Pelien ystävät - Huomio! Tulkaa kaikki messiin, sillä tänään lähdemme tutkimaan pelimusiikin laajan ja monipuolisen maailman klassista puolta! Idea tähän tekstiin on ollut mielessä jo pitkään, mutta tänään aamulla se vielä terävöityi käsittelemään nimenomaan sinfonista musiikkia. Tsekkasin oman, kovalla kuuntelulla olleen soundtrack-listani YouTubesta. Suurimman osan tässä listassa mainituista helmistä olen tallentanut sinne. Tiedän, ettei nyt liikuta tavallisen konemusiikkisisältöni rajojen sisällä, mutta toisaalta tämä on minun blogini ja saan tehdä täällä ihan mitä haluan :)
Olen ollut pelaaja jo pikkutytöstä asti, joten pelimusiikki on värittänyt elämääni hyvin pitkään. Samalla klassisen musiikin koulutukseni saa minut arvostamaan tämän tyyppisiä urotekoja. Samalla tavalla kuin elokuvissa, myös pelimusiikki herättää tunnelman eloon ja välillä on (ainakin omasta mielestäni) visuaalista tarinankerrontaa tärkeämpää. Tälle listalle on valikoitunut sellaisia kappaleita, jotka tuovat jotain korvaamatonta peliin. Yritin pitää fokukseni poissa sellaisista "geneerisistä" ja liian tunnetuista teemoista. Samalla jokainen näistä peleistä on sellainen, jota itse olen pelannut.
 |
| "Jooh, jos et osaa soittaa gran cassaa tai käyrätorvea niin saat mun piiskasta!" |
Toivottavasti löydätte omia suosikkejanne tältä listalta! Lähdetään kuuntelemaan jousistojen ja akustisten pianoiden riemujuhlaa. Nämä eivät ole minkäänlaisessa paremmuusjärjestyksessä. Rakastan jokaista teemaa omalla tavallani. Ne tasapainottavat mukavasti trancejyystöön painottuvaa musiikkimakuani.
The Dig (1995)
Säveltäjä: Michael Z. Land
Aloitetaan listaaminen eräänlaisella poikkeuksella. En nimittäin osannut päättää, minkä yksittäisen kappaleen linkkaisin The Dig -pelin soundtrackilta, joten linkkasin koko homman! Tämä 41 minuuttinen pläjäys toimii eräänlaisena sinfonisena runona. Pelimusiikin tietäjät varmaan arvasivat, ettei tätä voi sivuuttaa tällaista listaa tehdessä. Peli itsessään on rakastettu seikkailupeliklassikko, jossa ratkaistava mysteeri on eeppinen ja koskettaa ihan varmasti kaikkia. Sävelmaailma kuvaa hienosti sekä intiimejä luolaympäristöjä, että avaria valtamerimaisemia. Olen pelannut pelin läpi kerran, ja jonkin verran katsonut siitä videoita. Musiikkiin tulee siis palattua useammin, kuin itse peliin.
Eikö olekin jännää ajatella, että herra Land on säveltänyt myös Monkey Islandin musiikit?
Cognition - An Erica Reed Thriller (2013)
Säveltäjä: Austin Haynes
Kappale: The Dean of Berklee
Heti kakkosbiisin yhteyteen varoitus - sisällytän listalle myös tämänkaltaisia pianosävellyksiä! Cognition on aivan upea point'n'click seikkailupeli, jonka läpipeluu minulla on tälläkin päivämäärällä menossa. Sen verran hieno meno siis, että kehtaa pelata useamminkin kuin kerran. (Ja jätkien kanssa on kiva pähkäillä, mitä pitää seuraavaksi tehdä.) Pelin musiikki on ihan käsittämättömän hienoa, ja kappaleen valitseminen oli vaikeaa. Lopulta kuitenkin päädyin tähän pieneen, mutta vaikutusvaltaiseen pianoraitaan, joka soi pelin aikana vain yhdessä tietyssä paikassa. Tämä on soundtrackin biiseistä se, johon itse palaan useimmin. Pliis, tehkää minulle synttärilahjaksi nuotit tästä!!
Cognitionin musiikkimaailma tukee vahvasti tunnelmaa, jossa on läsnä menetys ja kuolema. Jos listan aiheena olisivat minun lempparipelit noin yleensä ottaen, tämä löytyisi sieltä myös. Sen verran tunteisiin menevää materiaalia!
SimCity (2013)
Säveltäjä: Chris Tilton
Kappale: Building The Foundation
Siirrytään tunnelmaan, jota itse kuvailisin inspiroivaksi ja toiveikkaaksi. SimCity on suositun pelisarjan uusin osa, joka sai hieman huonoa palautetta aikoinaan. Pelasin sitä itse kohtalaisen ahkerasti kaverini kanssa. Soundtrack on peliä parempi! Muistan varsinkin tämän kappaleen, kun rakensin kaupunkiini jatkuvasti laajentuvaa yliopistoa, jonne nuorta sim-väestöä virtasi jatkuvasti kaduilta ja kotitaloista. Jännällä tavalla liitän tämän biisin siis siihen kuvitteelliseen oppilaitokseeni. Niin niitä musiikkimuistoja vain syntyy!
Jos tämä kappale kutkutti musiikkihermojasi miellyttävällä tavalla, niin laittakaa ihmeessä koko soundtrack kuunteluun. Se on täynnä samanlaisia helmiä. Peliä en ole varmaankaan ottamassa esiin naftaliinista. Se oli kivaa puuhaa vähän aikaa, kunnes surkean pienet pelikartat alkoivat rajoittamaan pelaamista liikaa. Uskoisin, että monet teistä ovat kanssani samaa mieltä.
Baldur's Gate II: Throne of Bhaal (2001)
Säveltäjä: Inon Zur
Kappale: The Pocket Plane
Baldur's Gate II on niitä pelejä, että jos et ole sitä pelannut, et ole kunnolla elänyt elämääsi! Pelin (ja lisäosan) musiikkivalikoima on niin laaja, että sen säveltäminen on vaatinut tekijöiltään varmasti elämäntyöhön verrattavan työmäärän. The Pocket Plane on kuitenkin sellainen raita, joka on tarttunut kuuntelulistoilleni pysyvästi. Se soi keskellä päähahmojen sisäistä kamppailua aikana, jolloin pelaaja lähenee jo jumaluutta taitojensa kanssa. Tässä vaiheessa peliä ollaan jo erittäin pitkällä tarinassa, joten siihen on varmasti muodostunut vahva tunneside.
Tällaiset mestariteokset jäävät takuulla pelaajan mieleen! Voisinkin kysyä teiltä lukijoilta, että mitkä ovat omat suosikkinne tämän pelin soundtrackilta? Olen varma, että vastaukset tulevat olemaan moninaisia. Toinen harras kysymys on, että kuka haluaa pelata tämän minun kanssani läpi?
Neverwinter Nights: Hordes of the Underdark (2003)
Säveltäjä: Jeremy Soule
Kappale: Dracolich Vix'thra
Jälleen valinnanvaikeuksia! Ei noita eeppisiä gran cassa -iskuja ja käyrätorvia voi kuitenkaan sivuuttaa. Tämä kappale on erään pelin hienoimpien vastuksien teemabiisi. Siinä vaiheessa, kun pelaaja on ryöminyt läpi taistelujen ja vaikeuksien kohti Underdarkin syvimpiä syövereitä, ja vastaan tulee epäkuollut lohikäärme joka osaa herättää itsensä takaisin henkiin, on fiilis pelokas ja luotto omaan hahmoon heikkoa. Ilman tätä kappaletta fiilis olisi huomattavasti latteampi.
Neverwinter Nights on peli, jonka olen pelannut läpi lukemattomia kertoja yksin ja porukassa. Vähän samaan tapaan kuin BGII, on tämäkin soundtrack uskomaton jo ihan yleisellä tasolla. Kuuntelen monia biisejä vieläkin tiheään tahtiin, ja niistä hienoimmat ovat päätyneet YouTube-listalleni. Tänään aivoni kuitenkin käskivät valitsemaan tämän luurankoloharibiisin, jonka kuunteleminen tuo heti mieleen kaikki ne kauhistuttavat muistot. Saa nähdä milloin hänet kohtaan jälleen uudestaan. Pliis, päästä minut helpolla seuraavalla kerralla.
Trine 2 (2011)
Säveltäjä: Ari Pulkkinen
Kappale: Icewarden Keep
Sitten lähdetään ihastelemaan suomalaista materiaalia! Trine -pelisarja on jo nyt täysi klassikko, johon kuuluu tällä hetkellä (2025) jo viisi toinen toistaan hienompaa osaa. Peli oikein huokuu perinteistä fantasiaa ympäristöjen, tarinoiden ja musiikin kautta. Siinä kolme sankaria ratkovat eteen tulevia fysiikkaongelmia käyttäen omia erikoisuuksiaan yhteistyöhön. Luonnollisesti musiikki on tärkeässä osassa! Näiden pelien soundtrackeihin olisi taas voinut sukeltaa vaikkapa koko päiväksi, mutta Icewarden Keep sattui olemaan jo valmiina omalla kuuntelulistallani. Niinpä päätin sen laittaa tähänkin teille kuunnteltavaksi. Pulkkisen säveltämät melodiat ovat sellaisia, jotka jäävät päähän soimaan kaikista positiivisimmalla tavalla.
Näitä pelejä on lähinnä tullut pelattua tyttöporukalla. Iso kiitos parhaille ystävilleni! Tiedätte kyllä tasan, keitä tarkoitan :)
Gray Matter (2010)
Säveltäjä: Robert Holmes
Kappale: David's Theme
Tämä Lissu alkaa taas tuntemaan tunteita, kun David's Theme lähtee soimaan. Gray Matter on yksi kaikkien aikojen lemppari seikkailupeleistäni. Siihen tulee palattua aina silloin tällöin, ja taidankin muistaa kaikki yksityiskohdat ulkoa. Säveltäjä on tämän biisin kohdalla saanut erittäin kauniisti luotua teeman hahmolle, joka on kokenut valtavan, henkilökohtaisen menetyksen ja yrittää omassa hiljaisuudessaan käsitellä sitä. Melankolia välittyy tästä sataprosenttisesti, mutta musiikki ei silti ole liian voimakasta ja passaa hyvin pelaamisen taustalle.
Kaikki tässä pelissä on vaan niin kaunista! Juoni, musiikki, ympäristöt, hahmot... Olen jo suunnitellut, että tämä vedetään vielä joskus läpi Discordin kautta. Pääsevät kaveritkin samaan fiilikseen minun kanssa.
Gabriel Knight 3: Blood of the Sacred, Blood of the Damned (1999)
Säveltäjä: Robert Holmes, David Henry
Kappale: Nocturne (Montreaux's Study)
Seuraavaksi biisi, johon liittyy tarina oikeasta elämästä! Minä nimittäin osaan (tai osasin joskus) soittaa tämän pianolla. Lukioaikoina se oli ensimmäinen minun esittämäni pianobiisi. Aiemmat olivat silkkaa marimbaa ja muuta lyömäsoitinta! Ei siis ihme, että valintani oli juuri tämä. Pelivalintakaan ei varmaan ole minut tunteville mikään yllätys, sillä se on taasen yksi suosikeistani. Pelin soundtrack on varsinaista pianoteemojen ilotulitusta aina päätunnarista pienimpiin sivubiiseihin. Musiikki kantaa pelin tunnelmat aina mysteerien ratkomisesta hahmojen henkilökohtaisiin ristiriitoihin ja kehitykseen.
Jostakin kumman syystä YouTubesta löytyy tämän extended-version lisäksi vain pianocovereita, vaikka alkuperäisessä versiossa on myös nopeampi B-osa. En tiedä kuka sen alkuperäisen, kokonaisen soundtrackin on tubesta poistanut, mutta hyi hyi sinua! Ja jos teitä mahdollisia pianisteja alkoi kiinnostamaan, niin nuotit tähän biisiin saa minulta. Laitelkaa rohkeasti viestiä.
Syberia (2002)
Säveltäjä: Dimitri Bodiansky, Nicholas Varley
Kappale: Aralbad
Sinfonista pelimusiikkia kun käsitellään, on seikkailupelien klassikko Syberia aina vahva valinta. Pelin jatkuva taustateema on "vanhojen hyvien aikojen" muistelu, ikääntyminen ja rohkeamielinen seikkailu. Aralbad on pelin loppupuolelle sijoittuva ympäristö, joka on jo melkein unohdettu rauhallisuuden ja kauneuden tyyssija. Pelin mestarillisesta soundtrackista juuri tämä kappale on jäänyt mieleeni vaikuttavimpana. Aikoinaan kuuntelin sitä repeatilla luureista, ja melkein kyyneleet virtasivat! Olen jo pitkään toivonut, että omat säveltäjän taitoni kykenisivät myös tällaiseen taituruuteen.
Pelisarjassa on kolme osaa, mutta siihen viimeiseen en ole koskenut pitkällä tikullakaan. Kakkosen loppu on niin täydellinen, ettei sitä olisi mielestäni enää tarvinnut jatkaa. Silti jää vähän kutkuttamaan mieltä, että olisiko kolmannessakin näin hyvää musiikkia?
Ecco the Dolphin: Defender of the Future (2000)
Säveltäjä: Tim Follin
Kappale: Shrine of Controversy
Tämän soundtrackin olemassaolon olin jo ehtinyt unohtaa. Koitin kuumeisesti pähkäillä listan kymmenettä kappaletta. Mielessä kävivät sellaiset helmet kuin Fran Bow, Memoria ja Myst V. Niitä kuuntelin aiemmin tänään tutkivalla asenteella, mutta mikään ei tuntunut täysin oikealta. Sitten kuin neronleimauksen alla aloin miettimään, että voihan pelejä pelata muullakin kuin PC:llä. Defender of the Futuren olemassaolo iski muistiini kuin salama! Valitsin soundtrackilta sen kaikkein melankolisimman kappaleen, joka soi teemana täysin kuolleelle maailmalle, jossa orjiksi alistetut delfiinit yrittävät pitää toivoa yllä.
Peli oli ilmestyessään ehdottomin suosikkini, ja pelasinkin sitä tuntikausia joka päivä. Nykyään en kauheasti sitä enää ikävöi. Jos tekee mieli Eccoilla, niin laitan YouTubesta pelivideota pyörimään. Tämän listan teon jälkeen aion kyllä palata kuuntelemaan sen musiikkia uudella innolla. Melodiat maalailevat merenalaisten ympäristöjen tunnelmaa herkällä, ja välillä jopa kuumottavalla tavalla.
***
Toivottavasti te lukijat annatte minulle anteeksi konemusiikista poikkeavan listan tekemisen! Olen tehnyt hieman vastaavanlaisia ennenkin, muun muassa Top 10 Sinfoniset Elokuvat -tekstin. Joillekin tämänkaltainen musiikki on pelkkää taustahelinää, jonka tarkoituksena on pelkästään tukea tarinaa. Minulle tämän listan kappaleet ovat enemmän. Ne toimivat erillisinä teoksina aivan yhtä hyvin. Fiktiota kirjoittavana henkilönä ne myös antavat mielikuvitukseni lentää. Säveltäjät ovat jo luoneet tiettyyn tunnelmaan täydellisen kappaleen, ja minä voin käyttää sitä samaa kappaletta oman tunnelmani luomiseen. Fiktiivisen maailmani hahmot kiittävät jokaista luureissani soivaa teosta.
Toivoisin kovasti, että linkkaisitte minulle teidän omia suosikkejanne. Mitä tunteellisempaa musiikkia, sitä parempi! Tulkaa vaikka meidän Discord-serverille puhumaan aiheesta, tai vaikkapa vain levittämään meemejä. Pidetään me musiikin ystävät yhtä, ja samalla tuetaan reivikulttuuria oikeasti äänestämällä omilla jaloillamme. Lähtekää ihmeessä yöelämään! Harvoin sitä myöhemmin katuu. (Ellei ole jäätävä krapula. Muistakaa, että alkoholitonkin siideri on hyvää.)
Syksy alkaa olla jo pitkällä, mutta lunta ei vielä ole. Tässä aletaan kääntämään aivot pimeyteen, jossa kuitenkin on pieni valonpilkahdus. Kohta ainakin Tampereen kadut loistavat valotaideteoksilla ja joulukoristeilla. Älkää ihan kauheasti liukastelko kaduilla, kun sitä jäätä viimein muodostuu. Nähdään teidän ihanien ihmisten kanssa klubeilla ja pubeissa! Morjenstellaan ja pidetään toisistamme huolta.
