PRODIGY TAISTELIJOITA ja seinälle kirjoitettuja enteitä.
Hype:
Tiedätte varmaan sen tunteen, kun fanittaa jotain niin paljon, etteivät sanat enää riitä. Siksi päätinkin purkaa ajatuksiani tähän blogitekstiin. The Prodigy on varmaan kaikista kirjoituksieni aiheista tunnetuin, joten skippaan suurimman osan tylsästä kuvailemisesta ja keskityn sen sijaan setvimään omia ajatuksiani bändistä. 90-luvulta kotoisin oleva The Prodigy saavutti aikanaan suuren suosion tekemällä musiikkia, jollaista ei oltu ennen kuultu. Tähän englantilaiseen bändiin kuuluvat nykyään musiikkimaestro Liam Howlett ja tanssijat/vokalistit Keith Flint ja Maxim Reality. Trio on yksi tunnetuimmista konemusiikkiyhtyeistä, ellei jopa kaikkein tunnetuin.
Itse aloitin The Prodigyn kuuntelemisen kunnolla vasta lukioikäisenä. Toki olin nähnyt musiikkivideoita ja kuullut tunnetuimpia kappaleita jo aiemmin, mutta samalla kun kiinnostukseni konemusiikkiin kasvoi, sai The Prodigy isomman sijan soittolistoillani. Muistan, kuinka innoissaan kuuntelimme bändiä Oulun konservatoriolla (jossa silloin hengasin ja treenasin päivittäin). Kunnolla bändin minulle esitteli silloinen poikaystäväni. Vuosien saatossa The Prodigy nousi ehdottomaksi suosikikseni heti Orbitalin vierelle ja siellä se on pysynyt.
The Prodigylla on historiaansa nähden aika vähän albumeita. Kaikki alkoi albumilla "Experience", joka on tyylillisesti aika leikkisä albumi. Seuraavat kokoelmat ovat enemmänkin kunnon kovismusaa, jotka sekoittivat toimivasti eri genrejä aina breakbeatista punkkiin. Vuoden 2004 albumi "Always Outnumbered, Never Outgunned" oli aikamoinen floppi, mutta sitä edeltäneet "Music for the Jilted Generation" ja "The Fat of the Land" ovat aivan huikeita. Albumeille mahtuu monenmoista musiikkia. Suurinpia hittejä tukevat vähemmän tunnetut biisit ovat myös hyviä, vaikkei niitä radiosta joka päivä kuulekaan. Osa kappaleista on puhtaasti kuuntelemista varten, eikä niitä olekaan tarkoitettu tanssilattian valloitukseen. Tällaisia ovat muun muassa "3 Kilos" ja "Narayan".
The Prodigy on myös loistava lvebändi, jonka olen itsekin livenä nähnyt. Keikka oli ehkäpä paras, mitä olen koskaan nähnyt. Myönnän, että oli virhe mennä eturiviin ja melkein kuolin siihen väenpaljouteen... Keikka oli yhtä hulluutta. Kaaduin maahan lukemattomia kertoja, mutta kuten kunnon TAISTEIJAT tekevät, joku toveri aina nosti minut takaisin jaloilleni. Allekirjoittanut oli täysinin mustelmilla keikan jälkeen, mutta se oli sen arvoista.
The Prodigyyn on aina liittynyt tanssia ja MC-taituruutta. 90-luvulla bändiin kuului myös tanssija Leeroy Thornhill, jonka muuvit olivat häikäiseviä. Niitä on monenkin ystävän kanssa yritetty opetella, mutta emme koskaan päässyt samalle tasolle jalkatyöskentelyssä. Keith ja Maxim tähdittävät monia bändin biisejä, eikä heiltä puutu karismaa. Ja niinpä... Karisma ja erittäin kovalaatuinen musiikkituotanto nostivat bändin sen ansaitsemalle paikalle konemusiikin parhaimmistona.
The Prodigy on minulle suunnattoman tärkeä bändi. Muistan ne ajat, kun vielä asuin Oulussa. Aina, kun menimme ystävieni kanssa Kulumaan juomaan konjakkia, tilasin soittolistalle The Prodigyn "Voodoo Peoplen". Bändiä kuunnellessa tulee sellainen olo, että pystyy mihin tahansa. Aivan kuin kaikki bändiä fanittavat olisivat osa isoa The Prodigy Warriors -armeijaa (PRODIGY TAISTELIJOITA!) Samanlainen fiilis oli myös vuosia sitten Ruisrockissa, kun näin bändin ensimmäistä kertaa livenä. Toivon näkeväni trion myös uudestaan joku kaunis päivä.
TOP3:
The Prodigy - Out of Space
Tämä kappale löytyy albumilta Experience. Avaruussointuja, emuja ja huikaisevia tanssimuuveja. Out of Space on yksi tunnetuimmista The Prodigyn kappaleista, ja bändi soittaa sitä edelleenkin keikoillaan. Allekirjoittaneella meinasi tulla tippa linssiin, kun kuuli tämän livenä Ruisrockissa. En ollut kuvitellutkaan, että pääsisin tämän vielä livenä kuulemaan!
The Prodigy - No Good (Start the Dance)
Lisää ysärimusaa. No Good on yksi omista suosikeistani. Sitä kuunnellessa tekee mieli laittaa bileet pystyyn! Biisissä on aivan uniikki biitti, jollaista en ole ennen kuullut, enkä varmaan tulekaan kuulemaan. Itseasiassa laitoin biisin soimaan repeatilla taustalle samalla, kun kirjoitin tätä tekstiä.
The Prodigy - Thunder
Sitten astetta uudempaa tuotantoa. Thunder on biisi, jossa voi kuulla hienovaraista viittausta Experience-albumiin. Omasta mielestäni biisi on paras bändin 2000-luvun tuotannosta. Thu! Thu! Thunder! (Ho! Ho! Honda?)
Sitten vielä loppusanat. Jos et ole vielä tästä bändistä kuullut, niin shame on you! The Prodigyn historia on rikas, mutta tulevaisuudellakin on vielä annettavaa. Uutta musiikkia on varmasti tulossa, vaikkei välttämättä uuden albumin muodossa. Joten jatkakaa TAISTELUA ja kuunnelkaa hyvää musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti