Tällä kertaa Lissun kymmenen kymysytä vievät meidät matkalle Lahden klubeille ja UG-skenen synkkiin syövereihin. Haastatteluun vastasi Trance Family Finlandin sivuilta löytynyt DJ Pheat aka Petri Laaksonen! Lahti ja Lahden porukka on minulle jonkin verran tuttua asiaa ja olen aktiivisesti yhteydessä heidän kanssaan. Vielä on kuitenkin paljon opittavaa, joten on mukavaa saada siis taasen uusi tuttu niiltä huudeilta! Pheat on tehnyt kyllä monipuolisesti hommia konemusiikkiskenessä muun muassa podcastien ja erilaisten kollektiivien myötä. Kokemusta bileiden järjestämisestä löytyy siis paljon, kuten myös levyjen soittamiseseta. Mutta annetaanpa herran itse selittää tekemisistään! Tässä siis DJ Pheat ja hänen haastiksensa.
Päivänsankarimme Pheat kovissa töissä.
Kerro näin alkuun vähän itsestäsi! Mikä oli ensikosketuksesi konemusiikkiin?
Ensikosketus konemusiikkiin vuonna 1996, kun ostin ensimmäisen Scooter : Our happy hardcore cd levyn. Ensikosketus konemusiikin soittoon heti perään vuonna 2013, kun hankin ensimmäisen kontrollerin.
Kerro hieman näistä kollektiiveista, jossa olet mukana!
2015 vuoden alussa perustettiin muutaman kaverin voimin Friday Fever kollektiivi, joka sittemmin muuttui Chicago Stompiksi. Tällä kollektiivilla järjestettiin baari/clubi tapahtumia ja muutama netti radio podcast 5 vuoden aikana.
Vuonna 2019 koronan ottaessa tapahtumat silmätikuksi, päätin perustaa kollektiivin fUnderGround. Tällä projektilla keskityttiin ug tapahtumiin. Näitä tänä päivänä mieluiten järjestänkin...
Olet soittanut levyjä myös ulkomailla. Kerro siitä!
Vuonna 2013 muutin Kreetalle vuodeksi ja siel tuli soitettua ahkerimmillaan 6 iltaa viikosta baareissa ja yökerhoissa jukeboxin dj:nä.
2020 loma reissulla Goalla, Intiassa tuli soiteltua muutamassa yökerhossa satunnaisia psytrance ja techno keikkoja.
Millainen skene Lahdessa on tällä hetkellä?
Lahessa skene on kasvamaan päin. 10 vuotta tässä on pidetty lippua korkealla Rumble Lahden kanssa, mutta viime vuosien aikana on liikehdintää tullut myös uusien järjestäjien puolelta, mikä on aivan mahtava homma.
Mikä on Suomen konemusiikkiskenessä parasta?
Suomen konemusa skenessä parasta on yhteisöllisyys. Varsinkin ug bileissä. Lähes kaikki tietää toisensa ja jos ei tiedä, niin löytyy vähintään kourallinen yhteisiä tuttuja.
Mitkä ovat suosikkigenresi ja miksi?
Aikanaan aloitin soittamisen drum and bassilla, mikä edelleen erittäin lähellä sydäntä. Nykyään minut silti kuulee useitten soittamassa joko alkuillan technoja tai illan vikoja nopeita psytrancen siivittämänä. Rakkaus psytranceen roihahti, kun Kreikasta Suomeen paluun jälkeen tarvittiin Chicago Stomppien bileisiin illan viimeistä artistia vähän raskaammalla saundilla.
Parhaat bileet missä olet ollut mukana joko soittajana tai tanssijana?
Vaikea päättää yhtiä bileitä.
Yhdet ikimuistoisimmista oli 2019 Chicago Stomp 4v juhlat, missä Grimsoulin kanssa vedettiin b2b setti Tempo Giuston jälki höyryissä täpötäydelle club Chicagolle.
Toinen on ehdottomasti Goalla sunset psytrance setti Pirate Cafessa rannalla.
Mikä on suurin unelmasi tällä hetkellä?
Suurin unelmani on jatkaa hyvien bileiden järjestämistä ja tulevaisuudessa auttaa uusia kykyjä mukaan skeneen.
Minkä YouTube-videon haluaisit jakaa lukijoille?
Netsky - Everyday
Syy: Tää biisi oli ensimmäinen kappale minkä laitoin 2013 soimaan ensimmäisestä kontrolleristani.
Määrittele termi "tekno".
Ei tuu mitään muuta mieleen, kun euforinen tasabiitti jyystö xD
***
Noniin - ja taas tunnetaan yksi tyyppi paremmin. Jos Te Arvoisat Lukijat pyöritte lähellä Lahtea (tai miksei kaukanakin) niin kannattaa ehdottomasti seurailla näitä kollektiiveja ja tsekkailla paikkakunnalla järjestettäviä tapahtumia! Sen verran kova meininki vaikuttaa olevan siellä päin. Itsekin opin näiden haastattelujen myötä todella paljon eri paikkakuntien skeneistä ja niitä ylläpitävistä ihmisistä. On aivan huikeaa tietää, että konemusiikki jyllää lujaa eri puolella Suomea! Kovaa porukkaa kaikki!
Jos kenellekään heräsi tämän postauksen myötä kaipuu päästä haastateltavaksi, niin ottakaa rohkeasti yhteyttä somessa! Alla linkit minun Facebookkiin ja myös meidän mahtavaan Discord-serveriin, jossa jutellaan mukavia ja jaetaan musiikkia ja meemejä. Tervetuloa mukaan porukkaan! Minä alan nyt suunnittelemaan seuraavaa haastattelua. Hyvää heinäkuun jatkoa kaikille!
Kajaanissa tapahtuu! Pääsin haastattelemaan Kajaanin reivielämää ylläpitävää DJ Sekatyömiestä, jonka valtava työ ja yhteistyö muiden muiden paikallisten konemusaskenen tekijöiden kanssa musiikin ja bileiden parissa pitää kaupungin skenen pienenä mutta pippurisena. Olen itse käynyt Kajaanissa vain muutaman kerran jollain sattumanvaraisella keikalla, eikä paikkakunta ole minulle hurjan tuttu. Tämä haastateltava kuitenkin lämmitti sydäntä ihan huikealla tavalla! Löysin kyseisen miehen Trance Family Finlandin facebookista, jossa kyselin yleisesti hakevani haastateltavia blogiini. Nyt täytyy myöntää, että tämän tyypin vastauksien lukeminen oli itsellekin todella mielenkiintoista, ja on ihan mahtavaa tietää että tällaista väkeä on myös Suomen pienemmissäkin pitäjissä. Tässä siis hänen vastauksia kymmeneen kysymykseen!
DJ Sekatyömies
Kerro vähän alkuun itsestäsi! Milloin aloit pyörimään konemusiikkiskenessä?
Olen 29 vuotias mies kajaanista. Kuulin ensimmäisiä kertoja konemusiikkia soitettavan paikallisessa yökerhossa Club96:saa sen aikaisten dj:den soittamana. Sitä ennen olin kuunnellut paljon rockia, kuten Linkin Parkkia, HIM:ä, Lordia sekä silloisia radiohittejä. Lopullisesti hurahdin konemusaan ja siihen skeneen 2015 vuoden Weekend festivaaleilla joissa soitti sillon mm. Armin Vam Buuren, Hardwell, Tiesto, Martin Garrix sekä viimeisen suomen keikkansa Avicii. Sen festarin jälkeen on tullut kuljettua paljon eri reiveissä, bileissä sekä festareilla jossa pyrkii aina konemusan äärelle niin Suomessa kuin ulkomailla, viimeisimpänä helmikuussa ASOT festareilla Rotterdamissa.
Dj harrastus omalla kohdallani oli jo pyörinyt useamman vuoden mielessäni. Ajatus siitä kun näki ihmisiä tanssimassa tasaisen tamppaavaan rytmiin ja kuinka dj laittoi hittibiisiä toisen perään halliten jopa isoja massoja ihmisiä luoden sen euforian tunteen josta ei ikinä haluaisi pois.
Tämä harrastus konkretisoitui lopullisesti koronan alussa (niinkuin varmasti monilla muillakin) mahdollisuuteen kokeilla dj soittelua ammattilaitteilla tässä samaisessa yökerhossa, Sound Factory jossa myöhemmin saimme idea perustaa yhdistyksen. Kerroin halustani kokeilla dj:nä oloa paikan pitäjälle, jo kokeneelle konemusveteraanille Oodeejille. Hän totesi vain että hommaa usb-tikku, kelpo musiikkia ja tule nimettynä iltana yökerholle nii pääset kokeilee.
Silloinen ajatus alkoi konkretisoitua, mahdollisuus olla dj oli vain usb-tikun ja deckkien päässä. Kun kyseisenä päivänä menin paikan päälle, Oodeej totesi että aloita yksikertaisimmasta tavasta soittaa, beatmatchaa biisit samalla laskien soivan biisin äänikanava alas kun nostaa uuden biisin äänikanava ylöspäin.
Aluksi ajattelin että mikähä tämä tällainen on. Eikö biisien soittelu ja djnä olo ollutkaan nappien vääntelyä, efektejä ja ikuista euforiaa, vaan kovaa työtä, korvien totuttelua erottaa biisistä elementtejä ja paljon toistoja jokaisessa asiassa. Onneksi itselläni oli tämä mahdollisuus kokeilla harrastusta kyseissä paikassa oppaanani veteraani Oodeej mutta myös paikallinen konkari dj, NiN0 joka jaksoi vierellä kuunnella ja neuvoa vaikka kuinka päin honkia soitot menivätkään.
Asiasta innostuneena ja hommattuani oman ensimmäisen pioneerin kontrollerini harjoittelin soittelua yksin kotonani nauhotellen tuotoksiani lähettäen niitä NiN0lle, yhdessä kotisohvalla katsoen asioita läpi sekä soitellessani Sound Factorylla, ajatus djnä olosta ei ollutkaan niin mahdoton. Saadessani hiljalleen lisää soittokokemusta Sound Factorylla soiteltuami sain hiljalleen keikkatarjouksia myös muualta päin Suomea jotka auttoivat kokemusta kerryttämään
Kerro myös tästä teidän yhdistyksestä!
Tosiaan jonkin sortin ajatus yhdistyksestä tai tavasta edistää paikallista konemusaskeneä jo jokaisen meidän neljän päässä mut eräänä kevät talvisena yönnä Sound Factorylla istuessamme iltaa se idea kolmelta aamuyöstä kulminoitui toteamukseen että miksei me laittettais yhdistystä pystyyn jota kautta voisimme levittää konemusan ilosanomaa paikallisesti, tehdä yhteistyötä muiden järjestöjen kuten oululaisen LaavUn, kuopiolaisen Kontron, Joensuulaisen Fiktion kanssa sekä järjestää reivejä. Yhdistys sai nimekseen KorpiKollektiivi jonka kautta järjestämme tapahtumia ja teemme osamme skenen hyväksi.
Näin jo puoli vuotta kohta jo toiminnan alettua se oli helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka meillä oli jokaisella jonkin verran kokemusta/ajatusta siitä mitä me haluttiin niin viimeistään paperisota toiminnan pyörittämiseksi kertoi sen ettei homma ollutkaa niin yksinkertaista. Tähänastisella matkalla olemme mielestäni oppineet yhä paremmin toisistamme sekä hiomaan keskistä kommunikointia vaikka ikinähän täydellisyyttä ei ole olemassa mutta voihan sitä hyvin ainakin koittaa tehdä.
Näiden muutaman vuoden soittelun jälkeen olen kiitollinen kaikista opeista ja vinkeistä joita olen saanut ja joita edelleen saan, enkä pistä kyllä pahaksikaan sillä ainaha voi jotain uutta oppia.
Millainen skene Kajaanissa on tällä hetkellä?
Konemusiikkiskene on Kajaanissa mielestäni kyllä olemassa vaikka pieni skene onkin toki huomioon ottaen kaupungin pienen koon. Siinä pienessä skenessä on kuitenkin mukana tiivis porukka joka pitää yhtä ja pyrkii houkuttelemaan naapurikunnista sekä ympäri suomen väkeä reivien äärelle ja näin on onneksi ollutkin. Tällaisenä konemuusiikin keskittymänä Kajaanissa on jo usean vuoden ajan toiminut Sound Factory joka kokoaa väkeä revien äärelle. Usein kuulee muualta tulevien sanovan että miten täällä kajaanissa voi olla tällainen huippumesta kuten sound factory jossa saa reivata joka viikonloppu. Tästä kiitos paikan omistajalle Oodeejille joka jaksaa yrittää vaikka varmasti myös joutuu taistelemaan ns. tuulimyllyjä vastaan.
Toimittuamme yhdistyksenä on ollut kiva huomata kuinka Kajaanin kaupunki on huomannut ja kysellyt yhdistystämme mukaan tapahtumiinsa josta mielestäni on ollut hyötyjä joista toi on mukaan saamme pitkään nauttia.
Toivon mukaan konenusaskene elää Kajaanissa vielä pitkään myöskin aikanaan kun nykyiset tekijät eivät ole niin aktiivisesti mukana vaa olisi myös uusia nimiä joita halu ja ajatus ylläpitää skeneä kajaanissa kiinnostaisi.
Kerro hieman teidän tulevista DJ-peruskursseista.
Kun aloitimme toimintamme, yksi ajatuksia tapahtumien järjestämisen lisäksi oli myös dj-peruskurssien järjestäminen eli perus dj soittotaitojen opettaminen, niiden samojen joita itsekkin opettelin kun kiinnostuin harrastuksesta. Ajatus kurssista ei ole hävinnyt ja tavoitteena olisi toteuttaa se edelleen. Siinä olemme miettineet yhteistyötä paikallisen yökerhon Sound Factoryn kanssa jonka kanssa haluaisimme asian toteuttaa. Kurssilla opetettaisiin aina biisien valinnasta, beatmatchaamiseen, biisien vaihtoon sekä kuinka yleisesti eri dj laitteet ja ohjelmistot toimivat. Kiinnostusta asiaan on ollu useammalta suunnalta mutta työ on vielä kesken. Tästä kerromme kyllä lisää kun asiat etenee.
Mitkä ovat suosikkigenresi ja miksi?
Omiksi suosikkigenreiksi sanoisin Trancen, Technon, Housen sekä Drum and Bassin. House ja Trance olivat ensimmäisiä genrejä joihin tutustui joista trance on itselle edelleen tärkeä juurikin sen melodisuuden ja tunteen takia kun voit vaa laittaa silmät kiinni ja tuntea musiikin. Housea on hauska tanssia ja rennosti fiilistellä kun taas Technoo ja dnbtä on mukava vaa painaa täysiä tanssilattialla tunteella mennä täydellä energialla.
Jos saisit buukata kenet tahansa artistin teidän bileisiin, kuka se olisi?
Armin Van Buuren
Parhaat bileet missä olet ollut mukana joko soittajana tai tanssijana?
Sanoisin että tämän vuoden ASOT festarit Rotterdamissa joissa pääsin livenä läheltä näkee kuinka legendat Armin Van Buuren, Cosmic Gate, Infected Mushroom ja monet muut soittivat pitäen yleisön hallussa ja tuoden sitä iloa ja euforiaa josta ei haluais pois.
Mikä on suurin unelmasi tällä hetkellä?
Päästä joku päivä konemusareiveihin etelä suomeen soittamaan vaikka lämppäriksi
Minkä YouTube-videon haluaisit jakaa lukijoille?
Digital DJ Tips on suosikkikanavani! Suosittelen kaikille!
Määrittele termi "tekno".
Tekno tai Techno on mielestäni genre jossa on tarttuva rumpu ja bassokomppi pohjalla joka saa jo ensikuulemalta jalat tamppaamaan. Päälle tulee pieni koukku joka alussa houkuttaa kuuntelijaa odottomaan kertosäettä. Sanoituksella ja sen määrällä niinkää ei ole väliä vaikka hokisi vain yhtä sanaa. Muuten techno voi energia draivaavaa tai synkkää hakkaavaa joka vie sinut mennessään niin ettet huomaa ees jo kuinka paljon aikaa onkaan mennyt etkä halua pois siitä tilasta.
***
Siinäpä katsaus Kainuun maakunnan tapahtumiin! Olisi kyllä huikeata itsekin päästä katsastamaan nämä meiningit ja tutustua vähän lähemmin näihin ihmisiin. Sen verran aktiiviselta kuulostaa tämä skene! Onneksi on kuitenkin olemassa internet ja My Rave. Heräsikö sinullakin halu päästä haastateltavaksi? Ota rohkeasti yhteyttä somessa! Meillä on hieno ja (kohtalaisen) aktiivinen Discord-serverikin, jonne saa tulla juttelemaan tai vaikka jakamaan meemejä. Uusien tekstien pariin palaamme jo hyvin pian, sillä onhan nyt menossa suuri kesäinen haastatteluputki! Jääkää siis kuulolle ja palataan pian asiaan. Hyvää ja lämmintä alkuviikkoa!
Vuoden 2024 kesäinen haastatteluputki alkaa tällaisella kohtalaisen pienellä tekstillä! Trance Family Finlandin sivuillakin ahkerasti pyörinyt AIJ on innokas ruohonjuuritason musiikin tekijä ja tehnyt jonkin verran myös levyjen soitantaa. Nimimerkkinsä herra on vääntänyt luonnollisesti omasta IRL-nimestään, ja hänen soundcloud-tililtään (LINKKI) löytyy jos jonkinmoista raitaa. AIJ tahtoi itsestään haastattelun, joten minäpä hänelle sitten laitoin ne perinteiset kymmenen kysymystä. My Raven haastateltujen joukkoon kuuluu ihan laidasta laitaan porukkaa, ja toivonkin tälle jätkälle kaikkea hyvää tulevaisuuteen! Tässä muutamalla sanalla hänen vastauksiaan!
AIJ
Kerro näin alkuun vähän itsestäsi! Milloin aloitit levyjen soiton ja tuottamisen?
Olen 41 vuotias tuottaja ja dj Helsingistä. Levyjen soiton aloitin joskus yläasteella kun alkoi olla näitä koulutapahtumia, mutta tuottamisesta innostuin vuonna 2002.
Mikä on suosikkigenresi ja miksi?
Trance se melodisempi ja house, koska niistä tykkään.
Kylläpäs onkin viileä ja sateinen heinäkuun alku, brrr... Täydellinen hetki istua koneen ääressä kirjoittamassa jälleen kerran uutta musakatsausta. Mielessä on pyörinyt muutamiakin erilaisia teksti-ideoita, mutta laiskana ihmisenä en ole niitä jaksanut vielä toteuttaa. Siksi ajattelinkin tähän väliin toteuttaa tällaisen (vähän tylsän?) listan, josta tällä kertaa tuli kyllä hyvin sattumanvarainen. Toivottavasti tästä edes joku löytää uutta kuunneltavaa keskelle kesää!
Mutta mitäs minulle kuuluu? Kesäkuussa ei tullut valitettavasti tekstiä pihalle, koska olen keskittynyt lähinnä fiktion kirjoittamiseen ja painonhallintaan. Olen myös yrittänyt olla paljon pihalla ottamassa kaiken mahdollisen irti kesäisistä säistä. Mukavasti on tullut nähtyä ihania ihmisiä, mistä ainakin tulee aina uutta energiaa ja hyvää mieltä. Olen bingettänyt sarjoja (esim Chicago Med), pelannut pelejä (esim Pharaoh), lukenut kirjoja (esim Hyperion) ja tietenkin kuunnellut konemusiikkia (tällä hetkellä lähinnä pelkkää trancea). Pian perinteeksi muodostuva Lahden reissu oli maanantaina 1.7. ja sieltä jäi kivasti sellainen fiilis, että kuuluu lujasti tähän yhteisöön, jota te lukijatkin varmasti edustatte. Yleinen fiilis on ollut vähän sellaista vuoristorataa, mutta kyllä se aurinko aina lopulta paistaa risukasaankin.
Raver71:n maksamat pehmiskahvit huiuiui.
Kuten jo sanoin, tämä teksti pitää sisällään todella sekalaisen kattauksen biisejä, jotka eivät liity toisiinsa millään tapaa. Yritin vähän pitää samantyyppiset kipaleet kimpassa, jotta tähän tulisi edes jonkinlaista järjestystä. Joskus on kuitenkin hyvä ylistää kaaosta ja sattumanvaraisuutta! Tällä kertaa kaikki listaukset ovat minulle extra-spesiaaleja, joten olen aika innoissani tästä postauksesta. Tässä siis kylmän sadepäivän musakatsaus.
Brisk & Vagabond - The Time Has Come
Aloitetaan hyvällä mielellä! Nämä Briskin ja Vagabondin teokset ovat sitä kunnon UK-meininkiä, josta tulee aina sellainen fiilis, että kaikki on aurinkoista ja ihanaa. Oma suosikkini näistä tällaisista on kyllä Hit The Deck, jonka olen kuitenkin linkannut blogissa jo aikaisemmin. Molemmissa upeissa biiseissä on erittäin hyvä toimiva balanssi koukuttavaa melodiaa ja hardcore-jyystöä. Melodioita tekee mieli oikein ahmia ja laittaa biisi loopilla soimaan, ja jyystö taas saa tanssilattian sekoamaan täysin. Jotenkin nuo pehmoiset naisvokaalitkin tuo tähän sitä erityistä fiilistä! Brisk ja Vagabond selvästi tietää, millaisesta kamasta maailman happy hardcore -kansa pitää. Ja minä kun satun olemaan sitä kyseistä kansaa, niin tämä uppoaa minuun täysin.
Mättö Mättö Män on mun bestis. Kunnon BFF. Seurailen hänen somejaan ahkerasti joka päivä, ja aikalailla suurin osa näistä biiseistäkin on kuultu. Banjo Thingissä oli heti ensi kuulemalta jotain täysin spesiaalia! Vaikka tämä on tällainen aika "pieni" kappale, sisältää se silti suuria asioita. Banjosaundit yhdistettynä happy hardcore -pianopimputukseen on hyvä sekoitus lähes psykedeeliselle tasolle nousevaa tilutusta, jota jaksaisi kuunnella ikuisuuksiin. Niin melkein teinkin, koska laitoin tämän samantien loopille ja selasin meemejä ihan mielissään tätä kuunnellen. Sen verran koukuttavia asioita tässä on. Muun muassa ihanan nopea tempo. Linkki originaaliin biisiin löytyy muuten TÄSTÄ, jos jotakin kiinnostaa! Kiinnostaisi kuulla teiltä lukijoilta, kummasta versiosta tykkäsitte enemmän. Laittakaa kommentteihin tai someen viestiä!
TrancEye - Demonica (Original Mix)
Siirrytäänpä hetkeksi trancen synkkiin maailmoihin. Tämä tuli vastaan jossain täysin randomissa trancemixissä, jota kuuntelin ajankuluksi. Heti alkumetreillä tiesin, että nyt on luureissa jotain aivan huikeata! Minun onnekseni videon kuvauksessa oli mixauksen tracklist, ja tähän linkattu video pääsi heti omalle trancelistalleni, johon pääsevät vain harvat ja valitut. On siis hyvin erityinen kappale kyseessä! Demonica on melankolinen ja voimakas biisi, jonka tunnelma on niin massiivinen, että sitä on melkein vaikea ymmärtää. Se iskee suoraan sieluun niinkuin joku trancesta rakennettu tulimiekka. Tätä olen kuunnellut tuntitolkulla putkeen useimmiten fiktion kirjoittamisen taustalla, ja biisi passaakin täydellisesti minun kirjani tummanpuhuvaan ja pahoja ihmisiä täynnä olevaan maailmaan. Vaikka omassa mielessäni tämä biisi kuvaa pimeyttä, on siinä kuitenkin jollain selittämättömällä tavalla myös niin paljon rakkautta, että ihan sydän pakahtuu. Minun pitäisi ehdottomasti tutustua artistiin lähemmin ja ehkäpä myös kirjoittaa hänestä oma teksti. Jos hänen muukin tuotantonsa on tällaista, niin olen löytänyt kirjaimellisen kultakaivoksen.
Jenni Vartiainen - Ihmisten edessä (ROOS+BERG Remix Extended)
Vähän samoissa tunnelmissa jatketaan! Alkuvuodesta ilmestynyt Ihmisten edessä -remix pyöri aika laajasti somessa niihin aikoihin, ja itsekin klikkasin linkkiä. En pettynyt lainkaan! Alkuperäinenkin biisi on minusta ihan loistava, mutta tämä remix tuo siihen vielä jotain erityistä loistetta ja massiivisuutta. Lyriikoiden tarina on koskettava ja kaunis, mutta ei tarvitse osata suomea arvostaakseen tätä kappaletta. Linkkasin ihastuneena tämän parille kansainvälisellekin kanavalle, ja se sai sieltäkin mukavasti yläpeukkuja. Jokin tuossa pianomelodiassa on nostalgista ja melankolisen kaunista! Minusta on aivan upeaa, että tästä legendaarisesta suomihitistä on tehty versio, joka nostaa sen vuosien jälkeen jälleen kerran pinnalle ja tuo biisille aivan uutta kuulijakuntaa. Ymmärrän toki, että konemusiikin vihaajat eivät tästä diggaa, mutta onneksi meillä on lupa rakastaa juuri sellaista musiikkia kuin haluamme.
Nathan Fake - Paean
Nyt en kyllä kuollakseni muista, olenko linkannut tämän joskus aiemminkin! Ikivanhaa YouTuben Favourites-listaa selatessa törmäsin tähän kuitenkin pitkästä aikaa, ja jäin kuuntelemaan ihastuneena. En oikein osaa sanoa, mitä genreä tämä minun mielestäni on, mutta ehkä pyörimme jossain chilloutin ja electron maailmassa. Aina on jännää löytää jotakin, minkä olemassaolon oli jo unohtunut! Mieleen nousee heti flashbackeja edellisestä elämästä ja tunnelmista, mihin vanha biisi liittyi voimakkaasti. Paeanin kohdalla muistan esimerkiksi keskitalven ja sen, että irkkasin meidän vanhalla kanavalla sellaisten ihmisten kanssa, joiden ystävä olen edelleenkin. Tässä on kyllä myös todella kiva melodia, jonka rytmitys on virkistävän monimuotoista. Laadukkaasti rakennettu biisi, täytyy myöntää! Ja jos diggaa tällaisesta tavarasta, niin kannattaa tutustua herra Nathan Fakeen lähemmin.
Halsey - Bells in Santa Fe
Musiikin rakastajana sitä alitajuisesti etsii musiikkia ihan kaikkialta, oli kyse sitten ruokakaupan muzakista, pelien soundtrackeista tai sarjojen taustabiiseistä. Bells in Santa Fe bongaantui katsoessani hittisarjaa You, jossa herkästi obsessoituva mies rakastuu kerta toisensa jälkeen eri naisiin mutta päätyy monessa otteessa tekemään heille jotain kamalaa. En itseasiassa yleensä kuuntele tämän tyyppistä musiikkia, mutta tässä biisissä oli joku ovela koukku, johon ihastuin! Sarjaa editoineet tyypit valitsivat kyllä kohtaukseensa aivan täydellisen kappaleen, joka vähän kertoo siitä, miten älytön tilanne tarinassa oli sillä hetkellä. Harmillisesti tämä video loppuu jotenkin tosi kummallisesti (varmaan albumista suoraan otettu) eikä tuo soihtua pitävä haarniskaukkeli liity asiaan yhtään mitenkään, mutta silti tähän tulee palattua säännöllisin väliajoin! Ja jos pitää hyvistä trillerisarjoista, niin kannattaa kyllä tsekata tuo You. Et tule pettymään.
Amy Srtoup - In the Shadows
Toinen sarjabiisi heti perään! Tämän bongasin sarjasta Virgin River, joka on rauhallista mutta kiinnostavaa draamasarjaa etsiville hyvä valinta. Toivon kyseiselle sarjalle vielä paljon tuotantokausia! Tunnelma on aikalailla sama kuin edellisessä biisissä (täsmälleen sama laulutyyli), mutta vielä synkemmällä ja koskettavammalla tavalla. En muista yhtään, mitä tässä kohtauksessa tapahtui... Mutta listoilleni se on päässyt varmaan aikalailla heti jakson katsomisen jälkeen. Teen monesti niin, että kirjoitan kuulemiani lyriikoita puhelimeen ja googletan sitten niitä apuna käyttäen, että mikäs biisi olikaan kyseessä. Mutta on muuten todella vaikuttava laulu! "Vaikuttava" on täysin oikea sanavalinta. Lyriikat ja kaikki mukaan luettuna; huhhuh. Tämän genren kappale saa kyllä olla tosi kova että meikäläinen jaksaa kuunnella. Kyllä näihin sarjoihin selkeästi ammattilaiset valitsee musiikkia.
Mike Foyle - Shipwrecked (Chillout Mix)
(Vanha [ja huono] artikkelini Mike Foylesta löytyy TÄSTÄ) Uskomattomista pianomelodioistaan tunnettu Mike Foyle ei petä taaskaan, kun tunnelma lähenee melkein Vangelismaista utopiaa, jossa aurinko nousee pitkän kaamoksen jälkeen valaisten koko maailmaa kauneudellaan. Sävellys toimii chillouttina aivan loistavasti, mutta jos tykkää perinteisestä trancesta enemmän niin originaali löytyy TÄSTÄ. Suosittelen molempia versioita oikein lämpimästi. Biisin nimestä inspiroituneena mieleni matkasi tilanteeseen, jossa intohimoisesti elämää rakastava matkaaja haaksirikkoutuu autiolle saarelle keskelle tyyntä merta. Pelastusta ei kuulu, ja matkaaja on aivan yksin koko maailmassa. Silti löytyy toivoa ja haaveita. Toivottavasti tämä biisi pelasti jonkun toisenkin päivän samalla tavalla kuin minun.
Flyinglotus - I'll Never Let You Leave
Siirrytään kauniista maailmasta todella ahdistavaan maailmaan. Salad Fingers on juuri 20 vuotta täyttänyt internet-ilmiö, jossa omassa lähes post-apokalyptisessa maailmassaan asuva herra Fingers elää ja ihmettelee ympäristöään lailla mitään käsitystä siitä, onko jokin olento elossa vai kuollut. Hän on yllätävän hyväsydäminen, mutta selkeästi häiriintynyt hahmo. Sarjan soundtrack on valittu aivan täydellisesti kuvastamaan koukuttavalla tavalla pimeää tunnelmaa. Tämä biisi on niitä harvoja ambient-raitoja, joita jaksaa kuunnella loopillakin. Odotan innolla, miten hyvin se passaa esimerkiksi pimeisiin syysiltoihin, jolloin saa polttaa kynttilöitä ja juoda sitruunainkivääriteetä. Sarja ei todellakaan ole kaikille herkkua! Luulisin kuitenkin, että se on ollut artisteille tärkeä keino saada omaa ambienttiaan maailmalle. Eräskin YouTube-kommentti sanoo, että "You can find great music in the strangest of places". Ikinä ei tiedä, milloin löytää näinkin rauhoittavan ja tunnelmallisen ambientin!
Grimes – 4ÆM
Pelimusiikkia, pelimusiikkia, pelimusiikkia! Tällainen helmi junkkabiisi löytyy pelistä Cyberpunk 2077. En ole itse peliä pelannut, mutta tämä linkattiin minulle jokatapauksessa ja rakastuin heti. Ihan mielenkiintoinen peli tietenkin, kun vähän olen kaverini fabin sessioita seurannut! Pelissä artisti on Grimesin sijasta Lizzy Wizzy, josta kiinnostuneille löytyy lisää infoa TÄSTÄ. Biisi soi pelimaailman radiossa, jota voi kuunnella esimerkiksi autolla ajaessa tai kotona stereoista. Cyberpunkin rakastajana tällainen musiikki passaa hienosti siihen tunnelmaan, mitä genren luojat hakevat. On hieman synkkää, hieman kovaa biittiä ja samalla Low Life - High Tech. Jos tällainen tavara maistuu, niin kannattaa tsekata pelin muutkin biisit! On nimittäin aivan helmi soundtrack, johon on käytetty aivan älytön määrä ajatusta ja sydäntä, ja sitä tavaraa on muuten sitten paljon. Ehkäpä tarpeeksi jopa omaa listaansa varten? Ken tietää...
***
Siinä vähän kuunneltavaa ja ajateltavaa teille! Aikamoinen hedelmäsalaatti tavaraa tuli kirjoitettua, mutta omasta mielestä hyvin erityisistä biiseistä silti. Kyllä niitä minulle tärkeitä ralleja löytyy kuin löytyykin aina reippaasti tällaista listaa varten! Nykyään tulee oikeastaan luukutettua vaan trancea ja leffojen soundtrackeja, joten YouTuben Favourites-listan tonkiminen on aina hyvä idea ennen blogin kirjoittamista. Aika moni tämänkin artikkelin kappaleista on sieltä löydetty. Voisin yrittää loppuvuodesta tuottaa useammankin tekstin, joihin tarvitsisin ideoita teiltä lukijoilta! Jos haluat ehdottaa aihetta tekstille tai vaikka tehdä kanssani haastattelun, niin otahan reippaasti yhteyttä joko facessa tai meidän ihanassa Discordissa.
Tästä sitten jatketaan eteenpäin! Toivon hartaasti, että helteet saapuvat vielä takaisin, jotta saisi vielä ottaa kaiken ilon irti lämmöstä ja valosta. Kaikenlaisia projekteja on kesken niin musiikin kuin kirjoittamisenkin puolella. Elokuussa olisi yhden sävellyksen deadline, joten sitä pitäisi alkaa väsäämään oikein kunnolla. Kirjassa olen menossa kolmanneksi viimeisessä luvussa, joten sekin alkaa pikkuhiljaa valmistumaan. Elämääni värittävät tällä hetkellä myös lukuisat ihanat ihmiset. On niin paljon rakkautta, että tuntuu kuin mahassa lentelisi pterodaktyyleja ja koko ajan vaan hymyilyttää. Varsinkin kun kävelee ympäriinsä minulle rakkaassa Tampereessa katsellen ihmisten touhuja, terassilla istuvia nautiskelijoita ja puistossa musiikkia kuuntelevia kaveriporukoita. Toivottavasti nähdään klubeilla ja terasseilla! Lissu kuittaa tältä kertaa ja alkaa väsäämään jotain hyvää syötävää. Teksti on monesti hyvä päättää lainaukseen, joten tässä yksi sellainen:
