Vuosina 2003-2008 olin suloinen pikkuhevari/progerockaaja. Otin vaikutteita siskoni musiikkimausta. Muistan, etten aluksi piitannut örinästä, mutta pikkuhiljaa opin arvostamaan sitä. Tämä oli sitä aikaa, kun biisejä poltettiin CD-levylle ja kuunneltiin kannettavissa CD-soittimissa. Tätä aikaa eläneet muistavat sen tuskan, kun levylle ei mahtunut tarpeeksi tavaraa. Ja jos musiikkia yritti kuunnella pyöräillessä, soitin meni huonoon asentoon, ja musiikki pätki.
Mutta katsaistaanpa sitten tyypillinen teini-iän musiikkikuvio:
Kuuntelet progea. Joku linkkaa sinulle Infected Mushroomia tai Shponglea. Rakastut siihen, että psykedeelinen saundi on samankaltaista kuin progerockissa. Siirryt pikkuhiljaa psyketrancen pariin, josta sitten laajennat kuvioitasi muuhun tranceen, teknoon ja drum'n'bassiin. Progerock pysyy kuitenkin visusti taustalla, sillä olethan kuunnellut sitä koko pienen teini-ikäsi. Käyt ensimmäisissä reiveissäsi, josta löydät samanhenkistä kaveria. Olet myyty.
Ainakin minun teini-iässäni kävi juurikin näin. Muistatteko sen ajan, kun musiikkia jaettiin mesessä ja kuunneltiin mp3-soittimilta? En muista kuka minulle biisin linkkasi, mutta yksi ensimmäisistä konemusiikkikappaleista, jota kuuntelin, oli Infected Mushroomin Bust A Move. Olin silloin kaikenlaisen psykedeelisen fanittaja. Samoihin aikoihin Shpongle ilmestyi soittolistoilleni. En muista, kuka minulle tätä musiikkia jakoi, mutta olen heille kiitollinen.
Tästä siirryin laajentamaan muihin genreihin. Mese kävi kuumana, kun biisiehdotuksia sateli Suomen lisäksi Jenkkilästä ja Britanniasta. Sekaan mahtuivat muun muassa Fluken biisi Zion ja Dominionin 11 Hours. Myös Pendulum ja The Prodigy ilmestyivät listoilleni. Lempikappaleeni oli Pendulumin remix Voodoo Peoplesista. En kuitenkaan linkkaa sitä tähän, sillä arvelen, että kaikki tietävät sen. Muistan, kuinka silloinen jenkkiystäväni yritti iskeä minut linkkaamalla konemusiikkia. Arvostin biisejä, mutten itse miestä. Nämä kuitenkin saivat paikan soittolistaltani.
Pian tuli käännekohta. Siskoni lainasi kirjastosta legendaarisen suomitrance-albumin Finity Essencen. Se oli ensimmäinen kosketukseni trancen maailmaan. Albumeita on ilmestynyt jo toinenkin, mutten ole sitä vielä kuunnellut. Finity Essence on kasattu parhaista suomalaisista tranceraidoista. Albumilta nousi suosikiksi parikin kappaletta. En osannut päättää, kumman linkkaisin tänne, joten taidan linkata molemmat. Kasteen Desert Eagle ja Kuisma & Ruschin Yogatech. Yogatech oli muuten se raita, jonka takia aloin kuuntelemaan minimal technoa. Desert Eagle taas johdatti minut eeppisen trancen pariin.
Muistan myös erään mesekeskustelun, jossa väittelimme kaverin kanssa, mikä lasketaan hardcoreksi ja mikä ei. Mielestäni Scooter laskettiin mukaan, mutta kaverin mielestä se ei ollut lähelläkään oikeaa hardcorea. Väittely kesti jonkin aikaa, ja puolustin Scooteria. Silloin hän jakoi minulle seuraavan biisin, johon rakastuin heti. Abandoned Soul & ázwb - Faces of the Past, Eyes of Tomorrow. Tästä raidasta kiinnostuneiden kannattaa myös lukea haastatteluni Kovaydin.NETin taustoista. Ja kaikille tiedoksi: Pidän edelleenkin Scooteria hardcorena. Hassuna sellaisena, mutta silti.
Seuraavan biisin kuuntelin muistaakseni ensimmäistä kertaa vuonna 2008. Se pyörii edelleenkin soittolistoillani. Bad Man - Loverman. Samana vuonna minusta tuli lopullisesti konemusiikki-ihminen. Siitä tähän päivään on mahtunut hurjasti bileitä, ystäviä ja musiikkia. Tätä kirjoitusta oli kiva tehdä. Muistoja nousi pintaan, ja klassikoita siirrettäväksi mp3-soittimelle, jota edelleenkin käytän, vaikka se vanhanaikaista onkin. Linkatkaa kommentteihin omia klassikoita, joista piditte jo teini-ikäisenä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti