovat muuten vain avoimempaa porukkaa kuin suomalaiset, vaikken henkilökohtaisesti uskokaan suomalaisten olevan jotenkin erityisen sulkeutuneita. Kantisten lisäksi paikalla pyöri monimuotoinen joukko raskaan musiikin ystäviä, cybergootteja ja muuten vain outoja ihmisiä. Sovimme siis seurueeni kanssa varsin loistavasti mukaan!
Slimelightissa on kolme kerrosta, joista ensimmäinen on rauhallisin. Keskimmäinen kerros oli suljettuna koko illan, mikä oli valitettavaa, sillä Olvin mielestä juuri se kerros on kaikkein paras. Kolmannessa kerroksessa tanssittiin ja riehuttiin, joten sinne siis matkamme vei! Paikalle piti kiivetä ihanan autenttisia tehdasrappusia pitkin ja sokkeloon eksyi helposti jos kääntyi väärästä paikasta tai meni sisään väärästä ovesta. Tanssiminen synkähkön konemusan tahtiin oli luonnollisesti hauskaa, kuin myös glowstickeillä leikkiminen (kaksi kappaletta niitä paksumpia tikkuja maksoi £1). Tanssilattialla oli luonnollisesti myös UV-valot, joten hohdin kuin hehkulamppu koko illan. Äänentoisto oli hyvä myös kauempana, joten tilaa riitti suurelle joukolle, vaikkei itse tanssilattia ollut suurempi kuin esimerkiksi Tampereen Senssissä.
Päätin jättää pariskunnan Olvi ja Bencoder viettämään aikaa yhdessä ja lähdin takaisin alakertaan hengailemaan. Istuin pöytään ja minua tuli tervehtimään italialainen Andreas, joka koki suunnatonta yhteenkuuluvuutta kanssani, sillä hänelläkin oli valkoiset housut. Hän onnitteli minua siitä, että olin kaikista Lontoon klubeista päättänyt lähteä juuri Slimelightiin. Paikka on kuulemma aikaisemmin ollut squatattu, kunnes siitä tehtiin kunnon menomesta. Luulisin, että juuri tästä syystä klubin tunnelma on niin ainutlaatuinen. Klubilla tuntee olevansa tervetullut ja osa jonkinlaista mystistä 'Slimelight-porukkaa', olit sitten gootti tai valkohousuinen reivari. Jollain todella oudolla tavalla paikka muistuttaa Oulun Hevimestaa tunnelmaltaan, vaikka onkin 5 kertaa isompi. (Niille lukijoille, jotka eivät Hevimestaa vielä tunne, suosittelen lämpimästi tutustumaan kyseiseen paikkaan.)
Tässä vaiheessa on pakko mainita alakerran grilli ja 1/4-pounder with cheese. Tämä herkku maksoi £4,5 ja oli helposti paras hampurilainen mitä olen koskaan syönyt. Grillistä sai myös muuta ihanaa, kuten hodareita, maissia, makkraa ynnä muuta. Tällaista tarjontaa myös Suomeen! Siinä vaiheessa kun klubi on auki myöhään aamuun niin grilliruoka on tervetullut lisä. Joten jos aiot mennä juhlimaan Slimelightiin, tilaa se hampurilainen. Kaikilla mausteilla.
Yöpalan jälkeen matkasimme takaisin yläkerran reiveihin. Tactical Sekt soitti omanlaistaan elektro-industriaalia musiikkia rautaisella ammattitaidolla. Tanssilattia oli täynnä nautiskelijoita. Itse en ollut bändistä aikaisemmin kuullut, mutta nimi jäi mieleen, koska keikka oli niin hyvä. EBM/Industrial-ihmiset; tutustukaa ihmeessä artistiin.
Keikan jälkeen lavalle nousi uusi DJ. Tanssiminen muuttui rutiininomaisesta meiningistä täysin joksikin muuksi, kun taivaallisen korviahivelevät teknobiitit valtasivat yläkerran. Puolet ihmisistä oli jo lähtenyt, mutta meininki vaan kasvoi. Tekno on hyvin lähellä sydäntäni ja puhun nyt suoraan sieltä: Tämä läheni täydellistä reivikokemusta. Muu maailma unohtui täysin ja päässä pyöri tanssilattian valot, savu ja bassorumpu. Tanssin ventovieraiden ihmisten kanssa, ja jokainen biisi oli vielä vähän parempi kuin edellinen. Tiedättehän, se täydellinen teknobiitti + minimalistinen efekti juuri täydelliseen paikkaan, kunnes seuraavaa biisiä miksataan useamman minuutin ajan edelliseen. Ah, onnea! En tiedä mitään parempaa.
Harmillisesti DJ soitti vain tunnin setin, mikä on mielestäni rikos teknoa vastaan. Olin kuitenkin jo niin poikki, etten jaksanut enää keskittyä muuhun kuin istumiseen. Meinasin nukahtaa yläkerran sohvalle, joten oli selvästi aika lähteä. Olvi ja Bencoder olivat samoissa tunnelmissa, joten päätimme lähteä takaisin nukkumaan. Kello oli noin 5 aamulla ja seikkailimme yöbusseilla ja aamun ensimmäisillä junilla kotiin. Olimme varmasti aivan ihastuttava näky aamun ensimmäisille työmatkaajille.
Italialainen ystäväni Andreas oli oikeassa. Lontoo on ihanteellinen paikka hauskanpitoon, sillä se on täynnä nuoria ihmisiä ja nuorta kulttuuria. Jos etsii klubia, jossa on avoin ilmapiiri ja juuri oikeanlainen tunnelma, niin Slimelightiin kannattaa tutustua.
Tässä vielä klubin sijainti niille, jotka suunnittelevat reissua Lontooseen: Slimelight @ GoogleMaps
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti